mokoma venkula,
palstan poikki
ristiin, rastiin pinkoi.
Kuin panikoinut se ois.
Mourusi kiimaansa
maaliskuussa,
pallejaan se tota noin...
mutt se jätetään sanomatta.
Sivulle oikaisi takajalan,
melkoisen suihkeen päästi.
Kirpakka oli sen tuoksu.
Naarailla teettää sen juoksu,
mutt kissanhiekkaa isäntänsä
se putsaamasta säästi.
Reviirinsä se merkkasi.
Suihki puskissa moneen kertaan.
Nosti häntänsä taivasta päin,
ja aivan selvästi -
putkinäkö kun mulla vain on,
ja valokin auringosta -
sen häntäänsä itse
nostavan näin.
Puuhas pikkuinen myyrä
hangen alla omia käytäviään,
ja aivan selvästi -
putkikuulokin kun mulla on,
kuulin melkein sokean kaivajan
nauraa tirskahtavan.
Taisi jotakin
sangen mieluista
päivänsä ratoksi löytää.
:)
palstan poikki
ristiin, rastiin pinkoi.
Kuin panikoinut se ois.
Mourusi kiimaansa
maaliskuussa,
pallejaan se tota noin...
mutt se jätetään sanomatta.
Sivulle oikaisi takajalan,
melkoisen suihkeen päästi.
Kirpakka oli sen tuoksu.
Naarailla teettää sen juoksu,
mutt kissanhiekkaa isäntänsä
se putsaamasta säästi.
Reviirinsä se merkkasi.
Suihki puskissa moneen kertaan.
Nosti häntänsä taivasta päin,
ja aivan selvästi -
putkinäkö kun mulla vain on,
ja valokin auringosta -
sen häntäänsä itse
nostavan näin.
Puuhas pikkuinen myyrä
hangen alla omia käytäviään,
ja aivan selvästi -
putkikuulokin kun mulla on,
kuulin melkein sokean kaivajan
nauraa tirskahtavan.
Taisi jotakin
sangen mieluista
päivänsä ratoksi löytää.
:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sen naurun kollikin kuuli,
ja undergroundista myyrää
se harmaaksi hiireksi luuli.
Siks se alkoi
terävin kynsinensä
penkoa lumipenkkaa.
Mutt myyrä ei ollut huomaavinaan
maan päällä tarpovaa kissaa,
vaan siellä se pisteli onkalossaan,
oman misunsa kanssa taivaassaan
mitäs muuta kuin letkajenkkaa.
Kissan isäntä
lukaalinsa portailla.
Imi aurinkoo kalpee pintansa.
Kollin touhut miestä huvitti:
- Halvaks käy tuonkin näyn kautta
mun päivittäiset huvit.
Kissa unohti omat pallinsa,
mutt kiihko ol jäljellä.
Se sitkeesti anturat verillä
penkoi lunta ja hangella koikki.
- Ois toi hiirikin joskus perillä.
Et saisin haukatuks niskansa poikki.
Mut myyrät ne yhä vain painoi -
tiukasti peräkkäin.
Mitäs isäntä muuta?
Paukautti henkseleitään.
Ihan siksi vaan,
kun sanonta niin kerran kuuluu.
Isäntä sai olla isäntä vain
oman talonsa portailla.
Katseli aikansa,
sen minkä sai,
kuinka hangenalaiset eläväiset
kissaa perässään juoksutti.
Alkoi aurinko jo laskea,
kun miehen takana tempaistiin ovi auki,
suoraan selälleen,
niin että ukko meinasi
kesken kaiken
kaatua nenälleen.
- Mihis se ukko -
se mittään saamaton -
jälleen kerran jäi kuppaan?
Alahan, laiskimus,
pikkuhiljaa,
pallejas sieltä raaputtamasta,
valua takasin tuppaan!
Alahan siivota ensitöikses
torikauppiaalta,
silmää iskien, flirttaamalla,
ilimaseks saamani hauki!
Kattikin ymmärsi äänensävyn.
Se säntäsi sisälle
horjuvan isännän jalkojen välistä,
ihan kuin sitä johonkin hommaan,
emännän tarpeisiin kutsuttu ois.
Lanteeltaan isännän
hiplaavan käden emäntä huitaisi pois.
Kissan nainen sinäkin iltana
kainaloonsa kahdesta uroostaan huoli,
mutt silti tuon naisen kahden koiraan
pallit ...
no se keittiöjakkara ja ne...
no jätetään se tässä,
tälläkertaa mitenkään sanomatta,
vaan kerrotaan ilouutinen:
maanalaiset myyrät aikanaan,
kun aikakin on otollinen,
saavat vielä monta jälkeläistä.
Yks luonnon lottopotti.
Mutta siihen asti ne -
tottahan toki -
painavat kahdestaan
tiukasti peräkkäin.
Sekös erästä kahta urosta
pallien lisäksi
kipeesti pattiin otti.
Emäntä rentoutui.
Oli mukavaa kuunnella
hyrinää,
ja mirriä silitellä.
Ja katsella omalta palliltaaan,
kuinka isäntä oli joutunut
jo vaihteeksi imuroimaan.
:)
Oletko koskaan kysynyt itseltäsi: Onko tuo kaikki sen arvoista?
Voisin jopa sanoa tuon tapaista
seuranneeni monta kymmentävuotta
Jälkipolville vain huolta
Oletko vielä muistanut muistuttaa
ketä heidän tulee rakastaa?
no, mustavalkoista ei liene tämäkään
Toivottavasti kiitos on lopussa
oikeanlainen ;))
Hyvää viikonloppua.
Entäs se hölmön kissan
myyrän käytävän tohinasta
saaliikseen etsimä hiiri?
Talon alla touhus
omia juttujaan.
Arka ja pelokas,
alkoi löytämäänsä
torajyvää jyrsiä,
kun piha hetkeksi hiljeni.
Sitäkin oli alkanut
kunnon eväitten puute
niin hemmitisti kyrsiä?
On luonto luontona ihana,
mutta ihmisen luonto
se se vasta
on ihana seurata.
;D
Tuottavasta showsta:
Heinikkoa laidunsi hevonen.
Entinen työjuhta raviratojen.
Siitä moneen kertaan oli lyöty vetoa.
Nyt se nyhti aivan omaan tahtiinsa
ketoa, rullas turpaansa.
- Sumuista, se tuumas.
Se on se small talk turvallista
märehtiä ja..
Sitten se oli oivaltavinaan
ja virkkoi varikselle:
Ai, että mitä uutisia
vain maksusta
hurjastelevista Duudsoneista?
Jos ne oliskin itse keksineet
Suomen maassa,
eikä edellensä ehtineet ois
saksalaiset teinit,
niin jo leviäisi maailmalla
deeveedeinä Duudsoneiden
humalaltumis hikkelöinti?
Kaupaks kävis Tampax, ja se Libresse.
Entistä kuulummaksi kävis
myös se aito suomalainen vodka.
Varis rätkähdytti siipiään,
muttei se lentoon enää
sentään yhtenään..
- Mutt Maria kun sitä niiltä pyysi,
loihevat lausumahan:
- Noin ei meitä kyllä
talk show Maria-tuotantotiimi nyysi!
Onpas alhaista!
Meillä tässä syytä on olla vihaista!
Me nääs tuottavammin
pyllistellään jossain muualla -
ja ilman narua.
- Laidun on suhteellisen vapaa!
kaapaisi siihen hevonen.
- Ja mulla taivas vain on rajana,
laulahti varis,
niin että talon kissaltakin
päiväunet silmistänsä karis.
No siitä sitten vaan
kenen tahansa
luontoa seuraamaan
Kun sen tekee tyylillä
ja oikeanlaisella
herkkyydellä.
Hyvä hiiri!
Syö se jyvä!
hyvää ei aina saa
ihan rohkeesti
vaan.
Se sulle mitään mahda
anna palaa
nauti vaan!
Ah, nam.
Niin esimerkillisesti kirjoitti
liisana tuo vain tuossa
vastinetta.
Takoi konetta
ja päätään seinään?
Sellainen on silloin tällöin
jokainen ihminen...
paitsi tietenkin eräs Matti.
Ei mittään muista,
mistään ei tiedä,
eikä osallinen niin mihinkään.
Mitäs sillekään oikeutta jakamaan?
Istutetaan vaan sekin
pois ihmisten silmistä
yhteen perheyritykseen.
Ja viihdesivujen uutiseksi,
ja viihdeohjelmaan.
Sekin on hiirten
arkajalkain politiikkaa
lakaista Mattikin maton alle.
Mikä ei olis myyvää
tai myynnissä -
Suomi myyty on Seiska-lehdeks,
ja nyt Seiska on syynissä.
Minkäs sille mahdat,
jos kahvilla ahdat,
niin lukea saa:
seiska.fi on luettu.
Ja Mattia on syntyessään
tiettyyn rooliin puettu -
vaikka Suomea luuli johtavansa,
ja vannoi maitopoikia olevansa,
on se syvällä sisimmässään
vain Tatun taskumatti.
Esimerkkinä vallanhaluisesta,
jolla yhtä sun toista
teetättää,
pitää pyrkyri olla,
jos ei muuten
niin jälleen keskustaan
ja jos ei muuten niin
talk shown kautta
taas pääsisi sanomaan;
että musliminaistakin naisi -
niitä näitä Marian kanssa
ohjelmassa seurustellessaan.
Miltä saikaan sen
kuulostamaan?
Miten pikkupojasta kasvais
isäänsä suurempi mies?
Ai, ai Matti!
Kuka on kolli ja kuka on katti?
No, tietenkin Katti-Matti.
Ai, ai Aleksander!
Kuka on Aleksanteri Suuri,
kuka on Aleksanterin muuli.
No, tietenkin Katti-Matti.
Sillä Aleksanteri Suuri
yrittää ratsastaa.
Vaalien rakkautta..
Ai, ai Matti,
ai, ai Aleksanteri,
kuka keltäkin rukkaset saikaan -
Ne koirannahkaisetkin?
Ai, ai kissa,
se on yhä pistoksissa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011040213479114_uu.shtml
Ps. Unohtui antaa runollisempi kuva:)
http://is11.snstatic.fi/kuvat/stubbvanhan/img-1288426668527.jpeg