Buddhalaisuuden mukaan ei ole mitään pysyvää. Ihmisellä ei ole pysyvää sielua, vaan ihminen muuttuu koko ajan.
Voiko tämä tarkoittaa samaa mitä Platon ajatteli, kaikki oliot tässä maailmassa ovat muuttuvia ja että siksi niistä ei voi saada tietoa. Todellista tietoa on Platonin mukaan vain filosofeilla ja "filosofeja ovat ne, jotka kykenevät tavoittamaan sen, mikä pysyy aina samana ja muuttumattomana" eli ideat.
Ovatkohan nuo Platonin ajattelevat buddhalaiset juuri niitä filosofeja?
Voiko tämä tarkoittaa samaa mitä Platon ajatteli, kaikki oliot tässä maailmassa ovat muuttuvia ja että siksi niistä ei voi saada tietoa. Todellista tietoa on Platonin mukaan vain filosofeilla ja "filosofeja ovat ne, jotka kykenevät tavoittamaan sen, mikä pysyy aina samana ja muuttumattomana" eli ideat.
Ovatkohan nuo Platonin ajattelevat buddhalaiset juuri niitä filosofeja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Platonin mukaan ideoilla kuitenkin oli itsenäinen olemassaolo. Buddhalaisesta näkökulmastahan tämä ei ole niin, kaikki muoto on tyhjyyttä. Minusta on vaikea yhdistää Platonin ja Buddhan filosofia.
Korjatkaa jos olen hakoteillä.
Platonin mukaan muuttuva ei voi olla tosiolevaista, koska hän määrittelee tosiolevaisen muuttumattomaksi. Ihminen muuttuu näkyvästi, ruumiillisesti, mutta miksi sielu olisi muuttuva? Tietenkään ihminen ei voi olla missään tapauksessa tosioleva substanssi, jos sillä tarkoitetaan itsestään olevaa, jokaisen olemassaolo riippuu jo vanhemmista.
Platonin idealismissa on paljon ongelmia eikä sitä siksi voi pitää totuuden mittausvälineenä mutta on hauska joskus tutkia sitä miten eri filosofit ovat ajatelleet.
Herakleitos eli noin samoihin aikoihin kuin Buddha.
Herakleitos on tunnettu sanonnasta "kaikki virtaa" (panta rhei).
Et voi astua kahta kertaa samaan virtaan. Maailma ei koskaan ole sama hetkestä toiseen.
Herakleitoksen mukaan tuli on se alkuaine josta kaikki on syntynyt. Tulen Herakleitos samaistaa hillittömään haluun ihmisissä.
Ei tarvitse paljoakaan "tulkita" kun samoja ajatuksia löytyy Herakleitokselta ja Buddhalta.
Kommentti tuohon muuttumiseen ("ihminen muuttuu koko ajan"): filosofiassa ongelma on miten joku voi muuttua toiseksi.
Muuttumisen sijaan voi ajatella että seuraavassa hetkessä on kyseessä - ei muuttunut "sama" vaan -"eri", joka on syntynyt edellisestä jotenkin samalla tapaa kuin kynttilä saa liekin toisesta kynttilästä.
Jos joku muuttuu koko ajan toiseksi, tähän sisältyy se ajatus että on jokin "ydin" joka säilyy, joka on "se jonka ympärillä muuttuu". Joku pysyvä jolla on pysyvä ominaisuus. Ja niin olemme takertuneet taas käsitteisiin ja itseen.
En tiedä mitä tarkoitit, kieli on niin epätarkkaa.
Yksi lempilauseitani Herakleitokselta on:
"Muuttuen lepää."
Ymmärrän tämän niin, että takertuminen johonkin katoavaiseen pyrkien sen pakonomaiseen säilyttämiseen tai toisintamiseen vaatii ponnisteluja, siis aiheuttaa kärsimystä.