Teen itsenäistä luovaa työtä. Olen ihastunut kaveriini, komeaan naiseen, vaikka olen itse naimisissa ja lapsiakin on. Teemme usein töitä yhdessä. Päiväunistani huolimatta on nyt pakko myöntää että tunteet ovat yksipuoliset vaikka ollaankin tutustuttu salamannopsaan oikein hyviksi ystäviksi. Haluaisin päästä tunteistani eroon, jotta voisin paremmin keskittyä ja nauttia omasta elämästäni.
Käyn kaikenlaisia tunteita läpi salaa mielessäni. On kauheaa kun tiedän päiväni kirkastuvan sillä että näen hänet tai vietän aikaani hänen kanssaan. Tunnen itseni täydeksi idiootiksi. Haluaisin ottaa etäisyyttä sillä niin paljon korpeaa se, ettei hän ole kuumana minuun... mutta en voi koska työpaikka on sama.Huomaan käyttäytyväni myös jotenkin pidättyvästi koko ajan, se ärsyttää itseäni ja ystävyyttämme.
kyllä meitä riittää...
Käyn kaikenlaisia tunteita läpi salaa mielessäni. On kauheaa kun tiedän päiväni kirkastuvan sillä että näen hänet tai vietän aikaani hänen kanssaan. Tunnen itseni täydeksi idiootiksi. Haluaisin ottaa etäisyyttä sillä niin paljon korpeaa se, ettei hän ole kuumana minuun... mutta en voi koska työpaikka on sama.Huomaan käyttäytyväni myös jotenkin pidättyvästi koko ajan, se ärsyttää itseäni ja ystävyyttämme.
kyllä meitä riittää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
no riittääpä hyvinkin :) en tosiaankaan tiedä, millä tunteet voisi sammuttaa tai pitääkö edes. Auttaisiko, jos yrittäisi muuttaa ajattelutapaa ja antaisi tunteitten silti roihuta. Jos päästäisi irti ja purkaisi kaikki mieleen ladatut odotukset... Ottaisi päivän ja hetken kerrallaan ja antaisi elämän yllättää sen sijaan, että yrittäisi jotenkin kontrolloida tulevia tilanteita? Mun näkemys, kokemus ja usko on, että rakkaus löytää uomansa, kun sitä ei lähde patoamaan. Pystyt kyllä keskittymään ja nauttimaan elämästäsi, kun päätät tehdä niin. On uskallettava luopua liiasta limerenssistä, jotta tunteilla olisi tilaa kasvaa ja kehittyä... Ei paljon lohduta, tiedän, mutta näin se menee, jos on mennäkseen ;)
Jos haluat tunteistasi irti ja tunteita häntä kohtaan silti on, niin kannattaisiko kertoa hänelle tunteistasi häntä kohtaan. Jos myös hänellä, kaikesta kertomastasi huolimatta, on tunteita sinua kohtaan, niin ok kaikkihan on silloin hyvin. Jos ei, niin pääset varmaan eroon tunteistasi, kun tiedät hänen kantansa asiaan. Kokemusta on :)
19 15, miten hieno vastaus!
Just tällaista olen mielessäni ajatellut itsekin. Olen vähän limerenssijuttuihin taipuvainen, mutta onneksi sen verran viisas (tai viisastunut) etten anna sen viedä mukanaan. Samalla uskon siihen, että rakastunimen ja rakastaminen ovat hienoja juttuja jota ei pitäisi pelätä, ne pitää vaan ottaa vastaan. Vaatii luonteelta välillä liikaa se ettei pitäisi tarvita tai haluta jotain juttuja liikaa. Kommenttisi jäi mieleen, olen hokenut itselleni tuota "rakkaus löytää uomansa" :-)
RistipistoT... mulla on jo sanat valmiina mielessä pyöriteltyinä... mutta en ole silti valmis sanomaan mitään. Luulen että olen niin tyhmäntärkeä itsestäni. Pelkään masentuvani ellen saa vastakaikua, menisin lukkoon pidemmäksi aikaa kuin mihin mulla on varaa.
Olen silti älyttömän onnellinen kun tämä ihana nainen on elämässäni. Vaikka välillä riipisikin.
Mitä/mikä on limerenssi?