Kuolema
Niin hiljaa hiipien lähestyy,
kuitenkin kauas kantautuu.
Sen varjot sydäntä viiltää,
valo silmät sokaistaa.
Sen portista astuu enkeli,
kohti kauniimpaa maailmaa!
Yksin
Maailma on kuulema kaunis.
Ja vain minä itken.
Tahdon nähdä sen maailman,
josta minulle aina kerrotaan.
Näin sen kauan sitten..
Kunnes pimeni, enkä enää
nähnyt ulkea eteenpäin, vaan kompastuin,
kaaduin ja satutin...
Se haava ei koskaan parane...
Voin aina tuntea, kuinka se polttaa sisintäni.
Vähitellen kipu tappaa minut...
Hiljaa minä hiivun ja sammun pois...
Aina
Miksi iltaisin nukahdan ja aamuisin herään?
Miksi päivä vaihtuu yöksi ja aurinko kuuksi?
Miksi ilma tuuleksi muuttuu ja joet jatkaa virtaustaan?
Miksi tuli sammuu ja vesi jäätyy?
Miksi lapsii syntyy ja toinen kuolee?
Miksi ihminen kaatuu vaikka maailma jatkaa matkaa?
Miksi elämä loppuu vaikka sielu elää?
Tän seuraavan runon oon kirjottanu ystäväni pikkuveljelle, jokka hukkui vuosi sitten äitienpäivänä...
Kauas
Yksi pieni askel harhaan vei,
niin kaus pois ettei uskoakkaan vois.
Se askel ylsi taivaaseen, luokse Jumalan.
Taakse pilviporttien. kämmenelle Jumalan.
Kuljit läpi porttien taaksesi katsellen...
Nyt siellä kuljet lailla lintusen, turvassa taivahalla,suojassa rakkauden muurien...
Miksi?
Mitä järkeä on olla olemassa, jos ei elä?
Miksi pitäis hengittää, jos ei enää jaksa?
Miksi elää, jos ei rakasta?
Miksi elää, jos pelkää?
Miksi elää, jos sitä vihaa?
Miksi ei kuolis, jos se kerran vaihtoehdoksi on annettu?
Tyhjää
Kuulen kun minua kutsutaan,
ja käännyn äänen suuntaan.
Toivon sen olevan tulevaisuuteni valo,
mutta ei, se ei ole valo,
se on menneisyyteni Mustaratsu vailla Ratsastajaa.
.Sisko.
Kyynel valui hiljaa hänen poskelleen.
Tuskan saattoi haistaa.
Ikävä hänen silmissän sai minut vapisemaan.
Hänen ylväs olemuksensa oli nyt väsynyt.
Huulet huutavat ääneti apua, mutta vain minä kuulen.
Kuitenkin olen ainoa jolta hän ei apua kaipaa...
Sillä petin tytön, joka oli hetken siskoni.
Minä.
Miksi huuleni huutavat apua,
vaikka mieleni on rauhaisa?
Miksi kyynel valuu poskellani,
vaikka en itke?
Miksi kerron valheen,
vaikka ei minun täydy?
Miksi minä uskon itseeni,
vaikka minun ei pitäisi?
Miksi en luota ihmiseen,
vaikka se luottaa minuun?
Miksi menen pois,
vaikka en itse tahdo?
Miksi en tee mitä itse haluan?
En
En ole surullinen,
En ikävöi,
En ole onnellinen,
En ole yksin,
En ole tuskissani,
En ole rauhallinen,
En ole levoton,
En unelmoi,
En hymyile,
En itke...
Olen tyhjä.
Siinä taas muutama runon pätkä...=) Noi on ihan okei... parhaat oon jo tänne julkassu muutama päivä sitten...
Niin hiljaa hiipien lähestyy,
kuitenkin kauas kantautuu.
Sen varjot sydäntä viiltää,
valo silmät sokaistaa.
Sen portista astuu enkeli,
kohti kauniimpaa maailmaa!
Yksin
Maailma on kuulema kaunis.
Ja vain minä itken.
Tahdon nähdä sen maailman,
josta minulle aina kerrotaan.
Näin sen kauan sitten..
Kunnes pimeni, enkä enää
nähnyt ulkea eteenpäin, vaan kompastuin,
kaaduin ja satutin...
Se haava ei koskaan parane...
Voin aina tuntea, kuinka se polttaa sisintäni.
Vähitellen kipu tappaa minut...
Hiljaa minä hiivun ja sammun pois...
Aina
Miksi iltaisin nukahdan ja aamuisin herään?
Miksi päivä vaihtuu yöksi ja aurinko kuuksi?
Miksi ilma tuuleksi muuttuu ja joet jatkaa virtaustaan?
Miksi tuli sammuu ja vesi jäätyy?
Miksi lapsii syntyy ja toinen kuolee?
Miksi ihminen kaatuu vaikka maailma jatkaa matkaa?
Miksi elämä loppuu vaikka sielu elää?
Tän seuraavan runon oon kirjottanu ystäväni pikkuveljelle, jokka hukkui vuosi sitten äitienpäivänä...
Kauas
Yksi pieni askel harhaan vei,
niin kaus pois ettei uskoakkaan vois.
Se askel ylsi taivaaseen, luokse Jumalan.
Taakse pilviporttien. kämmenelle Jumalan.
Kuljit läpi porttien taaksesi katsellen...
Nyt siellä kuljet lailla lintusen, turvassa taivahalla,suojassa rakkauden muurien...
Miksi?
Mitä järkeä on olla olemassa, jos ei elä?
Miksi pitäis hengittää, jos ei enää jaksa?
Miksi elää, jos ei rakasta?
Miksi elää, jos pelkää?
Miksi elää, jos sitä vihaa?
Miksi ei kuolis, jos se kerran vaihtoehdoksi on annettu?
Tyhjää
Kuulen kun minua kutsutaan,
ja käännyn äänen suuntaan.
Toivon sen olevan tulevaisuuteni valo,
mutta ei, se ei ole valo,
se on menneisyyteni Mustaratsu vailla Ratsastajaa.
.Sisko.
Kyynel valui hiljaa hänen poskelleen.
Tuskan saattoi haistaa.
Ikävä hänen silmissän sai minut vapisemaan.
Hänen ylväs olemuksensa oli nyt väsynyt.
Huulet huutavat ääneti apua, mutta vain minä kuulen.
Kuitenkin olen ainoa jolta hän ei apua kaipaa...
Sillä petin tytön, joka oli hetken siskoni.
Minä.
Miksi huuleni huutavat apua,
vaikka mieleni on rauhaisa?
Miksi kyynel valuu poskellani,
vaikka en itke?
Miksi kerron valheen,
vaikka ei minun täydy?
Miksi minä uskon itseeni,
vaikka minun ei pitäisi?
Miksi en luota ihmiseen,
vaikka se luottaa minuun?
Miksi menen pois,
vaikka en itse tahdo?
Miksi en tee mitä itse haluan?
En
En ole surullinen,
En ikävöi,
En ole onnellinen,
En ole yksin,
En ole tuskissani,
En ole rauhallinen,
En ole levoton,
En unelmoi,
En hymyile,
En itke...
Olen tyhjä.
Siinä taas muutama runon pätkä...=) Noi on ihan okei... parhaat oon jo tänne julkassu muutama päivä sitten...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.