Michael, katseli hiljaa ulos makuuhuoneen ikkunasta, huomenna olisi hänen 24vuotis syntymäpäivänsä ja Jean oli järjestämässä hänelle isoja juhlia. Hän mietti kaikkia ihmisiä joita sinne tulisi, joista hän tunsi tuskin puoliakaan. He olivat Jeanin ystäviä eivät hänen, kaikki täällä oli Jeanin, Michael ajatteli tuskissaan.
Hän ei halunnut juhlia, hän ei halunnut nähdä niitä typeriä ihmisiä, jotka katselivat häntä kuin jotakin palkintoa, naureskelivat ja puhuivat kieltä jota hän ei ymmärtänyt. Michael oli asunut Jeanin luona Pariisissa nyt vuoden, hän muisti kuinka oli rakastanut Jeania aluksi tai luullut rakastavansa, mutta nyt hän oli tajunnut että se mitä oli kuvitellut rakkaudeksi oli pelkkää kiitollisuutta, pelkkää onnea siitä millaiselta elämältä tai pikkemminkin millaiselta mieheltä Jean oli pelastanut hänet kun he olivat tavanneet New Yorkissa. Mikä tahansa oli ollut parempaa kuin se, mutta nyt hän huomasi olevansa jälleen ansassa. Ansa ei ollut yhtä paha kuin aikaisempi, mutta se kuitenkin tukahdutti häntä. Hän asui miehen luona, joka palvoi häntä, joka palvoi hänen nuoruuttaan ja kauneuttaan ja joka ylisti sitä rakkaudeksi, muttei kuitenkaan antanut hänelle oikeutta olla vapaa. Hän oli kaupungissa jota ei tuntenut, ihmisten keskellä joiden kieltä ei ymmärtänyt ja sitten oli Jean joka vahti hänen jokaista liikettään.
Hän ei ollut ymmärtänyt kuinka kahlittu hän oli ennen kuin oli tavannut Samin. Samin, joka oli saman ikäinen kuin hän, samanlainen kuin hän oli ollut silloin joskus vielä nuorempana, ennen tätä kaikkea. Sam sai hänet muistamaan oman nuoruuteensa, Sam toi häneen energiaa ja eloa jonka oli jo luullut kadottaneensa. Samin kanssa hän tunsi voivansa olla taas se sama poika joka hän oli ollut ennen. Sam pyöri hänen ajatuksissaan yötä päivää, myös Jean tuntui huomanneen muutoksen hänessä, eikä ollut siitä lainkaan iloinen.
Sam halusi että hän lähtisi pois Jeanin luolta, jotta he voisivat olla yhdessä. Kiitollisuudenvelka ja pelko pitivät häntä kuitenkin yhä paikallaan, hän halusi lähteä mutta tunsi ettei pystynyt. Miten hän sanoisi sen Jeanille, miten hän voisi murtaa hänen sydämensä niin...
Jatkan vielä myöhemmin...
Hän ei halunnut juhlia, hän ei halunnut nähdä niitä typeriä ihmisiä, jotka katselivat häntä kuin jotakin palkintoa, naureskelivat ja puhuivat kieltä jota hän ei ymmärtänyt. Michael oli asunut Jeanin luona Pariisissa nyt vuoden, hän muisti kuinka oli rakastanut Jeania aluksi tai luullut rakastavansa, mutta nyt hän oli tajunnut että se mitä oli kuvitellut rakkaudeksi oli pelkkää kiitollisuutta, pelkkää onnea siitä millaiselta elämältä tai pikkemminkin millaiselta mieheltä Jean oli pelastanut hänet kun he olivat tavanneet New Yorkissa. Mikä tahansa oli ollut parempaa kuin se, mutta nyt hän huomasi olevansa jälleen ansassa. Ansa ei ollut yhtä paha kuin aikaisempi, mutta se kuitenkin tukahdutti häntä. Hän asui miehen luona, joka palvoi häntä, joka palvoi hänen nuoruuttaan ja kauneuttaan ja joka ylisti sitä rakkaudeksi, muttei kuitenkaan antanut hänelle oikeutta olla vapaa. Hän oli kaupungissa jota ei tuntenut, ihmisten keskellä joiden kieltä ei ymmärtänyt ja sitten oli Jean joka vahti hänen jokaista liikettään.
Hän ei ollut ymmärtänyt kuinka kahlittu hän oli ennen kuin oli tavannut Samin. Samin, joka oli saman ikäinen kuin hän, samanlainen kuin hän oli ollut silloin joskus vielä nuorempana, ennen tätä kaikkea. Sam sai hänet muistamaan oman nuoruuteensa, Sam toi häneen energiaa ja eloa jonka oli jo luullut kadottaneensa. Samin kanssa hän tunsi voivansa olla taas se sama poika joka hän oli ollut ennen. Sam pyöri hänen ajatuksissaan yötä päivää, myös Jean tuntui huomanneen muutoksen hänessä, eikä ollut siitä lainkaan iloinen.
Sam halusi että hän lähtisi pois Jeanin luolta, jotta he voisivat olla yhdessä. Kiitollisuudenvelka ja pelko pitivät häntä kuitenkin yhä paikallaan, hän halusi lähteä mutta tunsi ettei pystynyt. Miten hän sanoisi sen Jeanille, miten hän voisi murtaa hänen sydämensä niin...
Jatkan vielä myöhemmin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
pehana tarina kukaan ei lähetä viestii sulle
Taitavasti kirjoitettu.
*menee lukemaan jatkon*