Äitini on ollut jo n. 3 vuotta kotona, koska sai käteensä töistä vamman, minkä takia ei voi enää jatkaa samalla alalla. Ei mennyt uudelleen kouluttautumiseen ja aikoo ehkä istua kotona lopun ikänsä. Päivittäin hän polttaa tupakkaa ja katsoo TV:tä, mikä on hänen normaali päivänsä. Tämän ohella hän kuskaa autolla ystäväänsä, jolla ei ole ajokorttia, ja pitää myös pientä tavaran myyntiä kirpparilla. Hän myös huolehtii tiskauksen ja pyykin.
Ylioppilaaksi päästyäni, äitini lainasi kaikki lahjarahani, ja on jatkanut rahan lainaamista tähän päivään saakka. tällä hetkellä hän on minulle velkaa n. 6500 euroa.
Isän kanssa kotona menee paremmin kuin koskaan, vaikka n. 4 vuotta sitten inhosin häntä. Tämä johtui hänen sairaudestaan, minkä hän sai työnsä huonojen majotusten seurauksena (sairaus voi jatkua koko elämän, ns. koko kehon tulehdustila). sairauksen vuoksi hän oli vihainen ja agressiivinen miltei koko ajan. Kunnes lääkitys alkoi vaikuttaa, hänestä tuli aivan eri ihminen (kuten oli ennen sairautta).
Tällä hetkellä asun tyttöystäväni kanssa ('92) meillä (minä '90) minun huoneessani. Syömme perheen kanssa emmekä maksa erikseen mitään vuokraa. Vanhempani hoitavat edelleen laskujen maksun. Olen toista vuotta korkeakoulussa opiskelemassa, ja kävin armeijankin tässä välillä. Opiskelupaikka löytyi aivan kotimme läheltä, joten minun ei tarvinnut muuttaa. Tyttöystäväni käy myös lukiota oman kouluni vieressä.
Viime aikoina ongelmaksi ovat tulleet äidin syyttömät haukkumiskohtaukset ja halventaminen. Hän mm. sanoo minua mitään aikaansaamattomaksi tyypiksi, ja vertaa minua serkkuuni, joka itse lopetti koulunkäyntinsä yläasteeseen (makaa kotona, juo vkloput kaljaa ja tekee kaiken vanhempiensa piikkiin). Olen koulussa keskiverto oppilas ja aijon hakea vielä mahdollisesti jatkokoulutukseenkin. Kuitenkin koen tämän äitini käyttäytymisen todella loukkaavana. Toimin kotona asiallisesti ja teemme myös tyttöystäväni kanssa perheelle päivällisiä ym.
Ymmärrän että 21 vuotias on jo "melko vanha" asumaan kotona, vanhempien kanssa, ja vielä tyttöystävä omassa huoneessa. En kuitenkaan koe äitini jatkuvaa haukkumista ja halventamista oikeutettuna. Meillä on käytössä kaksi autoa, joista toinen on aina välillä pois käytöstä. Äitini tykkää mm. ottaa auton omaan käyttöönsä (kun toinen auto ei ole meillä) ja lähteä vaikka kirppikselle, kuin antaa minun ajaa kouluun. Hän myös tekee kaikkensa jolla saisi meidät muuttamaan pois, kuten syö "omia ruokiaan", joita kukaan muu ei syö. Hän saattaa kaupasta tullessaan ostaa vain itselleen rusinapullaa, kahvia, maitoa ja kaksi valmisruokaa, itselleen ja isälle.
Olemme miettineet muuttoa omaan asuntoon kun tyttöystäväni jatko-opiskelupaikka on varma. Odotan edelleen äitini velanmaksua, minkä hän on luvannut maksaa korvausrahoista, joita hän on kohta 3 vuotta odottanut. Pidän tätä velkaa takuuna sille, että voin asua kotona ilmaiseksi tyttöystäväni kanssa.
Nykyinen tilanne on melko ahdistava, enkä tiedä mitä tekisin. Välillä tekee mieli läimäistä kahvit päin äitini kasvoja, kun tämä alkaa haukkumaan (mm. pelkkä kävely TV:n ohi voi laukaista haukkumisen). Kuitenkin taas ajattelen, että minun pitää kestää tätä paskaa sen takia, että pian pääsisimme omaan asuntoomme. Olen jo tämän ajan saatossa alkanut kantamaan äitilleni kaunaa, ja päättäny olla myös itse paskamainen joskus myöhemmin.
Olen ajattellut että jos asia tästä pahenee, alan itse raivoamaan, ja tarvittaessa hajotan esim. television tai ärsytykseksi säätimen. Äitini saattaa alkaa halventamaan minua esim. vieraiden kyläillessä, jolloin mittani nousee pilviin. Pelkään, että suuttuessani, loukkaan häntä tavalla josta jää ikuiset arvet.
Viimeksi tänään hän nimitteli minua, kun pyysin apua pullien paistoon (tyttöystäväni ei ollut kotona). Hän veti sivussa vain tupakan suuhunsa ja haukkui etten osaa edes pullia valmistella uuniin, "keskikasvuinen kakara". En puhunut hänelle mitään. Usein, jos hän huomaa minun pahasti loukkaantuneeksi, hän voi "ostaa jotain hyvää ruokaa huomiseksi", eikä asiasta enää puhuta. Koen erittäin halventavaksi, kuinka hän vertaa minua serkkuuni, joka ei ole edistynyt opinnoissaan tai elämässään ylipäätään. Pelkään että riita repeää käsistä eikä hän maksaisi velkaansa.
Ylioppilaaksi päästyäni, äitini lainasi kaikki lahjarahani, ja on jatkanut rahan lainaamista tähän päivään saakka. tällä hetkellä hän on minulle velkaa n. 6500 euroa.
Isän kanssa kotona menee paremmin kuin koskaan, vaikka n. 4 vuotta sitten inhosin häntä. Tämä johtui hänen sairaudestaan, minkä hän sai työnsä huonojen majotusten seurauksena (sairaus voi jatkua koko elämän, ns. koko kehon tulehdustila). sairauksen vuoksi hän oli vihainen ja agressiivinen miltei koko ajan. Kunnes lääkitys alkoi vaikuttaa, hänestä tuli aivan eri ihminen (kuten oli ennen sairautta).
Tällä hetkellä asun tyttöystäväni kanssa ('92) meillä (minä '90) minun huoneessani. Syömme perheen kanssa emmekä maksa erikseen mitään vuokraa. Vanhempani hoitavat edelleen laskujen maksun. Olen toista vuotta korkeakoulussa opiskelemassa, ja kävin armeijankin tässä välillä. Opiskelupaikka löytyi aivan kotimme läheltä, joten minun ei tarvinnut muuttaa. Tyttöystäväni käy myös lukiota oman kouluni vieressä.
Viime aikoina ongelmaksi ovat tulleet äidin syyttömät haukkumiskohtaukset ja halventaminen. Hän mm. sanoo minua mitään aikaansaamattomaksi tyypiksi, ja vertaa minua serkkuuni, joka itse lopetti koulunkäyntinsä yläasteeseen (makaa kotona, juo vkloput kaljaa ja tekee kaiken vanhempiensa piikkiin). Olen koulussa keskiverto oppilas ja aijon hakea vielä mahdollisesti jatkokoulutukseenkin. Kuitenkin koen tämän äitini käyttäytymisen todella loukkaavana. Toimin kotona asiallisesti ja teemme myös tyttöystäväni kanssa perheelle päivällisiä ym.
Ymmärrän että 21 vuotias on jo "melko vanha" asumaan kotona, vanhempien kanssa, ja vielä tyttöystävä omassa huoneessa. En kuitenkaan koe äitini jatkuvaa haukkumista ja halventamista oikeutettuna. Meillä on käytössä kaksi autoa, joista toinen on aina välillä pois käytöstä. Äitini tykkää mm. ottaa auton omaan käyttöönsä (kun toinen auto ei ole meillä) ja lähteä vaikka kirppikselle, kuin antaa minun ajaa kouluun. Hän myös tekee kaikkensa jolla saisi meidät muuttamaan pois, kuten syö "omia ruokiaan", joita kukaan muu ei syö. Hän saattaa kaupasta tullessaan ostaa vain itselleen rusinapullaa, kahvia, maitoa ja kaksi valmisruokaa, itselleen ja isälle.
Olemme miettineet muuttoa omaan asuntoon kun tyttöystäväni jatko-opiskelupaikka on varma. Odotan edelleen äitini velanmaksua, minkä hän on luvannut maksaa korvausrahoista, joita hän on kohta 3 vuotta odottanut. Pidän tätä velkaa takuuna sille, että voin asua kotona ilmaiseksi tyttöystäväni kanssa.
Nykyinen tilanne on melko ahdistava, enkä tiedä mitä tekisin. Välillä tekee mieli läimäistä kahvit päin äitini kasvoja, kun tämä alkaa haukkumaan (mm. pelkkä kävely TV:n ohi voi laukaista haukkumisen). Kuitenkin taas ajattelen, että minun pitää kestää tätä paskaa sen takia, että pian pääsisimme omaan asuntoomme. Olen jo tämän ajan saatossa alkanut kantamaan äitilleni kaunaa, ja päättäny olla myös itse paskamainen joskus myöhemmin.
Olen ajattellut että jos asia tästä pahenee, alan itse raivoamaan, ja tarvittaessa hajotan esim. television tai ärsytykseksi säätimen. Äitini saattaa alkaa halventamaan minua esim. vieraiden kyläillessä, jolloin mittani nousee pilviin. Pelkään, että suuttuessani, loukkaan häntä tavalla josta jää ikuiset arvet.
Viimeksi tänään hän nimitteli minua, kun pyysin apua pullien paistoon (tyttöystäväni ei ollut kotona). Hän veti sivussa vain tupakan suuhunsa ja haukkui etten osaa edes pullia valmistella uuniin, "keskikasvuinen kakara". En puhunut hänelle mitään. Usein, jos hän huomaa minun pahasti loukkaantuneeksi, hän voi "ostaa jotain hyvää ruokaa huomiseksi", eikä asiasta enää puhuta. Koen erittäin halventavaksi, kuinka hän vertaa minua serkkuuni, joka ei ole edistynyt opinnoissaan tai elämässään ylipäätään. Pelkään että riita repeää käsistä eikä hän maksaisi velkaansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainakin sinun pitäisi saada äitisi kirjallisesti myöntämään, että hän on sinulle velkaa, muuten on suuri mahdollisuus, ettet näitä rahoja koskaan saa takaisin.
Laita hänelle vaikka sähköpostia, jossa puhut siitä ja muistakin asioista. Hänen vastauksensa olisi edes jonkinlainen dokumentti.
Huolimatta siitä, että olisitte tyttöystäväsi kanssa taloudellisesti tiukoilla, teidän kyllä kannattaisi muuttaa omillenne. Yhteiskunta sentään tukee jonkin verran. Ja siinä tilanteessa totisesti tarvitsisit äitisi sinulta lainaamat rahat.
Ihmeellistä, että äitisi pitää luuseriserkkuasi jonkinlaisena onnistujana. Minusta voisit tässä yhteydessä ihan hyvin sanoa, että sinä ainakin olet pystynyt elättämään äitiäsi, kun serkullasi tilanne on päinvastoin. Ehkä hän vähän ajattelisi. Nuortenhan pitäisi panostaa kaikkensa oman elämänsä järjestämiseen eikä syytää vähiä rahojaan vanhemmilleen!
Ajattelin sanoa, että älä ainakaan ala raivoamaan, mutta todellisuudessa se voisi olla hyväkin, kunhan et hajota paikkoja. Äitisi käytös nimittäin jatkuu samanlaisena juuri niin kauan, kuin sinä ja tyttöystäväsi sen sallitte. Ehkä korostetun viileä asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä saisi tilanteen laukeamaan.
Sen varmaan ymmärrät, että kauan näin ei voi jatkua, mitä pikemmin saat
asioihin muutoksen, sen parempi. Tämänhetkiset olosuhteet varmaan syövät myös sinun ja tyttöystäväsi suhdetta, tee kaikkesi sen varjelemiseksi.
Eihän se ole muuta kun nisäkkäiden vieroittamisoireita. Koita kestää.