miten aikaisin yöhoitoon?

Kyllä kai sen voi laittaa hoitoon jo suoraan synnäriltä tullessakin.
Mutta kannattaako? Mikä olisi tärkeämpää kuin oma vastasyntynyt lapsi? Miksi teit lapsen jos jo raskausaikana mietit että koska sen voi laittaa hoitoon ja kuinka pitkäksi aikaa? :s

Tuolla "äitien jutut" palstalla on ihan samanlainen keskustelu, käyppäs vilkaisemassa :) Tosin tänne ei kannate edes tuollaisia kysymyksiä laittaa, saat takaisin heti sata negatiivista kommenttia.

Mielestäni on ihan jokaisen oma asia, milloin vievät lapsensa hoitoon vai vievätkö ollenkaan. Itsekin tunnustan miettineeni raskausaikana, että milloin sitä pääsisi sitten oikein "tuulettuun"...mutta kun vauvaa syntyi, ei siinä ihan heti ollut menemiset mielessä :)

Päiväseltään ollaan jätetty tuo nyt 7kk oleva lapsukainen hoitoon montakin kertaa, sellaiseen paikkaan missä tiedetään että siitä osataan huolehtia :) Yöksikin ollaan jätetty muutamia kertoja, eikä toinen ole ollut siitä moksiskaan :) Mutta nyt vasta huomaa, kuinka sitä suunnittelee menonsa (esim. kaupassa käynnit) niin että voi ottaa tuon pienokaisen mukaan (koska en tykkää käydä missään ilman häntä, ja alusta asti mielipiteeni on ollut, että jos jonnekkin menen, tulee myös lapsikin mukana.) Ja yleensä koen huonoa omatuntoa jos lapsi on ollut yön hoidossa, mutta se ei tee minusta huonoa äitiä, ei ollenkaan.

pieni lapsi viedään hoitoon vain kuin on ihan pakollista menoa. Meidän kohta 14kk ikäinen on ollut kerran yöhoidossa. Silloinkin oltiin aamulla paikalla lapsen herätessä. Päiväseltään on ollut useampia kertoja hoidossa, mutta useimmiten nämä hoidossa olot on kestänyt vain 1-2 tuntia. Itse hoidetaan aina kun mahdollista, ei lasta tehty sitä varten että siitä päästäisiin eroon, vaan itse ainakin haluaisin olla lapsen kanssa ihan koko ajan.

meillä tais poju olla eka kertaa hoidossa jo n 2kk ikäisenä, yöhoidossa mummon luona. nyt onkin ollut n kerran kk jossain hoidossa , päivän tai yötä. kyll minusta on hyv että lapsi oppii muihinkin ihmisiin, jo pienenä, eik näin ole totaalisen kiinni äidissä. ja kyllä sit vaan tarttee omaa aikaakin joskus edes muutaman tunnin tai pivän, ettei koko ajan ole hälytysvalmiudessa vaan saa esim rauhassa käydä kaupoilla tai rentoutumassa jossain. vaikka olisi kuinka 100% priima äiti, pieni oma aika on välillä tarpeen. eikä siitä tarvitse huonoa omaa tuntoa kantaa !

kahden lapsen kokemuksella lapsen kannalta katsottuna yöhoitoon aikaisintaan 1-vuotiaana ja alle 6kk ikäisenä voi olla hoidossa ehkä 2h kerrallaan. Itse lähdin esikoisen jälkeen kavereiden kanssa juhlimaan toiseen kaupunkiin kun vauva oli 7,5kk, ja kyllä kadutti, sekä äiti että vauva ikävoivät. Sitten kun oli 1-vuotiaana yöhoidossa, niin silloin pystyivät molemmat jo olemaan erossa.

Meillä vauva oli mummin hoidossa noin 5 tuntia ekan kerran 3kk iässä ,siitä saakka ollut 1-6 tunnin ajan hoidossa mummin luona noin kerran viikossa.

Nyt lapsi täyttää 1v. eikä ole vielä ollut yöhoidossa, ehkä sitä kokeillaan mummin luona lähikuukausina.
Lapsi on kulkenut kanssani paljon esim. kyläreissut joten tiivistä yhteiseloa on ollut, muita hoitajia on ollut isänsä ja edellä mainittu mummi.

Meillä tämä on toiminut hyvin. Lapsella on aina tuttu, läheinen hoitaja ja hoitopaikka (koti tai mummila) ja hän jää mielellään niin mummin kuin isänsäkin kanssa.

Mites sitten kun onkin kaksoset? Meillä on 5vk vanhat kaksospojat ja on mitä luultavammin huomenna menossa kaverin luokse koko päiväksi että saadaan miehen kanssa levätä. Ja en todellakaan pode siitä huonoa omaatuntoa. Enemmän poden sitä siitä että kun en pysty lepäämään ja kun en oo levänny kunnolla niin hermostun nopeasti ja huudan kun lapset ei meinaa rauhottua. Kun saan levätä niin sitten jaksan taas kummasti lapsieni kanssa. Ja se ei ainakaan meillä onnistu, että toinen lähtis tuulettumaan ja toinen jäis muksujen kanssa, koska pojat herää yleensä aina samaan aikaan syömään ja mites syötät molemmat samaan aikaan? Ei onnistu ainakaan mulla, koska pojat syö pullosta. Kyllä mun mielestä voi lapsen laittaa päiväksi tai yöksi hoitoon. Joskus vanhempienkin on saatava levätä ja pitääkin levätä ennenkun oikeesti menee kuppi nurin. Minä ainakin toisaalta ajattelen myös lasteni hyvinvointia tällä, kun vanhemmilla on hyvä olla niin silloin on lapsillakin. Enkä todellakaan kato mitenkään syyttävästi niitä vanhempia jotka laittaa aiemminkin muksujaan päivällä tai yöksi hoitoon.

Meillä oli tyttö parin viikon ikäinen, kun jouduimme kutsumaan isovanhemmat häntä vahtimaan pariksi tunniksi. Emme halunneet kesken flunssakauden (sikainfluenssan aikaan) viedä kauppaan. Pakko oli kuitenkin käydä pesukone hakemassa.

mä olin yksin kun esikko syntyi. oli pari viikkosena mun äidin kans meillä yön kun itse oli nukkumassa taas äitini asunnolla univelkoja. tätä jatkui kerran viikossa n 1,5 vuotta (lapseni herätteli öisin 2 vuotiaaksi) väliin lapsi oli yön äidilläni (ehkä kerta kuukauteen. oisin vajonnut melko masennukseen jos näin ei olisi toimittu.

en usko että tuollainen traumatisoi. vai mitä ne uskoo tulevan jos on yli 2 tuntia äidistä erossa??

terveys/lastenhoitoalan ammattilaisten suositus yöhoitoon on 1yö per 1 ikävuosi eli 1vuotiaana 1 yö, 2 vuotiaana 2 yötä jne.
Itsellä kohta vuoden ikänen tyttö, ei ole ollut kertaakaan yöhoidossa. On tosin ollut erossa sekä musta yön että miehestä yön. Eli oon jättänyt miehen (lapsen isän) hoitoon yhdeksi yöksi, ja sit oon taas itse mennyt lapsen kanssa esim. kaverille eri kaupunkiin vierailulle ja siinä sit on ollut erossa isästään. Eli on annettu vaan toisillemme omaa aikaa yksinämme tai kaveriemme kanssa niin et toinen on sit hoitanu sen yhden yön. Mut vieraaseen paikkaan ei oo yöhoitoon vielä annettu, ensi kuussa on ekan kerran menossa mummulaan yöksi kun mennään miehen kanssa kaksin miniristeilylle. Eka yö mikä vietetään siis kaksin, ilman tyttöä.

minä en ymmärrä tuota hirveetä hössötystä etteikö lapsi voisi mennä esim.isovanhemmilleen yö kylään elle vuoden ikäisenä.
meillä on kohta 9kk lapsi ja on ollut 3kk asti n. kerran kuussa yhden yön isovanhemmillaan,jotta me olemme saaneet levätä. minä kärsin raskauden jälkeisestä masennuksesta ja tämän takia jo neovolastakin neovottiin että on parempi niin lapselle kuin minulle että saan välillä hengähtää.
toki lapsen isä on myös hoitanut lasta,pari tuntia tai yön että minä olen voinut nukkua,tai ainakin yrittää. ja olemme useasti yhdessä isovanhemmilla viettämässä aikaa,mutta lapsi saattaa jäädä alakertaan nukkumaan isovanhempien kanssa kun me nukumme yläkerrassa. ja en todellakaan koe,etteikö lapsi muka muistaisi/tietäisi ketkä hänen vanhempansa ovat ! lapsi on täysin terve,hyvin kehittynyt ja onnellinen ja sosiaalinen pieni ihminen!
joten se että jos antaa sillon tällön lapsen yhdeksi yöksi tuttuun ja turvalliseen paikkaan tai esim.isovanhempi tulee kotiin hoitamaan oli se sit 2 h tai yö niin ei tee minusta lapselle pahaa. pääasia että äiti voi hyvin ja jaksaa,silloin hän jaksaa olla lapselleen hyvä äiti!

Sama täällä, en ymmärrä tuota hössötystä tuosta ettei voisi mennä esim. isovanhemmille yöhoitoon, jo vaikkapa sitten parikuisena. Meillä ovat lapset olleet ja ihan tasapainoisilta nuo tuntuvat.

Ei tarvitse mennä ihan kauhean kauas menneisyyteen kun äitiysloma oli todella lyhyt ja lapsi oli pakko laittaa hoitoon. Tai ei pakko, mutta jos leivän syrjässä halusi pysyä kiinni, työelämässä, niin pakkohan oli sitten lapsi hoitoon laittaa. Ja vieläpä vieraalle ja koko päiväksi. Ovatkos kaikki sellaiset lapset sitten traumatisoituneet?! Tuskinpa vain.

Eikä äitiyslomia ole edelleenkään näin pitkiä aikoja kuin meillä on useassakaan maassa.

Meillä on ollut lapsi ensimmäisen kerran yöhoidossa 3 kk ikäisenä. Silloin vietiin hänet illalla kaverille, laitettiin siellä nukkumaan ja haettiin aamulla pois, eikä vauva ollut herännyt kertaakaan koko aikana, kuten arvelimmekin, kun ei öisin heräile. Päivisin myös olen jättänyt lapsiani hoitoon jo varsin pienenäkin, mutta aina nukkuvana, eikä kertaakaan ole herännyt hoidossa ollessaan. Ensimmäisen kerran on sitten ollut ihan hereillä hoidossa noin kaksivuotiaana, kun piti päivähoitoon laittaa töihin paluun takia.

Jotenkin kuulostaa vain niin kamalalle, kun aina arvostellaan tuosta lapsen hoidattamisesta. Kohtuus siinä toki pitää olla, mutta en näe mitään syytä, miksi pitäisi seistä vauvan sängyn vierellä tuijottamassa nukkuvaa vauvaa joka ilta tuntikausia, kun voi ihan hyvin tehdä muutakin, eikä se vauva siitä kärsi, kun ei sitä tiedäkään.

Aivan käsittämätöntä että täällä palstalla hyppii ihmiset moralisoimassa, jos joku suunnittelee etukäteen vastuullisesti että mihin vauvansa laittaa hoitoon sitten kun/jos tarve tulee, ja minkä ikäisenä mikäkin aika hoidossa on suotavaa. Pahimmat jeesustelijat kehuu että viisivuotiaskaan ei ole vielä hoidossa yötä ollut, no ok, tämä onnistuu jos vanhemmat eivät tee pitkiä työpäiviä ja jos elämän ainoa sisältö on lapset....

Minulle taasen on ollut melkoinen stressi jo raskausajasta lähtien anopin painostus tuosta hoitamisesta. Hän on koko raskausajan ja lapsen elinajan hokenut, puhunut lapsellemme, että "sitten kun tulet yöksi jne". Lapsemme täytti viikko sitten vuoden. Hän ei ole ollut heillä päivälläkään hoidossa vielä. En ymmärrä mikä tarve on saada lapsi yöksi, minun mielestäni hoito pitäisi mennä askelaskeleelta -tyylillä...

Lapsemme ei ole hänen ainut lapsenlapsi, mutta sama meininki on ollut myös serkkujen kanssa. Mielestäni 2,5- ja 3,5-vuotiaille on melkoisen pitkä aika olla viikko hoidossa, vieraalla paikkakunnalla, he eivät nää mummiaan kovinkaan usein muina aikoina. Mielestäni tuon ikäisillekin riittäisi muutama yö, sillä viime yökyläreissullakin he olivat kuitenkin valvoskelleet viimeiset kolme neljä yötä äitiä ikävöiden. En ymmärrä tätä pakkomieltä, aivan kuin hän yrittäisi olla vanhempi, sillä hän kyllä puuttuu kasvatukseen ja moittii lasten vanhempia eli omia lapsiaankin hoidosta ja kasvatuksesta.. Tuntuu, että anoppi ei arvosta lasten vanhempien tahtoa juurikaan. Lapsemme oli yhden yön heillä, tuolloinkin olin toivonut että anoppi olisi tullut meille yöksi, jolloin lapsellamme olisi omat tavarat, tuttu ja turvallinen ympäristö, mutta arvatenkin hän tinkasi ja sai lapsemme heille yöksi. Mielestäni lapset kyllä ehtivät olla elämänsä aikana yöhoidossa, mutta kunnes sen aika tulee ja kun me kaikki olemme siihen valmiista. Mieheni ei sano juuta eikä jaata, jos olisin häntä kuunnellut, lapsemme olisi ollut hoidossa jo useita kertoja, koska heidän suvussaan isovanhemmat ovat hoitaneet lapsenlapset. Minun mielestäni vastuu kuuluu vanhemmille, eikä lapsia tulisi joka välissä työntää hoitoon, vain pakon edessä. Huvitteluyökyläilyt ovat sitten isompien lasten juttuja, jos vanhempien on kuitenkin mahdollista hoitaa pieni lapsi kotona. Joku sanoisi, että keskustele asiasta asianomaisten kanssa.. noh, minusta tuntuu että hänen kanssaan on vaikea keskustella, välimme eivät ole kovin lämpimät, luulen että minua pidettäisiin lapseen riippuvaisena jne. Ja tuosta riippuvaisuudesta, eikö vanhempien ja lapsen suhde pitäisikin olla sellainen, siitähän se side ja suhde kehkeytyy, turvallisuus... tuntuu että sitä pidetään huonona ja tuomittavana asiana, että en saisi tuntea sitä lämpöä ja rakkautta lastani kohtaan mitä tunnen. Anoppi on aikoinaan itse ollut yh, ehkä käytös juontaa sieltä, olen miettinyt josko hän yrittää paikkailla lapsilleen jotain lastenlasten kautta... Mutta ilmeisesti hän ei luota omiinkaan lapsiinsa, saatikka itseensä, vaikka johtaja nainen onkin työelämässä.

Työskentelen myös itse hoitoalalla, toiveena on pomolle esitetty, että voisin tehdä päivätyötä, sillä mieheni tekee yötyötä, enkä voisi kuvitellakaan, että lapsemme olisi esim. viikonloput, mahd. 3vkl:a peräkkäin, jossain muualla kuin kotona yötä. Lapsen ja perhe-elämän tähden olen valmis tekemään sellaisessakin alani työpisteessä työtä, mikä ei nyt ihan unelmani olisi, uraa ehdin luomaa vielä myöhemminkin. Lisäksi olen jo 3-kymppinen ja maailmaa nähnyt, minun ei senkään vuoksi tarvitse lastani viedä hoitoon, että pitäisi itse päästä jatkuvasti tuulettumaan, vaan haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, nähdä miten hän oppii ja antaa hänelle kokemuksia. Ja olen varmaan jo niin vanha, että olen niin mukavuuden haluinen ja jäisin mieluummin kotiin nukkumaan tai menisin kylpylään yöksi, jos tuulettumaan pitäisi päästä, enkä baariin roikkumaan. Vaikka taloudellinen tilanteemme ei sitä varmaan todellisuudessa sallisi, olen päättänyt olla lapsen kanssa kotona ainakin 1,5vuotta, voin kyllä tinkiä omista menoistani lapsen tähden.