Päivän Italehti kertoo Loikalan kartanon saaman vakavan huomautuksen yhteydessä Sakslinin käyttämistä perusteluista. Hän on vedonnut YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 16 artiklaan, jonka mukaan lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettaan saa laittomasti halventaa.
Lasten"suojelu"toimet ovat täynnä edellä lueteltuja loukkauksia. Tästä muutama esimerkki:
Vielä vuosi sen jälkeen kun lapseni oli kotiutunut laittomasta huostaanotosta, hänen selkänsä takana tyttöryhmä supisi ja supsutteli, kunnes yksi heistä juoksi tokaisemaan lapselleni: "Niin sinähän asut lastenkodissa, vaii?" Lapsi kertoi vastanneensa mielestään täysin totuudenmukaisesti: "En ikinä ole ASUNUT muualla kuin omassa hyvässä kodissani!" Supinat sen kuin vain jatkuivat, kunnes vasta muutamien kuukausien kuluttua joku heistä totesi: "Sinähän olet ihan tavallinen ja kiva kaveri." Niinpä niin.
Juuri tavallisia ja kivoja lapsiahan lähinnä huostaan halutaankin, muut olisivat liian vaivalloisia rahanahneiden laitosten hoidollisille osastoille.
Loukkasiko siis tuo laiton interventio lapseni mainetta ja kunniaa. Sanomattakin selvää, että ihan varmasti loukkasi, ja lisäksi kaikkine laitoksessa tapahtuneine pahoinpitelyineen ja hoidon laiminlyönteineen romahdutti hänen terveytensä.
Koko meidän tapauksen - ja monen muun vastaavan - perusteella olen tullut siihen tulokseen, että lapsen mielenterveydellä ei ole mitään arvoa näiden rikosten yhteydessä. Sakslin varmaan antoi pitkin hampain vakavan varoituksen, koska vanhempien hankkimat todisteet olivat niin vesitiiviitä. Mutta on suorastaan anteeksiantamatonta, että vuosikausia toimineen laitoksen johtajasta sanottiin kuitenkin, että hän ei kohdellut lapsia kaltoin tahallisesti! Ei kukaan pidä lasta eristettynä kuukautta vahingossa! Ja tuollaisilla kansalaisilla on vielä oikeus pitää lastensuojelulaitosta! Ikävä kyllä heitä tässä maassa riittää...
Toisaalta vanhemmat eivät saa viranomaisten rikoksista juurikaan todisteita, koska tapauksia ei tutkita mitenkään. Tarkoitan siis rikostutkintaa, joka ehdottomasti tarvittaisiin huostaanottorikosepäilyjen yhteydessä. Mutta viranomaiset ovat suojattuja hallinto-oikeuden taakse, jonka oikeuskäytäntöihin ei kuulu tutkinta tai todisteiden hankkiminen. Vanhempien hankkimilla todisteilla ei ole mitään merkitystä, viranomaistenkaan ei tarvitse todistaa väitteitään, pelkät väitteet ovat oikeudelle riittäviä.
Eikö näiden rikosten kohteeksi joutuminen riko Lapsen oikeuksien julistuksen artiklaa 16? Törkeitä rikoksia lasta kohtaan ovat Suomessa mm:
- laiton huostaanotto (esim. peruspalveluja korvaava)
- törkeä kaltoinkohtelu sijaishuollossa
- laiton erottaminen vanhemmista ja muista läheisistä
- sijaishuollon yleisesti käyttämät laittomat tapaamisrajoitukset, ja lisäksi rangaistukset, jotka seuraavat, jos vanhemmat valittavat jollekin valitusviranomaisille
- vanhempien nimittely ja halventaminen lapselle
- terveydenhuollon järjestämättä jättäminen
- peruskouluopetuksen järjestämättä jättäminen (koskee erityislapsia)
- tai se, että neurologisten oireyhtymien lapsia puoskaroidaan psykiatrisina potilaina, oikeaa kuntoutusta ei järjestetä, hoidollisia huostaanottoja siitäkin edestä
Monen lapsen ainut pelastus on ollut se, että vanhemmat saavat jonkun toimittajan kiinnostumaan tapauksesta. Nyt vanhemmilta yritetään viedä tämäkin oikeus vetoamalla siihen, että lapsen yksityisyyttä loukkaavia tietoja ei saa paljastaa. En ole ikinä nähnyt paljastettavan, yhteiskunnan rikoksista lapsia kohtaan sen sijaan on kuvattu monissa hyvissä artikkeleissa.
Mutta niitä ei tutkita sen käsittämättömän periaatteen nojalla, että yksittäistapauksiin ei puututa. Joka ainut huostaanotto on yksittäistapaus ja joka ainut lain rikkominen on rikos lasta kohtaan. Poliitikkojen ja ls:n vastuuhenkilöiden mainetta näillä käsittämättömillä periaatteilla suojellaan, ei lasten terveyttä, ei edes kansainvälisten sopimusten valossa heidän oikeuksiaan, ne ovat surkeita sivuseikkoja silloin, kun suomalaispoliitikko haluaa tehdä rahaa lasten kustannuksella.
Lasten"suojelu"toimet ovat täynnä edellä lueteltuja loukkauksia. Tästä muutama esimerkki:
Vielä vuosi sen jälkeen kun lapseni oli kotiutunut laittomasta huostaanotosta, hänen selkänsä takana tyttöryhmä supisi ja supsutteli, kunnes yksi heistä juoksi tokaisemaan lapselleni: "Niin sinähän asut lastenkodissa, vaii?" Lapsi kertoi vastanneensa mielestään täysin totuudenmukaisesti: "En ikinä ole ASUNUT muualla kuin omassa hyvässä kodissani!" Supinat sen kuin vain jatkuivat, kunnes vasta muutamien kuukausien kuluttua joku heistä totesi: "Sinähän olet ihan tavallinen ja kiva kaveri." Niinpä niin.
Juuri tavallisia ja kivoja lapsiahan lähinnä huostaan halutaankin, muut olisivat liian vaivalloisia rahanahneiden laitosten hoidollisille osastoille.
Loukkasiko siis tuo laiton interventio lapseni mainetta ja kunniaa. Sanomattakin selvää, että ihan varmasti loukkasi, ja lisäksi kaikkine laitoksessa tapahtuneine pahoinpitelyineen ja hoidon laiminlyönteineen romahdutti hänen terveytensä.
Koko meidän tapauksen - ja monen muun vastaavan - perusteella olen tullut siihen tulokseen, että lapsen mielenterveydellä ei ole mitään arvoa näiden rikosten yhteydessä. Sakslin varmaan antoi pitkin hampain vakavan varoituksen, koska vanhempien hankkimat todisteet olivat niin vesitiiviitä. Mutta on suorastaan anteeksiantamatonta, että vuosikausia toimineen laitoksen johtajasta sanottiin kuitenkin, että hän ei kohdellut lapsia kaltoin tahallisesti! Ei kukaan pidä lasta eristettynä kuukautta vahingossa! Ja tuollaisilla kansalaisilla on vielä oikeus pitää lastensuojelulaitosta! Ikävä kyllä heitä tässä maassa riittää...
Toisaalta vanhemmat eivät saa viranomaisten rikoksista juurikaan todisteita, koska tapauksia ei tutkita mitenkään. Tarkoitan siis rikostutkintaa, joka ehdottomasti tarvittaisiin huostaanottorikosepäilyjen yhteydessä. Mutta viranomaiset ovat suojattuja hallinto-oikeuden taakse, jonka oikeuskäytäntöihin ei kuulu tutkinta tai todisteiden hankkiminen. Vanhempien hankkimilla todisteilla ei ole mitään merkitystä, viranomaistenkaan ei tarvitse todistaa väitteitään, pelkät väitteet ovat oikeudelle riittäviä.
Eikö näiden rikosten kohteeksi joutuminen riko Lapsen oikeuksien julistuksen artiklaa 16? Törkeitä rikoksia lasta kohtaan ovat Suomessa mm:
- laiton huostaanotto (esim. peruspalveluja korvaava)
- törkeä kaltoinkohtelu sijaishuollossa
- laiton erottaminen vanhemmista ja muista läheisistä
- sijaishuollon yleisesti käyttämät laittomat tapaamisrajoitukset, ja lisäksi rangaistukset, jotka seuraavat, jos vanhemmat valittavat jollekin valitusviranomaisille
- vanhempien nimittely ja halventaminen lapselle
- terveydenhuollon järjestämättä jättäminen
- peruskouluopetuksen järjestämättä jättäminen (koskee erityislapsia)
- tai se, että neurologisten oireyhtymien lapsia puoskaroidaan psykiatrisina potilaina, oikeaa kuntoutusta ei järjestetä, hoidollisia huostaanottoja siitäkin edestä
Monen lapsen ainut pelastus on ollut se, että vanhemmat saavat jonkun toimittajan kiinnostumaan tapauksesta. Nyt vanhemmilta yritetään viedä tämäkin oikeus vetoamalla siihen, että lapsen yksityisyyttä loukkaavia tietoja ei saa paljastaa. En ole ikinä nähnyt paljastettavan, yhteiskunnan rikoksista lapsia kohtaan sen sijaan on kuvattu monissa hyvissä artikkeleissa.
Mutta niitä ei tutkita sen käsittämättömän periaatteen nojalla, että yksittäistapauksiin ei puututa. Joka ainut huostaanotto on yksittäistapaus ja joka ainut lain rikkominen on rikos lasta kohtaan. Poliitikkojen ja ls:n vastuuhenkilöiden mainetta näillä käsittämättömillä periaatteilla suojellaan, ei lasten terveyttä, ei edes kansainvälisten sopimusten valossa heidän oikeuksiaan, ne ovat surkeita sivuseikkoja silloin, kun suomalaispoliitikko haluaa tehdä rahaa lasten kustannuksella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Osa Sakslinin perusteluista suojelee sijaishuoltoa. Minusta ei nimittäin olisi pahitteeksi yhtään - koska kunnilla "ei ole varaa" sijaishuollon valvontaan, että sijaishuoltoa valvottaisiin kameravalvonnalla.
Myös moni huostaanotetun lapsen vanhempi ottaisi varmaan kotiloman ajaksi mielellään kameravalvonnan kotiinsa, niin vältyttäisiin sijaishuollon yleisesti käyttämiltä turhilta syytteiltä, mitä muka loman aikana on tapahtunut. Tällä palstalla on vanhempia neuvottu kuvaamaan itse esim. digikameralla kuvasarjoja kotiloman aikana. On tärkeää, että kuviin jää kelloajat ja päivämäärät. Kun ruokahetket ja kaikki yhdesä olo on kuvattu, on turha kenenkään väittää, että "lasta ei ole ruokittu, ei ole huolehdittu nukkumaanmenoajoista" jne, typerää valehtelua, joka on tuttua liian monelle sijaishuollon kanssa yhteistyötä yrittäneelle vanhemmalle. Silti on pakko mainita, että hyviä ja yhteistyöhön kykeneviäkin paikkoja sijaishuollosta silti löytyy.
Miksi Loikalan kartanon tilanteeseen ei puututtu jo vuosia sitten, esim. siitä tehdyn tv-ohjelman perusteella?
Ihan sama, mitä omistajaeukko valehteli toimittajille! Ei suuri määrä lapsia valehtele kaltoinkohtelustaan puhuessaan!
Mutta mitä muuta Suomessa niin tarkkaan varjeltaisiin kuin sijaishuollon oikeuksia! Heidän mantransa on epäkohtauutisten yhteydessä aina tämä: Vanhemmat voivat kertoa mitä valheita tahansa huostaanotoista omaa mainettaan puhdistaakseen. Mitä hel.....ä siihenkään tv-ohjelmaan vanhempien maine liittyi, koska oli kyse lasten rikollisesta kohtelusta!
Vanhemmilla ei ole enää vuosiin ollut mitään oikeuksia, siitä on mm. Perhehoitoliitto pitänyt visusti huolen. Sijaishuollon oikeudet ovat ykkösenä, jossain hyvin hyvin kaukana tulevat lasten oikeudet, mutta laittomia huostaanottoja vastaan heillekään ei tässä maassa oikeutta löydy. Ja ihan yhtä vähän muita rikoksia vastaan, joiden kohteeksi lapset yhteiskunnan taholta joutuvat.
Kertokaa joku realistinen vaihtoehto näille laitoksille.
Jopa vankiloille nähdään vaihtoehtoja. Ja koetetaan tietoisesti pitää vankiluku pienenä.
Raa'alle laitoshoidolle, kylmävarastoinnille, on paljon vaihtoehtoja. Kaikenlaista pitäisi KOKEILLA. Riittää, että ongelmanuorella on aikuinen läsnä. Sehän ei noissa laitoksissa toteudu, vaikka siellä on tuhottomasti henkilökuntaa.
Aikuisten eli hallintokoneiston asenteissa on vikaa.
Tarvitaan pieniä toimenpiteitä lastemme elämän kaikkiin vaiheisiin, alkaen vanhemmuuteen ja huoltajuuteen liittyvästä lainsäädännöstä, joka säätelee eroperheiden elämää.