Ruosteinen lapio kumolla.
Sateen kaatama puu.
Olisiko millään mitään väliä.
Rappeutuu.
Ruostuu rakkaus.
Vetittyy sanat.
Unohduksen tuomat.
Kyynelten vanat.
Ei lupauksia.
Ei haaveita.
On vain päivien kimallus.
Uskallus elää.
Tänään.
Toivossa huomiseen.
Olisiko silloin niin.
Et päivä yötään kaipaa.
Suudelmaa hamuaa.
Ruosteet puhdistaa.
Olisiko niin.
Sateen kaatama puu.
Olisiko millään mitään väliä.
Rappeutuu.
Ruostuu rakkaus.
Vetittyy sanat.
Unohduksen tuomat.
Kyynelten vanat.
Ei lupauksia.
Ei haaveita.
On vain päivien kimallus.
Uskallus elää.
Tänään.
Toivossa huomiseen.
Olisiko silloin niin.
Et päivä yötään kaipaa.
Suudelmaa hamuaa.
Ruosteet puhdistaa.
Olisiko niin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Edelleen täytyy vain ihailla kykyäsi luoda tunnelmapaloja.
Lempeä ja leppeä rauhallisuus kuvastuu runosi ensisäkeistä
Kiireettömän kuvailevasti tunnelma elävöityy haikeudeksi ja siitä edelleen syntyväksi toiveikkuudeksi. Runo kulkee, kuin hieman sateisen sumuinen kevätpäivä, vääjäämättömästi kohti sitä hetkeä, kun pilviverho raottuu ja päästää auringon kirkkaat säteet maahan.
Lempeän suloisesti runossasi henkiin lämmin odotuksen tunnelma.
Mahtavasti runon keinoin pienieleisesti rakennettu kokonainen tarina, joka pienin elein ja herkin kuvin kohoaa kokonaiseksi ja puhuvaksi runotakertomikseksi
Kiitos Margitta
Kiitos...
Osaat tulkita runoja.
Joita haparoivasti.
Sisimmästäni soitan.
Osaat hakea sen olennaisen.
Sen joilla sanon kaiken.
Kiitos jälleen Ceero.
Hymyillen toivotan alkavaa viikkoa.
Odotukset muassa