En ole minkään arvoinen

Älä, rakas angstilappsi, ajattele noin. Olet mittaamattoman arvokas juuri sellaisena kuin olet. Et itse vain näe kuinka arvokas.
Tässä maailmassa on niin paljon pahaa, ettei ole ihmekään että elämä tuntuu usein painajaiselta. On paljon ihmisiä ,jotka raa`asti omaa etuaan tavoitellen painavat toiset maahan häikäilemättä. Ja mikä pahinta, he eivät edes ymmärrä mitä tekevät. He eivät tajua kuinka paljon ja kuinka raastavaa tuskaa he voivat aiheuttaa muille. Se ei ole ihmekään, sillä he eivät tunne mitään.
Sinä, angstilappsi, saat olla iloinen siitä, että olet tunteva ihminen, ja osaat tuoda tunteitasi hyvin paperille. Kaikki eivät sitä osaa.
Tiedän, että monista tunteista on vaikea iloita. Olen itsekin kokenut nuorempana tuskaisia masennuksen hetkiä, niin pahoja, etten ikinä uskonut niistä selviäväni. Elämä tuntui turhalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Tunsin itseni likaiseksi, pahaksi, rumaksi, lihavaksi, tyhmäksi jne.
Vihasin itseäni yli kaiken.
En ole vieläkään rohkea, eikä minulla todellakaan ole hyvä itsetunto, mutta olen saanut elämääni niin paljon hyvää, että pystyn silti olemaan erittäin onnellinen. :)
Runoni, jotka olen nuorempana kirjoittanut, ovat useimmat niin kamalia etten niitä enää kunnolla pysty lukemaan, osan olen hävittänyt kokonaan ettei kukaan niitä ikinä näkisi.
Opin aikoinaan vihaamaan sanontoja: "Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin", ja "Kyllä sunkin elämä pian järjestyy, kun vain jaksat odottaa". Odotin ja odotin, tein kaikkeni että olisin onnellinen. Mitään ei tuntunut tapahtuvan. Sen vuoksi menetin toivoni onnellisuudesta.
Vasta kun olin pitkään ollut täysin toivoton, alkoi elämäni yllättäen järjestymään parhain päin. Kaikkea aivan uskomattoman ihanaa tapahtui niin yllättäen, että kului pitkään, ennenkuin uskoin sen olevan totta. Ensin pelkäsin koko ajan ja olin aivan varma, että pilvilinnani taas romahtavat, vieläpä entistäkin pahemmin, mutta niin ei käynyt. Vaikka en ikinä olisi uskonut, olen pian vuoden ollut onnellinen ja , yllättävää kyllä, olen alkanut luottaa siihen, että elämä kantaa.
Olen ymmärtänyt, että minä en elä turhaan. Minulle on oma paikkani maailmassa, ja olen persoonana ainutlaatuinen. Niin olet sinäkin, angstilappsi, ja aivan jokainen muukin ihminen. Myös sinulle on oma paikkasi, etkä ole maailmassa turhaan. Voi, kunpa saisin sinut uskomaan sen, ja arvostamaan itseäsi.

no tää nyt oli vaan tällanen runo...(: