Ihan vain mielenkiinnosta kyselen onko muiden perheissä lapsilla jo selvät tulevaisuudensuunnitelmat. Minun lapsenlapseni ovat Jenna 13 ja Joni 10 vuotta. Ja heillä on jo ammatit mietittyinä.
Jennasta tulee kansainvälinen yritysjohtaja, koska Jenna on aina haaveillut ulkomailla asumisesta ja haastavasta työstä. Myös Raija-siskoni ulkomailla viettämät vuodet ovat lisänneet Jennan kiinnostusta yritysjohtajan työhön.
Haluan, että Jenna menee ulkomaille opiskelemaan ja hankkii kunnon kielitaidon ja sitten Jennalla on mahdollisuus työskennellä missä tahansa. Olen nähnyt kuinka hyvin sisareni Raija tienasi ulkomailla ja samaa haluan Jennalle.
Jonille olen "laatinut" vaatimattomamman suunnitelman. Ensin koulu loppuun ja sitten ammattikouluun autonasentajalinjalle ja sitten Joni voi vaikka perustaa oman autokorjaamon. Jonia ei ole koulunkäynti koskaan kauheasti kiinnostanut, mutta autoista Joni on kyllä ollut hirvittävän kiinnostunut jo pienestä pitäen.
Tässä oli siis minun suunnitelmat lapsenlasteni tulevaisuuden varalle. Kertokaapa omistanne!
Jennasta tulee kansainvälinen yritysjohtaja, koska Jenna on aina haaveillut ulkomailla asumisesta ja haastavasta työstä. Myös Raija-siskoni ulkomailla viettämät vuodet ovat lisänneet Jennan kiinnostusta yritysjohtajan työhön.
Haluan, että Jenna menee ulkomaille opiskelemaan ja hankkii kunnon kielitaidon ja sitten Jennalla on mahdollisuus työskennellä missä tahansa. Olen nähnyt kuinka hyvin sisareni Raija tienasi ulkomailla ja samaa haluan Jennalle.
Jonille olen "laatinut" vaatimattomamman suunnitelman. Ensin koulu loppuun ja sitten ammattikouluun autonasentajalinjalle ja sitten Joni voi vaikka perustaa oman autokorjaamon. Jonia ei ole koulunkäynti koskaan kauheasti kiinnostanut, mutta autoista Joni on kyllä ollut hirvittävän kiinnostunut jo pienestä pitäen.
Tässä oli siis minun suunnitelmat lapsenlasteni tulevaisuuden varalle. Kertokaapa omistanne!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole lapsille sen kummempia suunnitelmia kuin hyvä kasvatus kotoa ja sellaiseen ammattiin kouluttautuminen, joka itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta. Lasten on tarkoitus valita oma tiensä, minä annan vain eväät elämään.
Ymmärräthän myös, että aikaisin suunnittelu saattaa saada isoäidin vain pettymään?
Miten ihmeessä 13-vuotias päättää ryhtyä yritysjohtajaksi, tietämättä kuitenkaan mille alalle? Eikö se ala ole tärkein?
10-vuotiasko ei lukuihmisiä? On hänellä vielä paljon aikaa ennen työikää näyttää mihin pystyy. Säälittävää pistää matalaksi tuon ikäistä; "kun tuo meidän Joni ei ole lukuihmisiä, niin laskelmoidaan hänelle vaatimattomampi elämä..."
Mistä tiedät mikä Jonistasi vielä tulee? Jospa hänestä tuleekin se yritysjohtaja ja Jennasta rappusiivooja?
Elämä kuljettaa ja lapsilla on omat elämät elettävänä...