Nunnalaakson juomiset???

Siis eikö noita saa Funchalista?

Ei ainakaan ennen saanut. Jos käyt Nunnalaaksossa, maista eukalyptuslikööriä, se on todella hyvää ja ainutlaatuista. Niin, no Ponchaa saa Funchalista, muiden saamista epäilen....

Älä tuo kotiin,vaan nauti kohteessa.Omat pulloni poksahtelivat kotona,yksi jo matkalaukussa.
Pullotettu Poncha maistuu esanssille."live" poncha paikallisessa pubissa on sitä oikeeeeeta ja tietty nuo pähkinät.
kippis

Minä olen saanut ehjinä kotiin joka kerta. Eukalyptusliköörin lisäksi odotan, että saan maistella (ja tietysti tuoda kotiinkin) uskomattoman ihanaa passion(maracaya)likööriä..

Mampselli: käydään toki Nunnalaaksossa. Pitääpä laittaa likööri "korvan taa" ja mennä maistelemaan.

Missä niitä myydään Nunnalaaksossa?
Vai tarkoitatko Eira do Serradoa ja sen myymälöitä?

Taidat tarkoittaa tuolla polulla Korpelan kirjan levadareittiä nro 15 eli postinkantajan polku nunnien laaksoon. Menevätkö muuten ohjatut bussiretket nunnalaaksoon vai jäävätkö ne jonnekin ylemmäs?

Mulla ei ole Korpelan kirjaa, mutta voisin polun kuvitella postinkantajan poluksi. Ohjatut bussiretket käyvät Eira do Serradossa, mutta jatkavat sitten Nunnalaaksoon. Kätevintä on mennä bussilla (nro 81) Eira do Serradoon, kävellä polku alas ja sitten takaisin Funchaliin Nunnalaaksosta. Polkua on helppo kävellä, korkeusero (alas) 450-800 metriä riippuen kirjoittajasta, joka tapauksessa maisemat ovat mahtavat. Polku päättyy aivan lähelle (300-500m??) Nunnalaakson "keskustaa" ja liköörinmaistelu- & myyntipaikkoja. Ihan turha maksaa opastetusta retkestä sinne.

Korpela luokittelee reitin helpoksi ja kertoo laskua olevan 500 m. Näin kun Madeiralla käymättömänä miettii noita korkeuseroja, niin tulee tuntu aika huikeista laskuista ja nousuista. Siis myös jaloille kovista. Kai ne laskeutumiset ovat sitten sen verran loivia, että niillä pärjää. Eikä kai siellä ole tarkoitus lähteä hölkkäämää, vaan rauhallisesti katsella maisemia.

Tuo polku on helppo ja loiva, maisemat huikeat ja kiva on myös huomata, miten pienen pienessä kallionkolossakin kasvaa jotain kukkia. Matkan varrella on muutamia mehikasvipaikkoja jne. Erään kerran seurueessamme oli 6- ja 8-vuotiaat tytöt ja hyvin pärjäsivät. Ko. polku on ihan helpoimmasta päästä, mutta niin mukava on katsoa reitin alussa, miten alhaalla Nunnalaakso on ja taas Nunnalaaksossa ihmetellä, kuinka korkealta tulimmekaan.
Yleensäkin olen tykännyt levadoista juuri siten, että on ihana kävellä kaikessa rauhassa, ihailla uskomattoman ihania maisemia, tarkastella mitä moninaisimpia kasveja ja nauttia todella hyvästä ilmasta. Erityisesti mielessäni on Ribeiro Frio-Portelan laurissilvametsä, minkä kaltaista ilmaa en muista missään muualla hengittäneeni.

Mä tykkäsin Ginja kirsikkalikööristä, tosin ostin sen ihan supermarketista Funchalista. Maracuja likööri ei ollut mun makuun, tein niin että ostin useita minipulloja (4cl tms) ja maistelin. Sitten oli hyvä ostaa kotiin isommat pullot niitä mistä tykkäsi :)

Oletko mampselli käynyt useammalla levadalla? Mitkä olivat parhaat ja miksi? Millainen on Pico Ruivon "levadakävely"?

Muutamia olen käynyt ja aika paha on niitä panna järjestykseen: kaikilla on omat ihanuutensa. Pico Ruivosta ei ole kokemusta.
Ribeiro Frio-Portela on kiva, suhteellisen helppo, vain yhdessä kohti piti vähän matkaa kontata (toivottavasti korjattu). Ihaninta oli laurissilvametsän ilma ja tunneli - yritän etsiä levadoita, joissa on myös tunneli.
Capo Girao-Estreito de Camara de Lobos tuli käveltyä juuri noin päin - helppo ja mukava: monelaista maastoa, maisemia ja kasvillisuutta. Oli välillä vähän epäselvä, kun meni mielestämme liian lähelle ihmisten koteja - mutta hyvin selvittiin.
25 fontesilla on aivan upea "maali" - lampi, johon 25 lähdettä putoaa ja muutenkin ihan mukava. Suosittelen sitäkin.
En ole ainakaan vielä uskaltautunut kovin vaikeille levadoille - ehkäpä tänä keväänä kokeilen jotain vaikeampaakin. Tosin voisin kävellä kaikki tähän mennessä käymäni levadat uusiksi - tärkeintä on juuri se rauha, hiljaisuus, upeat maisemat ja kasvillisuus...
Voihan Eemeli olla, että ihastut Madeiraan ja levadoihin ja tulet aina uudestaan ja uudestaan.....

Jos hakee erityisen viehättäviä levadoja, joissa on helppo kävellä ja hyvin kauniit maisemat, asetan kaksi niistä ylitse muiden. Parhaimpana pidän Levada do Reitä, PR 18, toiselta nimeltään Ribeiro Bonito. Reitille pääsee Sao Jorgen keskustasta kävellen, ellei sitten halua ajaa reitin alkupisteeseen taksilla Santanasta. Sao Jorgessa ei ole takseja. Ohjeet löytyvät esimerkiksi Whitehead´ien kirjasta.

Toinen suositeltava levada on Levada do Castelejo, jonka ohjetta voi katsoa vaikka Korpelan kirjasta. Nämä molemmat levadat tavoittaa myös menemällä niille yleisillä linja-autoilla. Niiden viehätys perustuu ensisijaisesti siihen, että molemmat reitit suuntautuvat syvälle alkuperäiseen Laurisilva metsään, alueille joissa ei ole teitä ja asutusta. Niillä kohtaa saaren alkuperäisen luonnon ja hiljaisuuden.


--------------------------------------------------------------------------------

Sellainen "pelko" on jo olemassa, että Madeira vie mennessään. Näin olen kuullut käyvän monelle asiakkaalleni. Olen melkein varma siitä, että Madeira saa meistä vaimoni kanssa enemmän tai vähemmän vakituiset asiakkaat.

Talviasukas: vietätkö koko talven Madeiralla? Silloin sinulla täytyy olla joku kiintopiste siellä? Meillä on yhtenä ajatuksena, että voisimme tehdä jotain sen suuntaista, jos kaikki menee kuten olemme ajatelleet. Ensimmäinen kerta vasta tulossa. Kiitos noista vinkeistä kaikille. Jos kunto antaa myöden, niin varmaan käydään joku 4-5 levadaa huhtikuun alkupuolella kävelemässä.

Tätä on saattettu kysyä aiemminkin, mutta kysyn nyt kuitenkin: millaisella varustuksella käytte noilla levadoilla? Reppu, hyvät lenkkitossut (itselläni uudet Goretex lenkkarit), vettä, kertakäyttöinen sadetakki, GPS, kartta, Korpelan kirja, kamera, joku lämmin välivaate, evästä?

Kirjoja ja karttoja voi ostaa edullisesti Madeiralla Sao Lourenco kauppakeskuksen kirjakaupasta Funchalin keskustassa

Korpelan kirja on hyvä, lisäksi suosittelen:

Rolf Goetz: Rotherin vaellusopas
Parhaat reitit laaksoissa ja vuoristossa (suomenkielinen, suositeltava, hyvät kartat)

Shirley & Mike Whitehead: Walk! Madeira Discovery Walking Guides ( sisältää karttakuvia, GPS taulukot )

Reimundo Quindal
Madeira The discovery of the island by car and on foot (hyvät kartat)


Karttoja: Madeira Goldstsdt Wanderkarte tai
Madeira Tour & Trail New 6 th Edition 2009) ( viimeksimainitussa on GPS – valmius ja se on pari Whiteheadin kirjalle)

Pitemmille vaelluksille lähdettäessä on aina varustauduttava asianmukaisilla vaatteilla, sillä ylhäällä vuoristossa voi olla kylmä tuuli ja jopa lunta. Sade on levadakävelijän kannalta hankalin asia. Jotkut kävelijät pitävät sadevaatteita, mutta kunnon sateenvarjo on ehdottomasti parempi varustus. Hyvä ohjekirja ja uusi painos kartasta ovat välttämättömiä. Maasto-olosuhteet ja tiestön moninaisuus johtavat helposti harhautumiseen reitiltä. Myös taskulamppu on hyvä olla aina mukana, koska monet tunneliosuudet voi kulkea vain lamppua käyttämällä. On myös huomattava, että eri kävelyoppaiden ohjeet ovat usein ristiriitaisia tai jopa virheellisiä. Uusimmat painokset erityisesti kartoista ovat hyvä valinta, sillä teiden rakentamista tehdään jatkuvasti. Matkapuhelin on hyvä olla mukana ja taksien tilausnumerot, joita löytyy pitkänä listana eri paikkakunnille ilmaislehdistä.

Asun Madeiralla omistamassani asunnossa, menen sinne marraskuussa ja palaan Suomeen huhtikuussa. Olen asunut siellä seitsemän talvea ja viihtynyt erinomaisesti.

Noita englanninkielisiä lienee saatavissa myös Madeiralta? Täytyy kuitenkin käydä kirjastossa katsomassa noita kirjoja,jos saisi jonkun matkaan mukaan. Lamppu onkin mainittu monessa paikassa välttämättönä varusteena. Korpelan kirjassa kartat ovat lähinnä viitteelliset, kun vertaa Nokiakännyn GPS-karttaan.

Ostettiin Nunnalaaksosta passionlikööriä. Pidimme sitä parhaana maistelluista. Eira do Serradossa esim. seinään kiinnitettävät kellot ovat halvempia kuin missään muualla. Ruokakello tai johonkin muuhun tarkoitettu. Isommat jossain 8,50 eur kieppeillä ja pienemmät halvempia. Ei se alasmeno ollut ihan hirvittävä, jos jalat ovat kohtullisessa kunnossa, mutta ei sinne kannata rimpuloilla halpistossuilla mennä jalkojaan telomaan. Huimauspaikkoja löytyy ihan jonoksi asti, vaikka kaupunkilevadalla on paljon pahempia paikkoja mm. puuttuvien laattojen takia.

Varsinkin kun katsoo alhaalta Nunnalaaksosta, tuntuu uskomattomalta, että on tullut alas tuollaista jyrkännettä. Alkupäässä näkee, millaista on ollut ennen tunnelin tuloa, kun bussit ovat taiteilleet vielä jyrkemmissä kurveissa ja aivan rotkon reunalla. Nyt tuo vanha tie on suljettu ja näkyy Eira do Serradan kahvilatasanteelta tai sitten kun on laskeutunut hieman alaspäin serpentinipolkua. Uskon, että suurin osa selviää helposti, mutta en kovin pienten lasten kanssa menisi. Kaiteitahan tuolla alasmenossa ei ole. Jos on huimaukseen taipuvainen, en suosittele. Se on minun mielipiteeni. Jalat eivät tulleet kipeiksi, vaikka sitä töpöttelyä kestikin 1,5 h. Kuvien ottamisessa on syytä pysähtyä, kuten Korpela kirjassaan mainitsee (yleisesti). Se polku on suurimmalta osalta leveä. Paljon leveämpi kuin kaupunkilevada.

Vielä jatkoa: tuo helppous on suhteellinen käsite. Joillekin Nunnalaakson reitti alas on ihan huippuhelppo. Monelle se on "koettelemus" huikeat näköalat. Koetttelemus joko jaloille tai päälle tai molemmille. Eksymään tuolla reitillä ei pääse. Jos menee aikaisin aamulla, niin Nunnalaakson kylät ja reitti ovat kokonaan varjossa. Jos menisin uudelleen, niin aika olisi samoilla nurkilla eli klo 11 jälkeen. Myöhemmin huippu saattaa olla pilvien peitossa kuten meidän bussireissullamme takaisin Funchaliin.

Reittiä ei voi suositella, jos on vähänkään taipumusta korkeanpaikankammoon. Meillä reitin kulkemiseen kului reilusti alle tunti, kun ei uskallettu pysähtyä ihailemaan maisemia.

Jos Funchalista bussilla (81?) menee Eira do Serradoon, niin mistä tietää jäädä oikeassa kohdassa pois kun paikka tuntematon entuudestaan?