Kun kultani kulkevi aikojen päässä,
hänelle laulelen lauluja kevätsäässä.
Vaikka katselen valkeaa hangen pintaa,
kevättuulonen hyväilee jo jäyhää rintaa.
Niin kutiaa jo sanat illalla kaulaa,
että täytyy vähän jo lemmestä laulaa.
Pienet sointuni hänelle korvaan lennä,
iltalauluni mukana tahtoisin viereesi mennä.
hänelle laulelen lauluja kevätsäässä.
Vaikka katselen valkeaa hangen pintaa,
kevättuulonen hyväilee jo jäyhää rintaa.
Niin kutiaa jo sanat illalla kaulaa,
että täytyy vähän jo lemmestä laulaa.
Pienet sointuni hänelle korvaan lennä,
iltalauluni mukana tahtoisin viereesi mennä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kevät saa kummia aikaan
ja ehkä jäyhemmänkin miehen
rintaa alkaa jäytää jokiu kumma
aavistusko ?
Kevät kaunehin tulevi,
lumet laulaen sulavi,
jo näkyy pälven pää,
sulaa paksuinkin jää.
Sen kuulevi kujilla,
se näkyvi sulilla,
rintahan jälkensä syö,
aavistaen sydän lyö.