Vanhalle koiralle pentu kaveriksi?

Hei!
kun hankkii koiralle kaveria pitää huomioida muutamia asioita, paras olis jos koirilla on 3-4 vuoden ikäero, mutta tärkein on kuitenkin että koirilla on suunnilleen sama energiataso. Pentu voi kuitenkin olla stressaava vangalle koiralle, mutta senkin voi välttää.
Tärkein on kuitenkin että kohtelette koirianne laumana, tyypillinen virhe on että suosii yhtä koiraa ja siitä seuraa epätasopainoa laumassa, me ihmiset nimittelmme sitä "mustasukkaisuutena", toinen asia joka kannattaa ottaa huomioon on koirien vaistot esim. ravinnon saamisen takaaminen eli koira luonnollisesti vartioi ruokaansa. Koira voi myös omia leluja tai petipaikkansa, tämän välttämisesksi pitää varmistaa johtajuus ja että koti on ihmisen "omaisuutta" ei koirien, vahva johtaja ylläpitää lauman tasapainoa ja suojelee perheenjäseniä.

seuraava asia joka kannattaa ottaa huomioon on että koirasi on narttu, ja nartut saattavat omia pennun tai lapsen, jne. alussa se on vain somaa mutta pitää muistaa että se voi muuttua stressaavaks vanhemalle koirallesi tai pahimassa tapauksena purkautua aggressiona.
tässä oli muutama perusasia, muuta en pysty neuomaan enempää näillä tiedoilla kun en koiraasi tunne sen tarkemmin.
olen koirankouluttaja joten asia on mulle tuttu, jos on lisää kysyttävää voit ottaa yhteyttä mailiini: [email protected], Enempää en viitsi tähän nyt kirjoittaa, suosittelen teitä käyttämään maalaisjärkeä sillä pääse pitkälle :)

Se riippuu tietysti siitä, millainen oma koiranne on. Kuinka se suhtautuu toisiin koiriin ja millainen se on nykyään energiatasoltaa (onko leikkisä?) ? Te koiranne parhaiten tunnette. Jos tuntisin koiranne, voisin antaa tarkempia arvioita.

Onko koira kaveriin tottunut, sekin vaikuttaa? Meillä tuli pentu taloon, kun vanhuskoiramme kuoli. Siihen asti kymmenvuotiaamme oli ollut "se nuori". Se vanhempikin oli kuolemaansa asti suhteellisen energinen, ja osallistui mielellään kaikkeen touhuun, Joten jäljelle jäänyt koiramme tuntui kärsivän kovasti siitä, että sillä ei ollutkaan enää koirakaveria. Me ihmiset emme pystyneet vastaamaan siihen tarpeeseen, joten päädyimme ottamaan pennun nopeammassa aikataulussa kuin alunperin oli tarkoitus. Onneksi löysimmekin meille sopivan koiran melko nopeasti, ja pentu tuli taloon. Se vaan tuli, ja asettui taloksi, vanhempi koira asetti sille rajat miten toimitaan, ja reipastui huomattavasti itsekkin, kun sai jälleen seuraa.

Alussa oli hiukan työläämpää tarjota niille molemmille sitä tekemistä, koska emme halunneet, että vanhan koiran ulkoilut menevät "pilalle" kun nuoremman kanssa piti varoa, ja sitä luonnollisestikkin myös kouluttaa. En tiedä, olisiko ilman tuota tullut jotain "mustasukkaisuutta", ei edes kokeiltu, mutta periaatteena pidettiin sitä, että vanhempi koira saa enemmän sitä omaa aikaa kuin pentu. Eli oli työllistävää meid'n tapauksessamme, onneksi ei tarvinnut silloin työelämässä olla täysillä.

Mutta yhtä asiaa korostaisin, jos vanhan koiran rinnalle ottaa uuden. Panosta siihen koiran täysin yksinoloonkin, jotta ei leimaudu ensinnäkin siihen toiseen koiraan liikaa, eikä maailma kaadu siihen, että se vanhempi sitten kuoleekin. Itse en ole aikaisemmin onnistunut siinä, ja olemme olleet ns. kahden koiran kierteessä. Nyt yritämme kovasti, mutta en ole varma, miten tuloksellista se on. Arveluttaa vaan, että kun vanhempi koira on melko iäkäs, niin tulee liian nopeasti se uuden koiran hankinta, eli paljon työtä, ja liian pieni ikäero koirille. Ja valitettavasti meidän tapauksessamme se saattaisi merkitä taas kerran sitä, että emme saisikaan sitä unelmarotuamme, koska jonotusaikoja on. Eli nyt pidämme koiria paljon erilläänkin, vaikka ei olisi pakko. Ihan siksi, ettei mahdollisesti toisen kuoltua tule taas "pakkotilanne" hankkia uusi koira nopealla aikataululla. Eikä kannata tuudittautua siihen, että kyllä sitten on aikaa, kun koirasta alkaa näkyä ikä. Vanhat koirat saattavat mennä todella nopeastikkin, eikä välttämättä varoitusmerkkejä ole havaittavissa ajoissa. Meillä tämä kehitys tapahtui todella nopeasti, koska sairaus, mikä koiraan tuli, oli todella agressiivista lajia, eikä hoitokeinoja ollut. Tässdä vaiheessa kaikki koulutus ja totuttelu olisi armottoman myöhäistä, ja ikänsä toisten koirien kanssa elänyt koira ei sopeutunut enää ainoaksi koiraksi. Tai ei hirveän pitkään odoteltukaan, koska koiran elämä muuttui niin ilottomaksi.

Ja muista, että käsittelet ja kohtelet sitä vanhempaa koiraa hieman ylempiarvoisena kuin sitä pentua. Eli mieluisia hommia tehdään siten, että vanhempi saa ensin luvan ja sitten vasta nuorempi.