Aulassa mä vilkaisin isoa näyttötaulua, joka kertoi lähtevien lentojen tilanteen. KF294:n perässä ilkkui teksti "Lähdössä". Ja sama englanniksi. Ikkunan läpi näkyi iso sinivalkoinen suihkari, joka seisoi vielä paikallaan portaat kylkeään vasten.
"Voi perseen perseen vittu", mä huudahdin ja muutama lähellä seisova matkustaja katsoi mua pitkään. Mä vilkuilin vauhkona ympärilleni kunnes keksin tiskin, jonka päällä luki "Info".
Tiskin takana istui siniseen virka-asuun pukeutunut nuori mies. Ei hullumman näköinen, mun mielessä välähti, mutta nyt ei ollut aikaa seksiajatuksille.
"Moi tää on hätätilanne, onko tossa lähtevässä koneessa kaveri nimeltä Tuukka Marttinen?"
"Me ei ikävä kyllä voida paljastaa matkustajatietoja ulkopuolisille. Ja toi kone on just lähdössä", miekkonen selitti kärsivällisesti. Onneksi se ei sentään puhunut Lapin murretta. Muussa tapauksessa mä olisin motannut sitä ja seurauksista viis.
"No jos mä sanon, että…" mä aloitin ja olin lipsauttaa "että koneessa on pommi". Siitä vasta olisikin hyvä heilunut.
"Että on, öö, sattunu onnettomuus ja että mun on pakko saada yhteys siihen kaveriin", mä korjasin kurssia.
"Ei ikävä kyllä onnistu enää", virkailijanuorukainen sanoi ja vinkkasi peukalollaan kiitoradalle päin. Ikkunoiden läpi kuului suihkumoottorien ujellus, kun kone alkoi hitaasti rullata pois terminaalirakennuksen edestä.
"Sori että mä häiritsin", mä mutisin ja tunsin, kuinka iso ja karvas pala nousi kurkkuun. Mä tunsin itseni ihan turraksi ja laahustin ikkunoiden ääreen. Mä seisoin siinä vielä silloinkin, kun kone muutamaa minuuttia myöhemmin ampaisi moottorit jylisten kohti harmaata Lapin taivasta.
Mä raahustin takaisin terminaalin pihalle. Passat oli paikallaan, eikä tuulilasissa näkynyt edes sakkolappua. Laiha lohtu. Poliisimaija seisoi yhä paikallaan, nyt moottori käynnissä. Mä panin etäisesti merkille, että kaksi poliisia ohjasi juuri jotain asiakasta kohti maijan putkaosastoa. Asiakkaalla oli punaiset hiukset ja samanlainen Burtonin takki kuin Tuukalla. Hassu yhteensattuma, mitähän tuokin on tehnyt, mä ajattelin sumeasti ja raplasin auton oven auki.
"Joni! Joniii!"
Ihan kuin Tuukan ääni. Mitä? Mä käännähdin sen suuntaan. Nuorukainen poliisien välissä oli Tuukka.
"Voi perseen perseen vittu", mä huudahdin ja muutama lähellä seisova matkustaja katsoi mua pitkään. Mä vilkuilin vauhkona ympärilleni kunnes keksin tiskin, jonka päällä luki "Info".
Tiskin takana istui siniseen virka-asuun pukeutunut nuori mies. Ei hullumman näköinen, mun mielessä välähti, mutta nyt ei ollut aikaa seksiajatuksille.
"Moi tää on hätätilanne, onko tossa lähtevässä koneessa kaveri nimeltä Tuukka Marttinen?"
"Me ei ikävä kyllä voida paljastaa matkustajatietoja ulkopuolisille. Ja toi kone on just lähdössä", miekkonen selitti kärsivällisesti. Onneksi se ei sentään puhunut Lapin murretta. Muussa tapauksessa mä olisin motannut sitä ja seurauksista viis.
"No jos mä sanon, että…" mä aloitin ja olin lipsauttaa "että koneessa on pommi". Siitä vasta olisikin hyvä heilunut.
"Että on, öö, sattunu onnettomuus ja että mun on pakko saada yhteys siihen kaveriin", mä korjasin kurssia.
"Ei ikävä kyllä onnistu enää", virkailijanuorukainen sanoi ja vinkkasi peukalollaan kiitoradalle päin. Ikkunoiden läpi kuului suihkumoottorien ujellus, kun kone alkoi hitaasti rullata pois terminaalirakennuksen edestä.
"Sori että mä häiritsin", mä mutisin ja tunsin, kuinka iso ja karvas pala nousi kurkkuun. Mä tunsin itseni ihan turraksi ja laahustin ikkunoiden ääreen. Mä seisoin siinä vielä silloinkin, kun kone muutamaa minuuttia myöhemmin ampaisi moottorit jylisten kohti harmaata Lapin taivasta.
Mä raahustin takaisin terminaalin pihalle. Passat oli paikallaan, eikä tuulilasissa näkynyt edes sakkolappua. Laiha lohtu. Poliisimaija seisoi yhä paikallaan, nyt moottori käynnissä. Mä panin etäisesti merkille, että kaksi poliisia ohjasi juuri jotain asiakasta kohti maijan putkaosastoa. Asiakkaalla oli punaiset hiukset ja samanlainen Burtonin takki kuin Tuukalla. Hassu yhteensattuma, mitähän tuokin on tehnyt, mä ajattelin sumeasti ja raplasin auton oven auki.
"Joni! Joniii!"
Ihan kuin Tuukan ääni. Mitä? Mä käännähdin sen suuntaan. Nuorukainen poliisien välissä oli Tuukka.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.