Jossain vaiheessa aamuyötä mä kai itkin itseni uneen ja vajosin levottomaan unenhorteeseen. Ennen nukahtamista mä annoin suolaisten kyynelten valua valtoimenaan pitkin tyynyliinaa ja mä olisin halunnut kirota Tuukan ja sen eukon alimpaan helvettiin. Vaikka mä tiesin, että se oli väärin. Mikä vittu mä olin ketään tuomitsemaan? Tuukka oli loistotyyppi ja mun paras kaveri, miksi mä en siis halunnut sen olevan onnellinen? Koska mä olisin halunnut, että se olisi ollut onnellinen mun kanssa. Mä pillitin kahta kauheammin, kun mä ajattelin Tuukan hoikkaa vartta, uskomattoman söpöjä vihreitä silmiä ja sen kovaksi paisunutta miehuutta - Emmin sisällä. Mä olisin halunnut halata Tuukkaa, silittää sen untuvaista karvaa kasvavaa niskaa, tuntea sen tuoksun ja ihon pehmeyden itseäni vasten. Mä olisin halunnut hieroa sen kovaksi ja - voi jeesus - painaa sen selälleen vuoteelle ja työntyä hellästi ja rakastavasti sen sisälle. Mä olin varma, että mä olisin pystynyt tuottaan sille sata kertaa paremmin nautintoa kuin se vitun lutka sen sängyssä. Voi kristus perkele, mä muistan kironneeni silmät itkusta rähmäisinä.
Seuraavaksi mä tajusin, kuinka mun silmäni räpsähti auki. Oli melkein pimeää, ainoa valonhohde tuli kuistin ulkovalosta, jonka valo siilautui heikosti makuuhuoneen ainoan ikkunan läpi.
Mä ihmettelin sekavasti, mihin oikein olin herännyt, kunnes kuulin sen taas. Alhaalta kuuluvan ryskytyksen. Kuulosti siltä, kuin joku olisi hakannut ja potkinut mökin ulko-ovea.
Mua alkoi pelottaa. Mikä vittu siellä oikein hakkasi? Tuukka se ei voinut olla, se nukkui varmaan parhaillaan tyydytettynä Emmin vieressä. Sitä paitsi sillä oli toinen avain mökkiin. Ja jos olisi hukannut sen ja lentänyt ulos Emmiltä, olisi se varmaan soittanut. Mä hamusin yöpöydällä olevan puhelimen kouraani ja tihrustin kelloa, se näytti 04.32. Puhelimen äänet oli päällä, mutta kukaan ei ollut yrittänyt soittaa. Ryskytys taukosi ehkä puoleksi minuutiksi ja alkoi sitten uudelleen.
Mä heitin jalkani lattialle ja mietin, mitä tehdä. Ovea ei uskaltaisi avata ilman sopivaa lähitaisteluasetta. Mukana ei ollut pyssyjä eikä pippurisumutetta, mutta sitten mä muistin Tuukan kuusipatterisen Magliten, joka oli eteisen vaatekomeron ylähyllyllä. Jenkkileffojen poliisilamppu kävisi hyvin pampusta, jolla tunkeilijaa voisi hätätilassa napauttaa ohimoon.
Mä hissutin rappuset alas ja näin ulko-oven vieressä olevan mattalasin läpi epäselvän hahmon, jonka käsi takoi taukoamatta ovea. Väliin kuului pari kovaa pamausta, kun häirikkö potkaisi ovea.
Mä hamusin hämärässä ylähyllyllä olevan lampun käteeni, napsautin siihen virran ja potkaisin oven auki. Mä pointtasin kirkkaan valokeilan suoraan päin häirikön näköä. "Maahan siitä", mä karjaisin keuhkojen täydeltä. Ääni ei ollut niin vakaa kuin mä olisin halunnut, vaan se oli pelosta kimakka ja tärisi.
Kuistilla ryskännyt hahmo nyykähti polvilleen ja mun aivot rekisteröi peräperää kaksi asiaa. Kuistin lumiselle lattialle tipahdelleen veren. Ja hahmon punaiset hiukset. Se oli sittenkin Tuukka.
"Mitä vittua Tuukka", mä älähdin ja suuntasin lampun äänettömänä kyyhöttävään hahmoon, jonka hartiat nytkähteli. T-paitasillaan oleva Tuukka itki äänettömästi. Mä polvistuin sen puoleen ja näin, että sen naama oli kaamean näköinen. Toinen silmä sinersi, nenästä vuoti verta ja huulet olivat veristä mössöä. Multa pääsi epämääräinen nyyhkäisy, kun mä näin parhaan kaverini niin avuttomana ja ruhjottuna.
"Mmmun on --- k-k-kylmä", Tuukka mutisi pöpperöisesti. Sen hampaat kalisi ja mä tajusin, että sillä oli t-paidan lisäksi jalassaan vain valkoiset lyhyet bokserit. Kengätkin oli eriparia, toinen oli Tuukan oma tennari, toinen kulunut juoksulenkkari. Ja ulkona oli pakkasta varmaan parikymmentä astetta.
"Jumankauta sisälle nyt ja äkkiä", mä kuulin komentavani ja Tuukka konttasi kynnyksen yli ja lyyhähti mahalleen eteisen lämmitetylle lattialle. Mä läimäytin oven kiinni ja napsautin olohuoneen kattovalon päälle. Mä polvistuin uudelleen Tuukan puoleen ja aloin hieroa sitä. Mä tunsin, miten kylmä se oli. Jalat sinersi ja mä kuulin, miten hampaat löi edelleen loukkua. Se haisi lievästi viinalta.
Mun päässä risteili varmaan tuhat ja yksi kysymystä, mutta mä älysin pitää suuni kiinni. Tuukka pitäisi ensin hoitaa kuntoon, sitten olisi selitysten vuoro. Mä hieroin Tuukkaa varmaan varttitunnin. Sen nenästä tippui edelleen verta, joka pisaroi eteisen kaakelilattialle.
Mä autoin Tuukan varovasti olkkarin sohvalle. Mä levitin sen hartioille paksun viltin, laskin pesuvatiin lämmintä vettä ja ryhdyin varovaisesti siistimään sen verisiä kasvoja veteen kostutetulla paksulla käsipyyhkeellä. Tuukka nyyhkytti yhä hiljaa.
Seuraavaksi mä tajusin, kuinka mun silmäni räpsähti auki. Oli melkein pimeää, ainoa valonhohde tuli kuistin ulkovalosta, jonka valo siilautui heikosti makuuhuoneen ainoan ikkunan läpi.
Mä ihmettelin sekavasti, mihin oikein olin herännyt, kunnes kuulin sen taas. Alhaalta kuuluvan ryskytyksen. Kuulosti siltä, kuin joku olisi hakannut ja potkinut mökin ulko-ovea.
Mua alkoi pelottaa. Mikä vittu siellä oikein hakkasi? Tuukka se ei voinut olla, se nukkui varmaan parhaillaan tyydytettynä Emmin vieressä. Sitä paitsi sillä oli toinen avain mökkiin. Ja jos olisi hukannut sen ja lentänyt ulos Emmiltä, olisi se varmaan soittanut. Mä hamusin yöpöydällä olevan puhelimen kouraani ja tihrustin kelloa, se näytti 04.32. Puhelimen äänet oli päällä, mutta kukaan ei ollut yrittänyt soittaa. Ryskytys taukosi ehkä puoleksi minuutiksi ja alkoi sitten uudelleen.
Mä heitin jalkani lattialle ja mietin, mitä tehdä. Ovea ei uskaltaisi avata ilman sopivaa lähitaisteluasetta. Mukana ei ollut pyssyjä eikä pippurisumutetta, mutta sitten mä muistin Tuukan kuusipatterisen Magliten, joka oli eteisen vaatekomeron ylähyllyllä. Jenkkileffojen poliisilamppu kävisi hyvin pampusta, jolla tunkeilijaa voisi hätätilassa napauttaa ohimoon.
Mä hissutin rappuset alas ja näin ulko-oven vieressä olevan mattalasin läpi epäselvän hahmon, jonka käsi takoi taukoamatta ovea. Väliin kuului pari kovaa pamausta, kun häirikkö potkaisi ovea.
Mä hamusin hämärässä ylähyllyllä olevan lampun käteeni, napsautin siihen virran ja potkaisin oven auki. Mä pointtasin kirkkaan valokeilan suoraan päin häirikön näköä. "Maahan siitä", mä karjaisin keuhkojen täydeltä. Ääni ei ollut niin vakaa kuin mä olisin halunnut, vaan se oli pelosta kimakka ja tärisi.
Kuistilla ryskännyt hahmo nyykähti polvilleen ja mun aivot rekisteröi peräperää kaksi asiaa. Kuistin lumiselle lattialle tipahdelleen veren. Ja hahmon punaiset hiukset. Se oli sittenkin Tuukka.
"Mitä vittua Tuukka", mä älähdin ja suuntasin lampun äänettömänä kyyhöttävään hahmoon, jonka hartiat nytkähteli. T-paitasillaan oleva Tuukka itki äänettömästi. Mä polvistuin sen puoleen ja näin, että sen naama oli kaamean näköinen. Toinen silmä sinersi, nenästä vuoti verta ja huulet olivat veristä mössöä. Multa pääsi epämääräinen nyyhkäisy, kun mä näin parhaan kaverini niin avuttomana ja ruhjottuna.
"Mmmun on --- k-k-kylmä", Tuukka mutisi pöpperöisesti. Sen hampaat kalisi ja mä tajusin, että sillä oli t-paidan lisäksi jalassaan vain valkoiset lyhyet bokserit. Kengätkin oli eriparia, toinen oli Tuukan oma tennari, toinen kulunut juoksulenkkari. Ja ulkona oli pakkasta varmaan parikymmentä astetta.
"Jumankauta sisälle nyt ja äkkiä", mä kuulin komentavani ja Tuukka konttasi kynnyksen yli ja lyyhähti mahalleen eteisen lämmitetylle lattialle. Mä läimäytin oven kiinni ja napsautin olohuoneen kattovalon päälle. Mä polvistuin uudelleen Tuukan puoleen ja aloin hieroa sitä. Mä tunsin, miten kylmä se oli. Jalat sinersi ja mä kuulin, miten hampaat löi edelleen loukkua. Se haisi lievästi viinalta.
Mun päässä risteili varmaan tuhat ja yksi kysymystä, mutta mä älysin pitää suuni kiinni. Tuukka pitäisi ensin hoitaa kuntoon, sitten olisi selitysten vuoro. Mä hieroin Tuukkaa varmaan varttitunnin. Sen nenästä tippui edelleen verta, joka pisaroi eteisen kaakelilattialle.
Mä autoin Tuukan varovasti olkkarin sohvalle. Mä levitin sen hartioille paksun viltin, laskin pesuvatiin lämmintä vettä ja ryhdyin varovaisesti siistimään sen verisiä kasvoja veteen kostutetulla paksulla käsipyyhkeellä. Tuukka nyyhkytti yhä hiljaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.