Miksi näin?

Fiksu koira sulla, on oppinut ihmisten tavat. Ensin varmistetaan poispääsy tilanteesta ja sitten vasta v*ttuillaan jos naama ei miellytä. Meillä samaa joskus.

Tilanteen voi purkaa kehottamalla koiraa jatkamaan matkaa. Oikealla hetkellä lausuttu sana auttaa tässä.

Tätä samaa toimintamallia voit havaita vaikka koululaisryhmässä, kun lähestytään ollaan varovaisia, mutta kun ohitus on suoritettu voidaan turvallisin mielin huudella hävyttömyyksiä.

Samoin vaikka työpaikalla kun joutuu pomon puhutteluun, niin ollaan nöyrää niin nöyrää että itteäkin hävettää ja kun päästään kahvihuoneeseen niin alkaa turpamoottori taas laulaa.

Tai vaikka politiikka/poliitikko, on helppo mytätä ja paasata jollain yleisönosastolla mutta kun joutuu/pääsee sanomaan saman kasvotusten niin ollaankin niin höveliä.

Eli poikkeammeko me ihmiset niin kovin paljon koiristamme vai koiramme meistä?
Ja aina joukkoon mahtuu noita kuvia kumartamattomia jotka vain kerjäävät selkäsaunaa joka opettaa. Sekä ihmisissä että koirissa.

Kiinnitä sen huomio pidempään itseesi. Joku kerta se vastapuoli voi nimittäin vetää tuosta herneen nenään.

siis toisin sanoen pelkuruutta? Ei uskalleta sanoa päin naamaa vaan huudellaan matkan päästä.

Onko muita mielipiteitä?