Sijainti vs. neliöt

Kompromissi meillä on asua pientalossa Helsingissä, matkaa keskustaan n. 10 km. Mukava ympäristö tarpeellisine palveluineen, ja kohtuullinen työmatka.

Eipä tuollaisella 300-400 tuhannella kummoista perheasuntoa kovin läheltä keskustaa saisikaan, ainakaan sellaisesta paikasta missä haluaisi asua. OK-talon ja enemmän neliöitä taas saisi kehyskunnista, mutta työmatkat hankaloituisivat ja tarvittaisiin kaksi autoakin.

Meillä tämä on ratkaistu muuttamalla Vantaan puolelle.

Työmatkat siinä 20min ja 30min. Molemmat päästäisiin hienosti yleisilläkin, on vaan mukavuuskysymys tuo auton käyttö. Siihen suhteutetaan itse tuota aikaa, että aikanaan vaimolla kesti työmatka kalliosta Lauttasaareen julkisia käyttäen kauemmin.

Täältä saa tosiaan ok-neliöitä alle 3000e/m2 ,itse tekemällä pääsin tontteineen alle 2000e/m2. silti neliöitä nykyisellään vaatimattomat 160 tallit yms.

Täällä on koulut, kaupat, harrastusmahdollisuudet erittäin lähellä. Oopperaan ja lentokentälle pääsee taksilla. Jaa lentokentälle taitaisi muuten päästä julkisillakin reilussa puolessa tunnissa!

Ota sopivasti molempia, se on paras ratkaisu. Me ostimme viitisen vuotta sitten tämän nykyisen 200m2 OK-talon omalla n.1000m2 tontilla Pohjois-Helsingistä KehäIII:n sisäpuolelta ja ei ole kaduttanut sekuntiakaan.
Tätä ennen asuimme keskustassa 3h k asunnossa, siellä oli ihan mukavaa asua lapsettomana, mutta kun mukuloita rupesi ilmaantumaan, niin muutto rauhallisemmalle alueelle, isompiin tiloihin tuli ajankohtaiseksi.
Asumistarvehan riippuu elämäntilanteesta, ja se jos jokin, ei ole mikään vakio, eikä sama kun toisilla, vaan yksilöllinen ja vaihteleva.
Me asumme tässä kunnes lapset ovat muuttaneet pois, ja sitten vaihdamme jonnekin muualle, mihin?, sen sanelee sen hetkinen elämäntilanne.
Mukavaa kevättä kaikkiin koteihin, niin omaomistamiin, kun muidenkin omistamiin, toivoo tylsää viiden vuoden 2.95% kiinteäkorkoista lainaa (alle 150te jäljellä)maksava pankin torppari vielä n. 8-9v. ajan

Kun on kahden hengen talous niin kaksio kantakaupungissa riittää. Tulevaisuudessa kenties rintamamiestalo tms. n. 10 kilometrin säteellä keskustasta.

Käpylä olisi unelma mutta ei taida uuteen velkavankeuteen olla tahtoa. Eli halvempi vaihtoehto täytyy varmaan löytää.

Ammatti kun on puuseppä ja oma pieni verstas niin se antaisi aika lailla enemmän valinnanvapautta ja pelivaraa talon kunnon remonttien suhteen.

Sijainti, sijainti ja sijainti. Mukava katsella purjeveneitä Krunikan kämpän ikkunasta (kunhan kesä jo tulisi...)

Minä valitsin kaupungin, Töölön. Neliöitä on 19 mutta palvelut ovat lähellä. On kebab, on kiinalainen, on olutbaari, näitä ei ole pellon vieressä. Meidän kiinalaisessa on litteä tv josta katsotaan iltaisin kisoja ja syödään riisiä ja possua. On kampaamoita, on lemmikkieläinkauppoja, on uimahalli.

Perheelliselle mielummin paljon neliöitä jossain vähän syrjemmässä, yksinäiselle ihmiselle pieni luukku läheltä keskustan palveluita.

Vähintään 250km päässä Helsingistä ja kilometrittäin naapurista ja tontti vähintään parihehtaaria.
Olisi tilaa elää ja puhtaampi ilma ja hiljaista ja useimmiten kaunista vastoin kuten edellä mainituissa.

Sijainti. Otimme kymmenen neliötä vähemmän samalla hinnalla, kun päästään alueelle, jossa vuokrataloja ei juurikaan ole - ja koulu on erinomainen eikä homeessa.

MUUTTAKAA KUOPIOON JÄRVENRANNALLE RAKENNETTAVAAN KERROSTALOON 100M2 - 500000E, TYÖMIESTEN PALKAT EI PÄÄTÄ HUIMAA,SAMMAAN RAHHAAN KALLIIMPOO TALLOO.

Aurasta 7ha maatila ja navetta 400,m2 verstas, ateljee, hevostalli 2 asuntoa, Aura 9km Turku 32km... 210t, eur.. kaikki tavoitettavissa,,;;;;;;;))))))))))))) köyhää asuu stadin ruuhkissa ja ahtaudesa. Myyn sen kun muutanThaimaaseen...

Ehdottomasti sijainti. Opiskeluaikana asuin muutaman vuoden pikkukaupungissa nimeltä Hamina ja siinäkin oli jo pari vuotta liikaa. Omakotitalo rauhallisella paikalla jossa voi vaikka juosta alasti pihalla eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista.

Oma talo on 10km torista, mutta ei luojan kiitos kuitenkaan Senaatintorista.

Autolla kuljetaan töissä, vaimon työmatka 20min ja oma 10min.

Vaikka ollaan taajamassa omakotitaloalueella, niin kyllä täällä on oma rauha. Ei tarvi esim. pitää pyöriä pihalla lukossa, silti ne säilyy siinä. Lenkille voi porhaltaa suoraan omalta koti ovelta ja kesällä voisi periaatteessa loikkia munasillaan takapihalla ketään häiritsemättä (sopivasta paikasta naapuri tosin näkisi omalta pihaltaan).

Käy oikeastaan sääliksi keskustassa asuvat. Eilenkin katosin kaupungilla käydessä, miten joku reppana yritti lenkkeillä ja menasi yhden korttelin matkalla kompastua eteen kaatuvaan puliukkoon, törmätä vastaan tuleeseen pyörään ja meinasi jäädä pottikongista tuleen auton alle. Sitten jäi vielä tyhjäkäynnille polkemaan paikalleen punaisiin liikennevaloihin. Ei käyny kateeksi.


Tässä vaiheessa elämää suuret tilat ja rauhallinen sijainti on ehdottamasti tärkeämpää kuin dunlop-kepappi kivijassa.

Onneksi olen monimiljonääri, ei ole tarvinnut muuttaa minnekään landelle.

Tähän sanoisin minä, että molemmat. Mutta se, mikä toisille on hyvä sijainti ei ole sitä toisille. Esim. minä haluan sen omakotitalon sieltä keskeltä ei mitään, ja tarpeeksi ison sellaisen. Eli saan molemmat sitten kun sen aika tulee. En missään nimessä muuttaisi minkään kaupungin keskustaan, vähiten Helsingin. Pohjoisen tyttöjä ollaan eikä täältä pois lähtä vaikka maksettaisiin. Kyllä se niin on että KehäIII:n ulkopuolella todellakin ON elämää, ja täällä se elämä vasta mallillaan onkin. Käy oikein sääliksi niitä Helsingin keskustassa asuvia ihmisiä kun aamuisin lähtee koiran kanssa lenkille ja lähimpään metsään matkaa ehkä 50-100m. Ja asun tosiaan 3,5km päässä KAUPUNGIN keskustasta. Kerrostaloasujalle tämä on aika herkkua.

Reilu kilsa torilta, puolet vähemmän työpaikalle, 130 neliöö yksinäiselle naiselle riittää. Velkaa on, mutta ei niin paljoa, etteikö lainanlyhennykset alittaisi vuokralla-asumista. Kaikki palvelut, luonto ja kolme uimarantaa vierellä, koira aamulla vapaaksi omalle pihalle.

Helsingistä muutin Vantaalle ja en kadu, täällä on siistiä ja luontoa, myös lumi valkoista talvella, eikä talojen seinät ole likasia.
Eikä tarvii nähdä kaikenlaista porukkaa, jotka häiritsee kunnollisia ihmisiä kännissä.
Ratikat ei kiinnosta, sillä nehän on vaan eräille ilmasia lämmittelypaikkoja.

On 56 neliötä asunnossa ja vuokra 530 euroa. Ydinkeskustaan on jalkaisin matkaa 10 minuuttia. En edes harkitse oman asunnon hankintaa. Neliö määrä on juuri sopiva yksin asuvalle.

Asunnon hintaan vaikuttaa eniten sijainti ja siksi ASUNNON ARVOA ajatellen sijainti on tärkein kriteeri. Toisaalta kannattaa itse miettiä, että mitkä on ne asiat, joita arvostaa. Jos käy vähän väliä oopperassa, museoissa, HIFK:n/Jokereiden lätkämatseissa tms, niin silloin tietysti näiden harrastusten takia kannattaa harkita, että asunto olisi lähellä, jotta säästää aikaa.

Kaveri osti reilulla 300.000 eurolla Lauttasaaresta kerrostalokolmion, johon putkiremontti tulossa. Minä ostin samanlaisen kämpän 120.000 Järvenpäästä, jossa putkiremppa ja muut isot remontit tehty. Omalla kohdallani asunto on lähellä Järvenpään keskustaa, jossa on hyvät peruspalvelut. Ajallisesti meillä menee sama aika työpaikalle, mutta tietysti minulla tulee enemmän kilometrejä.

Jos on asiaa stadiin, niin hyppään junaan, joka kyydittää puolessa tunnissa stadin keskustaan eikä ole parkkiongelmia. Kotipihalta löytyy autolle katospaikka, kun taas Lauttasaaren kaverini joutuu etsimään parkkipaikkaa tien varresta. Omat lapseni pääsevät itse harrastuksiinsa, koska etäisyydet ovat täällä pienet; kaverini kuskaa lastaan toiselle puolelle kaupunkia, koska poikittaissuunnassa julkinen liikenne tökkii.

Totta kai työkaverini asunto myös säilyttää arvonsa, mutta tosiaan onhan asunnoillamme jo heti lähdössä hintaeroa yli 200.000, joten periaatteessa siinä olisi saumaa ostaa esim. 2 kpl yksiöitä Järvenpäästä sijoitusasunnoiksi ja nostaa niistä esim. 500 e/kk vuokraa kummastakin. Sillä vuokratuotolla voisi vaikka laittaa rahaa poikimaan osakesijoituksiin.

P.S. Olen asunut sekä Helsingin kantakaupungin alueella että myöskin Vantaalla. Kumpikin omalla tavallaan kivoja. Stadin kantakaupunki ei kylläkään ole minusta lapsiperheelle sopiva paikka, vaan ennemminkin sellaiset paikat, joissa on puistoja, leikkikavereita, harrastuksia lähellä sekä luontoa.

Pisteet sijainnille. Aikanaan piti ratkaista, muuttaako lähiöön halpaan isoon asuntoon vai tyytyykö vähän pienempään keskustassa.
Mutta onko halpa halpaa ? pitäisi olla 2 autoa vuorotyöläisille ja tenaville vielä bussiliput joka kuukautena.

Kun päädyttiin keskustaan, missä työt ja harrastukset on kävelymatkan päässä, niin pärjää hyvin yhdellä kulkineellakin.
Ratkaisut riippuu taloudesta eli missä kylässä satut asumaan. Meillä on ollut 80-luvun talossa 4 h k jo parikymmentä vuotta keskikokoisen kaupungin keskustassa ja sen arvo on vain n. 150.000 . Suomen halvimmat näet löytyvät pori/kouvola/kotka alueilta.

Sijainti on loistava. korttelin matka torille sekä bussiin ja kaksi kauppaan. Matkustajajunalle 200 m ja laivarantaan 300 m. IKkunan edessä puistoa ja rajoitettu merinäköala. Mitä muuta ihminen voi toivoa? Niin, sitä oopperaa en kaipaa.
Nyt kun aikaa on kulunut, niin voi vain sanoa, että oikea ratkaisu tuli aikanaan tehtyä. Jää mukavasti rahaa vapaa-ajan viettoonkin.

JOs meidän asunto olisi samoilla sijainneilla jossakin helsingin keskustassa, niin hintalappu olisi päätä huimaava ja sitä saisi maksaa tavallisen pulliaisen tuloilla 100 vuotta.
En ihmettele yhtään, että lapsiperheiden pitää sieltä muuttaa jonnekin ankeaan lähiöön tai maaseudulle.

Kuriositeettina voi vielä mainita, että jos haluaa jotakin extremehalpaa kerrostaloasuntoa, niin pitää muuttaa jonnekin romahduksenomaisesti kuihtuvaan teollisuuskylään kuten Otamäki , Uimaharju tai Eno. Niistä saa kohtuullisen tilavia kerrostaloasuntoja jopa 25.000 €:n hinnalla . Se voisi olla vaikka eronneen miehen ratkaisu. Olisi ainakin riittävän kaukana exästä ja sen sukulaisista. Ei kaikkien tarvi asua kehä 3 sisäpulella.

Olen Espoossa syntynyt, yli30v stadilaisena asunut...ja nyt jo yli 20v. Vantaalaisenakin... mökilleni menen Kirkkonummelle.Kun on nuori ja ravintolat merkitsevät eniten...Stadin keskusta on oiva paikka... Mutta kun aikaa kuluu ja muitakin palveluita kaipaa...ne ovat jo vaikka Vantaan lähiöissäkin paremmat.Vantaalta löytää viellä kohtuu hinnalla yhtä sun toista...tontitkin selvästi ympäristökuntia halvempia.Kannattaa miettiä todella kuinka paljon haluaa maksaa ja kuinka pitkään..Mitä liitos suunnitelmiin tai niiden kumoutumiseen tulee,täällä innokkaimmatkin liitoksen kannattajat ovat kilvan takkia kääntäneet,kun selvisi ettei Helsingillä ole mitään,mitä Vantaalle tarjota.

Kyllä sijainti painaa vaakakupissa enemmän ja sen takia olenkin asunut ikäni melko pienissä asunnoissa. Olen varmaan kaupungin keskusta vs maaseutu välimuoto en viihdy aidosti kummassakaan. Nykyään asun hki kehä 1 tuntumassa, jolloin palveluihin pääsee hyvin julkisilla tai omalla autolla, mutta on myös vihreyttä ja rauhallisuutta ympärillä. Ruokakauppakin on 300m päässä. Muita palveluita tulee melko harvoin tarvittua, joten minun arvomaailmallani ei ole järkeä maksaa "keskusta puisto" kohteesta itseään kipeäksi. Kivempaa käyttää rahaa muuhunkin kuin vain 10v asunnon maksamiseen (huomattavasti pidempi laina-aika).

Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä tietyssä kaupungissa tosiaankin on, jota ilman ei voi olla. Esimerkiksi jos pariskunnasta toinen on pörssimeklari ja toinen kaupan kassa, niin se tarkoittaa sitä, että se pörssimeklari ei voi Suomessa työtään tehdä missään muualla kuin Helsingissä, mutta se kaupan kassapa voi tehdä työtään missä vaan. Tällöin olisi hyvä, että ainakin toisella olisi lyhyt työmatka.

Tiedän monia pariskuntia, jotka ovat muuttaneet kauemmas Helsingistä juuri asumisen kalleuden takia. Näistä pariskunnista yleensä miehen työmatka pitenee ja vaimo etsii töitä lähempää kotoa. Vain vähän aikaa sitten kaveripariskunta muutti n. 50 km:n päähän Helsingistä. Vaimo sai töitä luokanopettajana läheltä uutta kotia ja miehen työ on kehätien varressa edelleen. Ovat olleet ratkaisuun tyytyväisiä.

Valinta on eräille velkarahalla ja suurella palkalla tehty erittäin helpoksi.
Kukaan ei vaan laske autoilusta syntyviä ynnä muita välillisen välittömiä kuluja kuten hukattua
tehokasta työaikaa ja ruuhkissa hukattua muutakin aikaa.
Kenenköhän rahoilla tässä ajellaan?
Osakkeenomistajien arvo-osuustilillä olevillako?
Asunto bisnes hakee hävyttömyydessäkin vertaistaan kun kysyntä/tarjous
kohtaavat hinnan sekä velan suhteessa.
En yhtään ihmettelisi jos kuplia alkaisi puhjeta Suomenkin asuntomarkkinoilla
joissa alhaisen velankoron ja älyttömän hinnan välinen arvonnousu vallitsee.
Pelataanhan tässäkin kysynnän ja tarjonnan laissa oletusarvojen armoilla.
Oleellisinta on kai se mitä tekee rahansa eteen?

Toimitaan eron sattuessa,50km päässä olevassa asunnossa? Asunto menee myyntiin ja molempien on etsittävä uusi asunto. Löytyykö koulun läheisyydestä uutta asuntoa vuokralle,vai joutuuko tuttu opettaja nyt tottumaan pidempään työmatkaan,entä ex-mies,saako hän lähempää kehätietä asuntoa?Jos on lapsia,miten heidän pvähoito ,tai koulu? Näitä kaikkia kannattaa miettiä,kun asuntoa etsitään kauempaa kaupungista. Usein tällaisia asioita ei mietitä kuin vasta silloin,kun ero onkin edessä. Eli neliöt,vai asuinpaikka? P.s Suomessa eroon päättyy n.joka toinen pariskunta.

Sijainta nostaa asunnon arvoa enemmän kuin neliöt. Jos siis haet väliaikaista asuntoa joka riittää tarpeisiisi, osta se mahdollisimman hyvältä alueelta. Jos haet asuntoa joka on todennäköisesti "final solution" eli asunto jossa aiot asua ainakin eläkeikään asti - arvon nousulla ei ole niin väliä koska todennäköisesti asut siinä aika pitkään ja arvo jokatapauksessa nousee jonkin verran.

Eli nuoren kannattaisia ostaa pienempi ja hyvältä alueelta, nostattaa siten sijoituksensa arvoa ja sitä mukaa myydä ja ostaa kun rahkeet paranee. Sitten jos perhettä tulee niin ostaa sen perhe-asunnon johon on sillä hetkellä varaa(kertynyt tai ei). Näin on nostattanut parhaimmalla tavalla asunnoillaan omaisuuttaan ja se viimeinen kämppä onkin sitten isompi ja parempi kuin jos olisit sijottanut jo alkujaan neliöihin etkä sijaintaain -> pienempi arvonnousu.

Riippuu siis täysin tilanteesta. Itse en ole ennen omistanut asuntoa vaan asunut vuokralla ja tämä tuleva asunto tulee olemaan viimeinen(todennäköisesti, ei voi olla varma) ennen eläke-ikää. Kun ei ole omaisuuttakaan kerääntynyt, en voi nyt lähes 40v alkaa enää leikkimään sijoittajaa koska aika loppuu kesken. Jos jotain sijoitan, teen sen muulla tavoin kuin asunnolla. Kun eläkkeelle siirryn, voi sitten vapaasti päättää haluaako asua siinä asunnossa vai vaihtaa samanhintaiseen tai halvempaan. Eläkkeellä ei toki oikein voi vaihtaa kovinkaan paljon kalliimpaan yleensä ellei ole hyvät säästöt tai perinnöt kasvattanut omaisuutta. Pitää huomioida myös perinnöt koska monen vanhemmilla on omistusasuntoa, mökkiä - ja kun itse alat olla eläkkeellä ne perinnötkin alkavat olla ajankohtaisia, jos siellä on jaettavaa.

Oma valintani oli neliöt ja sopiva sijainti. Ei siis keskustan sijoitusneliöt, mutta ei myöskään sivukuntien tontit tai muuten isommat asunnot. Itse asun Espoossa ja muutan Espoon sisällä, joten ei onneksi tarvitse pistää siihen "loppuasuntoon" hirmuisesti rahaa Helsingin keskustassa. Olisin voinut pistää rahani nykyistä vielä isompaan asuntoon jos olisin muuttanut Espoosta pois, ulospäin Helsingistä. Eli Lohja, Vihti ja vastaavat.

Valitsin asunnon joka on suht. lähellä työpaikkaa eli tulen säästämään tulevina vuosina(ehkä todellakin se 20 v eläkeikään asti) lukemattomia tunteja jotka olisin "menettänyt" muihin kuntiin muuttaessani. Samoin ostin asunnon joka ei ole kovin kehittyvällä alueella joten sain n. 20-30 neliötä enemmän mitä olisin saanut ns. hyvältä alueelta. Jos tämä asunto jää keinustuolini sijoituskohteeksi, eipä tartte ainakaan vanheta pikkuruisessa asunnossa.

Mutta tosiaan, sijoita nuorena, kerää hetelmät vanhana. Jos ei ole sijoituksia/omaisuutta kun alat etsimään "sitä viimeistä" asuntoa, olisi hyvä valita tarkkaan. Mitä sitten jos ostat hyvältä alueelta pienen asunnon jonka hinta nousee enemmän, mitä teet niillä rahoilla kun olet eläkkeellä? Et voi myydä asuntoasi pois koska jos niin teet, joudut muuttamaan kalliilla vuokralle. Toki voit asua sijoituskämpässä juuri eläkkeelle asti ja sitten vaihtaa siihen punaiseen tupaan, silloin keräät hedelmät kypsimpinä. Mutta jos sinulla on tässä vaiheessa tai paljon aikaisemmin jo kertynyt perhettä, eivät he välttämättä ole mahtuneet siihen keskustan yksiöön/kaksioon.

Paras tapa olisi mennä heti koulun jälkeen töihin, ottaa laina heti kun sen saa ja ostaa yksiö parhaimmalta alueelta mitä on varaa ostaa. Siitä sitten kaksioon ja ehkä jo perhettä alkaa olemaan kun vaimon kanssa kolmioon. Perheessä on nykyään keskim. 1,x lasta joten neliötä ei välttämättä tartte ostaa ellei halua siirtyä hyvältä alueelta syrjään. Itseasiassa kolmio on maksimi koko hyvän alueen sijoitusasunnolle, siellä ymmärrettävästi 1-2 huoneiset kämpät ylläolevista syistä ovat kovahintaisia.

Tai jos rahaa on, niin ostat 1-2 yksiötä lisää. Eläkkeellä on sitten hyvä olla kun kalliit vuokrakämpät tuottaa vuokraa ja asut itse väljässä asunnossa.

Mun oli pakko tehdä kompromissi koska tein paskahommia pienellä palkalla pitkään, ei jäänyt ikinä mitään sukkaan. Nyt vasta on alkanut jäädä ja lunastin siksi heti itselleni asunnon. Sijoitukseksi siitä ei enää ole joten ostin asunnon jossa viihdyn, eli alue hyvä ja rauhallinen, mutta ei kehittyvä seutu.

Samanlaisia omakotitaloja näyttää olevan niin Kontulassa kuin Marjaniemessäkin tätä nykyä. Hinta vaan on vähän erilainen kummassakin oaikassa valitettavasti.

Vanha jugend-talo keskellä Helsinkiä ollut 29 vuotta tukikohtana. Only 5 h ja K. Joten kuten vielä mahtuu sinne kun penskat ja akka lähti jo aikaa sitten lätkimään tosin ilman koiraa.

Mites se vuokralaisella menee. Joutuu tinkimään sekä sijainnista että nelöistä.