Tässäkin iässä sitä saattaa menettää vanhemmista toisen ja joutuu tavallaan perikunnan kirjoihin ja on tavallaan omistussuhteessa vanhempien omaisuuteen.
Jotenkin koen perikunnan omistussuhteen kolhoosimaiseksi, eli kukaan ei tiedä mitä omistaa tai haluaa omistaa.
Tietenkin olisi perillisten hyvä keskenään sopia mitä halutaan tai hoidetaan, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei asiat ole aivan yksinkertaisia ja yhteisymmärrystä ei löydy.
Oletko sinä lukijani joutunut pohtimaan perikunnan näkövinkkelistä asioita ja pystytkö sopimaan asioista sisaruksien kanssa?
Jotenkin koen perikunnan omistussuhteen kolhoosimaiseksi, eli kukaan ei tiedä mitä omistaa tai haluaa omistaa.
Tietenkin olisi perillisten hyvä keskenään sopia mitä halutaan tai hoidetaan, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei asiat ole aivan yksinkertaisia ja yhteisymmärrystä ei löydy.
Oletko sinä lukijani joutunut pohtimaan perikunnan näkövinkkelistä asioita ja pystytkö sopimaan asioista sisaruksien kanssa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaadi jako.
On kokemusta perikunnasta, ei se voi toimia. Jos joku perikunnanjäsen vaatii jakoa, se on tehtävä.
Parempi, mitä nopeammin. Sitten jaetaan ne hopealusikat ja perintövaasit. Voi olla veristä hommaa, mutta parempi jakaa pikimiten. Hanki asianajaja.
Ai niin, tee testamentti.
=DW=
perinnönjako aina luo paineita sisarruksille.
Toiset pitää yhtä, toiset ei selviä..
Olen joutunut. Pestatkaa vaikka hautaustoimiston kautta perukirjoitus ja antakaa heidän laatia myös ositussopimus. Se voi olla vaikeaa, mutta kannattaa yrittää. Monet perinnönsaajat ovat niin epäviisaita, että lähtevät käräjöimään pikkuasioista ja lopulta perinnön kuittaavat juristit. (Huom! epäviisas=tyhmä).
Vuosia jatkunut jakamaton kuolinpesä voi aiheuttaa monia ongelmia. On mahdollista, että joku perinnönsaaja kuolee ja tällä on lapsia ja puoliso. Lapset tietenkin saavat osansa, mutta perinnönjättäjä on voinut määrätä, että perinnönsaajan puoliso ei missään olosuhteissa pääse perintöön käsiksi. Mutta koettakaa saada ositus tehtyä nopeasti.
Voi siinä olla ongelmia, jos perikunta omistaa kiinteistöjä. Niissä kun on maksuja.
Monelle tulee yllätyksenä, että on kiinteistö veroa, ja jos metsää on niin on metsänhoitomaksua, tiemaksua. Jos metsää myy, niin arvonlisäveroon pitää varata rahaa ja metsän uudistamiseen.
Sen olen kuullut, että näissä tulee yllätyksiä.
Omalla kohdalla kun tuo tilanne oli, niin maksoin nuo maksut omasta pussista, se tuntui viisaammalle kun alkaa selittämään, että nyt olis tällainen lasku. No nyt tilanne on ohi.
Monille tulee kyllä paljonkin yllätyksiä kulujen kanssa. Saa perintömetän, kuvittelee rikastuneensa. Sitten hokaakin, että jotain kymmenen vuotta pitää maksella metänhoitomaksuja a ojituksia, ennen kuin sieltä saa euroakaan tuloja.
Ja kaikki pitää maksaa sen aikaa sillä samalla tinurin palkalla, mikä on ennen perintöä mennyt ihan elämiseen.
Ei aina jaksa selittää tsadilaisille demareille, että ei se omistaminen mitään rikkautta ole. Se olisi rikkautta, jos olisi rahaa.
=DW=
Perikunnassa ollaan. Harmittaa, kun pääomistaja ei suostu siirtämään omaisuutensa lastensa nimiin ja saada asua omassa kodissa. Vielä on mökki perikunnan nimissä. Ei saada jakamaan. Ei voi mitään kuin toivoa pääomistajan luonnollista ja kaunista poistumista... Olisi vaan helpompaa jakaa valmiiksi ettei tulisi enempää riitaa sisaruksieni kesken, näitä en toivo!
Pääomistaja?
Kyllä se vaan on jaettava, jos yksikään perikunnan jäsenistä niin vaatii.
Hanki lakimies.
=DW=
Runsas kaksi vuosikymmentä sitten jo vanhemmat kuolleet. Perinnön jako miun ja veljen kesken sujui täysin leppoisasti kun onnistuimme pitämään vaimot kaukana prosessista.
Nimenomaan! Mä olen vahvasti sitämieltä, että os on perillisen puoliso, pitäköön turpansa kiinni jakoasioissa. Tokihan kaikki kotonaan puhuvat, mutta perillinen olkoon se, joka puhuu.
Itellä meni aikanaan yks perinnönjako perseeksi, kun siskon vävy alkoi päsmäröimään ja luetteleen käsityksiään. Hitto, piti hommata asianajaja, että sai jaon tehdyksi. Ilman sitä tyyppiä, homma ois voinut hoituakkin.
Tässä oli vasta muijalla ennakkoperintöjuttuja. Mä ilmoitin apelle, että mua ei siinä tilaisuudessa näy, ja että pitää sen toisen vävynsä luhin takana. No mä en paikalle mennyt, toinen vävy kyllä. Hah, appi oli roudannut sen järvelle pilkille siksi aikaa, kun verisukulaiset sopii asioistaan :DD
=DW=