Kaipuu Pohjoiseen, sinne jonnekin
yhä sisälläin kaivertaa
lumet tunturein takana sulaneet
taas kuukkelit kujertaa
On joet nuo Lapin täynnä
kai hippuja kultaisia
meistä jonkun joutilaan löytää
niistä tehden sormuksia
vaan kultani löytyi täältä
mailta Etelän varisten
vaikka kultaista kuukkeliani
joskus muistelen kaipaillen
Vetoa tunnen Pohjoiseen
enkä vieläkään tiedä miksi
vaan hiput kauneimmat kultaiset
jätin jokien vietäviksi
yhä sisälläin kaivertaa
lumet tunturein takana sulaneet
taas kuukkelit kujertaa
On joet nuo Lapin täynnä
kai hippuja kultaisia
meistä jonkun joutilaan löytää
niistä tehden sormuksia
vaan kultani löytyi täältä
mailta Etelän varisten
vaikka kultaista kuukkeliani
joskus muistelen kaipaillen
Vetoa tunnen Pohjoiseen
enkä vieläkään tiedä miksi
vaan hiput kauneimmat kultaiset
jätin jokien vietäviksi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuli kiva tunne runostasi - kullan löytyminen :)
Minua naurattaa, sillä hetken ihasteltuani tuota tunnelmaa, tuli mielleyhtymä jota et varmasti tarkoittanut - kultasi etelän varisten luota :)) Eikä kultasi todellakaan kai ole yksi niistä variksista vaan luontoa kai kuvailit. Mutta mielleyhtynmä syntyy niin helpposti tuohon vertaukseen.. :/ ;) :)
No, jokatapauksessa.. kaunis ja kivasti luettava ja sisäistettävä runo.
lappi lumen ja revontulien maa(ko) vain :O
>>>>> siida se lumoaa
veto pohjosen se vaan jää monilta
sydämmeen