-esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta kirjan kirjoittanut Helena Sarikoski. Lähes täydelinen tutkimus sekä roblemaatiikan kuvaus kertakaikkiaan :) Ilmeistä on että kaikkien niiden jotka tahtovat pitää luutuneet uskomuksensa jne. ei kannata lukea koska siinä ihminen saattaa joutua aikamoiseen aivomyrskyyn itsensä kanssa.
otin esimerkiksi tämän aiheen syystä että valtava määrä työikäisiä ihmisiä on ennenaikaisilla sairaseläkkeellä eikä työyhteisöiden hyvinvoinnista ole kirjoitettu tarpeeksi eikä kurisitetut, koulutetut, rokotetetut jne. kaikesta siitä tiedon taidon määrästä vie osaamistaan käytäntöön. Vanhanaikainen hierarkkia ajattelu ei pitemän päälle "pitkässä juoksussa " uuvutta kuin ihmistä itseään joiden ainoa tehtävä on etsiä joukostaan huonompia, arvottomampia kuin itse. Tutkimukset puhuvat puolestaan että kaikista raukkamaisia ovat yhteiskuntaluokasta riippumatta ei esimiehet vaan työyhteisö.
Jos saan tulevaisuudessa viittaan tämän kirjan lähteisiin tulevissa tenteissä sekä lisään kymmenien ihmisten kokemukset siitä kuinka näennäisesti työpaikoilla ihmiset tuntevat itsensä tyyväisiksi arvottamalla toisia arvottomiksi ihmettelen, eräs opettajamme sanoikin osuvasti että kun ihmetteleminen loppuu niin loppuu myös oppiminen . Voi kaikkia oppineita :) joilla ei ole enää mitään oppimista.
Saanen "järkyttää " senverran että ei, tässä ei kirjoita uhri koska olen tavallinen pässi joka ei suostu uhriksi vaikka kuinka ja monta kertaa sitä on eri yhteisöissä itselleni :) titteliksi ajateltu...siis hankala ihminen ilman muuta.
Autoinkoista kevättä sekä hyväntahtoisuutta kaikille :)
otin esimerkiksi tämän aiheen syystä että valtava määrä työikäisiä ihmisiä on ennenaikaisilla sairaseläkkeellä eikä työyhteisöiden hyvinvoinnista ole kirjoitettu tarpeeksi eikä kurisitetut, koulutetut, rokotetetut jne. kaikesta siitä tiedon taidon määrästä vie osaamistaan käytäntöön. Vanhanaikainen hierarkkia ajattelu ei pitemän päälle "pitkässä juoksussa " uuvutta kuin ihmistä itseään joiden ainoa tehtävä on etsiä joukostaan huonompia, arvottomampia kuin itse. Tutkimukset puhuvat puolestaan että kaikista raukkamaisia ovat yhteiskuntaluokasta riippumatta ei esimiehet vaan työyhteisö.
Jos saan tulevaisuudessa viittaan tämän kirjan lähteisiin tulevissa tenteissä sekä lisään kymmenien ihmisten kokemukset siitä kuinka näennäisesti työpaikoilla ihmiset tuntevat itsensä tyyväisiksi arvottamalla toisia arvottomiksi ihmettelen, eräs opettajamme sanoikin osuvasti että kun ihmetteleminen loppuu niin loppuu myös oppiminen . Voi kaikkia oppineita :) joilla ei ole enää mitään oppimista.
Saanen "järkyttää " senverran että ei, tässä ei kirjoita uhri koska olen tavallinen pässi joka ei suostu uhriksi vaikka kuinka ja monta kertaa sitä on eri yhteisöissä itselleni :) titteliksi ajateltu...siis hankala ihminen ilman muuta.
Autoinkoista kevättä sekä hyväntahtoisuutta kaikille :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käy kattomassa Hesarin nettiä. Siellä on yksi kiusaaja. Se ei keskustele ollenkaan vaan haukkuu kirjoittajat jos ne arvostelevat NATOa.
Sen täytyy olla joku Hesarin oma heppu tai toimittaja.
Kiusaaminen siitä tulee kun se saa tehdä samaa haukkumista joka päivä viikkokausia eikä Hesarin moderaattori ole moksiskaan.
Hullun nartun tauti noissa jutuissa on usein takana arvelee psykoterapaatti Aina Ilona Pyllykirjassa http://www.pyllykirja.fi/2011/
Se on ilmeisesti joku tunnettu kokoomuspoliitikko..?
Kiusaajan kaapu on moninainen ja tyyli harrastaa kiusaamistaan vailla vertaansa. Musta kääntyy valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Aivan kuten halutaan. Totuutta ei ole, on vain olematonta valheen peittelyä. Narsismi kukoistaa vailla minkäännäköistä omaatuntoa.
kiusaajalla itsellään omia ongelmia varmasti löytyy.purkaa vihansa muita kiusaten .
Kiusaaminen työpaikoilla on todella hankala aihe. Lähinnä siksi, että eri ihmiset kokevat sen mitä kiusaaminen on hyvin eri tavalla.
Esimerkiksi itse välttelen tälle hetkellä yhtä työkaveria kuin ruttoa, koska hän kokee kaiken mitä sanon kiusaamiseksi...ihan mahdoton tapaus.
Niin ja naapurien jatkuva kiusaaminen..aatelkaa vuoden oomme kuunneellet naapurin huutamista päivää naapuri ja jatkuvaa kyttäämistä menojemme tarkkailua,,,jne,jne
Mullakin naapurit n. 50-60:pisiä, huudattivat joka helvetin viikonloppu jotain typerää mainoskanavaa musikkineen. Kerran kiehahdin ja rynnin olohuoneeseen asti ja huomautin asiasta vakavaan tyyliin. Noin puolivuotta tapahtuneen jälkeen he ymmärrsivät vaihtaa maisemaa....
Mitä ajattelee ihminen,joka levittää naapuristaan perättömiä törkypuheita? Mikä voi olla motiivi tällaiselle toiminnalle? Miten voi puolustautua,kun selän takana panetellaan?
Ryhmän kesken linkitettyä silmien pyörittelyä, naamanvääntelyä, elehdintää ja tätä oheisviestintää ei sitten muka virallisesti ole olemassa. Eikö ihmiset voi myöntää itselleen että vaivihkainen naaman irvistely keskustellessa on huonoa käytöstä. Vedotaan vaan tyhmyyteen, ettei muka tarvi ymmärtää ellei halua. Ihan kuin se ei muka kostautuisi, kun luullaan, että ollaan jotenkin vastuulta piilossa ja ajatellaan vaan ettei tästä moraalisesti kyseenalaisesta touhusta jää edes todisteita:-)
Minua on kiusattu aina ja kaikkialla. Toki olen herkkä, nöyrä ja kiltti ihminen. Toisaalta en paljon kuvia kumartele. En sano että olisin kuitenkaan mitenkään täydellinen ihminen!!! Ehei. Mutta itseä ei toisten elämä niin kiinnosta että siitä jaksaisi panetella tai jankata paskaa.
Oma kiusaamiseni on tapahtunut koulussa, harrastuksen parissa, työssä, kaveripiirissä jne. Kytätty on ja haukuttu minkä on ehditty.
Kaiken tämän seurauksena olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä/kuntoutustuella. Kun kerran olen niin 'peestä' niin eipä minua missään tarvita. Yhtään ystävää ei ole kun meni luotto ihmisiin. Töihin en halua enkä pysty menemään silmätikuksi enää.
Nyky-yhteiskunta on kovaa ja armotonta. Jokainen taistelee paikastaan vaikka muiden mollaamisen uhalla. Sinäänsä oma elämä koetaan arvottomaksi niin sitten ryhdytään elämään muiden elämää--->kytätään ja juorutaan. Nostetaan muita mollaamalla omaa asemaa muka ylöspäin. Ja tehdään näin itsestään parempi ihminen. Elämällä toisten 'kauniita ja rohkeita' voi unohtaa oman pienuutensa ja kurjuutensa ja omat ongelmat ja murheet. Muita mollaamalla oma persoona ei paljastu ja se kuinka heikko se on.
Ihminen on toiselle susi.
Psykoma puhuu asiaa. Tuolta tuntuu syntyä kiusatuksi. Vaikka kuinka lujaa taistelee ja yrittää olla täydellisesti mukautuva tilanteessa kuin tilanteessa, takkiin tulee. Ja jos luovuttaa tai kun on vihdoin pakko ja ehkä viisainkin ratkaisu, se on taas vain hetkellinen muutos mutta paska jatkuu ainiaan. Vaikka ollaan mukavia rehtejä suomalaisia, silti näin annetaan tapahtua, koska ihmisen aivot on tehty tekemään hierarkiaa lauman jäsenenä. Ne jotka ovat tuon ajattelun yläpuolella, joutuvat todellakin ajattelemaan mikä ihminen on ja miksi sillä on tunteet ja näin monimutkainen sosiaalinen rakenne, kaikki yksilölliset variaatiot jossa toinen ihminen vahingoittaa helposti. Joukossa käyttäytyminen saa uusia mittasuhteita ja vivahteita, sosiaalinen verkosto muokkaantuu kuin satukirjan tarina. ja kuka haluaa ihminen olla tarinan henkilöroolissa? Paha ilkeä noita-akka jota kaikki saa luvan kanssa rääkätä ja kiusata? Mitä tämä akka teki tullakseen vihatuksi? Kysytäänkö sitä enää jälkeenpäin kun kaikki tässä henkilössä ärsyttää muita sosiaalisen satutarinan juonen mukaan, jossa syntyi yksi täydellinen sankarihahmo ja yksi epäkelpo noita-akka.
Ja tässä puhuttiin esimerkkinä kahdesta Ihmisestä, ei saduista. Mutta ihmisen päät toimivat kuin satukirjoissa, kun liikumme tällä sosiaalisen käyttäytymisen alueella. Kärsimykset ovat valtavia, tässä maassa, kaikkialla..ja niistä vaietaan hautaan saakka, koska sosiaalinen kärsimys on pahinta mitä on kivun ja rahattomuuden jälkeen.
Katainen on hyvä esimerkki kiusaajasta. Esiintyy empaattisena, hyvänä tyyppinä ja rehtinä, mutta kutoo verkkojaan kulisseissa ja puukottaa selkään heti kun aika koittaa.