Sinä olet erilainen
Olet perhonen.
Liidät käsivarsillani
kevyesti, kuin kesätuuli.
Tanssit, kuin perhonen
kukkaniityn yllä.
Kauniisti ja kevyesti,
Perhosen lailla kesäpäivässä.
Sinä sanoit rakastavasi minua,
Sinä, joka olet perhonen.
Minä käänsin sinulle selkäni,
enkä puhunut tunteistani.
Enhän minä voi kahlita sinua,
koska sinun kuuluu lentää vapaana.
Katson sinun tanssiasi
kesäisen kukkaniityn yllä.
Kauniina ja vapaana
kieput kesätuulen sylissä.
Sinä olet perhonen
ja minä rakastan sinua.
Olet perhonen ja minä olen
erilainen.
Olet perhonen.
Liidät käsivarsillani
kevyesti, kuin kesätuuli.
Tanssit, kuin perhonen
kukkaniityn yllä.
Kauniisti ja kevyesti,
Perhosen lailla kesäpäivässä.
Sinä sanoit rakastavasi minua,
Sinä, joka olet perhonen.
Minä käänsin sinulle selkäni,
enkä puhunut tunteistani.
Enhän minä voi kahlita sinua,
koska sinun kuuluu lentää vapaana.
Katson sinun tanssiasi
kesäisen kukkaniityn yllä.
Kauniina ja vapaana
kieput kesätuulen sylissä.
Sinä olet perhonen
ja minä rakastan sinua.
Olet perhonen ja minä olen
erilainen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Väsynyt vertaus ja niin kesäisen teiniangstinen meininki. Helppo tapa, luokitella perhoseksi ja paeta vastuunottoa tunteistaan. Toisaalta, aika viehättävä kuva naivistisesta "rakkaudesta" . Käytän lainausmerkkejä koska kyseessä on toisesta luotu mielikuva, jonka halutaan säilyvän, ja siksi ei haluta kohdata rakkautta todellisuudessa. Ehkä jopa itsekkyyttä, ei suostu rakastamaan vajavaisena eikä halua suhdetta joka ei olekaan täydellinen.
Perhonen ikuisesti tanssii viattomana niityllä, eikä aikuistu, vanhene, rakastu, häivy niityltä elämään oikeaa elämää.
Minua on aina viehättänyt kertomukset "prinsessa ja sammakko"--"kaunotar ja kulkuri" ym vastaavat tarinat.
Löydän tästä samaa,mutta ihan kuin olisit luovuttanut!
Älä!
Klisee tai ei; aina on toivoa.
Toivottomuuteen auttavat auringonpilkut, niitä sinne runoilijakammiin paljon=)
Mää mittään muuta luovuta, ku verta.
Kiitos kannustavasta palautteesta ystäväni.
Noita auringonpilkkujahan minäkin olen toivottomuuteen syöny ja net todella auttaa.
Runohan tuli väsättyä "paineen"alla. Liona pyyteli jotain runoa minulta jo aikoja sitten. nyt, kun aikaa hieman oli, päätin kokeilla. Eihän siitä kummosta tullut, mutta mukava sitä oli juonia.
"Sinähän tiedät", joskus runoja syntyy ja joskus niitä ei saa millän aikaiseksi. Tää taisi olla sitä viimemainittua.
Jotain uutta kiitos. Kommentoit runoani suorasanaisen kriittisesti ja siitä suuri kiitos.
Joitakin näkemyksiäsi olen valmis allekirjoittamaan, kuten tuo " naivistisuus". Sen varaanhan runo on rakennettu. Ehkä tuo teiniangstisuus on myös tulkinnallisesti löydettävissä kohtuullisen helposti.
Tuon väittämäsi itsekkyyden hyväksyn täysin, sillä se on runon johtoteema, mutta vastuuttomuutta en ole runoon sisältänyt, ihmettelen tulkintaasi siitä.
No, jokaisen runon sanoma syntyy lukijansa mielessä, eikä välttämättä kuvasta kirjoittajan aivoituksia.
Sen sijaan, että olisin pyrkinyt luomaan kuvaa vastuuttomuudesta, pyrin aivan vastakkaiseen ilmaisuun.
Naivistiseen ehdottomuuteen myös vastuu kokemisessa.
Oletko koskaan ottanut käteesi perhosta? iholle jää perhosen siivestä ohut silkkisen pölymäinen kerros. Olet vahingoittanut perhosen siipeä.Vaikka se yhä pystyy lentämään, se ei enää koskaan ole entisensä.
Runon "minä" haluaa kaikessa naivistisuudessaan olla niin ehdoton, ettei anna "perhosen" rakastaa itseään, koska uskoo kosketuksensa rikkovan perhosen siiven, jolloin se ei koskaan voisi lentää kesätuulessa.
Se, tanssiiko perhonen ikuisesti niityllään, ei ole runon "minähenkilön" ratkaistavissa. Se jäänee perhosen omaan valtaan.
Mielenkiitoista on, kuinka nopeasti naivistisuus oli löydettävissä, en pitänyt sitä sentään noin läpinäkyvänä.
Kiitos asiantuntevasta kommnetistasi.
Jotain niin kauniin haurasta ja kevyttä lukea kaikkien
"raskastajuisten" jälkeen.
Luonnonystävänä en voinut olla pitämättä tästä
vaikka se varmaan symbolisoi ihmistä/ihmisiä.
Kiitos ceero runostasi!
Kiitos Liona, Antamasi palaute kertoo sinun löytäneen runosta niitä piirteitä, jotka liittuvat runon sisäiseen kuvaan.
Siihen kuvaan, joka kirjoittajan mielessä rakentuu sanoiksi ja lauseiksi.
Sinä luet runoja minun tavallani, et etsien niihin käytettyjä " työkaluja, tai menetelmiä", vaan pyrkien löytämään sen sanoman.
Sanot usein haluavasi antaa palautetta tavallani, siis monisanaisesti.
Ei sinun edes tarvitse, sinulla on kyky pukea tuntemuksiasi kauniisti ilman korulauseita. Selkeä ja puhutteleva ilmaisusi ei vaadi monisanaisuutta tullakseen välitetyksi.
Sinun kykysi itsesi ilmaisuun välittyy runojesi kautta, mutta myös antamassasi palautteessa.
Kiitos Liona.
Löysin kauan sitten kirjoittamani runon perhostytöstä.
Lisään sen vastaukseeni koska eilen olin vähäsanainen
kommentissani keväisen kauniiseen runoosi.
Sinä pieni perhostyttö
mistä tien löysit tännepäin
aurinkoko herätti
ja käskyn sait
lennä, lennä pikkuperho
lennä iloksi ihmisten
kanna kauneutesi nähtäväksi
kaikkien
- onneksi yksinäisten
Tiedän tämän olevan todella naivistinen mutta joskus
näinkin.
Kiitos taas sinulle Liona.
Naivstinen? .... kauniin herkkä ja lämmin runo sinulta. Tämä on kauan sitten kirjottamasi ja siitä näkyy selkeästi samaa luovuutta, jota löydän tämän päivän runoistasi. Olet osannut välittää tunnelmaa runoissasi siis jo vuosia sitten.
Tuo kuva luo mieleeni alkavan kesän.
Kiireettömän aamupäivän mökkirannan ruohikolla. Koivujen lehtien hento alkukesän vehreys siivilöi auringonvalon, vielä hieman viileään maahan.
Tuulenvire tuntuu lämpimältä, ja veden hiljainen liplatus peittyy hetkittäin ilmassa kisaavien lokkien kirkaisuihin.
Makaan ruohikolle levittämäni räsymaton päällä lukien kirjaani, kun huomioni kiinnittyy keltaiseen sitruunaperhoseen, joka tuntuu pyörivän vesirajassa kapean hiekkakaistaleen yläpuolella.
Runosi perhonen.
Vielä palaan tuohon naivistisuuteen. Naivismi on myös yksi tapa taiteelliseen ilmaisuun. Se, että naivismi kuvaa ilmaisun lapsenomaisuutta ei vähennä ilmaisun taiteellista tasoa. Se on vain yksi suunta taiteelliseen itseilmaisuun. On suorastaan oman yksinkertaisuuden osoitus kuvitella naivistista ilmaisutapaa käyttävän olevan jotenkin "jälkeenjäänyt", tai pystyvän vain lapsentasoiseen itseilmaisuun.
Kiitos Liona herkästä runostasi, jonka naivistisuus, jos sitä on, on lukijansa sielussa.
Naivistisuus on lapsenomaisuutta, eikö se ole kaunista?
Perhosen aika on lyhyt.
Ja sen työ on raskas,
ellei se saa mettä juodakseen.
Sinä olet se mesi,
älä kiellä itseäsi häneltä.
Niin,
lyhythän se on
perhosen aika.
lyhyt, kuin
kesäinen yö,
tai neidolla paita.
Kiitos kauniista palautteesta, lyhyt perhosen aika.
Runolla on tietysti oma taustansa ja tämä perustuu muisteloon kauas vuosien taa.
Aikaan, jolloin olin lähdössä armeijaan ja selvittelin elämääni siviliin jäävän tyttöystäväni kanssa.
Emmehän oikeastaan edes seurustelleet, mutta kävimme yhdessä lavatansseissa ja viimeisenä iltana sain sitten tuon rakkaudentunnustuksen, joka tietysti jossakin määrin hämmensi ajatuksiani.
Olin lähdössä armeijaan, enkä ollut varautunut siihen, että minua jäisi joku kaipaamaan.
Runosta voi tulkita, kuinka asiat etenivät.
Minut yllätti tuo " jotain uutta kiitos" nimimerkin kommentin kohta "teiniangstinen meininki", välittyikö se vielä vuosikymmenten takaakin.
Lämmin kiitos runon lukemisesta.
Voi toit mieleen kesäniityn.
Helikeijujen tanssin.
Surenkorennon laulun.
Ja tuoksut kukkaniittyjen.
Rakasta perhostasi.
Hymyilen.
Minä olenkin perskärpänen.
Jonkun ikkunalla.
Ja kohta saan kärpäslätkästä tuomioni.
Olenko minäkin erilainen,,,hih,,,hymyni
Pidin runostasi
Kiitos ceero
Kiitos Margitta.
Olet joskus sanonut minun saaneen sinut hyvälle tuulelle ja hymyilemään.
Nyt pallo pomppasi takaisin.
Sinä sait minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle.
pidin vastauksestasi.
Soma tuo laulava surenkorento.
Olen monesti omassa "aivoriihessäni" pohtinut tuon omituisen hyönteisen kotomaista nimihirviötä. "Sudenkorento". mitä tekoa sillä on susien kanssa, Kyllä minä perskärpäsen nimen ymmärrän, mutta sudenkorento?
Olen jopa tehnyt niin rohkeita päätelmiä, että nimi on oikeasti vanhalla kansankielellä "Suvenkorento", eli kesänkorento. Suvihan on synonyymi sanalle kesä. Joku Suomenkielen puhdistaja on aikoinaan murresanojen jäykkyyksiä oikoessaan tunkenut niin hienoilta kuulostavia D-kirjaimia kaikkiin mahdollisiin väleihin.
Jos nimellä halutaan yhdistää hyönteinen susiin, niin vanhankansan suussahan sen nimi täytyisi olla " Sutenkorento" heh..heh
Halipapa,,,
Kiitos olet ihana ceero hymyilen,,,,huomaatko
vaikka en olekaan hankolainen ja en keksimainoskaan,,,hih
illatsuja kuitenkii