pystyyn se jäi
ei auttanut muotovaahto
pystyssä sojotti
jäykkää harjasta nostain
kuin mielenosoittaja
mitä lie kostain jostain
tyynynkolosta esiin noussut
ja pystyssä nyrkit seisoi
"Vapaus on sojottaa!"
kajahti peilistä
laupias aamunkoi
katseli vaieten vastaan
hurmahenkistä lastaan
yöstä noussutta uhmaa
ei tuota tuhmaa
siiville sivaltaa saata
antaa sen sojottaa
ehtiihän vanhana maata
nuoren on noustava
vanhojen tielle
se nyt on nuoruuden
kantava mielle
seisokoon tukkani
mitäpä tuosta
onpahan pehmeä
seinille juosta.
ei auttanut muotovaahto
pystyssä sojotti
jäykkää harjasta nostain
kuin mielenosoittaja
mitä lie kostain jostain
tyynynkolosta esiin noussut
ja pystyssä nyrkit seisoi
"Vapaus on sojottaa!"
kajahti peilistä
laupias aamunkoi
katseli vaieten vastaan
hurmahenkistä lastaan
yöstä noussutta uhmaa
ei tuota tuhmaa
siiville sivaltaa saata
antaa sen sojottaa
ehtiihän vanhana maata
nuoren on noustava
vanhojen tielle
se nyt on nuoruuden
kantava mielle
seisokoon tukkani
mitäpä tuosta
onpahan pehmeä
seinille juosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
............ha-ha-ha-hauska runo.
Välittömästi tuli lukiessa mieleeni tämä klassikko:
“
Hauen laulu
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
“
Aaro Hellaakoski
ai nyt neppasi sitaatit pois ja otsikosta puuttu väli, jotka kyllä laitoin. Tämä
Hauen laulu
on siis
Aaro Hellaakosken kirjoittama joskus muinoin.
Muinoin, muinoin. Se oli siihen aikaan kun Aaro hellaa koski.