Nyt uskaltaa jo hieman tuulettaa. Viikkoa vaille kolme kuukautta jo ilman tupakkia.
Eikä tee tiukkaakaan;) vaikka sitä on 40 vuotta röyhytelty. Helppoo kuin heinänteko. En olisi polttanut enää vuosikymmeniin, jos olisin tiennyt, ettei se lopettaminen niin vaikeaa ole kuin "mainostetaan".
Paino on noussut 10 kiloa. Meikäläisellä siihen tosin on varaakin, aina ollut laiha luikku. Nyt normaalipainon ylärajalla.
Voisi kuvitella, että tässä iässä aika moni on tupakoinnista eroon hankkiutunut. 50 kuuluu usein olevan sellainen rajapyykki, jolla huomataan, ettei elämä olekkaan ikuista ja pyritään terveellistämään elintapoja. Tai sitten vuosikymmeniä jatkunut tupakointi on jo tehnyt tuhojaan ja on pikku pakko lopettaa. Teillä, jotka olette lopettaneet, miten on tuon painon nousun kanssa ollut? Onko pian tasaantunut vai onko tullut ongelmaksi?
Eikä tee tiukkaakaan;) vaikka sitä on 40 vuotta röyhytelty. Helppoo kuin heinänteko. En olisi polttanut enää vuosikymmeniin, jos olisin tiennyt, ettei se lopettaminen niin vaikeaa ole kuin "mainostetaan".
Paino on noussut 10 kiloa. Meikäläisellä siihen tosin on varaakin, aina ollut laiha luikku. Nyt normaalipainon ylärajalla.
Voisi kuvitella, että tässä iässä aika moni on tupakoinnista eroon hankkiutunut. 50 kuuluu usein olevan sellainen rajapyykki, jolla huomataan, ettei elämä olekkaan ikuista ja pyritään terveellistämään elintapoja. Tai sitten vuosikymmeniä jatkunut tupakointi on jo tehnyt tuhojaan ja on pikku pakko lopettaa. Teillä, jotka olette lopettaneet, miten on tuon painon nousun kanssa ollut? Onko pian tasaantunut vai onko tullut ongelmaksi?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hyvä sinä V.56, nousihan se sen kymmenenkiloa, mutta olen vähentänyt syömistä, ja saanut puolet siitä pois.
Tupakkaa en ole polttanut tällä vuosituhanella http://www.youtube.com/watch?v=z74GCQBHkDo
No, ootellaan, jos se siitä tasaantuis. Syöminen on kuitenkin se pääelinkeino.
Mutta
http://www.youtube.com/watch?v=A7HqtwZXCwI
Kyllä minullakin paino nousi ja ruokahalut paranivat lopettamisen jälkeen. Kesti kauan töissä ennenkuin uskalsin alkaa juomaan siellä kahvia saati pitää taukoa, liikkeellä piti olla jollakin tavalla lähes tauotta. Vuodenvaihteessa kun juhlin aika rankastikin niin poltin siinä askin että rätkähti, mutta taas sen jälkeen olen ollut ilman ja lopettamisestani on reilut vuosi lukuunottamatta vuodenvaihteen "irrottelua". Tekee yhä välillä mieli tupakkaa mutta ilmankin olen kyennyt olemaan ja toki pahin meni muutamassa kuukaudessa ohi.
Siis helppoa ei minulla ole ollut lopetu, alussa käytin lääkitystä tukena.
Pääasia on kuitenkin että yhä olen polttamatta ja taidan olla jatkossakin sillä yksinkertaisesti on jo hankalaakin poltellla, kallista ja terveyskään ei taida kestää.
Jännä juttu esim. tuo kahvi. Monikin on maininnut kahvin juonnin kun on ollut kyse tupakkalakon "tiukoista paikoista". Minulla kahvi ei ole mikään ongelma, eikä saunakaljat tai muutama viski.
Sekään ei ole ongelma, että vaimo polttaa vieressä. Suurin mieliteko yleensä syntyy töissä kun aika ei oikein tahdo kulua. Työpöydän laatikossa muuten edelleenkin lähes täysi tupakka- ja sikariaski, kolme kuukautta vanhoja.
Tsemppiä sinulle. Pysyhän tiukkana vaikka muuten vähän irrottelisitkin.
1 1/2 vuotta sitten lopetin, paino noussut 4 kg. Johtuu siitä kun en liiku tarpeeksi aktiivisesti ja minusta on tullut napostelija, varsinkin karamellien.
Minulla ei kyllä olisi varaa enää kilonkaan nousuun. Noista grammoista on aina vaan vaikeampi päästä eroon, mitä enemmän tulee ikää.
Pitäisköhän alkaa juoksemaan. Hieman ylipainoinen poikani aloitti marraskuussa ja nyt on jo lähtenyt 10 kg.
Eli jotain sen tupakan tilalle tulee. Minulla ruoka on maistunut paremmin ja sitten on tullut kahvipullat ja naposteluksi pähkinät.
Lähde vaan pojan kanssa lenkille. Tai vaikka uimahallille, uiminenkin aika tehokasta eikä käy jalkojen päälle. Tai sitten kuntopyörä TV:n eteen. Hyvä leffa, eikä huomaakkaan kun tulee poljettua liikakilot pois.
Onneksi olkoon!!
Itselläni tulee 22 päivä 4 kk täyteen ja helppoa on ollut. Tuhot joo, ne minutkin laittoivat lopettamaan...ehkä kuitenkin ilman tupakkaa saa lisäaikaa täällä tallustamiseen?
Ruokahalu on parantunut mutta samalla myös ulkoilu lisääntynyt; eli paino on pysynyt kurissa. 4kk:n aikana on tullut pari kiloa lisää eli ei syytä huoleen. Muutama lisäkilo ei o
ole niin terveydenpäälle käyvää kuin mitä tupakka olisi joten ei kannata murehtiä kiloista.
Toivotan sulle tsemppiä jatkoonkin ja savutonta tulevaisuutta!
Kiitos ja samoin. Savuton tulevaisuus, ei ongelma varmaan meille kummallekkaan.
Onneksi olkoon !
Minulla ei paino noussut tupakanpolton lopettamisen jälkeen. Tyhmältä se tupakointi näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu. Tupakointi liittyi minulla usein stressaaviin elämäntilanteisiin. En usko enää tulevani "turvautumaan" siihen. Onneksi keuhkoni toimivat vielä oikein hyvin. Nytkin painoni pitäisi/olisi pitänyt kuulema nousta muista syistä. Ei ole noussut. On tainnut tänä talvena pari kiloa pudota alaspäin. En tiedä pitäisikö huolestua. Toisaalta oloni on ihan hyvä. Äitini mielestä näytän ihan hyvältä tällaisena. Muutenhan lienee ihan sama, miltä näytän, kun tässä iässä sisäinen kauneus on kuulema tärkeintä.
Kiitos! Tyhmäähän tupakointi on aina. Ei ole ensimmäistäkään järjellistä syytä tupakan sytyttämiseen.
Ja äidithän ovat aina oikeassa;)
Ainahan sisäinen kauneus on tärkeintä;)
En minäkään keksi yhtään järjellistä syytä. Minulla kun niitä muutoksia ja muuta ajateltavaa riitti, niin tupakanpolton lopettaminen kaksi vuotta ja kaksi kuukautta sitten oli ihan helppoa, kun mistään entisestä ei enää ole muutenkaan juuri mitään jäljellä.
Ala sinäkin tsumbaamaan. Siinä saa kivasti kaloreita pltettua ja sinulla riittäisi myös silmänruokaa (miehiä vähemmän näkee siellä). Minäkin käyn pari kertaa viikossa ja ulkoilua sun muuta liikuntaa vielä sen lisäksi, paitsi että onhan sinulla ulkoiluttajakoira.
Taitaa kuitenkin ne tsumbaamiset jäädä, silmänruuasta huolimatta. Eiköhän ne kuitenkin pysy meikäläisen kilot kohtuudessa kun lumien sulettua taas saa riehua ympäri tonttia. Tai onhan sitä jo riehuttu niiden lumienkin kanssa. Ja varmaan sitä jokunen kalori paloi tänäänkin klapeja hakatessa.
Kerrohan sitten tilannetiedotuksia, kuinka kävi. Eihän siinä nyt ole mitään laitaa, että kun tupakasta pääsee, saa tilalle ylipainon aiheuttamat terveysriskit. Jos saan hiukan neuvoa, niin suosittelisin koiran kanssa reipasta lenkkeilyä halonhakuun lisäksi. Halonhakkuulla ja muulla riehumisella saat komeat muskelit, mutta siellä lenkillä saat puhdistettua keuhkot ja ylimääräiset rasvat sulatettua, jos jaksat ottaa vähän juoksuaskelia.
Ensinnäkin, Onneksi olkoon loistavasta suorituksesta.:-) Äitini ( 78 v.) lopetti myös noin puoli vuotta sitten poltettuaan 61 vuotta. Hänelle se on ollut vaikeaa, mutta ei ole sortunut polttamaan silti.
Mitä siihen painon nousuun tulee, se on erittäin yksinkertainen juttu. Pysäytä se nyt kun et vielä ole liikaa lihonnut. Totta kai ruoka maistuu paremmalta ja makuaisti pelaa, kun ei kisko saastetta itseensä koko ajan, muitta silti paino on hallittavissa.
Se, kuinka paljon kulutamme ja se kuinka paljon energiaa itseemme tankaamme, ratkaisee sen mitä painamme. Lenkkeilyllä on marginaalinen, mutta hyvä vaikutus. Siis energian saannin ja kulutuksen pitää olla tasapainossa.
Jos tekee mieli jotain hyvää, niin kipaise ensin puolen-tunnin lenkki ja syö sitten sitä hyvää.:-)
Itse en ole vielä lopettanut kiskomista, mutta kaltaisesi esimerkit tuovat aina omaa lopettamispäätöstä lähemmäs.
Muutos lepokulutuksessa?
Paitsi makuaistin paraneminen niin olisikohan lepokulutuksen muutoksella vaikutusta painonmuodostukseen.
Om sykkeeni putosi reilu 20 laakia / minuutti ja olen päissäni mielikuvitellut senkin vaikuttavan energia peruskulutukseen.
Elimistö toimii pienemmillä peruskierroksilla.
Poltan maltillisesti ja lepopulssini vähän yli 50 laakia/min. Tosin se johtuu ahkerasta liikunnasta, mutta jos lopettaisin polttamisen, johtaisiko se siihen, että pomppu pysähtyisi kokonaan.:-)
Brittitutkimuksen mukaan liikunnan aikaisella kalorinkulutuksella on vähän merkitystä itse rasvanpolttoon, mutta liikunnan jälkeinen rasvanpoltto jatkuu vielä seuraavana päivänkin, joten sillä on merkitystä.
Kyllä sillä nikotiinin poistamisella on merkitystä.
Jostain luin et tupakoitisjoilla elimistö toimii 20% ylikierroksilla poistaakseen sellaisn myrkyn elimistötä kuin nikotiini.
Eli siis lisää aineenvaihdunnan nopeutta.
Sellaista lisää on vaikea muuten saada, kuin liikkumalla.
Ja tietysti ruokavalioa tarkistamalla.
Itse pidän hiilihydraatit kurissa.Syön paljon salaattia ja kalaa
Savun keuhkoihin pöllyttäminen heikentää väistämättä aerobista kestävyyttä tasosta riippumatta.
Alle 20-savuketta / päivä ei minun asteikossani ole lainkaan tupakointia.
Sikarien savuttelu on myös luonteeltaan toisenlaista.
Liikuntaan, ravintofysiologiaan ja energian kulutukseen olen mielestäni tutustunut jonkin verran.
Esimerkiksi tällä hetkellä solujakauman mukainen peruskulutukseni täydellisessä levossa on reilusti yli 2000kcal.
Tavanomaiset 10 punttituntia / viikko sarjapalautuksen jälkeisellä syketasolla 110/min ei hirveästi laardia kuluta mutta onpahan lisänä kuitenkin.
Tuohon aikaan sisältyy myös aerobisia jumputuksia maun mukaan mutta minimissään 45min / kerta.
Tiedän että ensimmäinen tunti on periaatteessa vasta verryttelyä.
Tulkoon tämäkin nyt mainituksi. Poltan n. 12 savuketta päivässä ja hapenottokykyni on aika hyvä, sillä jaksan vaivattomasti vetää rankan 1,5 tunnin sauvakävelylenkin.
Kiitos.
En nyt siitä painon noususta huolissanikaan ole. Tähän asti on pysynyt parin kilon sisällä melko pienissä lukemissa, herkutteluista piittaamatta. Uskon, että se on nyt noussut sen, minkä nousee ja jää siihen. Itse asiassa olen ylpeä painoni noususta, laihaksi kun on haukuttu;)
Joistakin tupakanpolton lopettaneista on tullut "saarnaajia", jotka naljailevat toisten tupakoinnista. Pois se minusta. Mutta lopettamispäätös on aina hyvä päätös. Itsekkin sitä päätöstä olin kypsytellyt jo vuosia. Nyt oli sen aika.
Olen suorastaan katteellinen!
Omat kokemukseni poikkeavat tuosta täysin.
Kertomasi kaltaiseen tapaukseen olen suhtautunut ottaen huomioon muutaman vaihtoehdon.
1. Ko. henkilö on ollut satunnainen savuttelija tai tupakointi on ollut suhteellisen vähäistä!
2. Kertomuksessa on totuutta vain siteeksi!
3. Kyseessä on ainutlaatuisen poikkeava yksilö.
Opetteluvuosien jälkeen olin jokapäiväinen tupakoija reilut 20-vuotta.
Poltin alkuun punaista norttia joka vaihtui tavalliseen, nikotiiniseen ja tervaiseen Cameliin.
Kulutukseni oli 32 - 35 savuketta / vrk.
Helppo laskea koska ostin viikoittain kartongin ruokalaskulle ja kisäksi irtotoppia.
Kun 40:n tietämissä poltin viimeisen savukkeeni, olin lopettanut niin monta kertaa etten enää yrittänyt, tulivat oireet.
Heräilin yöllä unissani tupakointiin.
Poltin kunnes sormia alkoi polttaa johon heräsin ja helpotuin, sehän oli vain unta.
Tätä kesti pari kuukautta.
Sitten aloin ostelemaan unissani tupakkaa.
Ennen sytyttämistä heräsin huonoon omaantuntoon. Minunhan piti jne.
Mielitekoa riitti vuosikausiksi enkä uskatanut edes ajatella kokeilua.
Vielä 100:n vuoden savuttomuuden jälkeen palavan tupakan päästä lähtevä käry tuoksui houkuttelevalta.
En ole edes yrittänyt todistella kenellekään miten "kova jätkä olen"!
"Poltin vihreetä norttia 4-askia päivässä 20-vuotta ja kun panin tupakat ja tikut takan reunukselle niin ei ole miueleni tehnyt".
Noin kova jätkä en ollut ja vaikea on, omien kokemusten jälkeen kritiikittömästi kaikkea uskoakaan.
Olen aina joutunut kontrolloimaan syömisiäni herkän lihomistaipumukseni johdosta.
Painoni pysyi ennallaan ensimmäiset savuttomat kuukaudet mutta autromatka perheen kanssa Unkariin aiheutti profiilin muutoksen.
Penskojen syöttämisen ohessa tuli itsekin sapuskoiduksi ja se alkoi näkymään.
Viitisen kiloa tuli lisää ja nousu pysähtyi siihen.
Nyt vanhemmiten olen korvannut nuo laardikilot lihasmassalla ja tällä hetkellä vaakanäyttö ilmoittaa painokseni 2,5kg yli Tanhuvaaran Ureiluopiston solujakaumamittarin minulle ilmoittaman ihannepainon.
Viimeiseen savukkeeseeni on aikaa 30-vuotta joten välittömien haittojen ulkopuolella olen.
Ääreisverenkierto ei ole palautunut ennalleen.
Ehkäpä röökaamisen lopettamisen helppoutta tuli hieman liioiteltua mutta valehtelisin, jos väittäisin sen missään vaiheessa olleen vaikeaa. Tosin, myönnettäköön, että lopettamisen alkuun sain vähän ylimääräistä apua. Pahempi hengitystieinfektio eikä oikein kärsinyt savuja henkeen vetää.
Toki mieli on tehnyt useinkin muttei lähelläkään retkahtamista. Ja vieroitusoireita en ole tunnistanut eikä ole tupakka uniin tullut.
Kyllä sitä kymmenen kiloa tuli, kun tupakinpolton lopetti, joskus 20 vuotta sitten.
Ei se vaikeaa ole jos oma motivaatio on kohdallaan.
Tottakai, tavasta kuin tavasta on hiukan hankalaa sinnitellä yli, mutta kyllä lopputulos palkitsee.
Ainakin just tupakan suhteen.
Itsellä tuli kohta, joilloin ei enää voinut millään perustella paskan kiskomista keuhkoihinsa, itselleen.
Tehdä jotain jolla on todella suuri vaikutus terveyteen.
Miinusmerkkisesti.
Sen kun sisäisti, niin erossa pysyminen oli helppoa.
Moni haikailee vielä tupakan perään, itse näen painajaisia että olen alkanut polttamaan uudelleen...
Meikäläiselle tuo kymmenen kiloa on ihan tervetullut lisä, kunhan ei enää toista tule.
Juu, se oma motivaatio on oltava kohdillaan ja tehtävä itselle selväksi, että nyt se oikeasti loppuu, todella haluaa lopettaa tupakan polton.
Olenkin jo odottanut niitä tupakointiunia, ei ole vielä näkynyt. Isäni lopetti aikoinaan 50 täytettyään ja olen silloin tällöin unissa nähnyt hänen polttavan ja tuntenut siksi pettymystä. Eiköhän se omakin lopettaminen vielä uniin tule.
Hienoa!
Elämänmuutokset kannattaa tehdä kun on elämää vielä jäljellä. Ja luulen että nuo lisäkilotkin ovat vain jotakin alkukankeutta, kun uusi menosi loksahtaa kohdalleen, nekin alkavat asettua siihen missä olivatkin.
Kieltämättä, eipä noista muuten iloa olisikaan. Tässä alkuun panen aina kuukauden säästyneet tupakkarahat sivuun ja jossain vaiheessa palkitsen itseni hyvän elämänmuutoksen johdosta asioilla, joihin ei muuten olisi raaskinut euroja pistää.
Näinhän se usein menee, että ihminen havahtuu vasta kun tulee jotain pahempaa ongelmaa. Tupakka ei astmallekkaan kovin hyvä kaveri ole.
Itsekkin huomannut, että keuhkoahtauma on tainnut olla kehittymässä. Se lienee enimmäkseen tupakoinnin syytä ja kun tupakoinnin lopettaa on kai lupa olla aika optimistinen sen suhteen, ettei tauti pahene.
Kyllä tuossa on tuulettamisen aihetta kerrakseen:))))
Hieno juttu!
Taidat kyllä hyvin jatkossakin pärjätä,,,,kuitenki toivottelen tsemppiä jatkoonki:))))
Kiitos. Toki sitä tsemppiäkin tarvitaan. Tänään taas oli normaaliakin tylsempi työpäivä ja useasti tuli mieleen, että olis mukava mennä tupakille. Vaan en voinut mennä kun olen lopettanut;)
Enköhän tuota pärjää.
Minullakin joskus lopettaessani paino nousi ja rankasti, kun samalla loppuivat liikunnalliset harrastukset. Monien tekijöiden summana tupakointi alkoi sitten uudestaan ja painokin putosi lähes normaaliin. On kyllä harkinnut tupakoinnin lopettamista uudelleen. Ei se vaan minun kohdallani ainakaan ole ollut mitenkään helppoa.
Helppoa tai ei, olet kuitenkin jo kertaalleen näyttänyt itsellesi pystyväsi siihen. Pystyt varmasti toisenkin kerran mutta älä päästä niitä "monia tekijöitä" enää summautumaan.
Minulle lopettaminen oli tosi helppo juttu. Heh, tulin raskaaksi ekan kerran 27 v sitten ja painokin silloin nousi, joskin hiukan eri syystä...
Täytyy sanoa ettei voinut sitä pientä itua savustaa. Onneksi lapsistanikaan ei kukaan ole edes aloittanut.
Tuota keinoa ei koskaan tullutkaan mieleen kokeilla;)
No joo, vaimo lopetti aikoinaan samassa iässä ja samasta syystä mutta aloitti taas kun rintaruokinta oli ohi.