En kyllä nyt yhtään ymmärrä itseäni! Onko se tämä kevät, vai mikä ihme saa miussa tällästä aikaan?
Oon seurustellu kohta kolme vuotta miun rakkaan avomiekkosen kanssa. Aina välillä menee paremmin, välillä huonommin, mut aina menee jotenkin kumminkin. Rakastan sitä, ainakin luulen rakastavani kovasti (sen huomaa yleensä silloin, kun toinen ei ole paikalla ja tulee kauhea ikävä) ja kyl tuokin vaikuttaa rakastavan minua hirmuisesti.
Jostain syystä viimeisen puolen vuoden aikana oon alkanu ihastumaan ulkopuolisiin henkilöihin suunnattomasti! Lähinnä meidän yhteisiin kavereihin, mutta myös muihin, niin tyttöihin kuin poikiin (enemmän poikiin, vaikka olenkin oletettavasti bi). En saa niitä mielestäni pois, ja sydän tykyttää ja mahassa on sellainen ihastumisen tunne jatkuvasti. Oon ennenkin ihastunut, mutta ne tunteet on sitten loppujen lopuksi haalistunu, mutta kun nää ei tunnu millään karisevan!
Mikä neuvoksi? Olisi ihana seurustella muiden kanssa ja kokea kaikkea uutta ja huumaavaa. Sitten taas mietin, että ei mikään suhde kyllä välttämättä miun ja miun avomiehen suhdetta paremmaksi tule, tai siis, kaikki suhteet haalistuu ja muuttuu pidemmän päälle arjeksi. Rakastan miestäni, mutta haluan kokea vielä paljon, vielä kun olen nuori. Oon puhunu näistä asioista avomieheni kanssa, ja se on ihan ok kaiken kanssa, niin pitkään, kunhan vaan rakastan sitä ja en petä. Oon tosin kerran pussaillu yhden meidän yhteisen kaverin kanssa silleen ei kaveripussaamismaisesti, vaan puhuttiin tunteistakin ja muusta. Senkin kerroin avomiehelle, ja se oli aluks vähän vihanen mut sitten se oli senkin kanssa ok.
Voi mitä mie teen? Jättää avomies, itkeä ja astua jännittävään tulevaisuuteen? Jäädä samaan suhteeseen, rakastaa ja tylsistyä? Anteeksi sekava viesti, on kirjoitettu kovin sekavassa mielentilassa.
Oon seurustellu kohta kolme vuotta miun rakkaan avomiekkosen kanssa. Aina välillä menee paremmin, välillä huonommin, mut aina menee jotenkin kumminkin. Rakastan sitä, ainakin luulen rakastavani kovasti (sen huomaa yleensä silloin, kun toinen ei ole paikalla ja tulee kauhea ikävä) ja kyl tuokin vaikuttaa rakastavan minua hirmuisesti.
Jostain syystä viimeisen puolen vuoden aikana oon alkanu ihastumaan ulkopuolisiin henkilöihin suunnattomasti! Lähinnä meidän yhteisiin kavereihin, mutta myös muihin, niin tyttöihin kuin poikiin (enemmän poikiin, vaikka olenkin oletettavasti bi). En saa niitä mielestäni pois, ja sydän tykyttää ja mahassa on sellainen ihastumisen tunne jatkuvasti. Oon ennenkin ihastunut, mutta ne tunteet on sitten loppujen lopuksi haalistunu, mutta kun nää ei tunnu millään karisevan!
Mikä neuvoksi? Olisi ihana seurustella muiden kanssa ja kokea kaikkea uutta ja huumaavaa. Sitten taas mietin, että ei mikään suhde kyllä välttämättä miun ja miun avomiehen suhdetta paremmaksi tule, tai siis, kaikki suhteet haalistuu ja muuttuu pidemmän päälle arjeksi. Rakastan miestäni, mutta haluan kokea vielä paljon, vielä kun olen nuori. Oon puhunu näistä asioista avomieheni kanssa, ja se on ihan ok kaiken kanssa, niin pitkään, kunhan vaan rakastan sitä ja en petä. Oon tosin kerran pussaillu yhden meidän yhteisen kaverin kanssa silleen ei kaveripussaamismaisesti, vaan puhuttiin tunteistakin ja muusta. Senkin kerroin avomiehelle, ja se oli aluks vähän vihanen mut sitten se oli senkin kanssa ok.
Voi mitä mie teen? Jättää avomies, itkeä ja astua jännittävään tulevaisuuteen? Jäädä samaan suhteeseen, rakastaa ja tylsistyä? Anteeksi sekava viesti, on kirjoitettu kovin sekavassa mielentilassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni täsmälleen samanlainen tilanne! Tuntuu hullulta edes pohtia rakkaimman ihmisen hylkäämistä vain sen tähden, että pelottaa ajatus siitä jos tulevaisuudessa kaduttaa ettei tullut elettyä ja koettua, ja nimenomaan nuorena. Vinkkejä todellakin kaivataan. Itse koen silti, että oli "kokemusta" sitten paljon takana tai ei niin joka tapauksessa se yhden henkilön elämänkumppaniksi valitseminen on aina suuri päätös joka saattaa aika ajoin horjuakin. En siis usko, että ihmisillä joilla on paljon seikkailuita ja päättyneitä suhteita takanaan olisi välttämättä yhtään sen helpompaa tyytyä yhteen ihmiseen ja olla kaipaamatta sitä pientä säpinää mikä arjen keskellä suhteessa helposti katoaa.
Minkä ikäinen muuten olet, onko suhteita takana muidenkin kanssa? Onko avomiehesi kertonut omista ihastuksistaan koskaan avoimesti jos hänellä on sellaisia ollut? On toki hyvä, että voitte puhua näistä asioista avoimesti. Luulen, että suuri osa suhteista kaatuu juurikin tähän - halutaan vielä kokea muutakin, ja uudet kokemukset usein liitetään uusiin ihmisiin. Mielestäni voisi pohtia, että mitä ne jutut oikeastaan on mitä haluat kokea ja olisiko mahdollista kokea huumaavia asioita muilla tavoin, jos suhde muuten on kunnossa. Mutta en kyllä tiedä, kai se on vain valinta tehtävä. Itsekin ihastun helposti uusiin ihmisiin ja joskus on vain silkkaa kidutusta tietää, että mitään ei koskaan voi tulla tapahtumaan.
Jätä se!
eikö sitä ole tutkittu että ihastuminen loppuu kahden vuoden jälkeen ja sitte yhdessä pitää vain se nk. "todellinen rakkaus"