lasta kiikuttaa hoitoon, jos äiti ja isä käyvät töissä ( molemmilla komivuorotyö )? Lapsella on tavallaan kaksi eri hoitopaikkaa ottaen huomioonn
hänen ikänsä vähän yli vuosi. Lasta hoitavat vuorottain molemmat isomammat ja sitten viikonloppuinakin toisinaan tuon lapsen mummi. Miten lapsen kehityksen psyykkisen kannalta myöhemmällä iällä tuo asia tulee ilmi?
Psykologiassa kerrotaan masennuksesta ja siitä, että lapsi pettyy alle 2 vuotiaana vanhempien jättäen hänet. Ennen puhuttiin ja nykyäänkin on psykologian oppikirjoissa sana äidinriisto, joka tarkoittaa alle kaksi vuotiaan lapsen viemistä jonnekin hoitopaikkaan eli siis lapsi ei saa olla äitinsä kanssa.
hänen ikänsä vähän yli vuosi. Lasta hoitavat vuorottain molemmat isomammat ja sitten viikonloppuinakin toisinaan tuon lapsen mummi. Miten lapsen kehityksen psyykkisen kannalta myöhemmällä iällä tuo asia tulee ilmi?
Psykologiassa kerrotaan masennuksesta ja siitä, että lapsi pettyy alle 2 vuotiaana vanhempien jättäen hänet. Ennen puhuttiin ja nykyäänkin on psykologian oppikirjoissa sana äidinriisto, joka tarkoittaa alle kaksi vuotiaan lapsen viemistä jonnekin hoitopaikkaan eli siis lapsi ei saa olla äitinsä kanssa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
mun mielestä tuo on paljon parempi kuin viedä lapsi kolmivuoropäiväkotiin jossa joutuisi olemaan yötä...Itse menisin heti töihin jos voisin jättää lapset isovanhemmille hoitoon..Lapset 4,5 ja 1v 8kk..Nyt jos menisin töihin, joutuisin viemään lapset isoon kolmivuoro päiväkotiin, kaupan alalla kun olen..Joskus joutuisi lapset jäämään sinne yöksi jos oikeen paska vuoro osuu..
pitäisikö lapsi ottaa äidin työpaikalle mukaan..?
Karu totuus vain on, ettei kaikilla ole mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan lasta vaikka haluaisikin. Kodinhoidontuki yhdestä lapsesta verojen jälkeen on 250e plus mahdollinen kuntalisä mikä vaihtelee suuresti eri kunnissa, joissain se on 100e, joissain 200..niillä ei paljoa osallistuta laskujen maksuun, tuo summa on kuin pieru saharassa..
Jos lapsen äiti on esim lähihoitaja, on palkka jtn 2000e plus vuorolisät, eli siitä kun lasket voiko jäädä kotiin niin saatat yllättyä..
No onhan tuo summa pieni, mutta on meillä miehenkin tulot. Ei mun ainakaan edes tarvitse erityisesti "osallistua" laskujen maksuun, kun rahat on yhteiset. Jos minä hoidan MEIDÄN lapsia kotona, niin yhtä lailla se on miehenikin sitä mieltä, että pienen lapsen paikka on kotona.
On sitten tietysti eri asia, jos mies tienaa vaikka oikein vähän tai on yksinhuoltaja, mutta uskallan tässä kuitenkin sanoa, että useammalla olisi mahdollisuus jäädä vähäksi aikaa kotiin, pitäisi vaan karsia menoja ja luopua asioista, edes siksi yhdeksi vuodeksi, mutta aina ei haluta luopua vaikka lomamatkoista tms.
Meillä miehellä jää käteen keskimäärin 2000 kuussa, meillä on pakko olla kaksi autoa, sillä asutaan paikassa, jossa lähimpään kauppaan on 10km, joka paikkaan on pakko mennä autolla. Asumiseen menee kuussa sähköineen n. 1100€ ja kaikki muut kulut tietty päälle. Mä saan kahdesta lapsesta kotihoidontukea käteen 300€ ja lapsilisät tietysti, mutta kyllä me pärjätään, kun halutaan. Kyllä me ehitään sitten myöhemmin tienaamaankin, nyt just tämä on tärkeää.
Etkö sinä ymmärrä, että lapsi on hoidettava itse. Isomammat ja mummit ja ukit ynnä vaarit ovat aikanaan hoitaneet omat lapsensa ja se riittää.
Lapsentekoikä on 20-30 vuoden paikkeilla ja se tarkoittaa sitä, että luonto on järjestänyt ihmisen tekemään lapsia siinä iässä, jolloin ne lapset myöskin jaksaa hoitaa. Vanhukset eivät oli , eivät yli 60- vuotiaat mitään lastenhoitajia. Tajutkaa jo se asia.
Tuntuu sille kun oman etunne nimissä käyttäisitte isomammoja, isomummeja ja niin edelleen hyötymistarkoituksessa. Lapsenhoitajalle kuuluu tätänykyä rahapalkka. Ei ilmaista hoitoa mummeilta, isomammoilta, isovaareilta. Mutta siksi te ne lapsenne työnnätte mammoille ja mummeillenne, koska eivät kehtaa pyytää teiltä hoitopalkkaa. Saatte senkin ajan itsellenne ja vielä rahankin saatte. Olette kuulkaas ahnetta sakkia.
Lapsosen hankinnan aikana ja suunniteltaessa otetaan myös huomioon ajankohta, millon äiti voi olla kaksi eka vuotta himassa lapsen kaa.
nykyään ahneus on vaan se jutska, joka ajaa äitit työelämään. Rakkaus lapsoseen puuttuu, kylmyyttä kaikki tyynni. Ja ,..sanonko niin pakanuus on nykyajan paha.
pakanuuteen ei kuulu läheisrakkautta. pakanuus on kylmää tunteettomuutta ja mustaa maailmaa, jossa vain itse on tärkein.
Ite olen tehnyt lapseni tuossa 20-30 vuoden iässä eikä vanhempani kyllä todellakaan ole mitään yli 60-vuotiaita vanhuksia. Alle 50-vuotiaita työikäisiä ihmisiä ovat ja hyvin jaksavat hoitaa silloin harvoin kun apua tarvitaan. Useamminkin toivoisivat lasta hoitoon, mutta ei haluta viedä kuin silloin kun on pakko.
Pakko kommentoida, kun on taas niin musta-valkoista tekstiä että nyppii.
"Lapsosen hankinnan aikana ja suunniteltaessa otetaan myös huomioon ajankohta, millon äiti voi olla kaksi eka vuotta himassa lapsen kaa."
Meillä lapsonen syntyi 10 yrittämisen jälkeen, joten nuo suunnitelmat ajankohdasta voi mun puolesta vetää pöntöstä alas. Muutenkaan elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan.
"nykyään ahneus on vaan se jutska, joka ajaa äitit työelämään. Rakkaus lapsoseen puuttuu, kylmyyttä kaikki tyynni."
Ahneus mihin? Lapsi meni 1-vuotiaana hoitoon, koska minun on pakko lähteä töihin. Toinen vaihtoehto olisi ollut soskun luukku, mutta se ei ole oikea tapa. Pitäisi syyttää yhteiskuntaa eikä äitejä, joilla ei ole sellaista vaihtoehtoa, että voi jäädä 3 vuodeksi kotiin. Alle 300 euron tuella ei elä.
Törkeää edes syyttää, että rakastaisin lastani vähemmän kun menin töihin. Nimenomaan sanoisin, että rakkaudesta lapseeni menin töihin.
Tarkotetaa varmaa ahneutta nykymaailman ihmisten himoon hommata suuret asuntoluukut,kämpät, pari autoo taloutta kohen ja tolleen niinku asiat kyllä onki. Kukapa se jäis hoitaan kakruu ja menettää rahaa sitä se ahneus tarkottaa. just sitä. rahan ja tavaranhimoo jollon ei lapsest enää välitellä, joooo.
Millainen on sellainen "paskavuoro"kaupan alalla,että pitää jättää lapsi yöksi hoitoon?
vuoropäiväkodeissa (ainakin omassa asuinkaupungissani) täytyy lapsi jättää yöksi hoitoon, jos ei ole hakemassa viimeistään klo 21. Jos kauppa sulkee ovensa klo 21 niin samalla hetkellä ei voi olla hoitopaikan ovella. Näin esimerkiksi.
Ok. Meillä lapsi päivähoidossa ja haetaan iltavuoron jälkeen noin klo 21.45. Syksyllä muutto vuoropäiväkotiin. Meilläpäin se on auki muistaakseni klo 22 asti. Yöksi sinne ei edes voi jättää. Yöhoito täällä järjestetty perhepäivähoidossa.
Minä en kyllä suostuisi jättämään lastani "turhaan"yöksi hoitoon ihan helposti. Eikö asia ole mitenkään neuvoteltavissa?!
omakohtaista kokemusta tästä ole, mutta sukulaisen lapset oli tällaisessa hoitopaikassa jonkin aikaa ja joutuivat sitten aina hommaamaan jonkun sukulaisen hakemaan lapset hoidosta, jos molemmat vanhemmat sattui pääsemään vasta 21 jälkeen töistä.
Ensimmäistä yritettiin 6v ja toista 4 että se siitä perhesuunnittelusta..
toivottavasti et loukkaannu, mutta jos mielipidettäni kysytään, niin mielestäni kyllä alle 2-3-vuotias lapsi kärsii jos on pitkän päivän erossa äidistään. Ymmärrän kyllä jos on aivan PAKKO taloudellisesti syistä mennä töihin, en muuten. Itse olen kotona lasten kanssa ja käymme päivittäin ulkona, jossa on aina muita perhepäivähoitajia ja kyllä ne alle 2-vuotiaat ovat AINA ihan reppanan näköisiä siellä, muutos tapahtuu vasta siinä 2,5-3-vuoden iässä, jolloin lapset rupeavat leikkimään varsinaisesti keskenään ja silloin hoidosta voi olla vasta hyötyä mielestäni. Yhdenkin pienen hoitolapsen äiti vielä sanoo, että hänen poikansa on niin reipas ja sosiaalinen, että tekee hyvää lapselle olla hoidossa,mutta voi miten väärässä äiti onkaan! Jos näkisi lapsensa hoidossa (itse näen häntä ulkona joka päivä 1,5-2), niin tajuaisi viedä lapsen kotiin! Poika on aina ihan reppana (ei tosiaankaan vielä osaa leikkiä muiden kanssa, vaikka seura kiinnostaakin välillä), hoitajat eivät juttele/leiki ja hän vain yksin tallustaa kuten muutkin 1-2-vuotiaat siellä :-(...sydäntä särkee joka päivä kun näen näitä pieniä.
Mulla on alle 2v tyttö ja ulkoilemme puistossa jossa käy perhepäivähoitajia ja ryhmäperhepäiväkodin porukka. Näitä pieniä siellä on 4-6 riippuen siitä ollaanko siellä aamu- vai iltapäivällä. Yhdenkään pienen en ole nähnyt tylsänä seisoskelevan tai vaeltelevan vaan kaikki ovat täydessä touhussa, lukuunottamatta yhtä joka huilailee keinussa kun kotiinlähtö alkaa lähestyä.
Aloimme käydä puistossa kun tyttö vuoden ikäisenä alkoi leikkiä ja pysyä pystyssä ulkona enkä voi yhtyä mielipiteeseesi siitä ettei tuonikäinen kaipaisi muiden seuraa. Tänä aikana tyttö on oppinut ettei toisten leikkejä saa sotkea, tavaroita viedä käsistä eikä myöskään häneltä saa niitä ottaa. Aina on yhteinen leikki (tai sama leikki rinnatusten) toisen lapsen kanssa.
Tietysti parin tunnin päivittäinen ulkoilu ja kerran viikossa kerho on eri asia kuin kokopäivähoito. En sitäkään kuitenkaan pidä pahana jos hoitopäivät saadaan pysymään inhimillisinä (9h päivästä kuitenkin ulkoillaan 4h ja nukutaan 2h) ja vapaa-aikana osataan jättää niitä kotitöitä vähemmälle.
Saattaisin itsekin lähteä töihin mutta päivät venyisivät kohtuuttomiksi. Olen autoton (ja ajotaidoton) ja yleisten kulkuyhteyksien vuoksi joutuisin viemään lapsen vuorohoitopaikkaan jonne on 2km matkaa eikä se ole edes työmatkani varrella. Hoitovapaan loppuessa voi olla melkoinen vääntö työnantajan kanssa tai työpaikan vaihdos.
voi toki olla, että olen itse törmännyt vain sellaisiin hoitolapsiin (talvella siis näin 2-3- perhepäivähoitajien lapsia ja kesällä enemmän), jotka käyttäytyvät kuten mainitsin yllä, mutta tämä oli vain oma kokemus asiasta.
"enkä voi yhtyä mielipiteeseesi siitä ettei tuonikäinen kaipaisi muiden seuraa." Olet nyt ymmärtänyt aivan väärin (enkä muuten missään kohtaa väittänyt noin), on aivan totta, että 1-2-vuotias kaipaa muiden lasten seuraa ja jopa nauttii kun näkee muita lapsia (siksihän menemme tuon vajaa 2-vuotiaan kanssa ulos muiden mukaan), mutta leikkiminen on lähinnä rinnakkaisleikkiä eli jokainen lapsi leikkii useimmiten omia leikkejä toisen lapsen vieressä...jos luet MLL:n tai neuvolan oppaita, kaikissa todetaan sama. Vasta 2,5-3-vuoden iässä lapset rupeavat leikkimään vastavuoroisia keskenään, ei siis enää näitä "rinnakkaisleikkejä", joissa jokainen leikkii omia leikkejään toisen vieressä. Kaikista ihanteellisintahan olisi, että lapsi näkisi muita lapsia oman äidin/isän kanssa ja jos hoitoon viedään, niin hoitopäivät eivät olisi liian pitkiä alle 3-vuotiailla. Lapsi oppii sosiaaliseksi vaikka olisi kotihoidossa, jos äiti näkee vähän vaivaa ja käyttää lasta esim. kerhossa tai muiden lasten kanssa pihalla, mutta ei siihen todellakaan tarvita kokopäivähoitoa tarhassa. Sitäpaitsi tarhassa hoitajat eivät usein ehdi nähdä kaikkia tilanteita (esim. kiusausta, tönimistä, lyömistä), mutta oman äidin on jopa helpompi puuttua jos lapsi ei esim. osaa käyttäytyä hyvin ryhmässä.
Jos lapsen tekee, niin lasta on myöskin hoidettava ja ihan itse. Ennen puhuttiin ja psykologian kirjoissakin on maininta äidinriistosta. Googlettakaa tuo sana ja tarkastelkaa tykönänne.
Luopukaa kaikesta sellaisesta, jonka voitte hankkia lapsen kasvettua kanssanne muutaman vuoden ihan rauhassa. Kiirekö sitä on saada kaikenlaista tilpehööriä.
Pienempi asunto riittää. kolme huonetta keittiö, kylppärit sun muut saa olla haaveena silloin, kun eka vauva syntyy, mikäli haluaa lapsestaan masentumattoman, sosiaalisen ja terveen hyvin kehittyvän kansalaisen. Äidinriisto on monen/ yhä useamman masennuksen syynä.
Olette liian ahneita ettekä voi edes kaupunkialueella kulkea linja- autolla, koska se alentaa teitä. Miksi siis pitää olla kaksi autoa nuorellaparilla kaupunkialueella ja kolme huonetta ja vaan perheessä on yksi vauva ja se vauvaikäinen saa sitten kärsiä vanhempiensa ahneuden takia.
No mutta onneksi sitten on niitä psykologeja ja psykiatreja, jolle lapsenne pääsee joidenkin vuosien kuluttua. Mutta oletteko ajatelleet niin psykiatri maksaa melkoisesti. Eli ette voita rahassa ettekä pysty tuollalailla kasvattamaan henkisesti tasapainoista lasta itselle.
Joko luovutte siis lapsen hoitamisesta tai sitten luovutte tavaran hankinnasta. Muuta vaihtoehtoa ei todellakaan ole.
Säälin sellaisia vauvaikäisiä, joiden vanhemmilla ei ole rakkautta kasvattaa ja hoitaa lastaan kolmeen ikävuoteen saakka.
Eli annatko lapsellesi rakkautta vaiko kylmän kiven?
Kuinka moni tänä päivänä hoitaa myös omat vanhempansa (ja 24/7)... Valtaosa vanhuksista elää vanhainkodeissa tai vuodeosastoilla. Ennen olisi puhuttu omien vanhempien hylkäämisestä! Eli herätkää jo. Nyt eletään 2000-lukua ja perheentoimentuloon joutuu myös äiti osallistumaan (ellei isä ole hyvinpalkattu tai muulla tavoin ole talous turvattu, esim. synnytty kultalusikka suussa).
Lähipiirissäni on masentuneita ja aikanaan ovat olleet kotihoidossa kouluikään asti. Eli onko heidän äidit sitten hoitaneet heitä huonosti???
joopa masentuneita on- ei oo rakkautta toinen toisillensa. ei lapsellensa, ei vanhemmillensa. työnjohtajan,pomon käskytyksen alla.
"Säälin sellaisia vauvaikäisiä, joiden vanhemmilla ei ole rakkautta kasvattaa ja hoitaa lastaan kolmeen ikävuoteen saakka."
Rakkaudellahan sitä kaupasta ostetaan maitoa ja leipää ja lapselle vaatteita. Samalla rakkaudella maksetaan lääkkeet ja jatkuvat lääkärissä käynnit.
Jos mies ei tienaa hyvin, niin se tili menee tyystin ja kokonaan pakollisiin maksuihin (sähkö, vakuutukset, vesi, asuntolaina tai vuokra). Jos miehellä jää vaikka 2000 euroa kuussa käteen, niin kyllähän sillä pärjää. Mutta jos summa on 1000 euron paikkeilla, niin ei kyllä kovin leveää leipää sillä hankita.
No tulihan se sieltä. Eli siis leveä leipä. Ahneus ja sen ahneuden mukana jätetään lapset hoitamatta.
Siis noin tuhat euroo ei riitä???? laitahan asiat järjestykseen ja mieti uutellehen. Ihan ekaks lapsi ja vasta sitten ne muut tarvittavat. Te ette tartte kaupunkialueilla autoa lainkaan ja kaksi huonetta riittää kolmelle henkilölle. Ruokaa osaatte laittaa ihan itte keittää potut ja tehä kaurapuurot. Kalliita valmisruokii ette tartte. jne.
jos miehen nettopalkkaa lisätään kotihoidon tuki ja lapsilisä ja käteen jää n. 1300, niin väännäppäs rautalangasta, että miten tuo raha riittää kaikkiin pakollisiin menoihin. MIelestäsi jo 1000 euroa riittää??? Vuokra sähköt vesi muut laskut (esim. vakuutukset), niin siinä on jo aika tarkalleen tuo 1000 euroa mennyt. Jos tuo 1000 euroa jäisikin käytettäväksi ruokaan, vaatteisiin, lääkkeisiin, ym. välillisiin menoihin, niin ehkä itsekin joskus raskisin käydä kampaamossa tai ostaa uudet farkut....
Jos teidän ei tarvi maksaa vuokraa, sähkölaskua, vesimaksuja, vakuutusmaksuja, jne. ei tarkoita sitä että kaikki olisi niin onnellisessa asemassa.
Tai että jos teillä on kaikki käden ulottuvilla, niin kaikilla ei niin ole. Kaikki ei asu kaupungissa! Eikä kaikilla kuule ole peruspalvelut "naapurissa" - tietyt asiat löytyy vain naapurikunnista. Jos ja kun lähimmälle linja-autopysäkille on pitkä matka ja linja-autojakaan ei kulje kovin usein, niin kyllä oma auto helpottaa elämää. Eli täällä auto on pakollinen (ellein ole vara taksilla rällätä).
Kotiruokaa meillä syödään. Ei täällä eineksiä juuri käytetä. Viljellään vihannekset itse, kerätään marjat ja sienet, kalastetaan ja metsästetään. Siinä sinulle sitä leveetä elämää.
vähennäppä kuule tuosta 1000 eurosta vuokra, sähkö, vesi ja muut pakolliset maksut ja puhu sitten aheunedesta.
Pippuria mummu ja pappa hoiti n. 2-vuotiaaksia asti, jolloin katsottiin parhaimmaksi laittaa isompiin ympyröihin, oli kypsä. Ei hennottu antaa alle 1-v., koska ei osannut syödä, ei kävellä ja muutenkin oli avuton ryhmään. Nyt yli 2-v. on oiva paikka päiväkoti Pippurille. Oppii ryhmään. On tosi iloinen iltapäivällä. Ihan oikea paikka pippurille. Kiitos Kemin Toivolan päiväkoti!!
Siis apua mikä viestiketju! Kylläpä täällä on ilkeitä ja ahdistuneita ihmisiä. Olen itse kasvatustieteiden maisteri ja työskennellyt vuosia lasten kanssa. Nykykäsityksen mukaan ihanteellinen ikä lapsen päivähoidon aloittamiselle on 2-3 vuotta. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsi traumatisoituisi, mikäli joutuisi nuorempana hoitoon. Kasvatusalan ja psykologian ammattilaiset ovat yhdessä lainsäätäjän kanssa määritelleet, että päivähoidon voi aloittaa 9 kk ikäisenä. Sen katsotaan olevan ikä, jossa päivähoito on lapsen edun mukaista, mikäli kotihoitoa ei syystä tai toisesta voi järjestää. Lakatkaa syyllistämästä ja haukkumasta toisianne ja sen sijaan tukekaa toisianne äitiydessä!
kyllä maailmassa on lapsen kannalta paljon pahempia asioita, kuin hoidon aloittaminen 1-vuotiaana. USA:ssa äidit usein palaa töihin kun vauva on vasta 2-3kk ikäinen ja siellä sitä pidetään ihan normaalina. Toki useimmilla on varaa palkata nanny kotiin, mutta ei se äitiä korvaa...
Ja kotihoitoakin on monenlaista. Parhaimmillaan äiti touhuaa lapsen kanssa ja ottaa lapsen kotiaskareisiin mukaan. Mutta toisessä ääripäässä 2-vuotias katselee telkkua suurimman osan päivästä, jotta äiti saa surffata netissä. Päiväkodeissa sentään lapsen kanssa puuhastellaan pitkin päivää eikä lapsi passivoidu.
En minäkään ymmärrä syyllistämistä, jos äiti palaa töihin vaikka lapsi on alle 3v.. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta jäädä kotiin, aina se ei ole halusta kiinni. Ja jos joku haluaa mennä töihin pitääkseen kiinni tietystä elintasosta, niin mikä minä olen häntä huonommaksi äidiksi sanomaan.
on hiukan eri asia. Äidinriisto termiä alettiin käyttämään toisen maailmansodan jälkeen, kun tutkittiin lapsia, jotka joutuivat sodan aikana erilleen perheestään. Usein miten lapset sijoitettiin laitoksiin kauas kotikonnuilta. Ja nämä laitokset oli mitä oli:(
Äidinriisto ei todellakaan tarkoita sitä, että äiti käy töissä. Voi hyvänen aika sentään.
Meillä näin...miehen kanssa samassa työpaikassa, eri vuorossa. Lapsi oli 1v1kk kun menin töihin. Mies aamuvuorossa, minä menen työpaikalle vastaan lapsen kanssa ja hän tulee lapsen kanssa kotiin töiden jälkeen. samalla tyylillä muut työvuorot. sitä jaksettiin noin 1,5v. rankkaa oli, viikot periaatteessa yksinhuoltajana kun toinen aina töissä. Mutta lasta ei viety hoitoon...
En suosittele. Meillä lasta joudutaan pitämään säännöllisesti 9h päivässä 5 kertaa viikossa päivähoidossa, siis vaan päivät ja tuntuu olevan kaksivuotiaalle vielä turhan rankkaa. Vaan kun ei ole vaihtoehtoja kovin. Isä on yrittäjä ja aina töissä ja äidin päivä on aina se 8,5h. Kyydit hoitoon päälle. Lapsen päivä on aina 9 tuntinen. Pahaa tekee kun näkee että lapselle pitkä päivä joka ikinen päivä mutta minkäs teet. Yhtään enempää en halua lastani riepottaa tämäkin vaikka säännöllistä on, näkyy lapsessa. Uskon väittämään että pienen lapsen (alle3v) paikka on kotona.
tee lyhyempää työpäivää, 6 h/päivä.
Ohhoh!
Tuntuu siltä, että olen ihan kauhea äti kun laitoin lapsukaisen tarhaan 1 vuotiaana. Tämän jouduin tekemään siksi, että pystyin jatkamaan opiskeluitani, jotka loppusuoralla. Lapseni on hoidossa 6 tuntia päivässä ja usein saattaa olla kotona noin 2 kertaa kuukaudessa koko päivän. Häntä haetaan myös joskus tarhasta jo klo 12, joten kaikki päivät eivät ole edes kuutta tuntia.
Lapseni ei ole surkea ressukka joka istuu vaan nurkassa ahdistuneena, vaan hän on hyötynyt tarhasta mielestäni paljon, sillä esimerkiksi kävelemään oppiminen on nopeutunut, hän on oppinut sanoja ja lauluja. Lapseni nauttii olla muiden kanssa ja viestii muiden lasten kanssa. Kaikki 1 v lapset eivät siis todellakaan kärsi hoitoon laittamisesta. Lapseni on utelias ja tarvitsee virikkeitä ja toimintaa. Itse en suoraan sanottuna osanut kotona ollessani vastata kaikiin hänen tarpeisiinsa ja keksiä tarpeeksi monipuolista tekemistä.
Sanottakoon vielä että hän ei ole koskaan itkenyt perääni kun tarhaan hänet aamulla olen jättänyt. Tämä kertoo siitä että lapsella on perusturvallisuuden tunne kohdallaan, ja hän pystyy käsittelemään eroa äidistä hyvin ilman liiallista ahdistusta.
Lapset on yksilöitä, se pitää muistaa! Vanhemmat voivat paljon vaikuttaa lapsen päivähoidon sujumiseen, kun lapselle muodostetaan ihan vauvasta asti sama rytmi kuin mikä päiväkodissa on käytössä. Esim ruokailut ovat samaan aikaan kuin päiväkodissa, päiväunet nukutaan samaan aikaan kuin päiväkodissa, tms. Monet lapset juuri ahdistuat liian suurista muutoksista jota päiväkodin aloittaminen tuo tullessaan, samalla vuorokausi rytmillä voidaan pienentää tätä muutosta paljonkin. Pienelle lapselle on tärkeää, että päivä toistuu hyvin samanlaisena joka päivä, se auttaa poistamaan epävarmuutta.
Jokainen äiti tuntee lapsensa parhaiten, älkää kuunnelko ulkopuolisia syylistäjiä joiden ainoa tarkoitus on saada teille paha mieli.
Ei sillä kovin suurta vaikutusta muuten ole mutta isovanhemmat menettää mahdollisuutensa lapsen hemmotteluun kun osallistuvat kasvatukseen.
Vanhempien mahdollisuudet kahdenkeskiseen aikaan vähenee kun lasta ei enää vapaa-ajalla voi viedä kovin usein hoitoon.
Vanhempien omat harrastukset joutuu muutenkin karsimaan koska lapsi tarvitsee kaiken liikenevän vapaa-aikanne.
Isovanhemmat on lapsen kannalta hyvä vaihtoehto kun hoitopaikkojen ruoka- ja nukkuma-ajat on tarkat eikä niistä voi poiketa vaikka yö olisikin mennyt risaiseksi (niinkuin noin pienen kanssa usein päivähoidon alkaessa käy). Jos isovanhemmilla on mahdollisuus kulkea lasta ei tarvitse aamuvuorossa aikaisin viedä eikä iltavuorossa myöhään hakea.
Muistathan että alle kolmevuotiaan vanhemmalla on oikeus tehdä lyhennettyä työpäivää lastenhoidon vuoksi ja kela maksaa siitä pientä korvausta (osittainen kotihoidontuki)?
Vuorotyössä on se ongelma että lapselta kestää kauemmin oppia luottamaan siihen että vanhemmat palaavat kun se ei tapahdu aina samassa rytmissä (herätys-hoitoon-aamupala-ulos-ruoka-päikkärit-välipala-ulos-kotiin).
samaa mieltä. Minut hoiti mummot pienenä kun äiskä oli töissä, enkä muista juuri ikinä kaivanneensa äitiä, vaan lähin tunneside oli mummoihin...sanoisinkin niin, että äidit itse tekevät hallaa lähinnä itselleen ja omalle äiti-lapsi-suhteelleen jos antavat mummojen hoitaa lapsiaan JOKA PÄIVÄ esim. 8-10h. Itse hoidan lapseni kotona 2,5-3-vuotiaiksi, jonka jälkeen laitan osa-aikaiseen hoitoon kun lähden töihin. Mummot ovat itse joskus tarjoutuneet hoitamaan lapsia jos olisin mennyt töihin, mutta haluan nimenomaan ITSE hoitaa lapseni ja haluan, että minulla ja lapsillani on läheisempi suhde kuin itsellä oli äitiini lapsena.
Tottakai mummot voivat välillä hoitaa ja nähdä lapsia, on hyvä että heillä on hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta mummot eivät saa korvata äitiä! Näin saamme myös miehen kanssa enemmän kahdenkeskistä aikaa kun voimme pyytää isovanhempia lapsenlikoiksi kun itse olen kotona lasten kanssa (en viitsisi enää kysyä jos he hoitaisivat lapsia muutenkin joka päivä!) tai mummo käy välillä katsomassa lapsia, että pääsen jumppaan tms. asioille, mutta ei joka päivä eikä useana päivänä viikossa! (ehkä kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa) . Mitä pienempi lapsi viedään hoitoon, sitä paremmin ehkä lapsi sopeutuu näennäisesti, koska lapsi kiintyy hoitajaan niin paljon, että joskus alkaa pitää hoitajaa/mummua äitinä ja hoitopaikkaa jopa kotina :-(...
Äläpä yleistä. Itse olen kotirouvan lapsi, äitini oli siis aina meidän lasten kanssa kotona. Ja tästä huolimatta välini ovat aina olleet etäiset hänen kanssaan. Aika paljon on merkitystä sillä, miten paljon ja millä tavalla se kotivanhempi on lapsilleen läsnä. Ihan sama vaikka äiti olisi kaikki päivät kotona lasten kanssa, jos hän ei ole oikeasti heidän kanssaan vaan istuu esim. koko ajan tietokoneella.
Oma äitisuhteeni muuttui kunnolla etäiseksi vasta teini-iässä, etäännyimme toisistamme, sillä äiti ei ollut kiinnostunut minun mielipiteistäni eikä elämästäni. Se on sääli, sillä myöhemmin välejä on vaikeaa enää muuttaa.
Mielestäni nykyajalle on outoa jatkuva mantra pienten lasten kotihoidon tärkeydestä. Miksei ajatella pidemmälle ja pohdita esimerkiksi sitä, että perheellä olisi mahdollisuus lyhennettyyn päivään kun lapsi menee kouluun? Ja se teini-ikä... Silloin sitä vanhemmuus kunnolla taas punnitaan. Silloin pitäisi jaksaa olla kiinnostunut ja aktiivinen oman lapsen kanssa, muuten voi käydä niinkuin minulle ja äidille. Toki varhaiset vuodet ovat tärkeitä, mutta lapsen kehityksessä on niin paljon muitakin tärkeitä kausia, jolloin vanhemman läsnäolo on tärkeä.
täälä joku kirjoitti isovanhemmista, ettei heidän kuulu olla lasten hoitajia enää, kun ovat omat lapsensa jo kasvattaneet. todettakoon, että tämähän on täysin uusi ilmiö täälä suomessa. myös omat vanhempani ovat asuneet isovanhempieni luona monta vuotta veljeni ollessa pieni. sieltä on tullut lastenhoitoapu. miksi äidit ovat nykyään niin väsyneitä, yksinäisiä ja masentuneita? heidän (meidän) täytyy yksin yrittää hoitaa koko koti kun mies on töissä. ja omaa aikaa ei ole eikä miehen kanssa yhteistäkään aikaa.
en silti tarkoita että kaikkien pitäisi rynnätä johonkin anoppilaan asumaan. nyky-yhteiskunnasta enää hyvin harva voisi pystyä sellaiseen. mutta kyllä niitä isovanhempia voi käyttää lastenhoitoapuna, jos he itse haluavat lapsenlapsia hoitaa.