Ne on melkoisia hirviöitä nuo ihmisen jälkeläiset, lapset. Jossakin on jo lähdetty lentoihin joille ei huolita ihmisen jälkeläisiä.
Yksi kakara takanani potki puolituntia penkkiäni, kukaan ei kieltänyt. Jatkoi karhella pojankoltiaisen äänellä raivoamista kunnes nukahti.
Eikö niitä neuvoa ja kieltää?
Yksi kakara takanani potki puolituntia penkkiäni, kukaan ei kieltänyt. Jatkoi karhella pojankoltiaisen äänellä raivoamista kunnes nukahti.
Eikö niitä neuvoa ja kieltää?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tuo penkin potkiminen on minullekin tuttua. En yleensä sekaannu toisten lapsien kasvattamiseen, mutta monta kertaa olen ärsyyntynyt. Kerran Lontoossa äiti oli kolmen lapsensa kanssa lähdössä samalle lennolle. Lentoasemalla oli jotain telineitä ja lapset alkoivat kiipeillä niillä. Henkilökunnan piti puuttua asiaan ja kieltää, oli vaarallista. Helsinki-Vantaalla sama porukka odotteli matkatavaroita. Siellä on maalattu viiva, jonka takana pitää odottaa. Mutta kaksi vanhinta lasta meni polvillaan melkein nuolemaan sitä liikkuvaa(en muista oikeaa nimeä), joita pitkin tavarat tulevat. Äiti ei mitenkään opastanut, vaikka olisi ollut hyvä tilaisuus.
Oletteko mummoja? Onko teilla lapsenlapsia?
Minulla ei ole, mutta muistan vielä oikein hyvin kun poikieni kanssa lennettiin aurinkorannoille joka vuosi, en ole unohtanut.
Kerrankin ryhmä koneessa olevia muksuja keräytyi jumbjetin isoon ulosmenokohdan tyhjään tilaan leikkimään keskenään, heillä oli hauskaa ja matka kuluin hyvin vanhemmat nauttivat lastensa ilonpidosta.
Lapsi on siitä omituinen venkula, että hän näyttää tunteensa ja turhautumisensa eikä teeskentele..
Lapseni jaksoivat automatkalla noin tunnin, sitten oli pysähdyttävä ja matkustimme lasten ehdoilla. Meille riitti kotimaan matkailu, paljon jäi vielä tutkimattomia kohteita. Myös taloudellisista syistä monta kertaa riitti kävely 1 km kotimetsän kalliolle ja siellä eväiden syönti naapurin lasten kanssa. Jos saan lapsenlapsia, en sponsoroi pienten lasten matkoja ulkomaille. Samaa mieltä on miesystäväni, jonka tyttären perhe matkustaa kerran vuodessa kaukomaille, myös silloin, kun lapsi oli pieni.
Olisitko antanut sen venkulasi potkia edessä olevaa seljänojaa?
Etkö olisi kertonut venkulalle että ei saa potkia ja keksinyt sille jotain muuta?
Olen muummo.
Minusta vaan on niin koomista, lapsivapaita lentoja.
Kohta varmaan tulee lastenlennot, vempulat keskenään.
Odotahan vaan mummo.
Kohta saattaa tulla kokonaan vaippavapaat lennot ja liikennevälineet.
Siinä sitä ollaan sitten sormi suussa kun Poliisisetä ottaa ajokortinkin pois ja kehoittaa siirtymään rollaattoriin, saattaa huononkelin viivästyttämä kauppareissu pudottaa vaipat polviin.
:)
H.
En olisi antanut. Jotain viihdykettä olisin keksinyt.Tuollaisissa tilanteissa on mainio tilaisuus kasvattamiseen. Onhan meillä kylpylöitäkin, jotka ovat profilioituneet aikuisten palveluun. Uima-altaissa monet vanhemmat eivät opasta lapsiaan ottamaan huomioon muita.
Ei lapsikaan saa käyttäytyä huonosti.
Minä laitan sellaisen sisäisen vaipan, sitä ei poliisisetä huomaa.
Mummo kun olen niin onnistuu hunkzeilla vähän hankala.
Olet kummallinen kitisijä. Minua ei ole ikinä potkittu selkään ja jos olisi olisin heti asiasta huomauttanut ja se olisi loppunut siihen.
Minun venkulani osasivat käyttäytyä asiallisesti ja jos eivät olisi osanneet olisi tullut kurinpalautusta.
Minä lennän Finnairin/KLM:n normaalivuoroilla, eikä lapset ole minun mieltäni pahoittaneet lennoilla päinvastoin, ihania mussukoita.
Avaapas ensikerrala suusi ja kokeile auttaako.
Tottuminen ja motivaatio.
Omien penskojemme kanssa kiersimme kotimaata lyhyillä, 3 - 4:n päivän automatkoilla alkaen alle 2v.
Ensimmäisen ulkomaille, Billundin Legolandiin suuntautuneen matkan teimme penskojen ikäännyttyä 4 ja 3 vuotiaiksi.
Tenavat istuivat keskikokoisen ha:n takapenkillä välissään kylmälaukku jonka kannella piirtelivät ja tussuroivat muutakin.
Tukholman ja Göteborgin välillä pysähdyimme kerran.
Tuon jälkeen teimme jokainen kesä 2 - 3:n viikon automatkan Keski-Eurooppaan, useimmiten Itävaltaan ja Unkariin.
Mennessä ajoin aina pitkät taipaleet penskojen meuhkaamatta.
Vuoriston serpentiineissä täytyi ottaa huomioon vaimon ja pojan herkkyys matkapahoinvointiin.
Muutamalla ensimmäisellä matkalla oli asumuksemme 4:hengen sopu-teltta.
Sittemmin ryhdyimme vuokraamaan leirintäalueiden paikoilleen asennettuja, tilavia asuntovaunuja.
Kyllä perillä olo tapahtui penskojen ehdoilla ja aikataulun mukaan.
Sopivissa yksityismajoituksissa sovimme isäntäväen kanssa heidän valvontavastuustaan kakrujen nukahdettua että me vanhukset pääsimme kaupungille rälläämään.
Muutenkin ohjelmassa oli safari-ja huvipuistoja, rantaelämää, leikkipuistoja, tivoleita, delfinarioita yms.
Matkoilla penskat olivat kuin herran enkelit käyttäen tappelukiintiönsä kotona.
12 ja 10 vuotisina tenavat olivat mukana ensimmäisillä Espanjan matkallamme jolloin minä ajoin yhtäjaksoisesti ( tietenkin tankkaukset pois lukien ) Tukholmasta Torreviejaan ajon kestäessä 32 - 36 tuntia.
Ei ongelmia. Penskat nukkuivat takapenkillä.
Ensimmäisellä kahden viikon "lennä ja autoile"-matkalla tenavat olivat 6 ja 5 vuotiaita.
Ei mitään hämminkiä.
Ovatko sinun kokemuksesi niin maailmaakattavia, ettei muilla voi olla erilaisia?
Sinulla on vain omat, rajalliset muistelosi, toisilla on aivan eriluokkaa olevat.
Katsos, muutkin lentelevät, kuin sinä, ja jopa paljon useammin.
Ai todellako, en ole tiennytkään, että muutkin...ja vielä useammin... olenpa ollut sokea kana ; )
Kitisijä. Asia tuli akuutiksi kun tuo radio tuossa vieressä kertoi että jossakin suunnitellaan näitä lapsivapaita lentoja. Muistui mieleen se potkiva kakara. Googletin jälkeenpäin ja huomasin että jo 2006 oli näillä suomi24 palstoilla keskusteltu asiasta.
Kerran olen lentänyt poikani kanssa, hän ollessaan pieni. Jännitti niin ettei puhunut ei pukahtanut. Nyt lentää "töikseen".
Ei
Lastenkasvatus nyt nykyään, sellaista kuin se on.
Ite en lennä juuri koskaan, valtava lentopelko. Mutta suljetussa tilassa kauhukakaroitten kanssa, ajatuksena, ei mitenkään edistä lentohalukkuutta.Vissiin parikymmentä vuotta, kun viimeksi lentokoneessa, pakon takia.
Itteä nyppiii kai eniten lastenvaunut junissa ja eläkeläiset kaupoissa ja pankeissa ruuhkaaikoina.
http://www.youtube.com/watch?v=mesY7rA6-Rg
=DW=
Hyvät mummot,
lentäkää luudalla niin paljon kuin lystäätte, kun kerran ette kestä elämää ja siihen kuuluvia ääniä. (Ei lapsi ole mikään nukke).
Minä tykkään lapsista jopa, omistanikin (30v. ja sillee) mutta pidän myös tarpeelisena lapsivapaita lentoja.
On paljon ihmisiä jotka eivät taskumatin kanssa lentele lomalentoja, vaikka työasioiden seassa saattaa jokunen bikini-mielikuvakin lennähdellä.
Ei kysymys ole elämän äänistä, vaan vanhemmista jotka ei opasta kakaroitaan.
Kyllä kaikki ymmärtää että pieni lapsi itkee,mutta 5 vanha riiviö kyllä ymmärtää jos sitä neuvoo.
Hyvä luutamummo ; ),
Pääsiäisenä mummot luudille ja luudat kohi kyöpelivuorta, HUIIII... jospa sieltä löytyisi rauhallisia pälvipaikkoja.
Vaihtoehtona pidän hyvänä, kukin valkkaa lentonsa mielensä mukaan. Niin se vain toleranssi muuttuu jokaisella eritahtiin, kyllä yleisillä paikoilla pitäisi pystyä kulkemaan niin että lapsosetkin osaisivat perussäännöt.
Ei kyseessä ole heti lapsivihaaja vaikkei kullannuppujen raivoamisia välittäisi kuunnellakaan.
Kotona opetetaan - kylillä käyttäydytään, sopii varmaan tähänkin päivään.
Meriameeba on aikasti löysästi leviävä eläin.
Saattaako olla, että kaukana tulevaisuudessa, tarvitsisi hän tuplaistuin-lentoja?
:) :)
H.
Ka´ suattaapa se ollannii :)) Hyvä pointti , - kaukana tulevaisuudessa - :D
Minua on sanottu herrasmieheksikin.
:)
H.
Osaavat ne aikuisetkin.
Silloin harvoin kun ristiselkääni on mankeloitu riittävästi olen kääntynyt ja huomauttanut asiasta on kyseessä aikuinen tai panska.
Viestihän menee tietenkin penskan vanhemmille.
Yleensä ensimmäinen ilmoitus tehoaa koska kaikki eivät nähtävästi ymmärrä meuhkaamisen vaikutusta edessä istuvaan.
Silloin kun olen joutunut sanomaan asiasta toisen kerran on sananvalintani ja äänensävyni olleet sellaisia että on tehonnut.
Yhden kerran olen jotunut turvautumaan henkilökuntaan.
Silloin edessä istuva aikuinen saksan turkkilainen ukko kippasi selkänojansa taka-asentoon ja työnsi paskaiset rystysensä selkänojan yli melkein nenääni kiinni.
Kyseessä oli 12-tunnin lento.
Kun henkilökunnan useampikaan huomautus ei tepsinyt niin vedin ukkoa rystysille likimain tosissani.
Käytävää pitkin säntäilevien penskojen vanhempia ihmettelen.
Kun kullankuru yllättäen kaatuu niin syytähän etsitään muualta.
Mutta kyllä nämä häiriöt ovat kohdallani olleet hyvin harvinaisia.
Sylivauvojen parkuminen on mielestäni eri asia.
Kyllä ne nukahtavat aikansa huudettuaan.
Isoilla kirjaimilla kerrottu penikan kasvatusongelma yleensä tehoaa , Mutta
ääntä pitää käyttää niin runsaasti että kersan siittäjää alkaa nolottaa.
Naisilla on oikeus.
Tai ainakin niin katsotaan hyväksi.
En minäkään ole koskaan ymmärtänyt miksi he käyttävät tuota määrittelemätöntä oikeuttaan.
H.
MENE mummo yksityis koneella.Olen 73 ja minulle tulee väriä,kun lapsia on koneessa. Monet kerrat olen lapsen lapsiani mukaani kanarialle vienyt,eipähän yksinäisiä ajatuksia miettimään jouda.Lapsirakas mummo.
Sinulla on hyvinkäyttyviä lapsia ja kanarialle on lyhyt matka. Antaa Tarjan lennellä.
En minä ole ainut joka on kärsinyt ilkeästä kasvattomasta kakarasta. Ei lentoyhtiöt järjestä lapsivapaita lentoja, jos lapsihäiriköitä ei olisi.
Ettet sinä vaan ole se feikki-ulkomaalainen?
H.
Suuriin vaikeuksiin myöhemmin elämässään joutuvat nuo mamin kullat, kun muut vetävät rajat riehunnalle.
heh, etkä saanut itse kielletyksi? Olen maapalloa kierrellyt erilaisissa lapsikokoonpanoissa, 2kk ikäinen ollut nuorin, mukanaolija. .Ei koskaan mitään ongelmia. Lapset kyllä oppivat, vanhemmiltaan,eikö?
Joskus kylläkin liiaksi alkoholia nauttineet ovat aiheuttaneet ongelmia yleiseen viihtyvyyteen.
Mielestäni, olisit voinut aukaista suusi, ja kertoa tilanteesta, jospa he eivät tienneet, tajunneet, jospa olivat ekalla lennollaan?
Meinaatko, että vanhemmat olivat sokeita ja kuuroja?
Kakara matkusti karkean näköisen isänsä kanssa. Olin hyvin arka komentamaan vieraiden kakaroita.
Sitä tässä ihmettelenkin, eikö vanhemmat neuvo vai onko vanhemmatkin yhtä typeriä?
Olin juuri tosi pitkällä lennolla.
Siellä oli mukanan paljon lapsiperheitä.
Eivät muutaman kuukauden ikäiset lapset kuulu pitkille lennoille, he kärsiät aivan selvästi.
Ei muuten olisi ollut sellaista kaameaa itkukonserttia koko matkan ajan.
Itse hommaisin lapsenlikan aivan pienille lapsille ja lähtisin puoliosn kans kahdestaan matkalle. Tai sitten pysyisin ne muutamat vuodet kotona ja odottaisin että lapsi tulee siihen ikään että osaa nauttia uusista asioista.
On myös lentoja jonne ei päästetä ihmisiä ollenkaan. niitä kutsutaan rahtilennoiksi.
Kysele pääsetkö mukaan?
ja voi sitä matkustaa sinkkiarkussa; silloin vasta hiljaista on.
Kyllä minä tuota aloittajaa tavallaan ymmärräkin...jos on hermot riekaleina menomatkalla niin vaikea sitä on vissiin sietää ihmisiä? Mutta että osa on yhtä huonossa kunnossa kotimatkallakin! Sitä en jymmärrä.
Sitäpaitsi jos mykkä seniori osaa laittaa selkänojaa potkiskelevat kanssamatkustajat ruotuun, niin miksei sitten hän joka omaa puhekyvyn?
Kyllä jokaisella hermoista huolimatta on oikeus rauhalliseen matkustamiseen. Ei siinä tarvita minkään ongelmavanhempien ongelmalapsien möykkäämistä.
Miten vanhemmat kasvattavat lapsiaan myöhemmin, jos eivät kasvata jo alusta alkaen.
No, heitä ei tietenkään itseäänkään ole kasvatettu.
Kaikki ne lapsia latookin.
Ei ihme, jos opettajat hakeutuvat muihin ammatteihin, ja väsyvät mahdottomuuteen yrittäessään opettaa.
Ei lasten kasvatusta saa jättää pelkästään vanhempien vastuulle! Se joka mitään sanomatta hyväksyy lapsen häiriköinnin, laistaa aikuisen vastuustaan ja on osasyyllinen siihen että potkitaan selkänojaan.
Niinhän sen olla pitäisi, ja niin oli ennen, ei enää.
Omakohtainen kokemus:
Tultiin muutama vuosi sitten autolla töistä kotiin. Lähes naapurissa on ilmeisesti perhepäivähoitaja, joka oli asentanut lapset neljän jälkeen etupihalle odottamaan noutajiaan.
Kun ajoimme ohi, napsahti kivi auton oveen, näimme itse, että eräs lapsista sen heitti.
Mies meni keskustelemaan asiasta samana iltana. Äitykäinen oli ollut kuin kissapetonaaras, ja kieltänyt täysin koko asian.
Näin se on, meidän lapset, koskaan heissä ei ole mitään syytä.
Eipä ihme, jos heistä kasvaa velttoja vastuunpakoilijoita.
Oli vasta alkumatka Saksasta Abu Dhabiin, ei vielä väsyttänyt, eikä hermot riekaleina. Abu Dhabista Singaporen kautta Australiaan, sitten jo väsytti, potkija oli jo hävinnyt matkasta.
Palasin 7 kuukauden kuluttua, hermot oli vieläkin lähtökunnossa.
Ai..ettäkö ei ensisijaisesti vanhempien vastulla..hohhoijjaa, kyllä vaan ovat, nimenomaan vanhempien.
Sitä minäkin ihmettelen, eivätkö omat vanhemmat enää olekaan ensisijaisessa vastuussa omasta jälkikasvustaan.
Ketkä sitten?
Koulu on apuväline, ei pääasiallinen kasvattaja.
Voihan niitä neuvoa ja kieltää ja kasvattaa.
Kannattaisikohan vaatia enemmän jalka- ym. tilaa ja matkustusmukavuutta sekä viihtyisyyttä lisääviä ratkaisuja yleensäkin, kuin liikkumatta paikallaan pysyviä, äänettömiä lapsia. Voisi ainakin olla edes teoriassa mahdollisuus saadakin vaatimansa asiat.
Mitäs lennät tavallisten kansalaisten kanssa,Osta businessluokan liput nin on tilaa eikä kukaan häiritse, vai oletko niin köyhä ettei ole varaa?
Taitaa nämä hieman vanhemmatkin "lapset" osata häiriköidä lennoilla, - käsittämätöntä käytöstä ...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011032613439670_uu.shtml
P.s. pitäisikö lentoyhtiöiden varata joku laskuvarjo vastaisuuden varalle :)
Nuo on niitä meidän lapsia, jotka on tehneet lisää lapsia, millainen mahtaa tulla seuraavasta sarjasta?
Niin, aika näyttää, - joistakin samanlaisia ja jotkut ottaa opikseen käänteisesti.
Miusta on huolestuttavaa, kun tytöt ovat yhä väkivaltaisempia ja heitä pitäisi tulla niitä hoivaajia, - siinä mielessä ei näytä hyvältä tämä ns. tasa-arvoistuminen.
Nykytytöt ovat ensimmäinen naissukupolvi , joka ei enää odota hyväksyntää lahjan muodossa. He ovat oppineet pojilta poikien käytöstavat ja röyhkeyden ja ottavat sen mikä heille kuuluu. ( lainattiu AL:n SU / ihmiset )
Kirjoittaja mainitsee viime vuosikymmenten tasa-arvo keskeisyyden, ennen tytöt joutuivat kiltisti pyytämään ja sen jälkeen kiltisti odottamaan vastausta pyynnöilleen.
Useimmin vastaus on myönteinen, mutta se on annettu ikään kuin lahjana kiltisti odottaneille tytöille.
Vaikutuksen huomaa jo vähän yli 20-vuotiaissa, jotka työelämässä ottavat sen mikä heille kuuluu.