Onnetomuus.

Olimme kuuman heinäkuun päivänä minun kotonani kolmen ystäväni kanssa ja pidimme bileet, jossa joimme alkoholia. Olin silloin vasta viidentoista. sitten bileiden jälkeen, kun kaikki olivat läheneet, kaverini keksi, että lähtisimme koeajelulle äitini autolla, kun huomasi avaimet naulassa. Minä lähdinkin sitten kuskiksi(osasin ajaa hyvin autoa, koska minulla oli ollut oma peltoauto jo kauan.) Lähdimme sitten ajamaan äitini toyota corolla-merkkistä autoa. ensin ajoin pari korttelia ympäri ja ehdotin, että mentäisiin takaisin meille, mutta kaveri halusi, että laittaisin kaasun pohjaan. en aluksi suostunut millään, mutta kaveri sai puhuttua minut ympäri. käännyin sitten pikälle suoralle ja laiton vaihteen heti käännöksestä kolmoselle. Sitten painoin kaasun pohjaan ja vaidoin neloselle. Sitten vauhtia oli jo lähelle 70-75 km/h. silloin katsoin kaveria, joka istui pelkääjän paikalla ja nauroimme. Kun taas katsoin tielle, näin kadunvarteen pysäköidyn henkilöauton ja tein väistöliikkeen. en ajatellut muuta kuin etten vain saanut törmätä siihen autoon. painoin jarrua kutenkin liian myöheen jan näin puun, joka oli viimeinen mitä muistan. Kaverini huusi vielä ennen kolaria jotain: "ei jumalauta" tai jotain. sitten vain pamahti ihan helvetin kovaa. Tuntui, kuin minua olisi lyöty halolla päähän. Heräsin siihen, kun kaverit olivat vetäneet minut autosta ulos. sitten oksensin ja en muista enempää. heräsin sairaalassa ja sain kuulla, että minulla oli paha aivotärähdys ja käsi- ja kylkiluita oli murtunut. Olin porukan ainut, jolla ei ollut turvavyötä. Lääkärikin sanoi, että olin tosi onnekas. Harva selviää tuommosesta kolarista vain parilla murtumalla 50-60kilometrin tuntinopeudella. sakkojakin tuli... törkeä rattijuopumus ja törkeä liikenteenvaarantaminen ja kortitta ajo sun muuta sossuun tuli ilmotus ja tälleen. edessä istuneen kaverinkin solisluu murtu.



P.S:Tää on tositarina. Ei tartte uskoo, mut tää on totta.