Tuttavaperheen vilkas lapsi sai kyseisen "rikos"merkinnän ls:n asiapapereihin koulusta tehdyn ls-ilmoituksen jälkeen heti ensimmäisellä luokalla. Innokkaat sosiaalityöntekijät olivat jo valmistelemassa huostaanottoa, kun ihme tapahtui ja vanhemmat saivat pelastettua lapsen huostaanoton kurimuksesta ja tilanne oli sikäli poikkeuksellinen, että he kustansivat lapselle yksityisen puolen kuntoutuksen. Siihen ei nimittäin ole varaa kuin pienellä prosentilla kansalaisista.
Lapsi sai tukea koulunkäyntiin ja ihmissuhteista selviämiseen koko ala-asteen ajan ja vielä lukiossakin hänen dysfasiasta johtuvia kirjoitusongelmiaan seurattiin, tukea ja ohjausta oli koko ajan saatavilla. Nyt sama lapsi saa lähiaikoina suoritettua korkeamman yliopistotutkinnon ja työkokemustakin on ehtinyt kertyä opiskelun ohessa. Kaiken kaikkiaan kyse on tasapainoiselta ja elämänhaluiselta vaikuttavasta nuoresta, koska hän sai heti tarvitessaan oikeaa tukea ongelmiinsa ja sai kasvaa turvallisesti omassa kodissaan, yhteiskunnala ei ollut tilaisuutta aloittaa heti 7-vuotiaana hänen riepotustaan sijaispaikasta toiseen ilman oikeaa kuntoutusta.
Kun itse aikanaan valitin lääkärille pienen lapseni levottomuutta läksyjentekotilanteessa, sanoi ymmärtävä ja viisas neurologi nauraen: "Anna hänen juosta välillä vaikka ympyrää teidän suuren olohuoneenne lattialla! Se lisää aivojen aktiviteettitasoa ja hän voi keskittyä työskentelyyn taas paremmin sen jälkeen." Ymmärtävä erityisluokan opettaja olisi tehnyt juuri niin, pitänyt taukoja vähintään kerran oppitunnin aikana, mutta tämän yksinkertaisen keinon oivaltamiseen harvan opettajan ymmärrys riittää.
Pahimmillaan tehdään ls-ilmoituksia ja sosiaalityöntekijät ymmärtävät lapsen ongelmista vielä vähemmän kuin opettajat. Näin tapahtui tuttavaperheen tapauksessa ja huostaanotolla vanhemmat oltiin leimaamassa kelvottomiksi kasvattajiksi, vaikka missään nimessä siitä ei ollut kysymys. Papereissa kuitenkin komeili "kuljeskelu", koska lapsi ei jaksanut istua hiljaa paikallaan oppituntia, joskus jopa kaksoistuntia, jotka tuossa koulussa olivat muodissa ainakin niinä vuosina.
Lapsi sai tukea koulunkäyntiin ja ihmissuhteista selviämiseen koko ala-asteen ajan ja vielä lukiossakin hänen dysfasiasta johtuvia kirjoitusongelmiaan seurattiin, tukea ja ohjausta oli koko ajan saatavilla. Nyt sama lapsi saa lähiaikoina suoritettua korkeamman yliopistotutkinnon ja työkokemustakin on ehtinyt kertyä opiskelun ohessa. Kaiken kaikkiaan kyse on tasapainoiselta ja elämänhaluiselta vaikuttavasta nuoresta, koska hän sai heti tarvitessaan oikeaa tukea ongelmiinsa ja sai kasvaa turvallisesti omassa kodissaan, yhteiskunnala ei ollut tilaisuutta aloittaa heti 7-vuotiaana hänen riepotustaan sijaispaikasta toiseen ilman oikeaa kuntoutusta.
Kun itse aikanaan valitin lääkärille pienen lapseni levottomuutta läksyjentekotilanteessa, sanoi ymmärtävä ja viisas neurologi nauraen: "Anna hänen juosta välillä vaikka ympyrää teidän suuren olohuoneenne lattialla! Se lisää aivojen aktiviteettitasoa ja hän voi keskittyä työskentelyyn taas paremmin sen jälkeen." Ymmärtävä erityisluokan opettaja olisi tehnyt juuri niin, pitänyt taukoja vähintään kerran oppitunnin aikana, mutta tämän yksinkertaisen keinon oivaltamiseen harvan opettajan ymmärrys riittää.
Pahimmillaan tehdään ls-ilmoituksia ja sosiaalityöntekijät ymmärtävät lapsen ongelmista vielä vähemmän kuin opettajat. Näin tapahtui tuttavaperheen tapauksessa ja huostaanotolla vanhemmat oltiin leimaamassa kelvottomiksi kasvattajiksi, vaikka missään nimessä siitä ei ollut kysymys. Papereissa kuitenkin komeili "kuljeskelu", koska lapsi ei jaksanut istua hiljaa paikallaan oppituntia, joskus jopa kaksoistuntia, jotka tuossa koulussa olivat muodissa ainakin niinä vuosina.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Edellä kerrotus tapaukset tulivat mieleen, kun viereisessä ketjussa taas joku nimimerkki kyseli oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen listaa huostaanottojen syistä, että mikä noista ei olisi osoitus vanhempien välinpitämättömyydestä. Juuri sillä asenteellahan niitä laittomia ja turhia huostaanottoja on viime vuosina tehty.
Kun itsellä on takana vuosia sitten tehty laiton huostaanotto, josta sain lapsen pelastettua onneksi, vaikka toimenpiteen lapselle aiheuttamia vaurioita ei silti voi vähätellä. Sen jälkeen lapsi kävi kolme vuotta neurologista kuntoutusta, jota ilman emme olisi kuntien kouluihinkin suuntaamien laittomien säästöjen takia eikä muutenkaan selvinneet tähän päivään. Sen lisäksi lapsi on tarvinnut todella tiivistä tukea vanhemmilta, työn määrää on mahdoton ymmärtämättömille edes yrittää kuvata.
Niiden taustalla on aina lapsen heikko itsetunto ja ei kenenkään itsetuntoa varmasti poljeta maan rakoon tarhaiästä alkaen niin tehokkaasti kuin erityislasten kohdalla tapahtuu. Ei sen oikeaan kehitykseen riitä se, että lasta tuetaan kotona oikein.
Esim. oman lapseni itsetuntoa nujerrettiin nimenomaan tarhaiästä alkaen. Jo hyvin pieni, jopa vauva, ymmärtää sen, jos hän ei osaa täyttää aikuisten asettamia mittapuita. Lapsi saa palautetta kodin ulkopuolella tuutin täydeltä tähän tyyliin:
"Miksi se on (lapsi) noin pieni / iso kokoinen?"
"Kato, miten kömpelö sinä olet, taas kaadoit lasisi!"
"Mitä sinä kompuroit, kaadoit toisenkin, katso kun Liisa itkee sinun takiasi!"
"Miksi sinä et syö niin kuin muutkin?"
"Kyllä tuon ikäisen pitäisi osata sanoa jo kaikki äänteet."
"Etkö sinä näe, miten muut tekevät? Ota mallia toisista!"
"Etkö ymmärrä, mitä sinulle puhutaan?"
Toiset lapset kiinnittävät huomion jatkuvaan silmätikkuun ja pohja kiusaamiselle on valmiina. Mitä pienempänä lapsi joutuu kuulemaan koko ajan pelkkää negativist arvostelua, on hänen itsetuntonsa nollan alapuolella vuorenvarmasti ilman ammattiapua koko loppuelämän ajan.
Negatiiviseen arvosteluun osallistuvat pahimmillaan myös toisten lasten vanhemmat, sekä täysin tuntemattomat aikuiset.
Kyllä tuollainen ympäristö musertaisi helposti aikuisenkin, mutta lapselta puuttuu täysin elämänkokemuksen mukanaan tuoma arvostelukyky, että hän voisi mielessään mitenkään kohtuullistaa jatkuvia saamiaan moitteita.
Noissa oloissa lapselle kehittyy ongelmia, jotka psykiatria helposti leimaa käytöshäiriöiksi. Hän joko hyökkää aggressiivisesti tai hänestä kehittyy arka ja syrjäänvetäytyvä tai molempia vuorotellen.
Yläasteelle mennessä lapsen itsetunto on raunioina, hän on hyvä kohde ilkeilyn haluisille koulutovereille, joilla itsellään saattaa olla todellisia, laillisen huostaanoton syitä omissa kotioloissaan. Mutta meillä huostaanotetaan vain kiusaamisen uhreja, ei siihen syyllistyneitä, mitä monet ammattikasvatajatkin Suomessa kauhistelevat.
Systeemi kuitenkin tällaisenaan tukee laittomia huostaanottoja ja lapsibisnestä niin hyvin, että tilanteeseen ei miltään osin ole haluttu voimakkaasti puuttua.
Saa siinä sitten ihmetelä nuorten mt-ongelmia ja syrjäytyneiden nuorten suurta määrää...
Onko opettakilla liian tiukka pipo?
Ylivilkas lapsi- lennokas aikuinen.
Markku Mutanen kertoo oman tarinansa ja luennoi torstaina 17.3.2011 Pudasjärvellä.
Lue tarina.
Katso muut tiedotteet.
http://www.pudasjarvi.fi/koulutus-ja-opiskelu/481-ylivilkas-lapsi-lennokas-aikuinen-markku-mutanen-luennoi
----
Tutkimustenkin mukaan kuka tahansa voi tulla nykyisessä peruskoulussa kiusatuksi, mutta kaikkein mieluisin kohde tuntuvat kuitenkin olemaan erityislapset.
Olen vuosien mittaan tavannut monia opettajia, joilla olisi sydämestään halua ja oikeudentajua kiusaamisen lopettamiseen, mutta heillä ei kerta kaikkiaan ole siihen koulupäivän aikana aikaa riittävästi, ei mahdollisuutta seurata oppilaiden välisiä tilanteita niin paljon kuin pitäisi, että puuttuminen olisi käytännössä riittävän tehokasta. Jokainen tajuaa sen, että syynä tähän ovat taas kuntien laittomuuksiin menneet säästöt, luokkakokojen kasvattaminen ja opettajien virkojen vähentäminen.
50-luvulla ei kiinnitetty huomiota kiusaamiseen, vaikka silloin olisi ollut paremmat mahdollisuudet siihen puuttumiseen. Nyt kun kiusaamisen traumatisoivat vaikutukset jo ymmärretään, niin nyt ei ole useinkaan riittäviä resursseja siihen puuttumiseen. Sitten ollaan tyypillisessä huostaanottotilanteessa, että vanhemmat eivät saa lasta enää kouluun, jonka jälkeen huostaanottohysteerikkojen on hyvä syyttää heitä välinpitämättömästä vanhemmuudesta.
Vaaralliset lapset koulussa.
MOT ohjelma esiitti ohjelman Koulun tehtävä 17.5.2010.
Tässä linkissä.
Lapsesta 36 ilmoitusta.
Virkkunen. Järkyttävä tilanne.
Oireilevat eivä pääse hoitoon.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankohtaisohjelmien-aiheita/mot-vaaralliset-lapset
---
Helsingin Sanomat 8.2.2011.
Amerikkalainen tutkimus:
Koulukiusaaminen voi olla lapselle keino nousta sosiaalisella arvoasteikolla ylöspän.
Linkki artikkeliin, jossa 45 kommenttie, sekä linkkejä muihin aiheeseen liittyviin aiheisiin.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus Suositut lapset pahimpia koulukiusaajia/1135263650426
--
Ei opettajan, eikä sossun velvollisuus ole olla erikoislääkäri, vaikka heitä molempia lausuntojen kirjoittajina sellaisina pidetäänkin.
Aikanaan kustansin ymmärtämättömälle luokanopettajalle neurologian puolen konsultaation, lääkäreiden antamat ohjeet ja vinkit opettajalle olivat hyvin yksinkertaisia ja selkeitä, mutta ne valuivat hukkaan kuin vesi sorsan selästä. Opettaja teki jopa aivan päinvastoin monissa käytännön tilanteissa, kuin mitä lääkärit olivat neuvoneet!
Lopulta anoin paikkaa erityisopetuksen luokkaan, siellä oli hyvä opettaja, mutta kaupungin armosta olosuhteet olivat aivan hirvittävät, koska luokassa oli sairaalapaikkaa odottavia oppilaita, joten opettaja myönsi, ettei opettamisesta tullut kerta kaikkiaan mitään.
Opettaja kiusaajana
Opetusalan eettistä neuvottelukuntaa on pyydetty ottamaan esille ongelma, miten toimia, kun opettajan epäillään kiusaavan oppilasta. Tällainen pyyntö on tullut mm. lapsiasiavaltuutetulta sekä muutamilta yksittäisiltä tahoilta. Neuvottelukunta pitää asiaa hyvin vakavana ja on pyrkinyt selvittämään, kuinka yleistä tämänkaltainen ongelma on. Vaikka vain yksittäistapaukset näkyvät virallisissa tilastoissa, ilmiö voi olla yleisempi. Lukumäärällisestä vähäisyydestä huolimatta on tarpeen, että kouluilla on selkeät toimintamallit, joissa oppilaan oikeudet, luokka- ja kouluyhteisön oikeudet, oppilaan ja hänen huoltajiensa tuki sekä opettajan oikeus mahdollisesti tarvitsemaansa apuun tai hoitoon huomioidaan.
Vaikka kiusaamisen määrittely ei ole yksiselitteistä, sen tunnistaminen myös opettajan kohdalla on tärkeää. Kiusaamista on, kun opettaja tahallisesti, toistuvasti ja vakavalla tavalla kohtelee jotain oppilasta tai oppilasryhmää mielivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Kiusaamiseen liittyy toisen osapuolen alas painamista tai vahingon tuottamista. Se voi olla piikittelyä, naurunalaiseksi saattamista, painostusta ja pahimmillaan kiristystä ja uhkailua. Kiusaaminen voi olla tietoista, mutta sitä saattaa tapahtua ilman että opettaja itse ymmärtää kiusaavansa. Kiusaaminen voi olla myös piilevää, ja se voidaan verhota auktoriteettiasemaan tai kasvattajan rooliin. Aivan samoin kuin oppilaiden keskinäisessä kiusaamisessa, eri oppilaat kokevat tilanteet eri tavalla, ja joillekin oppilaille syntyy kokemus kiusaamisesta herkemmin kuin toisilla. Vaikean oppilaankin kohdalla opettajalta edellytetään asian tarkastelua kasvatukselliselta kannalta, kiusaaminen ei ole koskaan kasvatusta. Opettajan työ edellyttää aina kasvatuksellista otetta.
Kiusaamista sen sijaan ei ole kun opettaja kasvatus- ja opetustehtävänsä perustella antaa määräyksiä tai ohjeita, hoitaa koulunpidollisia tehtäviä kuten valvontaa ja järjestyksen ylläpitoa ja hoitaa oppilaan rankaisemiseen liittyviä velvollisuuksia. Opettajan työssä on paljon julkisen vallan käyttöä, mm. oppimissuoritusten arvostelu, lausuntojen antaminen ja erilaiset arvioinnit. Ne perustuvat opetussuunnitelmaan, säädöksiin ja opettajan ammatillis-eettiseen tilannearviointiin. Niiden hoitamisessa oikeudenmukaisuus on keskeinen arvo.
Kiusaamisen käsittelyssä on tärkeää, että koulun rehtori tai johtaja saa mahdollisimman pian kuvan ongelmasta ja hän puuttuu asiaan. Mikäli kyseessä on rikokseen viittaava asia, se kuuluu tuomioistuimen alueelle. Useimmiten kuitenkin on kyseessä kouluyhteisön sisäisestä epäeettisestä toimintatavasta. Sen ratkaisuun tarvitaan asiantuntija-apua, joka auttaa näkemään tukitoimien tarvetta ja hoitoon ohjausta. Eri osapuolia tulee kuulla ja luoda sellainen luottamuksellinen ilmapiiri, että kiusattu oppilas tai hänen huoltajansa eivät koe uhkaa tilanteen selvittämisen yhteydessä.
Koulujen tulisi kuvata omissa toimintakäsikirjoissaan tai vastaavissa toimintaa esittelevissä dokumentissa, miten koulu ennalta ehkäisee opettajien taholta tulevaa kiusaamista ja antaa selkeät toimintaohjeet, miten tulee menetellä jos tämän kaltainen ongelma esiintyy kouluyhteisössä.
Opetusalan eettinen neuvottelukunta on aikaisemmin antanut kannanoton, jossa puututaan oppilaiden väliseen kiusaamiseen. Kannanotto välittää selvän viestin, että kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa koulussa. Koulun ja opettajien tehtävä on luoda edellytykset luottamuksen ja hyvän työ- ja opiskeluilmapiirin rakentumiselle.
Hyvää tekstiä!
Opettajan taholta tulevat kiusaaminen voi olla sikäli samanlaista kuin oppilaiden välinenkin, että se voi olla eristämistä, jollekin tietylle oppilaalle ei puhuta, häntä ei auteta ja ohjata sitäkään vähään kuin muita.
Siksi on hyvä, että ainakin Jyväskylän opettajainkoulutuslaitoksella on kiinnitetty huomiota opettajaopiskelijoiden valintakriteereihin.
Koskahan samanlaisia kriteerejä saataisiin myös sosiaalitoimeen?
KUn kunna teivät ole säästösyistä halunneet palkata päteviä työntekijöitä, on asiakkaan kauhu epäpätevä luonnevammainen sossu, joka on hakeutunut alalle täysin väärin perustein, esim. omasta vallanhalustaan. Ja olihan siitäkin tutkimustulos, miten asiakkaat saavat Suomessa talouspuolellakin paljon huonompaa kohtelua kuin muissa pohjoismaissa.
Tapasin myös aikanaan äidin, joka oli aivan kauhuissaan ls-ilmoituksen "syystä" eli lapsen kuljeskelusta luokassa.
Tuo perhe pelastui huostaanotolta muuttamalla eri kuntaan, jossa neurologisen puolen hoitoonohjaus oli paremmin järjestetty kuin entisessä kotikunnassa.
Mutta sekin on väärin, että ihmiset ovat niin eriarvoisessa asemassa asuinkunnastaan riippuen. Onhan Suomessa kuntia, joissa hoidollisia huostaanottoja ei tunneta ollenkaan kun joissain kunnissa niitä on tehtailtu jo vuosia liukuhihnalta.
Totta kai huostaanottojen syyt pitää kirjata epämääräisesti, että laittomuudet eivät kansalle paljastuisi.
Kuljeskelustakin tulee eittämättä mieleen karkailu, että lapsi kuljeskelee jossain yksinään, kun vanhemmat eivät välitä hänestä huolehtia.
Todelisuudessa tuonkin otsikon takana on jotain aivan muuta. Ei tuollaista tarvitsisi käyttää edes, jos huostaanotot tehtäisiin vain huonoista perheistä eli lain mukaan.
Peruspalveluja korvaavia huostaanottoja ei saa lailliseksi millään, ei vaikka kuinka selittäisi ja vääntäisi.
Mielenterveysseura taimi ry, Selaa sivustoja.
Koulukiusatttu ylyhyt elokuva.
Elokuva nähtävissä TAIMI ry:n sivulla.
http://www.mielenterveys-taimi.fi/sivut/kiusattu_tiedote.htm
---
Onpa tämä ajankohtainen keskustelu meidänkin perhettämme ajatellen! Keskustelussa on kriittinen katse kohdistettu opettajiin ja heidän asenteelliseen tietämiseen ja pätemisen tarpeeseensa. Nyt minullekin on kertynyt asiasta ihan tuoretta kokemusta.
Kerrottavaa on vaikka kuinka paljon.
Tapahtui merkillinen tapahtumaketju, joka alkoi ekaluokkalaisten poikien takaa-ajosta koulun välitunnilla. Neljä poikaa oli tullut porukalla kiusaamaan ekaluokkalaista poikaani. Kiusaajista yksi oli muita vanhempi. Poikani on nimesi heidät minulle ja minä kirjoitin muistiin, kun kävin häntä tapaamassa VALVOTUSSA tapaamisessa Lapin keskussairaalan "hullujen huoneella" (anteeksi lapset, ei siellä ollut kai kuin masentuneita lapsia; poikani oli ainoa joka oli normaalivireessä ja siksi henkilökunta kehui häntä hurmaavaksi).
Pojalleni lätkäistiin oitis tapaamisen ja yhteydenpidon rajoitukset. Sain käydä tapaamassa häntä kahtena iltana viikossa tunnin ajan. Seitsenvuotias poikani ei päässyt lähes viikkoon (ei ainakaan kuuteen päivään) KERTAAKAAN EDES ULKOILEMAAN! Ja nyt pitää muistaa, että hän on aina ollut täysin terve, iloinen ja onnellinen poika.
Ja on edelleen. Nyt siitä on peräti lastenpsykiatrin "lausunto" - tosin lastensuojeluilmoituksen muodossa. Mutta siinäkin hän toteaa, että poika on terve.
http://yle.fi/alueet/lappi/2011/02/ylilaakari_lasten_mielenterveyshoitoon_lisaa_rahaa_2382954.html
Seitsemänvuotias lapseni kyyditettiin suoraan koulusta (Korkalovaaran koulu Rovaniemellä) kiireellisesti huostaan ja Lapin keskussairaalan lasten ja nuorten psykiatriselle osastolle. Hän ehti olla huostaanotettuna kahdeksan päivää, kunnes huostaanotto (eli kiireellinen sijoitus, mikä on asian kaunistelua) purettiin ja poika vapautettiin heti omaan kotiinsa.
Ja mitä lukeekaan rouva ylilääkärin vapauttamislausunnossa - hän nimittäin teki lastensuojeluilmoituksen vapauttamisenkin yhteydessä! (Tappionsa hetkellä, häviäminen on katkeraa.) Niin, rouva lasten psykiatrisen klinikan ylilääkäri kirjoittaa siinä diagnoosin ÄIDIN mielenterveydestä. Äiti on ylilääkärin perusteellisten tutkimuksten perusteella syvästi psyykkisesti sairas! Hah, hah!
Meininkihän on hullumpaa kuin olen kuvitellutkaan!
Rouva ylilääkäri on tavannut minut vain kaksi kertaa lyhyesti. Molemmilla kerroilla puhuin tiukasti ja selkeäsanaisesti perustellen ja artikuloiden poikani vapauttamisen puolesta.
Korkalovaaran koulussa Rovaniemellä tehtiin kiireellinen huostaanotto ambulansseineen ja poliiseineen (!) ekaluokkalaisten välisen takaa-ajon vuoksi. Pojat olivat porukalla laulaneet pojalleni pilkkalaulun, josta poikani muistaa sanan "roskaa".
Voitte uskoa, että olen antanut palautetta suoraan koululle... Huostaanotossa tiiviisti mukana häärinyt rehtori onkin ollut paniikissa.
Tulkaa puhumaan koulu- ja muista tässäkin keskusteluketjussa esiin nousevista asioista Suu puhtaaksi -foorumille, jossa olen minäkin nyt tänään alkanut kirjoittaa:
http://foorumi.sosiaalikollega.fi/index.php
Vihdoinkin. Minullakin kesti rekisteröitymisen kanssa lopulta kaksi viikkoa. Oli muita kiireitä... Nimittäin tämä julkishallinto on aika kaameaa sotkua. Sen vuoksi jouduin kirjoittamaan paljon kaikkea muuta kuin näitä keskustelufoorumeiden kannanottoja. Huh! No, onneksi se prosessi on nyt ohi. Siis se pahin vaihe.
Mutta valmiina pitää tietysti olla kohtaamaan kaikkea. Mutta minulta löytyy asennetta ja valppautta, pysyn hereillä.
Olen parille tutuksi arvelemalleni tyypille (tältä palstalta) lähettänyt yksityisviestinkin. Tuolla Suu puhtaaksi -areenalla voi tosiaan lähetellä privoja.
Ja muitakin työvälineitä (kirjasimen eli fontin koko, kursivointi, lihavointi, fontin väri, alleviivaus, linkitys, kuvan lataaminen...) foorumin ohjelmasta löytyy vaikka kuinka paljon. Että siitä vain koodailemaan.
Kuka muuten kärsii enemmän sosaalisen vuorovaikutuksen ongelmista kuin omaa mielivaltaansa lakeja rikkoen toteuttava viranomainen? Samaan joukkoon voi lukea myös psykodynaamisen koulukunnan psykiatrit, jotka vaikuttavat täysin empatiakyvyttömille jopa lapsia kohtaan, ainakin he, jotka suosivat laittomia huostaanottoja.
Sitten tuollaiset hyypiöt pitävät huostaanottoon oikeuttavana piirteenä esim. autistisen lapsen kommunikaatiohaluttomuutta etenkin vieraampien ihmisten kanssa! Näillä lapsillahan kontaktit ympäristöön jakautuvat kahteen ryhmään, joko he viihtyvät enemmän omissa oloissaan tai sitten lapsi näyttää luottavan kaikkiin. Se on tietysti sijaishuollossa kiintymyssuhdehäiriötä, ilman muuta!
Mutta miksi lapsi ei luottaisi kaikkiin, jos hän ei koskaan ole tavannut aikuista, joka kohtelisi häntä väärin?
Tuosta ongelmasta kyllä ainakin älykkäälle ja oppimiskykyiselle as-lapselle on varsinainen tehokurssi laiton huostaanotto sijaishuollossa tapahtuvine pahoinpitelyineen. Mutta sitäkö lapsi tosiaan tarvitsee oppiakseen, että kaikki ihmiset eivät todella ole luottamuksen arvoisia!
Kai nyt on itsestään selvää, että lapsen on opittava varomaan maailman vaaroja turvallisten aikuisten seurassa. Mutta miksi vaarallisilla aikuisilla pitäisi pelotella lasta turhaan silloin kun hän on vielä niin pieni, että viettää omien vanhempiensa seurassa 24/7? Ihmisten epäluotettavuuden lapsi oppii kyllä vähitellen ja parhaiten yleensä toisilta lapsilta aikuisten valvonnassa. Erityislapsen kohdalla se ikävä kyllä tapahtuu kiusaajien kautta, jotka yleensä oppivat empatiakyvyttömyyden omilta vanhemmiltaan.
Välillä tuntuu, että koko suomalainen yhteiskunta on sairastunut empatiakyvyttömyyteen valtiojohdosta alkaen. Ei muuten ole selitettävissä, että viranomaisten suorittama julma lasten kaltoinkohtelu sallitaan poliitikkojen taholta. Empatiaa heruu vain "omille", ei kenellekään sen piirin ulkopuolisille, joita helposti ovat kaikki, jotka olisivat keskivertoa enemmän peruspalvelujen tarpeessa, kuten vanhukset, erityislapset, vammaiset, mielenterv.ongelmaiset jne. Omia kansalaisiaan tuhoava valtio tuhoaa itse itseään, se tulee nopeasti jollain tavalla tiensä päähän.