tuntuu että oon näin lähellä

oon yksin. ja joukossa.

luulin että peruskoulun kiusaamisen jälkeen saisin lukiosta ja uudelta paikkakunnalta terveen kaveripiirin mutta olin kai väärässä. olen yhä viikonloput kotona ja iltaisin tulen koulusta suoraan kotiin. tuntuu etten jaksa enää olla yksin ja patoa kaikkea sisälle. äiti tietää tilanteen ja koettaa vain ostaa minulle kaikkia tavaroita, puhelimia ym. jotta oloni paranisi. oikeasti kaipaisin vain halausta häneltä.

kyllä se vielä menee kun käyn koulua, se on ainut sosiaalinen ympäristöni. minulla on koulussa kavereita, useita. mutta lomat ovat vain niin piinaavia ja tuntuu että lähestyvä kesä tulee olemaan viimeinen. en halua olla yksin, olen hieno ihminen! en kestä enää..
3111
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Muistuttaa kovasti omaa tilannettani, peruskoulussa olin syrjäytynyt ja nyt myös lukiossa, tietokone ja pelkkä mähöäminen vie kaiken vapaa-ajan ja vanhemmat tietää tilanteesta, eivät vain osaa auttaa.

Se on hyvä että tiedostat oman arvosi, etkä vähättele, mutta voi olla viisasta hankkia esim. kesätöitä, ettet jumittaudu kokonaan neljän seinän sisälle.


Tsemppia vaan, kyllä se aurinko joskus sen sinun risukasaskin löytää.

Äänestä

tapa itttes paskiainen

Äänestä

Kullipäälle: Hanki elämä

Ja alkuperäselle kirjottajalle: Samanlaista meininkiä mullakin. Yläasteella kukaan ei musta tuntunu välittävän ja sama amiksessa (lukiota samassa kans) kavereita on siellä mutta eipä vapaa-ajalla ole. Kone on ja sillä ollaan ja harmittaa tosi paljon kun muut ihmiset suunnittelee jo kesälomaansa ja kaikille festareille menemistä ja sillee. Kotona menee ihan hyvin ja tietoisia on porukka tilanteesta. Yhessä harrastuksessa oon käyny mut vaan pari kertaa kun siellä oli vaan tyttöjä. Mut joskus on tuntuu ihan OK:lta mut joskus taas on ihan kauhea olo. Että et oo yksin!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


maximustt kirjoitti:

oon yksin. ja joukossa.

luulin että peruskoulun kiusaamisen jälkeen saisin lukiosta ja uudelta paikkakunnalta terveen kaveripiirin mutta olin kai väärässä. olen yhä viikonloput kotona ja iltaisin tulen koulusta suoraan kotiin. tuntuu etten jaksa enää olla yksin ja patoa kaikkea sisälle. äiti tietää tilanteen ja koettaa vain ostaa minulle kaikkia tavaroita, puhelimia ym. jotta oloni paranisi. oikeasti kaipaisin vain halausta häneltä.

kyllä se vielä menee kun käyn koulua, se on ainut sosiaalinen ympäristöni. minulla on koulussa kavereita, useita. mutta lomat ovat vain niin piinaavia ja tuntuu että lähestyvä kesä tulee olemaan viimeinen. en halua olla yksin, olen hieno ihminen! en kestä enää..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu