Vaan ihmisiä 1

Vapaaehtoinen, vuosien koskettelu, puristelu ja pienimuotoinen sukupuolinen kanssakäynti on ilostuttanut työpaikan ilmapiiriä. Onneksi olosuhteet ovat tälle kaikelle otolliset. Työpaikka vailla vertaa monin komeroin, pikku nurkkauksin ja pienin työhuonein. Yksikön henkilöstökin pieni vaihdellen 3-4, mutta isomman laitoksen varjon alla. Varjon, joka kattaa ainakin yli sata työntekijää. Tämän pikkuyksikön vakinaisia on kaksi, nainen ja minä, muut vaihtuvat puolivuosittain. Tämä nainen, kolmekymppinen, tai hiukan yli, sekä minä eronnut nelikymppinen partasuu. Nainen elelee tahollaan avovaimona.

Noin kahdeksan vuotta sitten ilmestyi tämä naispuolinen työtekijä parikseni vakinaiseen työsuhteeseen. Esittelyssä kertoi nimekseen Katariina, mutta lyhyesti Kata. Sopusuhtainen, ryhdikäs punertavapäinen ilmestys, ja semmoisena pysynyt. Jokainen kaari ja uloke paikallaan korostaen iloista naisellisuutta. Pukeutuminen viehättävän kutsuvaa ja uteliaisuutta kiihottavaa. Muutamine pisamoineen kaikkineen. Semmoinen on Kata.

Aamuisin on tapanamme kokoontua pienen kahvihuoneen pöydän ympärille. Joku reipas on valmistanut kahvin. Pientä jutustelua ja haukottelua ja sitten jatkamaan edellisen päivän tehtäviä. Joskus vaan tapahtuu kummia. Tulee semmoinen vallaton ja vilkkuva olo. Kun ylimääräiset kahvittelijat ovat menneet tehtäviinsä, Kata ja minä jäämme vielä istuskelemaan. Huomaamme, että molemmilla on kujeet mielessä. Silloin tiedämme päivän kuluvan pienen härnäilyn ja kopeloinnin tahtiin. Kaksin kun olemme, niin minä puristan Kataa polvesta ja hiukan levitän hänen jalkojaan sekä sujautan käden hameen alle. Hametta hän yleensä käyttää. Kokeilen kuumaa haaraa ja Kata kiemurtelee. Puristan peukalon ja etusormen väliin pikkareiden peittämää pillua. Ja silloin aina, ihan aina Kata painaa kätensä kullilleni ja sitä puristellen kikattelee. Housuni eivät estä häntä tuntemasta kädessään sen kovuutta joka kosketuksesta salamana syntyi. Näin leikimme ja vilkuilemme ovelle. Ilmitulo on aina vaarana. Ja vaara kiihottaa meitä. Mutta tunnollisia kun olemme, siirrymme mekin omiin tehtäviin. Voi olla, että Katalla on minulle päivän mittaan jokin yllätys. Niin on silloin tällöin ollut.

Aamupäivä on jo pitkällä kun menen varastohuoneeseen. Sieltä pitäisi löytyä eräs laite jota tarvitsen. Pitkulaisen huoneen perällä on lukittava kaappi jonka oven olen avannut ja tutkin hyllyä. Kuulen oven käyvän ja vilkaisen tulijaa. Katahan se sieltä ilkikurinen hymy huulillaan. Lähestyy ja tarraa syliotteella minusta takaa päin kiinni. Minä ojentaudun ja vien kädet taakse sekä yritän kutittaa Kataa. Siinä hädin tuskin onnistunkin, sillä notkea on Katan kiemurtelu käsissäni. Sieltä takaa sitten alan hivuttamaan hametta ylös Katan pyllyn päälle. Kädet sitten pakaroille ja siinä se. Taas yllätys. Kata on jossain vaiheessa ottanut pikkarit pois ja kuumat pakarat ovat nyt kourissani. Tätä on tapahtunut ennenkin. Kata irrottaa otteensa minusta ja käännyn kohti. Olemme kiinni toisissamme minä kädet Katan pakaroilla. Leivon niitä ja puristelen. Kata huokuu korvaani. Minulla kalu jälleen kovana ja työnnän sitä vasten Katan pillua. Tunnen sormien askaroivan vetoketjuni kimpussa ja pieni sihahdus kun se aukeaa. Katan käsi sujahtaa sepaluksesta sisään, kaivaa kullin esiin ja ottaa otteen varresta vääntäen sen housuista esiin ja kumartuu alas tuikaten huulensa punoittavan kiiltävälle nupille. Aukaisee hieman suutaan ja ottaa koko terskan huulien väliin, puraisee varovasti ja nousee ylös. Hymyillen laskee hameensa ja käännähtää kadotakseen ovesta ulos. Minä seison sepalus auki ja kalu heilahdellen.