Tuntuu todella uskomattomalta lukea näitä juttuja. Monet iskee ruudun täyteen luetteloita lapsista, joita on lähes parikymmentä yhdessä perheessä. Mitä ihmeen virkaa tuollaisella luetteloinnilla oikein on? Onko se jonkinlaista ylpeyden tyydyttämistä vai mitä kummaa?
Tulee väkisinkin sellainen tunne, että jotkut esittelee lapsiansa kuin jotain keräilykokoelmaa tyyliin: "kattokaas, mulla on tällainen ja tällainen ja lisäksi tämmöinenkin harvinaisuus ja tätäpä ei keltä tahansa löydykään".
Entinen opiskeluaikainen kämppäkaveri kertoi eräästä kaveristaan joka on vanhollislestadiolainen. Heidän kesken tuli puhetta postimerkkien keräilyharrastksesta. Tämä VL-kaveri sitten jossain vaiheessa otti pari lastaan syliin ja tokaisin että "mutta minäpäs keräilenkin näitä"! Uskomatonta, voiko todella joissakin suurperheissä tulla sellainen ajattelumalli, että lapset on kuin jokin postimerkkikokoelma, jota on kiva esitellä vieraille? Tuon edellä mainitsemani ihmisen kommentti oli kyllä paljon puhuva.
En nyt tietenkään väitä, että kaikki ajattelee yllä olevalla tavalla, keillä on suurperhe. Mutta väkisinkin ajattelee, että taitaa monilla olla kiusaus ajatella siten. Toivottavasti olen väärässä!
Määrällä kerskaaminen on muutenkin typerää! Minulla ja vaimollani on yksi 3-kuukautinen poika, ja olen hänestä todella kiitollinen. Paljon on naisia, jotka eivät koskaan voi saada edes sitä yhtä lasta, suurperheestä puhumattakaan. Olin itse mukana lapsemme synnytyksessä, ja sain itse nähdä, millaisia ponnistuksia uuden elämän maailmaan saattaminen vaatii. Siksi tuohon yhteenkin lapseen osaa suhtautua arvokkaammin kuin ehkä muuten.
En itse jaksa uskoa, että naisen elimistöä on tarkoitettu synnyttämään kerran vuodessa 18 ikävuodesta 50 ikävuoteen, esimerkiksi. Eri mieltä saa toki olla, mutta perusteluiden kera!
-Kari-
Tulee väkisinkin sellainen tunne, että jotkut esittelee lapsiansa kuin jotain keräilykokoelmaa tyyliin: "kattokaas, mulla on tällainen ja tällainen ja lisäksi tämmöinenkin harvinaisuus ja tätäpä ei keltä tahansa löydykään".
Entinen opiskeluaikainen kämppäkaveri kertoi eräästä kaveristaan joka on vanhollislestadiolainen. Heidän kesken tuli puhetta postimerkkien keräilyharrastksesta. Tämä VL-kaveri sitten jossain vaiheessa otti pari lastaan syliin ja tokaisin että "mutta minäpäs keräilenkin näitä"! Uskomatonta, voiko todella joissakin suurperheissä tulla sellainen ajattelumalli, että lapset on kuin jokin postimerkkikokoelma, jota on kiva esitellä vieraille? Tuon edellä mainitsemani ihmisen kommentti oli kyllä paljon puhuva.
En nyt tietenkään väitä, että kaikki ajattelee yllä olevalla tavalla, keillä on suurperhe. Mutta väkisinkin ajattelee, että taitaa monilla olla kiusaus ajatella siten. Toivottavasti olen väärässä!
Määrällä kerskaaminen on muutenkin typerää! Minulla ja vaimollani on yksi 3-kuukautinen poika, ja olen hänestä todella kiitollinen. Paljon on naisia, jotka eivät koskaan voi saada edes sitä yhtä lasta, suurperheestä puhumattakaan. Olin itse mukana lapsemme synnytyksessä, ja sain itse nähdä, millaisia ponnistuksia uuden elämän maailmaan saattaminen vaatii. Siksi tuohon yhteenkin lapseen osaa suhtautua arvokkaammin kuin ehkä muuten.
En itse jaksa uskoa, että naisen elimistöä on tarkoitettu synnyttämään kerran vuodessa 18 ikävuodesta 50 ikävuoteen, esimerkiksi. Eri mieltä saa toki olla, mutta perusteluiden kera!
-Kari-
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nuo tälle palstalle kirjoitetut lapsilistat ovat kyllä pääsääntöisesti keksittyjä.
Voisit itse lopettaa nuo lapselliset juttus.
Suurperheen lapsilla on paljon seuraa ja ovat onnellisia, yleensä...
Meillä on seitsemän lasta joista vanhin on 15-vuotias. Ihania, onnellisia, "täydellisiä", viattomia lapsi kultia...
Mieti ennen kun kirjoitat tänne tuollaisia perättömiä juttuja.
Mutta on kyllä totta että läheskään kaikki täällä olevista jutuista ei ole totta!
Hyvää kesää!
Hei, listaapa tähän niiden viattomien lapsikultien nimet ja iät. Anna mä arvaan: yksi on ainakin Odessa.
Sori mutta kukaan lapsistani EI ole Odessa. Kauhea nimi! En kyllä ikinä antain lapsilleni!
perheen jossa on 4 lasta, ja jonka nuorimmainen kysyi äidiltään "että miksi te teitte näin monta lasta,kun aikaa ei riitä kaikille". Kertokaapas te,joilla on lapsia vaikkapa 10,kuinka paljon OIKEASTI ANNATTE AIKAA YHDELLE LAPSELLE? Vai toimiiko 5 vuotias jo lapsenlikkana,kun vanhemmat puuhailee kotitöitä (joita tarvii olla paljon..)
Kyllä suurperheessä asiat niin menee että isä on töissä, ja äiti tekee kotona ruokaa, hoitaa lapsia, pyykkää...
Kyllä se toimii vaikka sitä on ehkä vähän vaikea ymmärtää. Vanhemmilta lapsi ei kyllä saa aina niin paljon huomiota kun haluaisi mutta neuvolanhoitajan mukaan lapsi oppii itsenäistymään, joka on erittäin hyvä asia. Meillä on viisi lasta. 11,10,7,4,2-vuotiaat. Mutta illalla tai sunnuntain päivänä pidämme vapaanillan ja teemme kivaa yhdessä koko perheellä, pelailemme pelejä yms...
Suurperheen äiti on yleensä lasten kanssa kotona, jo ihan pelkästään taloudellisista syistä. Monilapsisen perheen kotiäidiltä jää enemmän aikaa lapsille, kuin vieraalla hoidattavalla yhden lapsen vanhemmalla. Samalla vaivalla sitä pelaa yhden tai kolmen lapsen kanssa kibleä ja jokainen lapsi saa ihan samalla lailla aikuisen seuraa.
Näin monessa suurperheessä.
Tyttö alkupäästä katrasta tekee jo eka luokilla perheen ruuat, vaihtaa vaipat tarvittaessa, katsoo pienempien perään, siivoaa, pyykkää, hyssyttää vauvaa jne...
Muistutan äitejä, että antakaa tyttöjen (niiden perheen vanhimpienkin) elää omaa lapsuuttaan ja pistäkää ne pojan koltiaisetkin kotitöihin.
Meillä taas on viisi lasta (8v, 7v, 5v, 3v ja alle 1v) ja lapsiluku on nyt täynnä ja tästähän isommat lapset ei tykkää pätkääkään, suuttuivat mulle kun olen antanut vauvan vaatteet yms. raskaana olevalle kaverilleni, heidän mielestään meille pitäisi tehdä vielä yksi vauva:)
Ja kyllä meillä lapset osallistuu kotitöihin, kukin kykyjensä mukaan, tyhjentävät tiskikonetta, isommat vahtivat pienintä jonkun verran, siivotaan yhdessä yms. Ja tekevät tämän yleensä mielellään ja koska tekijöitä on monta, ei kenellekään jää ylivoimaisen paljon tehtävää ja lapset on oppinu että kun tehdään tytöt nopsaan alta pois, sitten on aikaa tehdä jotain kivaa yhdessä tai yksin, miten milloinkin.
Muuteskin olen sitä mieltä että oli lapsia sitten 1 tai 10 on lasten opeteltava pienestä asti tekemään kotitöitä, miten ihmeessä he muuten pärjää kun tulee kotoa pois muuton aika? Tietenkään lapsilla ei saa teettää liikaa töitä, lasten pitää saada olla lapsia, mutta meillä koti on kaikkien koti ja siitä myös huolehditaan YHDESSÄ!
Kerran oli yhes lehes vitsi, et jos on paljon lapsia, niin ei aina muista niiden nimiä. Nimistä täytyy keksiä joku juju. Täs olis yks , siinä on samalla sanoma!
olga aina hilja anna rauha matti kustaa ville!
Minä olen 15 lapsisen perheen kolmanneksi vanhin, ja tyttö. En pessyt kertaakaan kenenkään siskoni tai veljeni pyllyä. Lapsia olen elämäni aikana hoitanut sekä työkseni että huvikseni sen verran, että kun oma esikoiseni syntyi, oli lapsen hoidossa uusia asioita vain imetys ja vastasyntyneen navan putsaus.
Sisareni monilapsisessa perheessä koristavat kirjahyllyä kummilahjat ja lasten valokuvat. Kirjoja ei näy missään. Heidän kirjahyllynsä on kuin palkintokaappi: kummilahja on palkinto 9:n kk:n hyvästä suorituksesta.
Mitä suotta sitä kirjoja ostamaan, kun iltaisin on mukavempaakin puuhaa kuin lueskelu