Mikä on kokemuksenne, mikä kustantamo lähettää nopeimmin vastauksen, joko hylkykirjeen tai hyväksynnän?
Keneltä nopein vastaus?
Rampoo
452439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Avain. Kolme päivää.
Varmaan aina vaihteleekin, riippuen myös sattumasta. Yleensä odotus kestänyt puolesta vuodesta yli vuoteen, mutta kerran tuli yhdeltä kustantamolta parin vkon sisällä hylky, toisella kertaa samalla kustantamolla taisi kestää lähemmäs vuosi. Avaimelta en sen sijaan saanut koskaan mitään vastausta (kässärin lähetyksestä jo monta vuotta), eli omalla kohdallani se ainakin oli kaikkea muuta kuin nopea.
Ei näissä mitään selkeää logiikka ole. On vain sattumaa mihin hetkeen kässäri osuu ja mahtuu. Jos iso kasa kässäreitä on purettu tai kässäristäsi kiinnostutaan, alkaa tapahtua.
En oikein jaksa uskoa, että olipa kässäri millainen hyvänsä, niin aivan tuntemattoman kirjoittajan ollessa kyseessä alkaisi tapahtua.
Ettei olisi sanottu tätä täällä lukemattomat kerrat ennenkin.
Kaikki aloittavat tuntemattomina: Tuomas Kyrö, Mari Mörö, Hannu Raittila, Rosa Liksom jne. jne. En olisi siitä asiasta huolissani, ainahan joka vuosi kustantajilta ilmestyy uusien, tuntemattomien kirjoittajien esikoisteokset.
Södikalta palautetta romaanikäsiksestä 7 päivässä, Gummerukselta hylky lyhyestä tekstistä 2 kuukaudessa.
Siis oikein palautetta? Vai hyväksymispäätös vaiko hylky?
Nimenomaan palautetta eli korjausehdotuksia, ei varsinaista hyväksymispäätöstä.
Tuohan oli positiivista: ne siis olivat kiinnostuneita tekstistäsi. Et kertonut jatkoa, oletko tehnyt korjausehdotukset ja tarjonnut tekstin sinne uudestaan. Ja mistä arvelet johtuneen noin poikkeuksellisen lyhyen vastausajan? Jos et ole esikoiskirjailija niin sitten sen kyllä ymmärrän.
En ole julkaissut vielä mitään. Saatekirje varmaan herätti kiinnostuksen ja se, että mainitsin saaneeni heiltä palautetta jo edellisestäkin käsiksestä. Tämä oli toinen käsis, jonka lähetin WSOY:lle, lähinnä sinne siksi, että sain heiltä rakentavaa ja positiivista palautetta myös ekasta käsiksestä. Mutta olin niin nuori, etten tajunnut palautteen arvoa. Petyin vain kummallakin kerralla, etten saanutkaan kustannussopimusta siltä seisomalta! Nyt vähän vanhempana ymmärrän, että olisi pitänyt ottaa vinkistä vaari ja muokata niitä käsiksiä neuvojen mukaan, mutta minä suivaannuin ja lähdin kirjoittamaan aivan uutta. Tai siis "masennuin" pariksi vuodeksi ja rupesin sitten viime vuonna rustaamaan uutta. Tätä uusinta pidän toistaiseksi vakan alla, hion ja korjaan ja käytän arvostelupalvelua ennen kuin lähetän millekään kustantamolle. Ja tällä kertaa muillekin kuin södikalle.
Joka tapauksessa uskon, että saatekirjeellä on suuri merkitys sille, paneeko kustantaja käsiksen pinon alle vai päällimäiseksi. Kustannustoimittajat ovat vain ihmisiä, joten lienee ymmärrettävää, että heitä kiinnostavat enemmän vahvan kirjoittajataustan omaavien ihmisten yritykset kuin 16-vuotiaan lukiolaisen, vaikka tasolla ei mitään eroa loppujen lopuksi olisikaan. Kannattaa mainita aina kaikki kirjoittamiskokemukset tyyliin kirjoittajakurssit, lehtijutut, kirjoituskilpailut, koska niiden avulla kustannustoimittaja saa ennakkoaavistuksen siitä, minkätasoista tekstiä on odotettavissa. Itse olen kääntäjä, joten kustannustoimittaja voi olettaa, että ainakin pilkkuvirheet ovat käsiksessä minimaalisia ;)
sori, annoin vahingossa miinuksen kun piti avata viesti!
Kyllä minäkin panostin saatteeseen, mutta hiukan toisella tavoin. Yritin saada sen tekstin kuulostamaan kiiinnostavalta. En tullut maininneeksi, että teksti oli käytetty parissakin arvostelupalvelussa, arvelin mm. jonkin täällä aiemmin käöydyn keskustelun perusteella, että se saattaisi pikemminkin ärsyttää: mahdollinen kustantaja haluaa arvioida itse. Mitään kirjoittajakursseja en myöskään maininnut ja kilpailumenestyksiä ei ole. Kirjoittamisestani noin yleensä kerroin kyllä. mutta entäs jos se kirjoittaminen on ollut kovin vähäistä lukuunottamatta sitä lähetettyä käsikirjoitusta?
Kustantajahan ei voi mitenkään siitä saatekirjeestä arvata, onko kyseessä 16-vuotias vaiko 80-vuotias henkilö, ellei sitä heille kerrota. Minä en kertonut, asialla ei ole merkitystä. Sitäpaitsi kustannustoimittajalla saattaa olla käsitys, minkäikäinen esikoiskirjailijan tulee olla. Tosin niitä on viime vuosinakin ollut erittäin monenikäisiä. Sitä suuremmalla syyllä asialla ei mielestäni ole merkitystä.
Saatteesta pystyy kyllä päättelemään, onko suomen kieli hallinnassa, vaikka ammatti ei olisi millään kirjallisuutta lähellä olevalla alalla. mainitsin "pitkin hampain" koulutukseni ja ammatin, vaikka minusta sekin on epäolennainen tieto.
No kauanko kesti, että sait vastauksen? Eli toimiko tuo taktiikka? Oman käsitykseni ja kokemukseni mukaan kustannustoimittaja nimenomaan arvostaa kirjoittajakokemusta, se siellä cv:ssä on olennaista, ei niinkään siviiliammatti, paitsi jos sillä on jotain olennaista merkitystä aihepiirin kannalta. On toki uskottavampaa lukea sairaalaympäristöön sijoitettu romaani, jos kirjailija on itse työskennellyt sairaalassa kuin jos paikka olisi tuttu vain Liisa-tädin umpparileikkauksen aikaisilta vierailuilta.
Kustannustoimittajat eivät yleensä suinkaan ärsyynny siitä, että teksti on käytetty arvostelupalvelussa. Päinvastoin, positiivinen palaute arvosteluplavelusta ja se, että kirjoittaja kertoo korjanneensa tekstiä palautteen mukaisesti tarkoittaa k-toimittajalle, ettei tässä kaupitella ainakaan aivan keskeneräistä tekelettä. Muokkaamattomia, virheitä viliseviä raakaversioitakin tarjotaan kustantamoille satoja yhden ainoan vuoden aikana.
En ole toistaiseksi saanut yhtään vastausta. Joten en voi kertoa, toimiko vai ei, laitoin käsikirjoituksen vasta muutama viikko sitten.
Jos joku viitsii lukea edes muutaman sivun, niin tekstistä itsestään näkee, ettei se ole mikään muokkaamaton raakaversio. Ja mitä tulee arvostelupalveluihin, niin toisen pohjalta muokkasin tekstiä, toisen pohjalta en, koska se oli niin yleisellä tasolla olevaa tekstiä itsessään, etten saanut siitä mitään otetta. Jos olisi kehdannut, olisi pyytänyt rahat takaisin ihan vain jotta kyseinen arvostelija rupeaisi antamaan ihmisille konkreettisempaa palautetta, jotain johon voi tarttua.
Teksitini tapahtuu pääosin vieraassa kulttuurissa ja edellytti tiedonhankintaa netistä ja sanomalehdistä, siinä on osa keskeisistä henkilöistä kyseisestä kulttuurista, heidät oli pakko kuvitella, ei siinä mitkään kotimaiset ammatilliset tiedot olisi olleet avuksi.
Eihän Mika Waltarikaan koskaan käynyt Egyptissä eikä tehnyt Faaraon henkilääkärin töitä kallonporauksesta puhumattakaan. . Ja ihan hyvän kirjan kirjoitti.
Ja saatekirjoituksesta puheen ollen, sillä ei kirjaa julkaista, kyllä se on itse käsikirjoitus, joka ratkaisee julkaisukynnyksen. Onnea vaan teille kaikille kirjailijanaluille. Teette varmasti kaikki hienoa työtä suurella sydämellä, uskokaa itseenne!
Eikös täällä aina sanota, että hyvä teksti itsessään "puhuu"? Saatteella on merkitystä, mutta vain hetkellistä. Jos joku viitsii tarttua tekstiin ja kiinnostuu, niin saatteen puutteet tai yksityiskohdat unohtuvat.
Jotkut kustantamot lupaa vastata 3 kk sisällä mutta yhdeltäkin tuli lopulta hylkäys noin vuoden päästä... ja toisaalta se hyväksyntä tuli toiselta alle viikossa (ja se johti kustannussopimukseen). Siihen nopeaan hyväksyntään vaikutti eniten juuri se saatekirje, joka kuulemma sai kustantajan nappaamaan juuri minun kässärini pikaluettavaksi ennen muita, vaikka pinossa oli odottamassa monta aiemmin lähetettyä. Joo joo sanotaanhan sitä että hyvä teksti itsessään puhuu ja olishan se hienoa jos kustantajalla olisi aikaa perehtyä syvällisesti jokaiseen kässäriin, mutta arvatkaa kuinka monta kässäriä kustantaja saa postissa joka viikko?
Jotenkin se oma käsikirjoitus on saatava erottumaan siitä pinosta, ja hyvä saatekirje on tässä paras keino. Saatekirjeen on annettava kustantajalle syy ottaa juuri tämä kässäri pinosta luettavaksi (kyllä monet varmasti lukevat saapumisjärjestyksessä, mutta en olisi siitä ihan varma, kun omanikin meni odottavan pinon ohi). Saatekirje on yksinkertaisesti mahdollisuus myydä käsikirjoituksesi kustantajalle. Ja vaikka kirjailijana (tai kirjailijanalkuna) et kenties haluaisi ajatella mitään niin rahvaanomaista kuin myynti ja markkinointi, jos haluat kustannussopimuksen, on hyvä oppia ajattelemaan saatekirjettä mahdollisuutena saada kustantaja kiinnostumaan juuri sinun kässäristäsi (jo ennen kuin kustantaja on edes lukenut ensimmäistä sivua).
Oma saatekirjeeni oli yhden A4:n pituinen ja sisälsi henkilotiedot (ikä, koulutus jne: kyllä kirjailijan persoonallisuuskin kiinnostaa kustantajaa, varsinkin kun nykyisin on noita persoonallisia julkkiskirjailijiota), tiivistetyn listan muusta kirjoituskokemuksestani (julkaistuja lehtiartikkeleja yms) ja muuta itseni kehumista. Lisäksi laitoin mukaan melko tiiviin synopsiksen.
Onnea matkaan!
No tässähän selitettiin täsmällisesti se, mitä itsekin yritin teroittaa: ei saatekirjeella kustannussopimusta saa, mutta se saattaa nopeuttaa käskikirjoituksen lukemisaikataulua. Kustannustoimittajat eivät ehdi kuin vilkaista suurinta osaa käsiksistä. Ellei saatekirje pure ja vakuuta kustannustoimittajaa, ei hän välttämättä koskaan pääse edes käsiksi siihen pinon alimmaiseksi jumiutuneeseen tekeleeseen, kun jatkuvasti tulee uusia käsiksiä, joita tarjotaan lisäksi "myyvän" saatekirjeen kanssa.
No totta mooses kaikki nämä asiat teoriassa tietää, mutta osaako kaikki tehdä myyvää tekstiä?
Sitäpaitsi mikä on myyvää, on (myös) subjektiivinen kysymys. Yksi kustannustoimittaja tykkää yhdenlaisesta, toinen toisesta.
Pelkästään tässä ketjussa on tullut eriäviä näkemyksiä siitä, mitä saatteessa pitää olla ja silti tuntuu siltä, että ne jotka asiaan ottavat kantaa, ovat todella panostaneet siihen saatteeseen. Eli kaikkien tekstit voitaisiin noin periaatteessa ottaa vakavampaan tutkintaan.
Tokko kukaan pistää saatetta tyyliin "olen pasi pöntinen, 31 vee alakyhnynmäeltä, ohessa on mun eka käsis, lukekaa, se on muuten hyvä".
Jep jep. Nyt sitten tiedän etukäteen, miksi käsikirjoitukseni tullaan hylkäämään. No ei se mitään, jään kesällä vuoden vuorotteluvapaalle, onpahan aikaa hioa saatekirjettä, ja ehkä vähän sitä kässäriäkin.
Vakavasti ottaen, olen kokenut saavuttaneeni puoli voittoa saadessani ajatukseni, tarinani, huumorini, mielikuvitushenkilöni paperille pois kummittelemasta mielestäni. Ja välillä kirjoittaminen oli helkkarin hauskaa, nauroin katketakseni tarinoilleni. Se on nyt nipussa ja odottaa mielestäni viimeistelyä, hiomista tai roskakoria, ellei sitten kustantaja ole eri mieltä.
So what! Tulipahan yritettyä, eikä tarvitse tulevaisuudessa miettiä, että olisiko tässä tallustellut mahdollisesti Suomen paras kirjailija Kappelista kohti auringonlaskua ja Kosmosta...
Terv. pasi pöntinen 50 vee alakyhnymäeltä
Nyt on pakko sanoa pian esikoiskirjani julkaisevana, että ei sillä saatekirjeellä ole kauheasti merkitystä. Olen kysynyt tätä asiaa isolta kustantajalta suoraan. Siis sitä, mikä hemmetti siinä on, kenen teksti noteerataan ja kenen ei. Vastaus oli yksinkertainen: hyvä teksti erottuu, oli aihe mikä tahansa. Liian markkinointihenkiset, tyrkyttävät ja tekotaiteelliset saatekirjeet enemmänkin häiritsevät kuin auttavat asiaa. Kehittäkää tekstiänne, älkää saatteita.
Ööh... onko kirjailijanaluilla ymmärryksessä vikaa, vai mistä syystä täällä jankataan samaa asiaa? Kukaan saatekirjeen tärkeydestä kirjoittanut ei ole väittänyt saatekirjeen tuovan kustannussopimusta, vaan ainoastaan vinkannut "myyvän" saatekirjeen nopeuttavan tarjotun tekstin käsittelyä. Ei hyvä saatekirje voi pelastaa huonoa käsikirjoitusta, mutta tylsä saatekirje saattaa hidastaa hyvän tekstin käsittelyä. Käsittely= käsiksen lukeminen. Tulikohan se pointti nyt selväksi?
Se on totta, että ihmisillä on erilainen käsitys siitä, mikä on myyvää. Myyvällä tarkoitan itse tässä yhteydessä sellaista tekstiä, joka herättää nimenomaan kustannustoimittajan kiinnostuksen, en sellaista, jolla saisi Aino-muorin ostamaan käytetyn Ladan.
Asioista eri mieltä oleminen ei ole jankkaamista. Tämä saatekirje on ollut hyvä keskustelunaihe, ja saatiinhan asiaan jo näkökulmaa kustannustoimittajankin puolelta.
Minulla ei ole ymmärryksessäni vikaa, vaan kerron, mitä erään Suomen suurimman kustantamon kustannustoimittaja on minulle sanonut.
En viitannutkaan eri mieltä olemiseen kirjoittaessani jankkaamisesta, vaan siihen, että toistellaan "ei saatekirjeella saa kustannussopimusta" , "käsikirjoitus hylätään huonon saatekirjeen vuoksi", "hyvä teksti puhuu puolestaan, ei saatekirjeellä ole merkitystä". Kun kukaan ei tietääkseni ole päinvastaista väittänytkään, vai?
On ihan eri asia kirjoittaa, että myyvä saatekirje nopeuttaa käsikirjoituksen lukemisaikataulua kuin että myyvä saatekirje takaisi kustannussopimuksen.
Ja tästäkin voi olla eri mieltä, mutta älkää viitsikö enää vääristellä selkeää sanomaa tyyliin "ei sillä saatekirjeellä ole julkaisemisen kannalta väliä", kun moista ei väitetäkään. Kysymys on vain siitä, kuinka saada kustannustoimittaja ylipäätään lukemaan se käsis, kun niitä kaikkia ei todellakaan tiirata suurennuslasin kanssa läpi.
Joistain viesteistä tässä ketjussa saa kyllä sen käsityksen, että jos saatekirje ei ole myyvä/ ei miellytä kustannustoimittajaa, kenelle se sattuu kohdalle, käsistä ei katsottaisi lainkaan ja hylsy tulisi automattisesti, jotta päästään katsomaan seuraavaa.
No, saate on vain alustava mielikuva tarinasta / kirjoittajasta. Eihän se vielä mitään tyrmää...
Mäntykustannukselta meni puolitoista viikkoa.
wsoy:llä meni kaksi kertaa 7-8kk. tammella yhtä kauan.
Mitä parempi käsikirjoitus, sen helpompi on laatia inspiroiva saatekirje. Kyllä ammattimainen kustannustoimittaja näkee jo käsikirjoituksen otsikosta, kielestä ja muutamasta liuskasta homman tason... eli meneekö sivuun vai jääkö odottamaan syventyvää lukemista.
Olkoon miten hyvä saate tahansa ja se tekstin alku, niin jos kustannustoimittaja ei jostain syystä tykkää vaikkapa aiheesta, niin ei ne viitsi lukea.
Ei se aiheesta ole kiinni, vaan näkökulmasta, miten aihetta tarkastellaan.
Kustannustoimittaja tietysti etsii talolle kustannettavaa, ei itselleen, joten ei se oma maku ole kaiken mittari, vaan kaunokirjallisuuden, taiteen tuntemus.
Saatekirje on nopeasti lukaistu. Ehkä sen kannattaa sisältää Lupaus, jonka käsikirjoituksen läpilukeminen Lunastaa. Runokokoelma herättää varmasti erilaisia odotuksia kuin paksuhko romaanikäsikirjoitus. Jos jompi kumpi herättää jännityksen, halun tutkia ja pohtia tekstiaineistoa, ollaan jo pitkällä. Hyvä saatekirje lienee sellainen, että uteliaisuus kasvaa sopivasti. Ei liika, ettei tule torjutuksi. Ei liian vähän, että odotusarvo on vaatimaton tai jopa mitätön.
.........no jopa taas on hauskaa tekstiä C. Line,
siis
"jännityksen, halun tutkia ja pohtia tekstiaineistoa"......... no mitä ihmettä ne kustantajat vielä
jännitystä ja halua tutkia ja pohtia tekstiaineistoa, siis tarkoitatteko nyt että ovat niin tympääntyneitä ja pökkelöityneitä, että
saatekirjeen
pitäisi sitten jotenkin
herättää eloon ?
....... pöh, saattaa hyvinkin olla että en ymmärtänyt lukemastani taas yhtikäs mitään.......... oivoi.......... ja Parnassossakin oli taas ihan kummaa tekstiä siellä blogissa.......
huoh! ... kun en jummarra näitä kirjallisuusjuttuja..... onko joitakin opaskirjoja, jossa selitetään
kirjallisuusihmisten päänsisäisiä juttuja ?
Pian esikoiskirjansa julkaisevalle onnittelut!
Edellinen kässärini johti neuvotteluihin, jotka ei kuitenkaan päätyneet sopimukseen... mutta yhteydenotoissaan yksi kustantamo sanoi ihan suoraan, että aiheeni ei kiinnosta. Pyysivät kirjoittamaan toisesta aiheesta... Eli aiheella ainakin on väliä. Se on tietysti luonnollista, jos ajattelee, että kustantamojen tavoite on myydä.
Kyllä mulle tuli sellainen mielikuva, että saatekirjeen ja ennen kaikkea ensimmäisen luvun perusteella teksti oli valittu tarkempaan lukemiseen.
...... no piti minunkin lukaista ketjua uudelleen että kuka esikoiskirjailija
siis
ko16_
.......................hianoo! Onnittelut täältä myös!
ja käväisin tuolla Parnasso taas uteliaisuuttani,
ja siellähän se juttu alkoi leviimään,
hianoo, ettei nyt vaan sohastu jo kuni kusiaispesään............ täytyy seurata millon taas putoan kärryiltä......... huoh !
ja vielä
bassanio
laittaisitko tähän joitakin aiheita jos satut tietämään mitä odottavat nyt nämä kustantajat,
olis kiva !
Valitettavasti en osaa tarjoilla killeraiheita, mutta tietysti sitä kirjatarjontaa yms seuraamalla voi ounastella trendejä... Toisaalta luulenpa, että kannattaa olla uskollinen omille aiheilleen, eikä liiaksi valita aihetta myyvyyden mukaan. Siitä tulisi todennäköisesti paperinen - ja ennen kaikkea siitä ei olisi kirjoittajalle itselle kummostakaan iloa.
erittäin hyvä vastaus!!
Kiitos vastauksesta bassanio.
Kävin eilen kirjastossa lukaisemassa Image lehdestä sen Sofi Oksasen jutun. Ja siinähän on kaikki mitä tämänpäivän kirjailijanalun tuleekin tietää. Toimii samalla tavalla kuin
Sofi Oksanen.
Yes!
Olipa hyvä vinkki! Käväisin näet lukemassa Sofin menestystarinan Image-lehdessä ja artikkeli oli kyllä vaikuttava. Ihailen hänen monipuolisuuttaan, liikenaisälyä yhdistettynä taiteellisuuteen. Mukava oli myös kuulla, että hän on vain ihminen:) Hänen käsikirjoituksensa rakennetta oli jouduttu kovasti hiomaan.
Tosin en itse ikinä haluaisi tuollaista kuuluisuutta, en edes päätoimista kirjailijanuraa, vaan enemmäkin kirjoittaa ja keskustella pienessä piirissä niistä aiheista, jotka itselleni ovat hyvin tärkeitä.
Vielä käsikirjoituksen lähettämisestä kustantajalle... oletteko lähettäneet paperitse vai sähköpostin liitetiedostona kuten useimmat kustantamot nykyisin suosittelevat? Oletteko saaneet kuittauksen, että lähetys on saapunut perille asti?
lähetin omani paperina ja sain parissa päivässä kirjeen, että perillä on. menee 2-3kk kunnes ehtivät lukemaan.
tästä on siis pari viikkoa.
toiselta (pieneltä) sain e-mailin parissa viikossa, että käsikirjoitukseni ei sovi heidän ohjelmistoonsa.
onnea matkaan!
Onko kenelläkään kokemusta Tammesta?
on sen verran, että sain kerran hylsyn n. 8kk:n päästä :-(
No ei ole sitten nopeudella pilattu
Itse lähetin yhdelle liitteenä, eikä sitä ole kuitattu. Mutta jään siis odottelemaan hylsyä:)
Itselläni on ensimmäisen käsikirjoituksen osalta kokemusta Tammelta. Sieltä tuli muistaakseni noin kuukauden kuluttua kirje, jossa oli valtavasti korjausehdotuksia mutta erittäin kannustavaan sävyyn. Valitettavasti aloin heti työntekoon, miettimättä palautetta riittävästi ja näin käsikirjoitus meni huonompaan suuntaan. Eli korjausehdotuksia kannattaa myös pohtia!