Amin Asikainen

No kaikkihan nyt ovat lapsia vielä tuossa iässä. Hyvin monikaan ei enää muista saati mieti niin vakavasti aiempia kokemuksiaan. Eri asia on tosin vakavampi kiusaaminen, mutta ongelma onkin se, ettei sitä todeta ajoissa tai siihen ei ole aikaa puuttua henkilökohtaisella tasolla.
Amin Asikaisenkin entiset kiusaajat ovat varmasti jo tätä nykyä ihan normaaleja ihmisiä, joilla on ehkä perhe, toisilla ehkä seuranaan tiiliskivet ja tyhjyys.

Koulu on pakkolaitos. Lapsi on se, joka sinne pakotetaan. Tarkoitus on hyvä, mutta monella lapsella tämä "elämänkoulu" aloitetaan liian nopeasti eli yhtäkkiä ollaankin stressaavassa kouluelämässä. Elämä muuttuu kun tulee 7 vuotiaana monelle viikottaiset heräämisrytmit, pakollinen oloaika laitoksen sisätiloissa tunteja päivässä ja sen lisäksi pitäisi pysyä mukana opetuksissa mikä on mielestäni täysin mahdoton asia jokaiselle lapselle, koska eihän sen ikäisen tarvitse olla täysin samaa rataa kehittynyt, kuten kaikki. Jos tällaista ilmenee, niin lapsi joutuu erityisluokalle ja saa hölmön maineen, joka kantaa koko loppuiän.
Sen lisäksi lapsihan ei ole vielä täysin sopeutuva ympäristölleen ja tovereilleen ja siksi tarvitsisi säännöllistä vahtimista jos lapsi sijoitetaan parinkymmenen muun sekaan, niin kuka vahtii ettei lapsen henkinen kasvatus kärsi?
Paljon on esimerkkejä, että se on niin monella kärsinyt.

Herääkin pohdintoja herättäviä kysymyksiä:
- Olisiko koulutussuunnitelmaa hyvä muuttaa lapsille joko lyhyemmäksi tai siirtää sitä nykyisestä käytännöstä myöhempään, ehkä jopa vuosilla?
- Mihin tarvitsemme näin paljon koulutunteja, kun niin moni asia pidentää koulupäiviä esim- välitunnit, ruokailut, liikunta, kielet... moni näistä on turhia.
- Onko tällainen pakottaminen kouluelämään inhimillistä?
- Miksi lasta ei kuunnella, missä on lapsen päätösvalta?