Homoseksuaalisuuden syyt
Homoseksuaalisen käyttäytymisen syistä ja kehitysmekanismeista on esitetty lukuisia teorioita. Tarkkoja syitä ei kuitenkaan tunneta, eikä yhtenäistä teoriaa tai edes lääketieteen koulukuntien välistä yhteisymmärrystä ole onnistuttu saavuttamaan. Tunnetuimmat mallit liittyvät biologis-geneettisiin, kognitiivis-behavioraalisiin ja psykodynaamisiin teorioihin.
Fysiologisilla mittauksilla on todettu homoseksuaaleilla kohonneita testosteroni- ja dehydroandrosteronipitoisuuksia veressä ja poikkeavuuksia androgeenituotannon säätelyssä, jonka uskotaan olevan yhteydessä seksuaalisten impulssien voimistumiseen ja niiden hallinnan samanaikaiseen heikkenemiseen. Homoseksuaalisuudessa on useissa tutkimuksissa todettu aivojen anatomian ja neurofysiologian poikkeavuuksia.
Kognitiivis-behavioraaliset teoriat pitävät homoseksuaalisuutta opittuna käytöksenä, mutta tätä ei ole kyetty todistamaan empiirisillä tutkimuksilla.
Useimmiten homoseksuaalisuuden kehitystä pidetään monietiologisena prosessina. Useilla homoseksuaaleilla on rikkinäinen tausta, jossa vanhemman ja lapsen vuorovaikutus on ollut häiriintynyttä tai puutteellista. Lapsi ei ole oppinut vastaanottamaan läheisyyttä, ja homoseksuaalinen käyttäytyminen korvaa normaalia seksuaalisuuden, läheisyyden ja hellyyden kokemusta. Tämä selittäisi sen, miksi monilla homoseksuaaleilla ilmenee huonoa itsetuntoa, kyvyttömyyttä hellyyden ja empatian kokemisessa sekä vakavia puutteita sosiaalisissa taidoissa.
Joillakin homoseksuaaleilla on todettu myös ajattelun vääristymiä: esimerkiksi pedofiili voi uskoa lapsen olevan kiinnostunut seksistä aikuisen kanssa.
Homoseksuaalisen käyttäytymisen syistä ja kehitysmekanismeista on esitetty lukuisia teorioita. Tarkkoja syitä ei kuitenkaan tunneta, eikä yhtenäistä teoriaa tai edes lääketieteen koulukuntien välistä yhteisymmärrystä ole onnistuttu saavuttamaan. Tunnetuimmat mallit liittyvät biologis-geneettisiin, kognitiivis-behavioraalisiin ja psykodynaamisiin teorioihin.
Fysiologisilla mittauksilla on todettu homoseksuaaleilla kohonneita testosteroni- ja dehydroandrosteronipitoisuuksia veressä ja poikkeavuuksia androgeenituotannon säätelyssä, jonka uskotaan olevan yhteydessä seksuaalisten impulssien voimistumiseen ja niiden hallinnan samanaikaiseen heikkenemiseen. Homoseksuaalisuudessa on useissa tutkimuksissa todettu aivojen anatomian ja neurofysiologian poikkeavuuksia.
Kognitiivis-behavioraaliset teoriat pitävät homoseksuaalisuutta opittuna käytöksenä, mutta tätä ei ole kyetty todistamaan empiirisillä tutkimuksilla.
Useimmiten homoseksuaalisuuden kehitystä pidetään monietiologisena prosessina. Useilla homoseksuaaleilla on rikkinäinen tausta, jossa vanhemman ja lapsen vuorovaikutus on ollut häiriintynyttä tai puutteellista. Lapsi ei ole oppinut vastaanottamaan läheisyyttä, ja homoseksuaalinen käyttäytyminen korvaa normaalia seksuaalisuuden, läheisyyden ja hellyyden kokemusta. Tämä selittäisi sen, miksi monilla homoseksuaaleilla ilmenee huonoa itsetuntoa, kyvyttömyyttä hellyyden ja empatian kokemisessa sekä vakavia puutteita sosiaalisissa taidoissa.
Joillakin homoseksuaaleilla on todettu myös ajattelun vääristymiä: esimerkiksi pedofiili voi uskoa lapsen olevan kiinnostunut seksistä aikuisen kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.