Moikka! Oon 18 vuotias nuori nainen helsingistä ja opiskelen toista vuotta ammattikoulussa. Mulla on ollut jo pitkään vauvvakuume. Ennen en ollut ajatellut koko vauva asiaa kunnes poikaystäväni pian alettuamme seurustelemaan n.2 vuotta sitten puhui vauvvoista. Otin silloin hänen puheensa todesta, että hän haluaisi lapsen. Siitä sitten pikkuhiljaa innostuin ajatuksesta. Kumminkin kun siitä hänelle mainitsin niin hän sanoi sen kaiken olleen vain vitsiä tai jotain vastaavaa.
Silloin olimme kumminkin vasta 16 vuotiaita. Nyt 18 vuotiaana olen alkanut enemmän miettimään asiaa! Haluaisin lasta mielettömästi! Olen pikkasen masentunut ja tarvitsisin jonkun jota hoivata ja joka olisi musta riippuvainen. Muutenkin elämä tuntuu tylsäsltä ja tyhjältä.Olen myös usein yksinäinen... Olen vasta äsköttäin 18 täyttänyt ja baarissakin parit kerrat käynyt. En kiellä etteikö se olisi mukavaa, mutta en ikinä ole ollut semmonen hulivili joka juo itsensä aivan sekasin yms. Ensinnäkin mulle tulee jo muutamasta siideristä huonoa oloa. Joten sillä että saisin lapsen niin ei pilaisi mun nuoruutta mitenkään.
Tunnen vaan että jotain puuttuu mun elämästäni. Ja niikun jo sanoin niin oon nykysen poikaystäväni kanssa seurustellut n.2 vuotta. Suhteessa ollut paljon kriisejä mutta kaikesta ollaan selvitty. Olo on sellainen että harva varmaan kaikkien meidän vaikeuksien jälkeen olis yhdessä. Meidän suhde on vankalla pohjalla vaikka riitoja silloin tällön onkin. Hän on kumminkin sanonut mulle että ei vielä haluaisi lasta.. Hän on puhunut jotain että vasta sitten 30 vuotiaana tai sen jälkeen. Itse en ymmärrä miksi niin kauan pitäis odottaa. Oon nyt syöny e pillereitä 4 vuotta ja sitten kun oon 30v niin on enää pieni todennäkösyys tulla raskaaksi. Myös silloin on vanhempi eikä jaksa lapsen kanssa niin paljon touhuta. Ja jos nuorempana saa lapsen niin ymmärtää häntä sitten paremmin kun hän kasvaa, sillä omasta nuoruudesta ei ole silloin ikuisuus. Pelkään myös että mitä pitempää odottaa sitä huonompi mahdollisuus on tulla raskaaksi, on myös mahdollisia sairauksia. Esimerkiksi äidilläni oli kohtu syöpä. Harvassa tapauksessa syövän jälkeen saa enään lapsia. Ja syöpäkin on niin yleinen. Ja mahdollisuus että en ikinä saisi OMIA lapsia on aivan mahdoton ja se musertaisi mut täysin...
Niin ilkeä en kumminkaan ole että jättäisin tahallaan pillerit syömättä ja siten tulisin raskaaksi. Mutta en kestä tätä tyhjyyttä sisälläni! Haluaisin niin jonkun jota hoivata. Mulla ei ole sisaruksia enkä ikinä ole hoitanut lapsia. Mutta pidän niistä silti ja uskon osaavani homman pienellä harjoituksella! Raha asioista en tidä myöskään ollenkaan. Sossun tuilla pääsisi ainakin alkuun. Ja opintouet yms mitä kaikkea voikaan saada. Joku halpa pieni kämppä jostain läheltä että sukulaiset voi tarvittaessa auttaa. Poikaystäväni on lukiossa joten hän ei ainakaan heti ole töihin menossa sillä hän haluaa opiskella hyvän ammatin. Itselläni on tas vielä vuosi jäljellä opiskeluissani jotka venyisivät jos nyt lähiaikoina tulisin raskaaksi.
Mutta tärkein kysymys nyt on... että miten voin toimia jos itse kovasti haluan pian tässä lapsen mutta poikaystäväni ei moneen moneen vuoteen?? Kun en millään jaksaisi enään odottaa pitempään ja koen olevani valmis äidiksi. Miten voisin saada kultani pään kääntymään? Silloin tällöin kyllä unohtelen ottaa pillereitä mutta siitä ei mitään ole seurannut. Apuaaa?? : )
Silloin olimme kumminkin vasta 16 vuotiaita. Nyt 18 vuotiaana olen alkanut enemmän miettimään asiaa! Haluaisin lasta mielettömästi! Olen pikkasen masentunut ja tarvitsisin jonkun jota hoivata ja joka olisi musta riippuvainen. Muutenkin elämä tuntuu tylsäsltä ja tyhjältä.Olen myös usein yksinäinen... Olen vasta äsköttäin 18 täyttänyt ja baarissakin parit kerrat käynyt. En kiellä etteikö se olisi mukavaa, mutta en ikinä ole ollut semmonen hulivili joka juo itsensä aivan sekasin yms. Ensinnäkin mulle tulee jo muutamasta siideristä huonoa oloa. Joten sillä että saisin lapsen niin ei pilaisi mun nuoruutta mitenkään.
Tunnen vaan että jotain puuttuu mun elämästäni. Ja niikun jo sanoin niin oon nykysen poikaystäväni kanssa seurustellut n.2 vuotta. Suhteessa ollut paljon kriisejä mutta kaikesta ollaan selvitty. Olo on sellainen että harva varmaan kaikkien meidän vaikeuksien jälkeen olis yhdessä. Meidän suhde on vankalla pohjalla vaikka riitoja silloin tällön onkin. Hän on kumminkin sanonut mulle että ei vielä haluaisi lasta.. Hän on puhunut jotain että vasta sitten 30 vuotiaana tai sen jälkeen. Itse en ymmärrä miksi niin kauan pitäis odottaa. Oon nyt syöny e pillereitä 4 vuotta ja sitten kun oon 30v niin on enää pieni todennäkösyys tulla raskaaksi. Myös silloin on vanhempi eikä jaksa lapsen kanssa niin paljon touhuta. Ja jos nuorempana saa lapsen niin ymmärtää häntä sitten paremmin kun hän kasvaa, sillä omasta nuoruudesta ei ole silloin ikuisuus. Pelkään myös että mitä pitempää odottaa sitä huonompi mahdollisuus on tulla raskaaksi, on myös mahdollisia sairauksia. Esimerkiksi äidilläni oli kohtu syöpä. Harvassa tapauksessa syövän jälkeen saa enään lapsia. Ja syöpäkin on niin yleinen. Ja mahdollisuus että en ikinä saisi OMIA lapsia on aivan mahdoton ja se musertaisi mut täysin...
Niin ilkeä en kumminkaan ole että jättäisin tahallaan pillerit syömättä ja siten tulisin raskaaksi. Mutta en kestä tätä tyhjyyttä sisälläni! Haluaisin niin jonkun jota hoivata. Mulla ei ole sisaruksia enkä ikinä ole hoitanut lapsia. Mutta pidän niistä silti ja uskon osaavani homman pienellä harjoituksella! Raha asioista en tidä myöskään ollenkaan. Sossun tuilla pääsisi ainakin alkuun. Ja opintouet yms mitä kaikkea voikaan saada. Joku halpa pieni kämppä jostain läheltä että sukulaiset voi tarvittaessa auttaa. Poikaystäväni on lukiossa joten hän ei ainakaan heti ole töihin menossa sillä hän haluaa opiskella hyvän ammatin. Itselläni on tas vielä vuosi jäljellä opiskeluissani jotka venyisivät jos nyt lähiaikoina tulisin raskaaksi.
Mutta tärkein kysymys nyt on... että miten voin toimia jos itse kovasti haluan pian tässä lapsen mutta poikaystäväni ei moneen moneen vuoteen?? Kun en millään jaksaisi enään odottaa pitempään ja koen olevani valmis äidiksi. Miten voisin saada kultani pään kääntymään? Silloin tällöin kyllä unohtelen ottaa pillereitä mutta siitä ei mitään ole seurannut. Apuaaa?? : )
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse en ainakaan vauvakuumeeseen lapsia olisi tekemässä, mielummin harkitsen asiaa tarkkaan ja hoidan elämän sille mallille, että siihen on järkevää lapsi tehdä (vaikka eipä niitä lapsi noin vain tehdä tai saada). En tarkoita, että pitäisi olla koulut käytynä ja vakiotyö, omakotitalo jne. mutta jollain tasolla vakaa elämä, joku käsitys raha-asioista, ei pelkästään 'kai se sossu auttaa', asuminen edes jotenkin järjestyksessä.
Sinuna vielä kärvistelisin jonkun aikaa, ei pari odotusvuotta vielä tarkoita, ettet lapsia saisi, olette vielä todella nuoria, opetelkaa itsenäistä elämää, yhdessä tai erikseen ja kun molemmat koette olevanne valmiita, katsokaa asiaa uudestaan.