Harekrishnat ja homous

Kyllä eheytysideologiaa esiintyy joissain temppeleissä. Yleinen linja (kysyttäessä temppelin väeltä) on, että "kaikki ovat Krishnan palvelijoita" ja "kaikilla on henkinen sielu". Todellisuudessa moniin temppeleihin ei oteta homoja tai lesboja asumaan. Et myöskään saa ISKCONin sisällä kastetta (eli sitä ihan todellista jäsenyyttä), jos elät homosuhteessa. Kasteen saat kyllä heterosuhteessa ollessasi, harrastit seksiä tai et - ei sitä kukaan tule kyttäämään. Toki homo voi sitten selibaatissa elää ja rukoilla Krishnan armoa asian suhteen. Ihan sama ideologia kuin fundamentalistikristityillä. Eivät vaan ehkä tuo asiaa aivan yhtä selkeästi esille eikä ole mitään järjestäytynyttä eheyttämistoimintaa. Yksittäisiä törkeitä eheyttämisyrityksiä kyllä löytyy. Homous on syntiä ja heterous ainoa oikea ja mahdollinen tapa toteuttaa seksuaalisuutta (toki seksuaalisuus ylipäätään on rajoitettua, joka ehkä selittää sen, ettei homojen eheyttämiseen käytetä paljonkaan energiaa.)

Jotkut ISKCONinkin gurut ovat lausuneet joitain semi-suvaitsevaisia kommentteja, mutta heitä on sitten niiden johdosta "nuhdeltu" GBC:n eli päättävän elimen taholta. Toki jotkut yksittäiset gurut voivat "sallia" oppilailleen homosuhteen, jos eivät muuta voi. Yleisilmapiiri on kuitenkin vihamielinen.

Sen sijaan lahkon "liitännäislahkoissa", kuten Swami Tripurarin porukoissa lienee suvaitsevaisempaa politiikkaa.

Krishnaporukka on suvaitsematon ryhmä kaikkinensa.

Suosittelen että noudatat Itse Krishnan ohjeita kirjaimellisesti: Unohda kaikki uskontojen ja niiden suuntauksien eri muodot, ja antaudut vain Minulle. Eli tämä kehotus kehottaa jättämään myös tämän krisnaliikkeen, ja niiden epäsuvaitsevaisuuden. Vaikka olet jättäny krisnalikkeen taakse, ei sinun Kuitenkaan välttämättä itse Krisnaa tarvitse jättää. Useat ihmiset ovat oikeasti melkoisia typeryksiä, vaikka esittävätkin jotain Guruja, tai krishna- tietoisuudessa edistyneitä.

Jos rakastut oikesti Krishnaan , niin hän tulee ja rakastelee sinun kanssasi. Itse Krisna ei tietenkään ole homoja vastaan, koska on sitä myös vähän itsekkin. Minullekkin kävi näin. Krishna tuli ja otti minut suihkussa takaa päin. Seksi Jumalan kanssa on parasta seksiä ikinä.( Madhura-Rasa Bhakti) Suosittelen.Krishna itsessään ei ole mies eikä nainen, vaan Hän on androgyyni, Eli hän on molempia yhtäaikaa. Krisna on itse Rakkaus ja rakastaa ehdottomasti kaikkia eläviä olentoja tasapuolisesti sukupuolisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
Krishna on Jumala.

Krisna on oikeasti maailman ihanin asia, eikä Häntä kannata jättää joidenkin harekrishna typerysten takia.

Om Namo Bhagavate Vasudevaya

Siis mikä siinä seksissä on niin tärkeää, että pitää odottaa saavansa sitä Jumalaltakin? Eikö henkinen rakkaus ole mitään? Kyllä voi rakastaa ilman fyysisiä haluja. Oikea rakkaus on henkistä, se voi haijastua fyysisinä tuntemuksina mutta ne tuntemukset ovat sekundäärisiä.

Olen itse ollut aikoinani Hare Krishna, en kylläkään koskaan edennyt kasteeseen saakka ja hyvä niin. Uskollisena ihmisenä olisin vieläkin niissä kuvioissa mukana vaikkakin hyvin pahasti masentuneena, koska en voisi pettää antamaani lupausta. Minut nappasi mies, joka yllättäen ilmestyi elämääni juuri kun olin käynyt yhden ainoan kirjeenvaihdon henkilön kanssa, jota toivoin gurukseni. Toivoin kirjeessäni, että pääsisin naimisiin ja hän antoi siihen siunauksensa.

Elämäni krishnoissa oli kurjaa siellä olevien ihmisten vuoksi, kun ilman muuta ajattelin, että siellä olevat ihmiset olisivat bhaktoja myös temppelin ulkopuolella. Pettymyksekseni sain havaita, että ne ihmiset olivat ihan tavallisia ja kävivät sitä minulle käsittämätöntä sosiaalista kähmintää. Lisäksi paistoi liian hyvin temppelin halu tienata vain rahaa ja bhaktojen suosio oli sen mukaista, kuka toi eniten rahaa. Sellaiset, kuten minä, joka en pystynyt ollenkaan levitys ja myyntityöhön ei ollutkaan sitten mitään. Myöhemmin minulle on selvinnyt, että suuret vaikeuteni sosiaalisissa tilanteissa johtuu siitä, että olen lievästi autistinen. Krishnailu oli kivaa tai siis suorastaan ihanaa, mutta ihmiset pilasivat senkin. Tykkäsin laulaa, kirjoittaa sanskritia ja kaikkein eniten rakastin katsella temppelirituaaleja. Minusta oli myös kivaa tarjota ihmisille prasadaa siis ei siellä temppelissä, vaan ihan muualla.

Menin siihen krishnahommaan jotenkin takaperin. Olin kiinnostunut transsendenttisesta meditaatiosta ja siitä päädyin opiskelmaan devanagari-kirjoitusjärjestelmää ja lauloin kotona bhagavad-gitaa sanskriitiksi. Kävi pari kertaa jossain sai baba-tilaisuudessa, jossa minulle annettiin mantra jota minun kehoitettiin laulamaan, kun kävin suihkussa. Kauhukseni sain huomata kerran (tarkan sanskrit-korvani ansiosta), että tuo suihkussa hoilottamani mantra oli Hare Krishnojen gajatri-manrta eli se, jonka saa kasteessa.

Oli miten oli, uskon siihen, että jos on saanut kosketuksen siihen tilaan jota Krishnaksikin voi kutsua (nimellä ei ole väliä ja ihmisetkin voi kokonaan unohtaa), niin se säilyy jotenkin mukana koko elämän. Siinä siis prasadan jakelun viehätys ja tartutin tämän myös ensimmäiseen vauvaani järjestämällä hänelle nimenatoseremonian temppelissä. En muista, onko toinen lapseni missään muodossa saanut koskaan kosketusta Krishnaan.

No joka tapauksessa olen nykyään täysin "maallistunut" ihminen ja en tunne mitään omantunnontuskia siitä. Minulla on ihan täysi työ arjen ja perheen pyörittämisenkin kanssa ilman mitään erikoisia kikkailuja. Olen sitä paitsi vakuuttunut siitä, ettei mikään jo olemassa oleva uskonnollinen tai muutenkaan henkinen järjestelmä ole minua varten. Tämän minulle teki kerran selväksi yksi buddhalainen ihminen. Minun on kuljettava vain omaa tietäni.