Olen metsästellyt pikkupojasta lähtien, ensin isän matkassa ja nyt noin 25 vuotta itsenäisesti.Pääasiassa olen metsästänyt pienriistaa, jokunen kausi tuli oltua hirviporukassa. Nykyisin en enään ammu mitään metsällä,omistan kaksi toimivaa ajokoiraa,pääosin ajatan, metsästyskaverit saavat suorittaa kaadot. En vain oikein halua ampua riistaa, olen joutunut itseni kanssa ristiriitaan, koska riistan saanti on olennainen pointti metsästyksessä. Lopetanko harrastuksen, koska minulle tulee "pahamieli", riistan ampumisesta. Onko muille tullut vastaavia tuntemuksia, kun ikää on kertynyt mittariin, ja henkilökohtainen saaliskiintiö alkaa olla täynnä? Tunnen paljon metsästäjiä joille saalis on itseisarvo, hyväksyn sen, kuitenkin nykyisin itse nautin ajokoirien laulusta ja mukavista nuotiohetkistä luonnon helmassa.
pehmennyt vanhemmiten?
ex-hunter
131233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mittarissa minullakin.Minäkin olen hiukan pehmennyt.Olen ottanut tavaksi etten aina ammu ollenkaan.Luonnossa voi liikkua koiran kanssa muuten vain.Annanpa hyvän neuvon jota itsekin joskus olen ajatellut mutta en vielä kokeillut:Ota mukaan kamera,jolla voit ampua.Kotona voisi katsella kuvia vaikka jäniksestä joka tuli 10 metrin päähän.Silloin jänis on tullut tavallaan saaliiksi vaikka jäikin henkiin.
Vaihtakaa se puppeli jahti vaikka ketun jahtaamiseen,niin ei tarvi useesti ammuskella.On se jänö jahti sen verran helpompaa hyvän ajokoiran kanssa.
Itse olen ajokoiran kanssa metsällä käydessäni ottanut videokameran mukaan. Noita nauhoja on kertynyt mukava määrä ja melkein jokaisessa on jänis näkynyt! =)
Johtuuko tuollainen käytös kotiväen painostuksesta vai mistä? Tekeekö tappaminen mieli piilottaa lihatiskeille piiloon, kaupastahan saa valmiiksi tapettua elukkaa kilohintaan?
Onko todellakin niin, että jotkut metsästäjät alkavat hurskastella tappamisen tuntuvan pahalta, vaikka hankkivat ruokansa muualta kuin tehosikaloista ja lihakarjan kasvattamoista?
Teille pitäisi olla kunnia-asia, että syötte vapaana elänyttä ravintoa, joka ei ole päivääkään elänyt kytkettynä tai viety satoja kilometrejä teurastamoon, jossa lasketaan pultilla reikä päähän - tämän jälkeen nostetaan elukka takajaloistaan roikkumaan ja aletaan suolistamaan, oli se sitten elävä tai ei. Melu ja tuska on kauheaa.
Verratkaapa vaikka jäniksenpyyntiin; jänis kuolee metsään ja nopeasti, metsästäjä varmistaa mahdollisimman nopean kuoleman ja liha on parempaa kuin teurastamon stressisiat tai stressinaudat.
Ettei kyse ole vaan siitä, että metsästäjien kotiväki on kaksinaamaisuudessaan kauhistellut kuoleman alastomuutta ja haluaa piilottaa sen lihatiskeihin, pois omien silmien edestä. Tämän jälkeen voi syödä rääkättyjä elukoita mielin määrin, kun ei tarvitse tietää miten niitä on kidutettu ja rääkätty.
Pthui! Sylkäisen tuollaisille metsästäjien irvikuville!
väärin.Asia on niin että kun syö 25 vuotta hernekeittoa,alkaa jossain vaiheessa tulla tunne että onkos tämä nyt tosiaan hyvää.Terä alkaa hiukan kadota.
Kyllä eukko aina kysyy metsältä tultua että tulikos sieltä mitään.Aina ei onnista.
Joskus miettii räntäsateessa parituntia istuttuaan että onkohan tämä aivan viisasta.
Aina vaan tulee lähdettyä.Joskus voi jättää ampumatta ihan siksi ettei tarvis siivota jänistä.
Olenkin miettinyt ettei tässä jäniksen selässä
olla.
Et ole aina kaikessa oikessa vaikka niin luulet.
Ovelia noi vastustajat ja vegaanit.Syyllistävät metsästäjän koska ei metsästä tehokkaasti.Hänen syytään on lihatiskeille päätyneet eläinuhrit.Ohjaavat kautta rantain syömään rehuja.
Tälläi ymmärsin kirjoituksesi.Ajatuksesi tosin tukevat metsästystä jotenkin oudolla tavalla.
Nykyään metsästys tosiaan on mennyt siihen että saaliilla ei kehuta,ainakaan määrällä.On tullut kestävän kehityksen käsite.On tiedostettu riistakantojen väheneminen.Metso on monin paikoin kokonaan rauhoitettu.
Kyllä ne eläimet teurastamolla on kuolleita kun aloitetaan suolistamaan,voit nukkua yösi rauhassa.
Lihasvärinä kuuluu asiaan,jopa potkiminen.Samoin on laita riistan kanssa.
Lisäisin vielä ettei eläimen ampunen tunnu edelleenkään pahalta.Ajat muuttuvat,mieli mukana.
Joka tapauksessa moinen miettiminen silloin kun saalis on edessä tarkoittaa joko ongelmia kotona tai omassa päässä.
..nyt ois hyvä holli..menköön kun on tämän kesän poikanen,metsokin vielä..
Ampumatonta laukausta ei kauan harmittele.Taidatpa olla se kaveri joka ampuu kaikkea liikkuvaa.Lentokyvyttömät telkänpojat,nyrkinkokoiset jäniksen pojat,olet kuin minkki suomen luonnossa.
Seuraamme pyrki tälläinen kossi,ei sitä valittu.Piti vielä sekin poikanen jättää kasvamaan.
..on vastustaja
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000011&conference=4500000000000313&posting=22000000002946410
Jos ei itse metsästä, on automaattisesti vastustaja.
Ymmärrän yhä paremmin metsästyksen vastustajia, jos metsästäjät ovat ylipäätään pelkkiä aivottomia kusipäitä.
Sanonta niin metsä vastaa, kun huudetaan. Luepa varjo oma ensimmäinen kommenttisi oikein huolella.
Kun aloittelin metsäsätystä kuljin metsällä isäni kanssa. Isäni opetti minulle mielestäni hyvän tavan. Jätän jänis jahdissa ampumatta, mikäli perheelläni on edellinen jänis syömättä korkeintain kaksi on ollut kerrallaan pakastimessa. On turhaa ampua enemmän kuin on oma tarve. Tiedän ainakin yhden lahopään, jolla oli kymmeniä pakastimessa ja kun sitten pilaantuivat vei kaatopaikalle. Asia on tietenkin toinen jos metsästys kaveri haluaa paistin. Metsästyksestä voi kyllä nauttia ilmankin saalista.
mutta kyllä minullakin metsästäminen on muuttanut luonnettaan yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen, siitä mitä se alkuvuosina oli.
Tuossa jossain toisessa kohtaa kerroin, kuinka tulee joskus todettua metson ampumisen jälkeen, kuinka komea lintu se onkaan, kauniimpi olisi elävänä.
Varsinaisesti paha mieli ei ole koskaan tullut. Saalistaminen on ollut muuta kuin tappamista.
Saalis tietyssä mielessä on erityinen arvo, esimerkiksi metso syksyssä, laitettuna pataan, uunissa paistettuna, todellinen nautinto. Siinä on jotain eroa kun vertaa kaupasta ostetun kalkkunan paistamiseen. Senkin on joku tappanut. Moni, joka ei itse pysty tappamaan eläintä, on kyllä valmis syömään sen lihaa. Toistaiseksi itse pystyn vielä molempiin, potematta katumusta.
Metsästystä, eränkäyntiä voisin luonnehtia omalta osalta seuraavasti, luopumisjärjestyksellä.
1. luopuisin ampumisesta, aseista
2. luopuisin kamerasta ja kiikarista
3. luopuisin tulien teosta ja kahvittelusta
4. luopuisin kokonaan metsässä kulkemisesta