Vapaiden pitäminen

Elämä ei aina ole oikeudenmukaista.
Ei edes kohtuullista.
Valinnan eteen voi joutua, riippuu ihmisestä ja monesta seikasta millaiseen ratkaisuun päätyy.
Työikäiselle ihmiselle tulee merkittävää rahallista tappiota jos jää hoitajaksi. Yhteiskunnan pitäisi jotenkin kohtuullistaa rahanmenetys, se kun vaikuttaa vielä eläkkeeseenkin.

http://maakunta.kainuu.fi/perhehoito

Meillä Kainuussa on avattu useita perhekoteja,joihin voi tuoda omaisensa omaishoitajan vapaiden ajaksi.Uskon ,että joka kunnasta löytyy kodinhoidon
ohjaaja/ vastuuhenkilö,jonka puoleen kannattaa kääntyä ja tiedustella asiasta.
En usko,että kukaan tulee omaishoitajalle tyrkyttämään vapaiden pitoa,mutta jokaisen
tulisi käyttää ko.mahdollisuutta hyväkseen jaksaakseen taas paremmin auttaa läheistään. Yhteispelillä se sujuu!

Niinpä, Kainuussa on sitten asiat hyvin... hyvä niin:) Mutta monissa kunnissa hoidon taso on sellaista, että hoidettava menee laitoisjakson aikana huonompaan kuntoon, joten kun omaishoitaja palaa lomalta, hänellä on entiseen nähden vielä raskaampi taakka hoidettavana.. joten ymmärrän hyvin, jos ei jaksa käyttää vapaitaan... Ei sitä tarvitse kauhistella, jos omaishoitaja on työtaakkansa alle kuollut..tai jälkiviisaana neuvoa miten kenenkin pitää hoitaa.. Jokainen perhe ja tilanne on yksilö...

Ja valitettavasti lähtökohta on se, että niitä huonoja laitospaikkoja on olemassa, jossa laitetaan vaipat ja sidotaan sänkyyn ja jos ei syö, pakkosyötetään tai jätetään syöttämättä ja lisänä annetaan niin paljon lääkitystä, ettei varmasti sänkystä ylös pääse... Kenen sydän kestää omaisensa tällaisen kohtelun.. eli ole vaihtoehtoa, sitä raataa oman henkensä kaupalla... Sinä Kainuun malli, aivan kuin syyllistäisit omaishoitajia...


Joka ikinen kyllä tietää jos vähänkään viitsii lukea, kuinka muistisairalle tai autisiteille ympäristön vaihdos on tuhoisaa, ne tutun ympäristön koordinaatit katoavat...

Kyllä vapaata on saatava tai hoitaja kotiin.
Kukaan ei jaksa vuodesta vuoteen samaa rallia.
Minä saan vapaata tarvittaessa, nykysin saan lähes aina kun tunnen tarvitsevani.
Kyllä mies mieluummin kotona olisi koko ajan, mutta parempi näinkin, jaksan kuitenkin suurimman osan ajasta kun tiedän saavani vapaata.
Minun jaksamiseni on meidän molempien etu.
En olisi jaksanut enää ilman vapaita.
Toistakymmentä vuotta on mennyt, viisi vuotta ilman tukea tai vapaata.
En edes tiennyt omaishoidontuesta enkä siitä että vapaan saaminen olisi mahdollista.
Haluan hoitaa miestäni voimieni mukaan niin kauan kun pystyn.
Uhrautujaksi ei minusta ole, olen oppinut että ei pidä vaatia itseltään mahdottomia.
Ymmärrän tämänkin kirjoittajan kantaa joka sanoo hoidettavan tilan huonontuvan intervallijaksoilla.
Sitten on hoitaminen vielä raskaampaa, joskus kesällä kun on paljon sijaisia hoitopaikassa on minullakin ollut valittamista.
Vakituinen henkilökunta on tuttua ja turvallista, mies on nyt oppinut luottamaan heihin.
Tietenkin oma sänky on rakkain paikka maailmassa, vielä hän on saanut siinäkin köllötellä suurimman osan ajasta.