HEIPPA!
Miten toimitte, kun lapsi asuu vuoroviikoin vanhemmilla..miten elarit ja lapsilisät? Miten käytäntö on muuten onnistunut?
Miehelläni lapsi, jonka elämää nyt suunnitellaan vuoroviikoiksi ja minusta se on ihan hyvä ratkaisu, jos lapsi niin itse haluaa. Mutta miten menee teillä kustannukset?
Miten toimitte, kun lapsi asuu vuoroviikoin vanhemmilla..miten elarit ja lapsilisät? Miten käytäntö on muuten onnistunut?
Miehelläni lapsi, jonka elämää nyt suunnitellaan vuoroviikoiksi ja minusta se on ihan hyvä ratkaisu, jos lapsi niin itse haluaa. Mutta miten menee teillä kustannukset?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Meillä on vuoroviikko systeemi ja kumpikaan ei maksa toiselle mitään. Lapsilisät menee puoliksi. Ja pääsääntöisesti maksetaan harrastukset, vaatteet ym. puoliksi.
mitä se sinulle kuuluu, vanhemmat päättää ja sinä mukaudut sen mukaan mitä ne päättää.
Olipas "fiksu" kommentti. Perheen rahat ovat usein yhteiset, joten eiköhän perheen raha-asioihin vaikuttavat asiat kuulu myös puolisolle.
Eiköhän ne maksut virallisesti mene sen mukaan, että missä lapsi virallisesti asuu.
Eli vaikka on 50-50 tapaamiset, niin se saa elatusmaksut, jonka luona virallinen asuminen on. Tosin tuntuu tyhmältä kun asuminen on 50-50 ja kummallakin on lapsesta täysin samat menot. Eroperheissä, joissa vanhemmat eivät ole väleissä on aika vaikea sopia maksuista puoliksi. Eli juuri nämä harrastukset ja opiskelut yms... jos toinen ei halua maksaa niin milläs rahat sieltä saat?
Tuota kannattaa käskeä se lasten äiti töihin, sillä ei lasten isä maksele vanhojen lasten kuluja, jos on uusi perhe.
Jos miehen exä on laiska, ettei mene töihin, niin pitää vaatia elareiden lopettamista. Ei kukaan saa mitään ilmaiseksi.
Exät töihin sillä ei omien lasten hoitaminen voi olla niin rankkaa ettei töissä pysty käymään.
Meillä me ainakin hoidamme lapset hyvillä mielin, ei tule mieleenkään, että heittäisimme ne muualle eikä mentäisi töihin. Kyllä yksin pärjää siinä missä kaksinkin.
Laiskuutta sanon minä.
En ymmärrä miski lpset pitää kiikuttaa isälle, vaikka isäkin on töissä ja oma perhe.
Missäs päin Suomea tuollainen onnistuu, että pääsee töihin, kun vaan joku toinen käskee? Ei täällä ainakaan tunnu töihin pääsevän, vaikka kuinka yrittää koko ajan. Laiskuudesta ei tosiaankaan ole kyse, eikä koulutuksen puutteestakaan. Olis sitä opintolainaakin kivempi lyhentää palkasta kuin työttömyyskorvauksesta...
Jos haluu töitä, niitä saa, muta miehen siivellä on kiva elellä...kiva laitta mies ahdinkoon, ja valittaa sitten että omat lapset ja ex kinuaa rahaa.... heh... mitä ite teet?
Mee töihin aina sitä lumenluontia ja puistojen siivousta löytyy. Palvelutaloissa löytyy mummojen syöttämistä, ulkoilua ja vaippojen vaihtoa... taloyhtiöissä on käytävien siivousta ym hop
juu, noita sinun mainetsemia töitä on, mutta niistä ei makseta palkkaa ne kuuluu vapaaehtoistöihin palkatta, ne soveltuu eläkeläisille ja niille joille rahaa tulee jostain muualta.
Kuuleppas, kun nyt tarvitaan myös palkan maksajia.
Palvelutaloihin sitte taas otetaan alan ammattilaisia,lähihoitajia, ei sinne pääse jos on esim.insinööri.
Puhuttiin miehen exän(ei siis uuden kumppanin ) töihin menosta. Ymmärrätkö?
No, tietenkään et, mutta aina voi yrittää....Lissulta ei voi kauhalla ottaa, kun on lusikalla annettu......
Ette taida mitenkään ajatella lastenne kannalta asiaa tuosta vuoroviikko ohjelmassa. Onkohan lapsella oikein kotia tai kavereita missään, saatikka sitten omia tavaroitaan.
Taitaa painaa puntarissa enemmän oma etunne, saatte lapset toiselle, jotta sille elämättömälle elämälle jää aikaa. Toisin sanoen riettaaseen teini humputteluun, jossa jutut ovat kuin kuusivuotiaan Johon kuuluu viinalla ja flirttailulla saatikka moraalittomalla seksielämällä rellestely. Tuhoatte itseänne.
Pakatkaapa itse reppunne ja muuttakaa aina viikottain eri osoitteeseen, saattaisi alkaa pian rasittamaan. Niin että miettikääpä vähän enemmään lapsianne
??? Melko erikoinen näkökanta. Meilläkin on perhe, jossa lapset ovat puolet ajastaan toisella vanhemmalla. Siis mieheni lapset ovat välillä äidillään ja minun lapseni isällään. Lisäksi on yhteisiä lapsia, joten "tyhjää taloa" ei ole koskaan. Emme kaipaa teinihumputtelua tms.
Vuoroviikkosysteemiä emme kannata oman etumme takia. Me haluaisimme, että kaikki lapset olisivat aina meillä! Mutta lapsen edun mukaista on, että he saavat yhtälailla tuntea molemmat vanhempansa. Myös lapset itse haluavat olla molemmissa kodeissaan. Molemmissa kodeissa lapsilla on omat vaatteet, lelut, sängyt jne. Tietenkin. Ihan oikeita koteja, kaksin kappalein.
Ja kyllä minä muutin aikoinaan viikottain 15 vuotta elämästäni. En kokenut sitä raskaana. Vanhempani asuivat kohtuullisen lähekkäin, samassa kaupungissa. Kavereita oli mahdollisuus tavata siis kummassa kodissa hyvänsä.
Asiaa, näin minäkin olen aina ajatellut, ja säälinyt semmoisia lapsia, jotka näin joutuvat tekemään vanhempiensa hyväksi. Mitä saavat palkaksi, haukkumiset kun alkaa oirehtia, lapsen vika kun kaikki ei menekkään niinkuin aikuiset ovat ajatelleet.
Lapset pitäisi ottaa pois sellaisilta vanhemmilta, jotka eivät suo lapsen asua kotonaan vaan muutella talosta toiseen viikottain.
Ei tuo ole lapen elämää. Kun ajattelee kuin pienestä jopa 1 v tai alle, jotuvat suon reissaamisen aloittamaan, sitä sittenkestää lähes 18 v sopimusten mukaan, niinvoi elämä. Ei semmoinen lapsi tieä oikeasta lapsenelämästä yhtään mitään, ei tiedä mikä on koti...hän on kuin metsässä kasvanut. Ja onkin.
Ihan tavallinen ja onnellinen minusta ainakin kasvoi.:) Huvittaa tuollaiset näkemykset. Eihän lapset siksi reissaa, että se on vanhempien etu, vaan siksi että itse haluavat. Tutkimuksen mukaan lapset haluavat tietysti ensisijaisesti ydinperheen, mutta ero tapauksessa lapset haluavat nähdä molempia vanhempiaan ja siis haluavat että on kaksi kotia. Kaksi ihan oikeaa kotia.
On sulla ollut onnea, kun on varakkaat vanhemmat, minäkin ottaisin lapset aina viikoksi kotiini, mutta kun mulle ei mahdu,( pieni yksiö, mutta oma)ja kolme lasta ja koululaisia.
No, hyvä kun saan ne jokatoinen vl, ahdasta on, mutta kyllä sopu sijaa antaa.
EI LAPSET HALUA, VAAN VANHEMMAT HALUAVAT LAPSISTA EROON. Kaljalle pitää päästä ja sillon lapset heivataan toiselle vanhemmalle säilöön!
totta,vaikka ei nyt kaljalle, mutta koulutuksiin ja muihin työnantajan määräämiin juttuihin, on se helpompaa, kun voi lapset sijoittaa toiselle vanhemmalle.
kyllä näin vanhana ihmisenä järkyttyneenä lukee näitä vuoroviikkojuttuja, jotka lapset joutuu kestäämään. Miksi ihmeessä ne aikuiset ei muuta ja vaihda kotia?
Miksi lapsi laitetaan maksamaan.
Meillä ei koskaan onneksi ollut moista käytäntöä, ja olisin puhaltanut pelin heti poikki jos ex olisi moista edes ehdottanutkin.
Ei ihme että nykyaijan koululaiset ovat mielenterveysjonoissa, ja voivat erittäin huonosti moisista en kuulu minnekkään jutuista.
Onneksi ei omani ole koskaan joutuneet moiseen pyörityksen. Kun isä lähti sen koommin ei ole lapsistaan välittänyt, onneksi, ovat saaneet kasvaa rauhassa ja onnellisena.
Meillä lasten ei ole milloinkaan pitänyt vaihtaa kotia vierailla ovat saaneet isän luona, mutta mistään muuttoruljanssista viikottain ei ole ollut kyse. Yöksi ovat saaneet jäädä jos halunneet, mutta mitään orjallista "isällä ensiviikko ja äidillä seuraava viikko" ei ole ollut. Hyvin vapaasti ovat saaneet liikkua, lasten omat tunteet huomioon ottaen ensisijaisesti.
Liian kaavamaista lasten elämää olemme aina vierastaneet, sillä elämän pitäisi suurelta osin olla omaehtoista, tehdä sitä mitä haluaa ja jos ei halua, olla tekemättä, tai siirtää sovittuja juttuja.
Jos lapset eiävt halua tällä viikolla olla isän kanssa, menee sitten kun haluaa. Emme koskaan potki heitä minnekkään siksi että toinen meistä saisi vapaan viikonlopun, vaan kaikki lähtee lapsista.
Rahasta emme riitele, koska minä olen kuitenkin se päähuoltaja, ostan lasten vaatteet ym asiat, isä ostaa sitten elareiden jälkeen mitä itse haluaa lapsilleen.
Halusimme lapsille lämpimän lapsuuden ja vapauden molempiin vanhempiin säilyvän hyvän olon, sillä he eivät ole syyllisiä välirikkoon, vaan sijaiskärsijöitä, joten he ansaitsevat vain parasta.
Uskon että moni vanhempia hävettää, kun lapset joutuvat asumaan kahta asuntoa samanaikaisesti, eikä pysty tarjoamaan turvallista kotia.
He yrittävät piilotella sitä ja siksi eivät muuta itse vaan laittavat lapset asialle.
Kun perheessä on ongelmia, vika on aina lapsissa.
Kuinka sallitaan vanhempien toiminta???
Tässäkin ketjussa:
lissunlissun, hullua menoa, voi lapsia voi lapsia, omani onnellisia, ja lapsea kiusataan = Lissu
Voi raukkaa.....
Rahapuoleltahan tuo on aika simppeli (varsinkin jos ette nyt mihinkään hirmuriitoihin ole alentuneet kotien kesken). Täällä rahaa ei liiku kumpaankaan suuntaan. Lapsilisät tulee isälle, joka sitten hoitaa vakuutusmaksut ja tarhamaksut. Kummatkin ostaa kaiken omiin koteihinsa omilla päätöksillä, suuremmista ostoksista, jotka kulkevat kotien väliä kuten osa ulkovaatteista sitten puoliksi maksetaan. Lapsi ei siis muuta mitenkään erityisemmin vaan hänellä on kaikki sitten omasta takaa kummassakin kodissa eikä mitään vaatteita pakkailla, kun kummassakin päässä on täydet vaate- ja leluvarastot. Tähän teidän kannattaa varautua taloudellisesti, jos haluatte helpottaa sitä arkea kaikkien kannalta.
Käytännönasiana suurin kysymys on se, että miten asutte.En tiedä minkä ikäisestä lapsesta kyse, mutta lapsilla alkaa ne koulut ja kaveritkin alkaa merkkamaan aika paljon. Silloin olisi lapselle hyvä, jos koulumatkat kummastakin kodista ovat lyhyet ja se kummalla on ei vaikuttaisi siihen voiko ystäviään nähdä. Eli lähekkäin asuminen olisi hyvä, jopa samassa kaupunginosassa.
Lain mukaan mahdolliset elatusmaksut maksetaan lapsen viralliseen osoitteeseen. Kelläänhän ei voi olla kahta osoitetta, vaikka "asuisikin" kahdessa paikassa.
Elarithan eivät mene niin, että kumpikin huoltaja maksaa puolet, vaan kumpikin maksaa kykynsä mukaan. Ja lähivanhempi, joka kai yleensä on se saajapuoli, huolehtii lapsen vaate-,harrastus- yms menoista
Oma lapseni elää vuoroviikoin isänsä ja minun luona, ihan omasta tahdostaan. On sen ikäinen, että hänen mielipiteensä huomioitaisiin lastenvalvojallakin.
Välimatka on onneksi sellainen, että kouluun kulkeminen onnistuu kummastakin paikasta ja tarpeen mukaan pystymme kaikki asianomaiset joustamaan. Ja ainakin tämä lapsi puhuu kummastakin paikasta kotinaan ja kavereita on kummassakin, osin varmasti johtuen siitä, että luokallaan on oppilaita ympäri kaupunkia, eikä ainoastaan naapurustosta.
Tuo vanhempien muuttaminen asunnosta toiseen voi toimiakin, muistan joskus aiheesta lukeneeni, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, ettei kummankaan vanhemman nykyiseen perheeseen kuulu muita.
Kokisin hieman kummaksi ajatuksen siitä, että menisin joka toiseksi viikoksi asumaan exäni kaksioon ja hän tulisi jakamaan tämän talouden nykyisen mieheni ja meidän yhteisten lastemme kanssa =)
(enkä varmasti olisi ainoa, joka kokisi tilanteen vähintäänkin hämmentävänä...)
Nyky systeemillä ensimmäinen kappaleesi pitää muuten kutinsa, mutta ei missään sanota, että lähivanhempi maksaa lapsen vaate- harrastus yms. menot. Tämähän on puhtaasti sopimuskysymys. Jos lapsen ovat puolet ajastaan toisella vanhemmallaan, olisihan se melkoisen hassua, jos ns. lähivanhempi ostaisi vaatteet myös toiseen kotiin???? Jos välit ovat hyvät, voidaan sopia elarit sen mukaan, että etän arkimenot huomioidaan. Ja jos välit ovat huonot, ei lähi suostu ostamaan vaatteita, leluja yms, toiseen kotiin ja silti haluaa täydet elarit... Eli siinä tapauksessa kärsii etä.
Parasta olisi, että ne vaatemenot huolehtii vanhemmat puoliksi, jos lapsilla on kaksi kotia. Samoin kuin kaikki muutkin arjen menot menevät puoliksi. Esimerkiksi asumismenot yms. Suurin osa vanhemmista sopii myös harrastusmenojen maksamisesta puoliksi. Se onkin sitten toinen tarina, kuinka moni lähi tajuaa, että sen systeemin pitää myöskin poistaa tai alentaa reilusti elareita...
Tuosta aikuisten muuttelusta olen samaa mieltä.:)
Lapsen ei pitäisi reissata ympäriinsä viikottain. On sääli lapsia, jotka vasten tahtoisesti joutuvat näin pakoll atekemään.
Eläimistäkin pidetään parempaa huolta kuin lapsista.
Omat lapseni ovat erittäin onnellisia kun ovat saaneet asua ainakotona, eikä tarvinnut pakata reppuja joka hemmetin päivä ja asua missä sattuu.
Kun mies on kykenemätön lasten huoltajaksi on äivin velvollisuus pitää lasten puolta. ja sanelemaan miten mikin asia hoitdetaan ilman että lapsia kiusataan.
Lasten paikka on kotona, eikä viikko siellä toinen täällä ja missä seuravaat... huh
Eihän se ole "ympäriinsä reissaamista" kun menee äidin kodista isän kotiin. Ja lapset varmasti tapaavat isäänsä mielellään, eivät vastentahtoisesti ja pakotettuna.
Eikä niitä "reppuja pakata joka hemmetin päivä", vaan viikonloppuina tai vuoroviikkoina.
Mistä tahansa asiasta saa vaikean ja hankalan, kun aikuinen oikein yrittää ja siinä sinä lissu olet iham´n hiivatin hyvä!
Teepä itse niin vuosi, ja sano sitten miltä tuntuu? Uskon että itse muuttaisit majaa viikon kaksi korkeintaan, ja jättäisit siihen.
Helpolla pääset kun laitat lapsen niin tekemään.
Lapsilla pitäisi olla yksi koti johon vanhemmat reissaavat vuoroviikoin. Kokeilkaapas sitä.
Hmm... Entä sitten kun perheessä on muitakin? Esimerkiksi minun lapseni isällä on avovaimo. Mieheni lasten äidillä on mies. Meillä on aiemmista liitoista olevien lasten lisäksi myös yhteisiä lapsia.
Kysymys kuuluu: Jos minun esikoisellani on vuoro olla isänsä kanssa, muuttaako lapseni isä avovaimonsa kanssa meille, ja meidän koko muu perhe sitten heidän kaksioonsa? Hetkinen... Mutta silloinhan joutuu silti reissaamaan myös mieheni lapset sekä yhteiset lapsemme!
Entäpä jos mieheni lapsilla on viikko isänsä kanssa, menemmekö vastaavasti silloin koko porukka mieheni exän asuntoon? Hmm... Taas kaksi lasta joutuisi reissaamaan mukana... Vai meneekö se niin, että vain mieheni menisi lastensa luokse ja minä jäisin muiden lasten kanssa kotiin? Mihin miehen exä sitten menisi miehensä kanssa? Tulisi asumaan minun ja lasten kanssa vai? Ja jos meidän perheen lapsilla ei koskaan ole yhteistä kotia, miten he oppivat tuntemaan rakkaat pikkusisaruksensa?
Hmm... Olisko kuitenkin lapsillekin parempi niin, että he vaihtavat kotia. Niin miehenikin teki 11 vuotiaasta alkaen, eikä ole asiasta kärsinyt.
Joo, ei aikuiset jaksa, se stressaa liikaa... mut alpsthan sopeutuu.... joo kun on pakko!
Aikusiet pakkaamaan ja muuttamaan... samaa mieltä. Puhukaa vasta sitten miten lapset jaksaa, eikä siitä ole heille haitttaa!
Siis kenen idea on ollut aikanaan, että lapsen pitää vaihtaa kotia viikottain?
Ei voi olla kenenkään lasten asioista päättävän ihmisen ajatus. Kuin tyhmä voi olla semmonen aikuinen ja ihminen, joka keksii moisen asian lasten elämään?
Nyt kun lapset voivat erittäin huonosti, ja ovat mielenterveysjonossa, on se seuraus moisille käntännöille. Mutta ei... kukaan ei tunnusta että mielenterveydelliset syyt johtuu näistä kauheista päätöksistä, vaan ne ovatkin yllätys yllätys, lapsen oma vika, että on häiriintynyt.
Kokeilkaa itse muuttaa joka viikko vuodesta toiseen, ja sanokaa vasta sitten että hyvin menee! Minusta sellainen aikuinen joka vaatii lapsensa paikkaamaan omat virheensä ja antaa vanhemmalle onnellisuuden sillä että vaihtaa kotia viikottain, pitäisi langettaa rangaistus.
Kukaan ei tässä asiassa ole lapsen puolella.
Yksikään aikuinen ei kykene samaan mihin lapsi vaaditaan sopeutumaan.
Suomessa on jopa lapsiasianvaltuutettu, mutta hänkään ei ole ottanut kantaa tähän asiaan, vaikka hänen pitäisi pitää lasten puolta asiassa kuin asiassa.
voi Jumalalauta, kukaan ei voi väittää, että MT-ongelmia on vain niillä lapsilla, jotka asuvat vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona?!
Pahemmin lapsi traumatisoituu näistä katkerista ex-ämmistä, jotka ei annan lastensa tavata isäänsä, kun ovat itse mustasukkaisia ex-puolisonsa uudelle naisystävälle ja haluavat lasten kautta kostaa miehelle =(
Ja kyllä niitä MT-ongelmia on ihan ydinperheen kasvateillakin...
Ja ihan oikeasti, niinkuin joku tuossa kirjoitti, niin miten vanhempien vuorottelu eri asuntojen välillä onnistuu, jos kummallakin on uudet puolisot ja heidän kanssaan lapsia? Sekö ei sitten hämmennä lapsia? Välillä isä asuu uuden vaimonsa kanssa ja välillä isä asuu äidin uuden miehen kanssa... hmm... vähintäänkin mielenkiintoista...
KUKAAN EI VÄITTÄINYT ETTEI LAPSI SAA ISÄÄÄNSÄ TAVATA! Kyse oli jatkuvasta muuttamisesta!!!
KOKEILE HERRANJUMALA ITSE, et kestäisi kahtav viikkoakaan. Puhu vasta sitten kun itse kokeilet ja tiedät!
lissulla palo käämit: ) :)
Minä olen "kokeillut" jatkuvaa muuttamista työskennellessäni toisella paikkakunnalla kuin missä vakituinen asuntoni oli. Kestin kauemmin kuin kaksi viikkoa.
Tuo vanhempien muuttaminen voi oikeasti toimiakin, voisi olla mukavaakin vaihtelua välillä asua omakotitalossa lasten kanssa ja välillä leikkiä sinkkua kaupunkiyksiössä =)
Mutta kertokaa nyt oikeasti, kuinka tuo voisi toimia, jos molemmilla vanhemmilla on uusi puoliso ja näiden kanssa lapsia?
Ja miksi lapsi kärsii enemmän siitä, että asuu yhtä paljon isän ja äidin luona, kuin siitä, että reissaa joka toinen viikonloppu etävanhemmalleen ja elää oikeaa arkea ainoastaan lähivanhemman kanssa? Näyttäkää minulle useampi, virallinen, pitkän aikavälin tutkimustulos tällaisesta!
(sinällään tätä voisi tutkia enemmänkin ja varmaan tulevaisuudessa tutkitaankin, kun uusperheet ja "kahden kodin" käytäntö näyttää lisääntyvän sen myötä, kun miehetkin haluavat elää arkipäivää lastensa kanssa eron jälkeen....)
Kahden kodin systeemi ei tarkoita sitä, että muuttokuorma raahataan viikona tai kahden välein mukana ,vaan kummassakin kodissa on omat, tärkeät tavarat, lukuunottamatta esim koulukirjoja, joita muutenkin "raahataan" päivittäin edestakaisin.
Kalliiksihan tällainen systeemi voi tulla, kun tavaroita hankitaan kahdet, mutta köyhäähän se vaan kirpaisee...
no minun kohdallani se ei toimi ,siitä yksinkertaisesta syystä, että asun omassa yksiössä,ei ole tilaa kolmelle koululaiselle ja teen pätkätöitä et ei ole varaa ostaa nyt suurempaa asuntoa.
Ex miehelle jäi velkaanen omakotitalo, jossa kaikilla lapsilla omat huoneet ja pelit ja pensselit.
Jokatoinen vl on sitte petejä lattialla, ollaan niinkö retkellä mun luonani ja sopu antaa tilaa ja kivaa on.
olen myös yksin ei ole ketään kiinostavaa vielä löytynyt.
Eihän se oikeasti voikkaan toimia, mutta Lissun maailmankuvassa se voi toimia, koska hänen lähtökohtansa ajatteluun on se että eronneella vanhemmalla ei saa olla elämää ennenkuin lapsi on 18 v.
Siihen asti täytyy olla yksin ja ilman toisen aikuisen seuraa. Itseään pitää rangaista siitä että on lähtenyt toimimattomasta liitosta lopun. Se on Lissun maailmankatsomus.
Ihan oikeassa ihmisten elämässä tuo malli ei tietenkään onnistu, juuri mainitsemistasi syistä. Mutta Lissu ei eläkkään oikeasti vaan mielikuvitusmaailmassaan.
Minusta on erittäin huolestuttvaa, että mies etsii ulkopuolisia suhteita, että osaa olla lastensa kanssa.
Äidillä on oikeus kieltää ulkopuoliset ihmiset omien lasten seurasta, sitä ei ulkopuolinen ihminen voi estää.
Meillä ei koskaan ole käytetty ulkopuolisia miehen naisia lasten hoitajina kun oli pieniä, vaan minä yksin hoidin lapset. Mies ei siihen kyennyt. Siksi olisi ollut älytöntä ottaa niitämiehen naisia meille, tai me sitten me olisimme menneet hänelle, se ei vain olisi onnistunut, eikä lapset olisi lähteneetkään, sillä isän menettäminen oli rankka paikka.
Nyt lapset hylkäsi isän, ja mies saa syyttää siitä ihan itseään.
Ei kyse ole vain tavaroista, vaan lapseta. Olkoon vaikka kaikki tavarat vaikka viidessä kodissa, se ei muuta sitä asiaa että lapsi itse kärsii.
Lapsen paikka on pysyvä koti, ei viisi kotia siellä täällä.
Vanhemmat jotka sallii moisen käytännön, eivät ajattele muuta kun sitä että pääsee viikosksi taas lapsestaan eroon.
Meillä ei ole koskaan ,moista käytäntöä edes harkittu, eikä muutakaan mikä aiheutuisi vanhempien välirikosta. Lapset saivat elää täysin turvattua ja normaalia elämää minun luona, eikä heitä patisettu ikinä muuttamaan tai tekemään muuta sellasta, mikä johtuisi vanhempien erosta.
No kenellä on VIISI kotia? Ehkä monacon rikkailla on enemmänkin?
Tuskin kenelläkään, vaan haluat taasen kärjistää asiat ihan väärään suuntaan.
Eronneen perheen lapsilla on kaksi kotia, näin ainakin meillä. On koti minun luona ja on koti isän luona, minun laskutaitoni mukaan se tekee kaksi, ei viisi.
Mummolat ja kummilat ovat vierailu paikkoja, ei koteja.
Ja lapseni on tasapainoinen, onnellinen lapsi. Menestyy koulussa, harrastaa liikuntaa ja musiikkia, on taitava käsistään yms. Vaikka onkin eroperheen lapsi.
Mutta me vanhemmat emme laittaneetkaan lasta eron syntipukiksi, vaan kannoimme oman vastuumme itse. Lapsellamme on oikeus molempiin rakastaviin vanhempiin yhä, erosta ja eron syistä johtumatta.
Meidän lapsemme on saanut elää turvattua ja normaalia elämää, niin että siihen on myös kuulunut isä, joka on hänelle erostammekin huolimatta rakas ja tärkeä ja merkittävä osa elämää.
Isä on aktiivisesti mukana lapsen elämässä, koska minä äitinä en ole halunnut erottaa isää ja lasta (niin kuin sinä lissu).
Eikä meilläkään ole lapsi muuttanut eron takia mihinkään, vaan muuttimme kun ostin uuden kodin 9v sitten. Isän luokse meneminen kun ei ole muuttamista, vaan silloin lapsi menee toiseen kotiinsa.
Kerrotko Lissu vielä kuinka kauan siitä onkaan kun olet eronnut? Kun tuppaa välillä unohtumaan, kun olet yhä niin himputin katkera, etkä ole pystynyt päääsemään asian yli ja jatkamaan normaalia elämää? Lapsesikin olet aivopessyt isää vastaan. Ja vain pienet lapset voi aivopestä, ja olet kertonut heidän olevan osan jo aikuisia, joten olettaa voisi että erostasi on TOSI kauan?
Meillä asuu vuoroviikot,paitsi yksi joka asuu meidän kanssa aina ja käy äidillään viikonloppuisin.Molemmissa paikoissa omat vaatteet ja pelit yms.Mutta siltisattuu unohduksia esim.koulujuttujen osalta.Lähekkäin asutaan.Päähän ottaa vaan se,että äiti ei maksa mitään lasten harrastuksia vaikka lisät kahdesta menevät hänelle.Tyttö pyysi alkaa harrastamaan mutta äiti vastasi,että liian kallista.Aina sama laulu hänellä.EI auta vaikka maksettais puoliksi.Rouvalla on kyllä rahaa röökiin ja kaljaan mutta ei lasten menoihin.Mitään maksullista äidiltään eivät saa eli me viedään sitten niihin paikkoihin.Mun mielestä olis parempi ,että asuisivat persaukisen äitinsä luona kun kerran on viisauksissan monta kersaa väsännyt,siksi ettei tahtonut töihin.Ilolla olallistuisin vaikka elareihin ja näkisin lapsia joka toinen vkl.Kun tulevat tänne niin ovat likaisissa vaatteissa,kengät aina rikki yms.Jotenkin säälittää ne ja oksettaa se äiti joka on niin olevinaan mutta sitlti mikään muu ei toimi kuin kaljan juonti.
jaahas lissulla ei ole taas mitään tekemistä, ja sitä vituttaa, kun on alkava kankkunen.
No, kun se saa pullonkorkin auki, niin sitte alkaa taas mielikuvitus lentään
odotellaan............
Sie oot taas kotiutunut ilmeisesti kapakkareissulta kun näin aikaseen taas aloit satuileen... heh... eihän sitä aamuyöstänukuta niin netti on hyvä paikka kaljanhuurussa purkaa tuntojaan ja pahaa oloa.
Kohta iskee kova krapula.... heh....
Ei onnistu, lapset kärsii joka näkyy nyt häiriökäyttäytymisinä ja oppimisvaikeuksina.
Se on vanhempien oma uusi elämä joka on tärkeempää kuin lapsi.
Väitätkö että vain eroperheiden ja kahden kodin lapsilla on vaikeuksia käyttäytymisessä ja oppimisessa? Väitätkö todella niin?
Pistäppä linkkiä tällaiseen tukimukseen, vai puhutko MuTu-tuntumalla?