Seuraava päivä koitti, kello läheni viittä ja vieraiden oli tarkoitus tulla pian. Michaelia hermostutti, Sam tulisi myös. Voi kuinka hän odottikaan, että näkisi hänet jälleen. Jean istui sohvalla ja avasi siideripullon, samalla hän katseli Michaelia, joka nojaili keittiön baaritiskiin mietteliään oloisena. Jean olisi voinut katsella häntä ikuisuuden, niin upean näköinen hän oli. Tummanruskeat paksut hiukset, tummansiniset silmät, joissa oli vivahde vihreää. Kiinteä nuoren miehen vartalo, sopivasti lihaksia.
Jean nousi ylös sohvalta ja käveli Michaelin taakse, hän kietoi kätensä hänen ympärilleen ja kuiskasi hänen korvaansa "Näytät syötävän hyvältä" Michael hätkähti hieman ja kääntyi ympäri, jolloin Jean suuteli häntä liuttaen käsiään alas hänen vartaloaan. Michael työnsi Jeania poispäin itsestään "Ei nyt Jean, vieraat tulee kohta" Hän sanoi ja huomasi samassa loukkaantuneen ilmeen tämän kasvoilla. "älä nyt pahastu" Michael kiirehti sanomaan ja suuteli Jeania nopeasti. "Hyvä on, jaksan kyllä odottaa yöhön" Jean vastasi virne kasvoillaan. Michael yritti hymyillä, vaikka tiesi että häntä tuskin huvittaisi myöhemmin yhtään sen enempää, ainakaan Jeanin kanssa...
Samassa ovikello soi ja Jean meni avaamaan, ensimmäiset vieraat olivat Erik ja hänen miesystävänsä Paul, ainoat Jeanin ystävistä joista Michaelkin piti. "Onneksi olkoon" Erik sanoi ja tuli halaamaan häntä. "kiitos" Michael vastasi ja halasi vielä Paulia joka onnitteli häntä myös. "huh, 24-vuotta? Eihän se ole vielä ikä eikä mikään, siitä on ikuisuus kun juhlin omaa 24synttymäpäivää. Olemme tulossa vanhoiksi Paul" Erik naurahti. "40-kympin kriisi lähestyy, vaikka siihenkin on vielä 5vuotta aikaa, viimeviikolla Erik luuli jo löytäneensä ensimmäisen harmaan hiuksen eikä ole muusta puhunutkaan. Vanhene sinä vain rauhassa minä ainakin aion vielä olla nuori" Paul sanoi leikkisästi hymyillen johon Erik vastasi myös hymyllä "Hyvä on, en enää jauha siitä hiuksesta, en ainakaan tänään, nyt juhlitaan, vai mitä Michael? Tässä vielä viiniä jotta päästään alkuun" Erik sanoi ja ojensi viinin Michaelille.
Ilta kului ja vieraita tuli yhä enemmän, myös Patrik, jota Michael ei voinut sietää. Patrik kuvitteli itsestään liikoja, oli koppava ranskalainen, joka tuskin puhui Michaelille koskaan ellei sanoakseen jotain typerää. Patrik saattoi kommentoida hänen ulkonäköään, läimäytellä häntä takamukselle ja Jean ei ollut siitä moksiskaan vaan naureskeli jutuille mitä Patrik sanoi. He puhuivat hänen läsnäollessaankin ranskaa, Patrik tiesi että Michael oli englantilainen ja sen verran Michael ymmärsi, että Patrik kertoi usein englantilaisvitsejä joille sitten kaikki naureskelivat. Tämä ilta ei ollut poikkeus, edes hänen omilla syntymäpäivillään Patrik ei ollut sen kohteliaampi kuin aikaisemminkaan.
Michael tunsi itsensä hyvin ulkopuoliseksi, hän olisi toivonut että juhlat loppuisivat lyhyeen, mutta ei. Jeanillekin tuntui juoma maistuvan ja silloin hänestä tuli yleensä hyvin epämiellyttävää seuraa Michaelille. Muutaman kerran Jean oli jopa lyönyt häntä kännispäissään mustasukkaisuudesta tai suutuspäissään, mutta katunut sitä heti seuraavana päivänä kun oli selvinnyt. Lopulta ovikello soi ja Sam saapui myös paikalle. ”Sori, oon myöhässä, en päässyt lähtemään aikaisemmin…” Sam sanoi ja katsoi Michaelia hymyillen. ”Ei se mitään, luojan kiitos että tulit, mun pää hajoaa täällä” Michel sanoi hiljaa ja naurahti. Jean tuli myös katsomaan kuka oli tullut. ”ahaa, Sam, sinäkin siis tulit..” Jean sanoi aavistuksen närkästyneen kuuloisena ja mulkaisi samalla Michaeliin. ”Tottakai tulin, miksi en tulisi?…” Sam hymähti ja jatkoi sitten ”Oikein paljon onnea Michael, toin sinulle lahjankin, tässä.” ”Kiitos Sam” Michael otti vastaan Samin antaman lahjan. ”Tulehan Sam niin esitellään sinut muille” Jean sanoi äkkiä, hän ei halunnut että Michael ja Sam olisivat liian paljon yhdessä. Sam katsoi Michaeliin kummastuneena ei Jean koskaan aiemmin ollut niin halukas esittelemään häntä ystävilleen. Michael pyöräytti silmiään ja huokaisi, ei tainnut olla muuta vaihtoehtoa kuin seurata Jeania olohuoneeseen...
Jatkan taas myöhemmin lisää, ellei tule hirveää vastalauseiden ryöppyä?? :) Ehkä sitten jo päästään itse asiaan ;)
Jean nousi ylös sohvalta ja käveli Michaelin taakse, hän kietoi kätensä hänen ympärilleen ja kuiskasi hänen korvaansa "Näytät syötävän hyvältä" Michael hätkähti hieman ja kääntyi ympäri, jolloin Jean suuteli häntä liuttaen käsiään alas hänen vartaloaan. Michael työnsi Jeania poispäin itsestään "Ei nyt Jean, vieraat tulee kohta" Hän sanoi ja huomasi samassa loukkaantuneen ilmeen tämän kasvoilla. "älä nyt pahastu" Michael kiirehti sanomaan ja suuteli Jeania nopeasti. "Hyvä on, jaksan kyllä odottaa yöhön" Jean vastasi virne kasvoillaan. Michael yritti hymyillä, vaikka tiesi että häntä tuskin huvittaisi myöhemmin yhtään sen enempää, ainakaan Jeanin kanssa...
Samassa ovikello soi ja Jean meni avaamaan, ensimmäiset vieraat olivat Erik ja hänen miesystävänsä Paul, ainoat Jeanin ystävistä joista Michaelkin piti. "Onneksi olkoon" Erik sanoi ja tuli halaamaan häntä. "kiitos" Michael vastasi ja halasi vielä Paulia joka onnitteli häntä myös. "huh, 24-vuotta? Eihän se ole vielä ikä eikä mikään, siitä on ikuisuus kun juhlin omaa 24synttymäpäivää. Olemme tulossa vanhoiksi Paul" Erik naurahti. "40-kympin kriisi lähestyy, vaikka siihenkin on vielä 5vuotta aikaa, viimeviikolla Erik luuli jo löytäneensä ensimmäisen harmaan hiuksen eikä ole muusta puhunutkaan. Vanhene sinä vain rauhassa minä ainakin aion vielä olla nuori" Paul sanoi leikkisästi hymyillen johon Erik vastasi myös hymyllä "Hyvä on, en enää jauha siitä hiuksesta, en ainakaan tänään, nyt juhlitaan, vai mitä Michael? Tässä vielä viiniä jotta päästään alkuun" Erik sanoi ja ojensi viinin Michaelille.
Ilta kului ja vieraita tuli yhä enemmän, myös Patrik, jota Michael ei voinut sietää. Patrik kuvitteli itsestään liikoja, oli koppava ranskalainen, joka tuskin puhui Michaelille koskaan ellei sanoakseen jotain typerää. Patrik saattoi kommentoida hänen ulkonäköään, läimäytellä häntä takamukselle ja Jean ei ollut siitä moksiskaan vaan naureskeli jutuille mitä Patrik sanoi. He puhuivat hänen läsnäollessaankin ranskaa, Patrik tiesi että Michael oli englantilainen ja sen verran Michael ymmärsi, että Patrik kertoi usein englantilaisvitsejä joille sitten kaikki naureskelivat. Tämä ilta ei ollut poikkeus, edes hänen omilla syntymäpäivillään Patrik ei ollut sen kohteliaampi kuin aikaisemminkaan.
Michael tunsi itsensä hyvin ulkopuoliseksi, hän olisi toivonut että juhlat loppuisivat lyhyeen, mutta ei. Jeanillekin tuntui juoma maistuvan ja silloin hänestä tuli yleensä hyvin epämiellyttävää seuraa Michaelille. Muutaman kerran Jean oli jopa lyönyt häntä kännispäissään mustasukkaisuudesta tai suutuspäissään, mutta katunut sitä heti seuraavana päivänä kun oli selvinnyt. Lopulta ovikello soi ja Sam saapui myös paikalle. ”Sori, oon myöhässä, en päässyt lähtemään aikaisemmin…” Sam sanoi ja katsoi Michaelia hymyillen. ”Ei se mitään, luojan kiitos että tulit, mun pää hajoaa täällä” Michel sanoi hiljaa ja naurahti. Jean tuli myös katsomaan kuka oli tullut. ”ahaa, Sam, sinäkin siis tulit..” Jean sanoi aavistuksen närkästyneen kuuloisena ja mulkaisi samalla Michaeliin. ”Tottakai tulin, miksi en tulisi?…” Sam hymähti ja jatkoi sitten ”Oikein paljon onnea Michael, toin sinulle lahjankin, tässä.” ”Kiitos Sam” Michael otti vastaan Samin antaman lahjan. ”Tulehan Sam niin esitellään sinut muille” Jean sanoi äkkiä, hän ei halunnut että Michael ja Sam olisivat liian paljon yhdessä. Sam katsoi Michaeliin kummastuneena ei Jean koskaan aiemmin ollut niin halukas esittelemään häntä ystävilleen. Michael pyöräytti silmiään ja huokaisi, ei tainnut olla muuta vaihtoehtoa kuin seurata Jeania olohuoneeseen...
Jatkan taas myöhemmin lisää, ellei tule hirveää vastalauseiden ryöppyä?? :) Ehkä sitten jo päästään itse asiaan ;)
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Kiinteä nuoren miehen vartalo, sopivasti lihaksia"... spoviasti lihaksia... sopivasti lihaksia....
hehe, eli tämä ei ole tositarina...
Ihan jees.. (kait, en lukenut)