Vanha stadin kundi muistelee

Vielä on minulle Helsinki se kotikaupunki, vaikka en 15 vuoteen siellä ole asunut.
Nostalgisia nuoruuden, ja lapsuudenkin muistoja nousee mieleen.
Esplanadin puisto, jossa Vappuna oli viuhkaa, ilmapalloa ja keväisiä ihmisiä kävelyllä perheittäin.

Kaivopuiston ihanat kalliot, Sepänpuiston pesäpallo illat, ja talvisin Johanneksenkirkon luistunrata:D

Kaikki niin lähtemättömästi jääneet mieleen, vieläkin muistan mäet Seurasaaressa, jossa hiihdimme siskoni kanssa, uintipaikat Uunisaaressa ja Pihlajasaaressa.

Työelämän aikana oli tapanani kävellä joko Tähtitornin mäelle, tai Kaivopuistoon, ostaa Eromangan lihapiirakka takaisin tullessa, keskustassa en silloin välittänyt kävellä.

Liikun ilmeisesti senverran usein Hesassa, etten koe niin suurta muutosta. Katukuvaan on pikkuhiljaa tullut värillisiä, nuo Romanikerjäläiset ovat jo levittäytyneet kehä 3 sisäpuolelle, Kauniaisiin ja Myyrmäkeen Vantaalla.

Kesä--ja kauppatori :) kojuineen, saaristoveneet ahavoituine myyjineen,
Vanha Kauppahalli turistineen kuuluvat vieläkin kesääni.

Strindbergin kahvila Aleksilla on kiva paikka pistäytyä, ja Korkeavuorenkadun pikku putiikit on viehättäviä.

Kiseleffin basari suurtorilla on houkutusten paikka, käsitöineen, hintojen ollessa kalliimpia sen myötä.

Kiasma tarjoaa hyvän katsauksen mitä ajassa tapahtuu taiderintamalla.

Kun puut viheriöivät Espalla, kuljen rantaa kohti, haistelemaan merituulia ihmisvilinässä,--- tuntemaan kotikaupungin tutun sykkeen:D

Stadlaisuuden ohuus.
52v sitten muutin Helsinkiin ja sieltä Vantaan kautta Espooseen.
Nyt löysin divarista Oulun tervaporvareista kertovan kirjan, painettu 1934 ja sen välistä raitsikka lipun, rahastajan rei'ittämä lippu on varmaan ennen sotia ajalta.

Ei ollut luultavasti Stadilainen kirjan omistaja, mutta raitsikalla matkusti klo 8 - 14pv
luki kirjaa ja laittoi biljetin kirjan merkiksi.
Näin pitkälle pääsin tutkimuksissani ja on ollu hauska tutustua Helsingin historiaan mielikuvituksen värittämänä.

Luistinrata tuntuu olevan muillakin ensisuudelman tyyssija. Saihan siellä tilaisuuden esitellä sukupuolensa suloa ja voimaa, pullistella poika lihaksiaan ja tyttö liehutella hiuksiaan piruetissa. Kisailu vei helposti lumipenkkaan, siinä oli ihan pakko painaa huulet toisen huulille.

Kirkonkylän yhteiskoulun konvareissa käytiin, opet valvoivat niitä piirileikkimeininkejä, lukiossa saatiin tanssiakin. Kotihipoissa soitettiin Paul Ankaa ja Elvistä, Olavi Virtaakin tietysti. Vihreät niityt viimeistään liimasi tanssiparit lähituntumaan , ja vyötärö oli silloin niin kaponen että pojan sormet miltei yhteen ylettyivät. Kotona isä ja äiti odottivat ja saattoivat nähdä verhon takaa, kuka antoi tyttärelle hyvänyönsuukon. Kaikki tunsivat toisensa, vain teetä, limua ja mehua juotiin . Kesäisin tavattiin tanssilavalla , uimarannassa ja sen mielitietyn kanssa soudeltiin...ihanan viatonta mutta myös kiihottavaa , aikuisuudelta odotti paljon.

Hesaan solahdin kuin itsestään opiskelun kautta, mutta melko pian Otaniemen suunta tuli tutuksi. Sille tielle jäin, Espoosta tuli kotikaupunkini, lapset syntyivät Jorvissa . Espoolaisuus ei ole oikein mitään kaupunkilaisuutta, hajalleen radan varrelle ja vanhojen kartanoiden maille rakennettuja lähiöitä enimmäkseen. Ei Tapiolakaan ole entisensä, mitään selkeää keskustaa Espoossa ei ole. Komeille merenrantakalliolle nopeasti tiheään rakennetulta pientaloalueelta pakenimme kohti väljempiä maisemia. Varmaankin maaseutulainen syntyperä on vetänyt vesien, metsien, peltomaisemien ja puutarhan piiriin. Hesaan on nytkin mukavan lyhyt matka, siellä on kiva tavata ystäviä ja käydä kulttuuririennoissa ja kahviloissa, tärkeimmät vaatteet ostamassa. Helsinki on uskomattoman kaunis myös mereltä käsin.

Kaisaniemessä rusettiluisteltiin, kaatuiltiin ja välillä pussailtiin että kaatumisesta aiheutuva kuumotus kankuissa helpottaisi.
Sitten alkoi saada osamaksulla Kappakeskuksesta ja Minkistä kauniita tanssivaatteita, kun palkasta olisi mennyt suurin osa ostokseen, joskus ei olisi edes riittänyt. Silloin pukeuduttiin leninkiin tai hameeseen ja kauniiseen puseroon.
Kirjalla ja Hämiksellä tuli useimmin käytyä tanssimassa, paljon oli tanssijoita kaikissa paikoissa.
Kesällä Kustaankartanon vieressä oli hyvä lava joskus sielläkin oli artisti laulamassa, ja kansaa koko metsä täynnä, Lammassaaressakin kävin, mutta se venematka oli kylmä ja usein tuulinen.
Ihan tässä nuortuu näitä muistellessa, hyvää se vaan tekee muistellaan.

Taidat olla landelainen. Vanha stadilainen tietää, että Stadi on Stadi eikä stadi.

Stadilaiselle Stadi on paras paikka maailmassa, yhtä kuin pyhä paikka.Suotakoon se heille.
Kuten lippummekin on meille lähes pyhä asia. Fyysisesti lippu on vain pala kangasta eli sopimusjuttuja nämä.

On paikkoja mihin ei ole minkäänlaista hinkua. Kotipitäjällä ei ollut mitään annettavaa, kaikki muistot ovat ahdistavia, nöyryytyksiä,sieltä pois muutettuani olen jotakin parempaa ajateltavaa elämästä löytänyt. Kurjuutta kurjuutta sieltä, ei muuta.

Mikähän nuija se tämä Reino on? Ei sivistynyt ihminen ala korjailemaan tuolla itseänsä korostavalla tavalla toista kirjoittajaa. Sama se, kirjoittiko stadin pienellä vai isolla tulipahan ymmärretyksi. Ei myöskään nimittele ketään turvenuijiksi. Luulenpa, että nämä nimittämäsi ihmiset ovat paljon älykkäämpiä kuin sinä tuossa ylemmyyden tunnossasi.