Leasing-sopimus

Miksi ei olisi laillinen?? Suomessa on sopimusvapaus- niminen juttu ...
Leasingoikeusnarttuna myyminen on periaatteessa paljon järkevämpi. Koira on kuitenkin alusta asti vastaanottajansa oikeaa omaisuutta, paljon selkeämpi tilanne, missä sitten aikanaan omistaja liisaa maksua vastaan jalostukseen toiselle.

Ei saa ilmaiseksi,välttämättä,eli jos koiraa ei jalostukseen käytetäkkään eli ei tule jalostuskelpoista ym. Silloin,jos vakuusraha on maksettu,niin se on koiran ns.ostohinta.
Laillisuudesta on vaikea sanoa viimekädessä,mutta useinmiten siinäkin voidaan tulla siihen,että jos koira on omaksi ostettu ja tätdellä hinnalla,niin silloin viimekädessä päätäntävalta on ostajalla.Sopimuksiahan voi mitä vaan tehdä,mutta siinä tilanteessa,jos tulee kränää,niin vähänkään epäselvissä tapauksissa kasvattaja on usein heikoilla.

Eli jos käykin niin,että koiraa ei käytetäkkään,niin silloin ostaja on ostanut koiran täydellä hintaa,eikä hyödy ns.kahden kaupasta mitään.
Itse katson siis sijoitussopimuksen reilummaksi,ja sen kanssa myös kasvattaja on vahvoilla,jos jotain tulee,jos/kun itse en toiminut "kaikkein taiteen ja sääntöjen" mukaan.
Miten sijoitussopimus on epävarmempi? En itse muuta keksi,kuin sen,että rahan menetyksen uhka siinä on suurempi,kun koira luovutetaan siis halvemmalla.

Ei niitä jal oikeus koira myydäkään täydellä hintaa. Niistä annetaan alennusta siksi, että siitä varataan jal oikeus. Josta siis myöhemmin vielä maksetaan yleensä pennun hinta sitten kun se oikeus myös käytetään.

Sijoituksessa, jos vakuusmaksu on maksettu (max puoli hintaa), se palautetaan jos ja kun koiraa käytetään; ellei, se jää kasvattajalle, mutta koira on silloin saatu puoli hintaan, ja joka tapauksessa sekä käytön jälkeen että siinä tilanteessa, sitä ei aletakaan käyttää, kasvattajan/sijoittajan kuuluu viivytyksettä siirtää koira virallisestikin sijoitushaltijan nimiin.
Kun koira on myyty alennuksella pidättäen liisausoikeus, koira on alusta pitäen ostajansa omaisuutta. Se on paljon järkevämpi systeemi, missä ostajan ei tarvitse tuntea olevansa sijoittajan "peukalon alla", koira tuntuu omemmalta alusta pitäen.

Itseasiassa alunperin jalostusoikeuden jättäminen ja liisaus on ihan eri asioita.
Lähinnä uroksiin jätetään jalostusoikeus (nyt myös uroksille tullut oma sijoitussopimus).
Jalostusoikeus koirat myydään selkeästi halvemmalla,muuta ei niille korvata.Toki jos halutaan,niin mikäs siinä.
Liisaus on lähinnä aikuisen nartun ns.vuokraaminen,joka on siis ihan pääasiassa ollut normisti myyty koira,jonka joku haluaa liisata.Ihan siis vaikka muu kuin kasvattajakin.Siitä sitten sovitaan,mikä korvaus on.
Jalostusoikeudella on tosin jotkut narttupentujakin myyneet,siinä oleellista kohtuuden kannalta on se hinnanalennus.
Aloittajan tapauksessa oli ilmeisesti tarkoitus jättää käyttöoikeus täysihintaiseen koiraan.
Riitatapauksissa,jos tulisi,myyjä saattaapi olla aika heikoilla.

Hei! Kivaa, täällähän on jo vastailtukin. =)

Joo, tosiaan, tarkoitus (siis kuviteltu sellainen, en ole kasvattaja, ainakaan vielä, ei ole koiraakaan) oli tehdä leasing- eli jalostuslainasopimus täysihintaisesta koirasta. Selvää vastausta kysymykseen ei ole tullutkaan.

Tilanne: koirasta maksetaan täysi summa ja menee siis täysin ostajan nimiin, ostosopimuksessa maininta että kasvattaja saa halutessaan lainata kys. narttua tekemään omille nimilleen yhden pentueen (ja maksaa siitä asiaan kuuluvat korvaukset yms). Onko tämä nyt sitä jalostusoikeuden jätättämistä itselleen vai leasing-nimen mukaisesti jalostuslainaa niin halutessaan?

Rahallisesti asiaa tosiaan mietin, ja siltäkin kannalta, että ostajaehdokkaita sijoitusnartuille kyllä löytyy, kun hinta on halvempi. Tällainen leasing-sopimus toisi mahdollisuuden "tosiasialla" oleviin perhe-ehdokkaisiin, kun oltaisiin oikeasti kiinnostuttu kys. pennusta eikä vain sillä "kun tämä on niin paljon halvempi kun se edellisen kennelin narttu".

Lisää ajatuksia, pyydän. =)

Jep, onhan tuossa huonot puolensa, kai. Eräs kasvattaja tekee näitä sopimuksia itse ja kehottaa tuttujaankin tekemään niin. Sai sitten varmaan kuulostamaan asian niin paljon paremmalta molemmin puolin, että häikäistyin sopimuksen monipuolisuudesta. ;D

Viimeiseen kappaleeseen tosin, että nykyään ihmiset todella röyhkeästi kyselevät hinnanalennuksia yms. Olen pettynyt ihmisiin, ja siksi tämä kuulosti paremmalta.

Nyt vetäydyn keskustelusta (ainakin kahdeksi viikoksi), sillä lähden juuri matkalle ihanaiseen Thaimaaseen! Keskustelu toki avoin muille vielä, kokemuksia ja mielipiteitä kiitos! :)

Me puhutaan nyt nähtävästi ristiin, mutta mitäpä tuosta.
Liisausoikeuskoirasta minä puhun silloin, kun luovuttaja myy koira alennksella ehdolla, hänellä on oikeus liisata käypää maksua vastaan myöhemmin sitten kun se on aikuinen. Siis ei pidätä siitä jalostusoikeutta MAKSUTTA käyttöönsä, vaan varaa sillä alennuksella oikeuden liisata sitä koiraa maksullisesti myöhemmin.

Kuten jo aiemmin totesin, joka sopimuksessa ostaja saa kyllä rahansa takaisin/koiransa ilmaiseksi = koiran kauppahinnan verran. Oli kyse sijoitussopimuksesta tai tällaisesti liisingistä.

Olen tullut tulokseen, että sopimus sekin on, ja laillinen. Olen kuullut 300€ alennusta vastaan KYMMENESTÄ jalostusoikeudesta (uroksella) ja todennut, että tuollainen leasing-sopimus nartusta on pumpulia verrattuna tuohon. :P

Ei saa yhä edelleen jokaisesta takaisin. Otetaas vieeeellä kerran :D
Jos luovuttaja EI käytäkkään koiraa (joka on SIIS aina mahdollista),niin sijoitussopimuksessa saa siinä mielessä "takaisin",koska siinä koira on luovutettu joko selkeästi halvemmalla tai jotkut antaa myös ilmaiseksi.
Jos taas tehdään NORMAALI eli kohtuullinen jalostusoikeuden jättö,niin siinäkin "saa" siinä mielessä,että se koira on myyty enemmän tai vähemmän,mutta joka tapauksessa halvemmalla.
Jos taas puhutaan ihan oikeasta liisauksesta,josta jo kerroin,niin siinä siltä keneltä liisataan (eli aikuinen koira ja ns.kohdun vuokraus),korvaus tulee joka tapauksessa,JOS sopimus tehdään.
Aloittajan tapauksen omalaatuisessa tapauksessa ostaja ei saa yhtään mitään hyötyä,jos koiraa ei käytetäkkään eli koirasta on maksettu täysi hinta.

Jos joku on tehnyt jalostusoikeuden noin moneen astutukseen (uroksen),niin todennäköisesti,jos vastaanottaja jostain syystä sen haluaakin riitauttaa,niin sopimus katsotaan kohtuuttomaksi ja hän voittaa.
Mutta onhan se nähty,että mitä ihmeellisempiä soppareita on tehty,niitä sitten tuolla oikeusasteissa käsitellään.Ja valitettavasti sitten taas kaikkien kasvattajien maine kärsii,kun jutut kulkee ja yleistetään kaikki kasvattajat linsiin viilaajiksi...
Ja jos myy koiran omaksi,normaalihinnalla,niin tavara on kokonaan ostajan melo selvästi ja päätäntävalta hänellä.Eli jos ei myöhemmin halua koiraansa antaa,niin siinä se.
Ihan samoin,jos kasvattaja haluaa,että kasvatit terveystutkitaan,ja se laitetaan soppariin,niin sillä viimekädessä ei ole mitään merkitystä,varsinkaan jos siihen ei ole liittynyt myös hinnanalennus.
Tosini monet kasvikset tekevätkin niin,että joukkotutkituttaa tai palauttaa/maksaa hinnan,kun koira tutkitaan.Silloin siis maksu.

Kukakohan tuollaisen pennun liisauksen yleensä keksi?Ei ole vielä tullut korviini tuota sopimusta.Aikuisella koiralla jalostusoikeus voidaan tehdä toisen kuin omistajan nimiin,vaikka yhdestä pentueesta ja omistaja jatkaa sitten kuinka haluaa koiransa kanssa.Tuostakin tehdään jonkunlainen kulukorvaus,kuka mitenkin haluaa.Tätähän käytetään yleisemmin kahden kasvattajan välillä,silloin kun on hyvä siitoskoira kyseessä.Molemmat saavat siitä nimelleen mainosta ja työlleen jatkoa.Näkisin pennun kohdalla asian olevan saman kuin sijoituskoiralla.En tiedä ymmärsikö kysyjä,tai en osaa sanoa selkeästi itselleni asia on ohan selviö.Miksi liisaisi pennun,olkoonkin millaisista vanhemmista tahansa,ei sen jalostusarvosta ole mitään tietoa.Asia katsotaan yleensä ensin ennenkuin sopimuksia tehdään