Tasan 40 vuotta sitten päätti meidän perhe muuttaa veke stadista.
Minä olen neljännen polven stadilainen ja vaimo oli tullut stadiin evakkoon Viipurista.
Lapset syntyivät stadissa, tarkemmin Naisten klinikalla.
Neljässäkymmenessä vuodessa on stadi muuttunut paljon, kuten koko Suomikin.
Ei ollut silloin ennen Romanian mustalaisia kerjäämässä kadun kulmissa.
Ei ollut myöskään rys… eiku venäläisiä läheskään niin sankoin joukoin, kun nykyään.
Niin ja ei ollut virolaisia ja venäläisiä katuhuoria, kuten nyt, ainakaan niin monia, kuin nykyään.
Stadi on muuttunut paljon. Siitä on tullut kansainvälinen kaupunki, kaikkine hyvine ja ennen muuta huonoine puolineen.
Silloin ennen, joskus 1940 ja 1950 luvuilla stadi oli snadi suurkaupunki.
Kaduilla saattoi dallata yöaikaankin rauhallisin mielin. Ei tarvinnut pelätä tulevansa ryöstetyksi.
Ja silloin myös dallattiin, hengailtiin ja sekstailtiin esim. Espan puistossa, friidujen kanssa tietty.
Oi niitä aikoja!
Kun nyt tsiikaa töllöstä, kuinka Romanian mustalaisia kyörätään veks kalasatamasta, niin ei tee mieli yhtään stadiin.
Se stadi, jonka meikä tuntee on historiaa. Nykyinen stadi on jotain muuta, eikä stadin slangikaan ole enää sitä oikeata slangia, vaan jotain englannin ja suomen katukielen sekoitusta.
Aika kultaa muistot ja muistoja on paljon, mutta niitä ei kerrota kaikelle kansalle.
Sen sijaan laitan tähän loppuun Olavi Virran laulaman ”Helsingin laulun”, joka on ylistys synnyinkaupungilleni stadille.
http://www.youtube.com/watch?v=T1T__37Y_54
Minä olen neljännen polven stadilainen ja vaimo oli tullut stadiin evakkoon Viipurista.
Lapset syntyivät stadissa, tarkemmin Naisten klinikalla.
Neljässäkymmenessä vuodessa on stadi muuttunut paljon, kuten koko Suomikin.
Ei ollut silloin ennen Romanian mustalaisia kerjäämässä kadun kulmissa.
Ei ollut myöskään rys… eiku venäläisiä läheskään niin sankoin joukoin, kun nykyään.
Niin ja ei ollut virolaisia ja venäläisiä katuhuoria, kuten nyt, ainakaan niin monia, kuin nykyään.
Stadi on muuttunut paljon. Siitä on tullut kansainvälinen kaupunki, kaikkine hyvine ja ennen muuta huonoine puolineen.
Silloin ennen, joskus 1940 ja 1950 luvuilla stadi oli snadi suurkaupunki.
Kaduilla saattoi dallata yöaikaankin rauhallisin mielin. Ei tarvinnut pelätä tulevansa ryöstetyksi.
Ja silloin myös dallattiin, hengailtiin ja sekstailtiin esim. Espan puistossa, friidujen kanssa tietty.
Oi niitä aikoja!
Kun nyt tsiikaa töllöstä, kuinka Romanian mustalaisia kyörätään veks kalasatamasta, niin ei tee mieli yhtään stadiin.
Se stadi, jonka meikä tuntee on historiaa. Nykyinen stadi on jotain muuta, eikä stadin slangikaan ole enää sitä oikeata slangia, vaan jotain englannin ja suomen katukielen sekoitusta.
Aika kultaa muistot ja muistoja on paljon, mutta niitä ei kerrota kaikelle kansalle.
Sen sijaan laitan tähän loppuun Olavi Virran laulaman ”Helsingin laulun”, joka on ylistys synnyinkaupungilleni stadille.
http://www.youtube.com/watch?v=T1T__37Y_54
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vielä on minulle Helsinki se kotikaupunki, vaikka en 15 vuoteen siellä ole asunut.
Nostalgisia nuoruuden, ja lapsuudenkin muistoja nousee mieleen.
Esplanadin puisto, jossa Vappuna oli viuhkaa, ilmapalloa ja keväisiä ihmisiä kävelyllä perheittäin.
Kaivopuiston ihanat kalliot, Sepänpuiston pesäpallo illat, ja talvisin Johanneksenkirkon luistunrata:D
Kaikki niin lähtemättömästi jääneet mieleen, vieläkin muistan mäet Seurasaaressa, jossa hiihdimme siskoni kanssa, uintipaikat Uunisaaressa ja Pihlajasaaressa.
Työelämän aikana oli tapanani kävellä joko Tähtitornin mäelle, tai Kaivopuistoon, ostaa Eromangan lihapiirakka takaisin tullessa, keskustassa en silloin välittänyt kävellä.
Liikun ilmeisesti senverran usein Hesassa, etten koe niin suurta muutosta. Katukuvaan on pikkuhiljaa tullut värillisiä, nuo Romanikerjäläiset ovat jo levittäytyneet kehä 3 sisäpuolelle, Kauniaisiin ja Myyrmäkeen Vantaalla.
Kesä--ja kauppatori :) kojuineen, saaristoveneet ahavoituine myyjineen,
Vanha Kauppahalli turistineen kuuluvat vieläkin kesääni.
Strindbergin kahvila Aleksilla on kiva paikka pistäytyä, ja Korkeavuorenkadun pikku putiikit on viehättäviä.
Kiseleffin basari suurtorilla on houkutusten paikka, käsitöineen, hintojen ollessa kalliimpia sen myötä.
Kiasma tarjoaa hyvän katsauksen mitä ajassa tapahtuu taiderintamalla.
Kun puut viheriöivät Espalla, kuljen rantaa kohti, haistelemaan merituulia ihmisvilinässä,--- tuntemaan kotikaupungin tutun sykkeen:D
Stadlaisuuden ohuus.
52v sitten muutin Helsinkiin ja sieltä Vantaan kautta Espooseen.
Nyt löysin divarista Oulun tervaporvareista kertovan kirjan, painettu 1934 ja sen välistä raitsikka lipun, rahastajan rei'ittämä lippu on varmaan ennen sotia ajalta.
Ei ollut luultavasti Stadilainen kirjan omistaja, mutta raitsikalla matkusti klo 8 - 14pv
luki kirjaa ja laittoi biljetin kirjan merkiksi.
Näin pitkälle pääsin tutkimuksissani ja on ollu hauska tutustua Helsingin historiaan mielikuvituksen värittämänä.
Maalaistytölle muo stadilaisuuden ihmeet ovat utopiaa. Olen onnellinen varhaisnuoruuden ajasta maalaistalossa.
Silloin kun stadin kundit stiikailivat Espan puistossa friiduja, me salaa luimme elämän suurista ihmeistä sanomalehtiin paperoiduista kirjoista. Myclen, Punainen rudiini ja van de Felden Täydellinen avioliittoo avasi portit rakkauden suureen mysteeriin, uteliaisiin pikkukokeiluihin 50 luvulla.
Nuoruuden ajan kesäraitilla hulmahtelivat helmat ja punottavat posket Harley Davidsonin takapenkillä. Oltiin jopa yöjalassa, luettiin Jallua jonka kannessa hehkui Tabe.Myöhemmin opiskelija kommuuneissa vietettiin ns "taiteilija elämää" miten sen jokainen tietää.
Ehkä pahinta on nyt, ettei enää tahdo muistua eikä maistua mieleen miltä se aika tuntui elämässä. Piti olla siloposkinen punahuuli, takamus tiukka, trimmattu hiukset hulmuten sen ajn nuori. Ja pojilla Brylcremin tuoksu kutreilla antoi oman säväyksen hiuksiin. Saapashousut ja jatsarit eivät kuuluneet enää minun nuoruuteeni, ne olivat muotia 40 luvulla.
Olin 13v kun rusettiluistelussa suutelimme ja luulin että tulen raskaaksi, voi sitä suun pesua ensin lumella ja kotona vedellä. Tämän luulon poistajina toimivat em kirjat. Siitä se kiinnostus alkoi joka jossakin muodossa vielä hedelmää kantaa.Ei auta kun soitella musiikkia jo vuosisadan takaa,
"Silver threads among the gold"
Vuodet vieri armahani
elon ilta luoksein saa
Talven lunta kulmillani
vuotten siihen painamaa
Mutta rakas sinä mulle vaan
kallimpi oot kuin kukaan muu.......
Luistinrata tuntuu olevan muillakin ensisuudelman tyyssija. Saihan siellä tilaisuuden esitellä sukupuolensa suloa ja voimaa, pullistella poika lihaksiaan ja tyttö liehutella hiuksiaan piruetissa. Kisailu vei helposti lumipenkkaan, siinä oli ihan pakko painaa huulet toisen huulille.
Kirkonkylän yhteiskoulun konvareissa käytiin, opet valvoivat niitä piirileikkimeininkejä, lukiossa saatiin tanssiakin. Kotihipoissa soitettiin Paul Ankaa ja Elvistä, Olavi Virtaakin tietysti. Vihreät niityt viimeistään liimasi tanssiparit lähituntumaan , ja vyötärö oli silloin niin kaponen että pojan sormet miltei yhteen ylettyivät. Kotona isä ja äiti odottivat ja saattoivat nähdä verhon takaa, kuka antoi tyttärelle hyvänyönsuukon. Kaikki tunsivat toisensa, vain teetä, limua ja mehua juotiin . Kesäisin tavattiin tanssilavalla , uimarannassa ja sen mielitietyn kanssa soudeltiin...ihanan viatonta mutta myös kiihottavaa , aikuisuudelta odotti paljon.
Hesaan solahdin kuin itsestään opiskelun kautta, mutta melko pian Otaniemen suunta tuli tutuksi. Sille tielle jäin, Espoosta tuli kotikaupunkini, lapset syntyivät Jorvissa . Espoolaisuus ei ole oikein mitään kaupunkilaisuutta, hajalleen radan varrelle ja vanhojen kartanoiden maille rakennettuja lähiöitä enimmäkseen. Ei Tapiolakaan ole entisensä, mitään selkeää keskustaa Espoossa ei ole. Komeille merenrantakalliolle nopeasti tiheään rakennetulta pientaloalueelta pakenimme kohti väljempiä maisemia. Varmaankin maaseutulainen syntyperä on vetänyt vesien, metsien, peltomaisemien ja puutarhan piiriin. Hesaan on nytkin mukavan lyhyt matka, siellä on kiva tavata ystäviä ja käydä kulttuuririennoissa ja kahviloissa, tärkeimmät vaatteet ostamassa. Helsinki on uskomattoman kaunis myös mereltä käsin.
Kaisaniemessä rusettiluisteltiin, kaatuiltiin ja välillä pussailtiin että kaatumisesta aiheutuva kuumotus kankuissa helpottaisi.
Sitten alkoi saada osamaksulla Kappakeskuksesta ja Minkistä kauniita tanssivaatteita, kun palkasta olisi mennyt suurin osa ostokseen, joskus ei olisi edes riittänyt. Silloin pukeuduttiin leninkiin tai hameeseen ja kauniiseen puseroon.
Kirjalla ja Hämiksellä tuli useimmin käytyä tanssimassa, paljon oli tanssijoita kaikissa paikoissa.
Kesällä Kustaankartanon vieressä oli hyvä lava joskus sielläkin oli artisti laulamassa, ja kansaa koko metsä täynnä, Lammassaaressakin kävin, mutta se venematka oli kylmä ja usein tuulinen.
Ihan tässä nuortuu näitä muistellessa, hyvää se vaan tekee muistellaan.
Taidat olla landelainen. Vanha stadilainen tietää, että Stadi on Stadi eikä stadi.
Kyllä sinä Reino tiedät että hieman ylikorostelevaa on tämä Stadilaisuus mutta eihän tuosta ole suurempaa haittaakaan ollut, antaa heidän pullistella. Tämä tietenkin sillä varauksella että ItseSinä sattuisit olemaan Stadil, mikä toisaalta mielestäni on, kuinka nyt sanoisin ... epävarmaa tietoa.
Vaikka Stadi haluttaisiinkin kirjoittaa erisnimenä isolla, stadilaisuus kirjoitetaan aina pienellä.
En voi olla sanomatta että pullistelulla ei ole mitään rajoja.
Tuo ns. stadin slangi, ei koskaan tullut kielekseni. Kotona vanhemmat puhuivat molemmat ihan puhdasta suomenkieltä, isä joskus leikillään riimitteli jotakin
fågelit sjungaa
ja lapset ne gungaa
de e måndagsmorgon,.. jotakin sekakieltä huvikseen:D Tuolla 60 palstalla olen myös huomanut tuon **stadi** sanan olevan tuiki tärkeän.
Itse en siitä tajua mitään, minulle on syynnyinpaikka rakas, niikuin jokaiselle, maalla tai kaupungissa. Ei siihen voi statusarvoja laittaa, koska se perustuu pelkkään kotiseuturakkauteen:)
Tietenkin koen merellisen Helsingin kauniina,...mutta niin koen myös monet viehättävät kaupungit, joita olen nähnyt.
Puhumattakaan kylistä,--- kauniine rakennuksineen, kirkkoineen, järvien ja peltojen ympäröiminä, tumman metsän ulottuessa silmänkantamattomiin !
Upean saaristomme ja ihmiset siellä. Paljon mahtuu Suomeen ihanuutta !
Ei se erisnimi ole enempää kuin kaupunkikaan.
Suomessa on vain yksi Stadi. Turvenuijia on nykyisin Stadissa vaikka kuinka.
Stadilaiselle Stadi on paras paikka maailmassa, yhtä kuin pyhä paikka.Suotakoon se heille.
Kuten lippummekin on meille lähes pyhä asia. Fyysisesti lippu on vain pala kangasta eli sopimusjuttuja nämä.
On paikkoja mihin ei ole minkäänlaista hinkua. Kotipitäjällä ei ollut mitään annettavaa, kaikki muistot ovat ahdistavia, nöyryytyksiä,sieltä pois muutettuani olen jotakin parempaa ajateltavaa elämästä löytänyt. Kurjuutta kurjuutta sieltä, ei muuta.
Sitäkin löytyy, takamailla missä ei työllistymis mahdollisuuksia ollut, köyhyyttä ja loputonta yrittämisen halua !
Silloin, jos on kyennyt luomaan oman elämänsä raiteilleen, on hyvä nostaa päänsä, ja ajatella: "arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa."
Kyllä se koskee niin miestä, kuin naistakin, ja siitä on syytä iloita.
kotipitäjässä ei ollut mitään mahdollisuutta elää.
Ensin pohjoisempaan, sitten itään, sitten etelään!
Oman elämän sain raiteilleen vasta mieheni tavattuani.
Rakkauden antamaa iloa ja voimaa.
Mikähän nuija se tämä Reino on? Ei sivistynyt ihminen ala korjailemaan tuolla itseänsä korostavalla tavalla toista kirjoittajaa. Sama se, kirjoittiko stadin pienellä vai isolla tulipahan ymmärretyksi. Ei myöskään nimittele ketään turvenuijiksi. Luulenpa, että nämä nimittämäsi ihmiset ovat paljon älykkäämpiä kuin sinä tuossa ylemmyyden tunnossasi.