Lyhyt pakina hulluudesta.

yxex

Ajattelin alkaa hulluksi. Koska jo muutenkin olen syntymähullu, kuuhullu, eläinrakas hullu ja ihmisrakas hullu. Miksen siis olisi täyshullu virallisesti. Kätevää...koskaan ei tarvitse teeskennellä viisasta. Voi sanoa mitä vaan tuntematta häpeää. Muidenkaan ei tarvitse tuntea puolestani myötähäpeää, koska olen yksinkertaisesti hullu. Miten vapauttavaa.

-toi juttelee omituisia
-niin mutta sehän on se hullu
-ai niin, no sittenhän se on ihan normaalia..

Ero nerouden ja hulluuden välillä on hiuksenhieno, sanotaan. Miksi meitä peloitellaan hulluudella(?) Kuvitelkaa jos puolet maapallosta olisi järkevää-vyöhykettä, täynnä ihmisiä kuin nuijalla lyöty, ja toinen puoli hulluus-vyöhykettä, typötyhjä ja sinne meno kielletty.

Silti tuolla tyhjällä vyöhykkeellä olisi vesistöjä, vuoria, laaksoja, vesiputouksia, metsiä. Peikkoja, menninkäisiä, keijuja, yksisarvisia, karhuherra Paddington ja nukkumatti. Ja hullu narsisti. :)

Final frontier...erämaitten erämaa odottaa löytäjäänsä. Tulkaa mukaan oi ystävät hullut! Mars hulluuteen, ei tasatahtia, vaan päättömästi hypellen. Pääseehän sieltä pois, jos tulee koti-ikävä, i hope.. ja jos ei, niin sitten pidetään kokous lapinlahdessa.


Mukavaa perjantaita kaikille! :)

94

417

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • seinähylly

      Hulluna on helppo olla ja hulluilla on halvat huvit, vaikka kirjoitella hullujen palstoille.

      • :-D
        Juu, halvat huvit. Voi vaik hulluna hihitellä itselleen. Ei maksa mittään.

        Siellä missä on rakkautta, on myös aina ripaus hulluutta. Rakkaus on positiivinen mielenhäiriö, ja tunnetusti rakastuneet on aivan kaheleita ;)


    • A

      Kiitos yxex. Teet paljon arvokasta näkymätöntä työtä. Sopisiko tähän tällainen monien meidän yhteisten lähtökohtiemme muistuma:

      http://www.youtube.com/watch?v=tJg21eKG2sU

      On raskas paino poikain kengissä
      vaan aina sentään pysytty on hengissä.


    • M.B.

      • M.B.

      • mökötupa 5

      • mökötupa 5 kirjoitti:

        Ompa huikea ketju. Tällaiset aloitukset ovat harvinaista herkkua. Lisää hyviä tarinoita.

        Kiiitos! =)
        Tervetuloa matkalle mukaan. Määränpää on tuntematon..


    • Hulluushan on hauskaa. Kiva olla täällä hullujen huoneella. Hullut kaverit ovat niin hulluja, että ei tarvitse kauheasti pohtia enää sitä miten hullu itse on. Ja kamut ymmärtää nauramista sopimattomissa paikoissa, itkua ja hammasten kiristystä, raivoa ja kaikkea muuta sellaista tavanomaista, mikä normikulttuurissamme on kauhistuttavaa.

      Puhumattakaan pikku kepposista ja jäynistä; saa piruilla toiselle ihan vapaasti, kukaan ei tule sormi vapisten pauhaamaan. Toista se on normielämässä; pikku kiusaamisesta saattaa saada kivan pikku uhkauksen. Tai vaikkapa rutistuksen.

      Olen tavannut elämäni aikana niin monta hullua, että lopulta päästäkseni helpommalla olen alkanut itsekin elää hullun lailla. Ja huomannut miten iloista ja vapauttavaa voi vesikauhuisen ketun elämä olla. Työssäni hulluuteeni on jo sopeuduttu, piristää kuulemma niin valjua ilmapiiriä. Lähi-ihmiset joskus katselevat vähän kieroon, mutta ei se mittään, onhan mulla uusia hulluja kavereita.

      • Hullunhauskaa ;) Jopa niin hauskaa että osa hullujen hoitajistakin muuttuu hulluiksi ;-D

        Hulluus ei ole pahuutta, vaan kykyä irroittautua normeista.

        Sohva on toiselta nimeltään joukkoistuntapaikka.

        Hullut ymmärtää sanatta toisen toilailut! =)


      • yxex kirjoitti:

        Hullunhauskaa ;) Jopa niin hauskaa että osa hullujen hoitajistakin muuttuu hulluiksi ;-D

        Hulluus ei ole pahuutta, vaan kykyä irroittautua normeista.

        Sohva on toiselta nimeltään joukkoistuntapaikka.

        Hullut ymmärtää sanatta toisen toilailut! =)

        No sitähän minäkin. Seurakin tekee kaltaisekseen : ) Hauskaa on niin että markkinoin tätä uutta ideologiaani myös siviilielämässä. Tulosta tulee hitaasti mutta varmasti, olen minä niin metka hullu ja manipuloija. Täysillä eteenpäin sanoi repo lumihangessa...=)


      • elisakettu kirjoitti:

        No sitähän minäkin. Seurakin tekee kaltaisekseen : ) Hauskaa on niin että markkinoin tätä uutta ideologiaani myös siviilielämässä. Tulosta tulee hitaasti mutta varmasti, olen minä niin metka hullu ja manipuloija. Täysillä eteenpäin sanoi repo lumihangessa...=)

        *tarjoaa repolaiselle lumipesun, ja lämpöisen saunan* :-D


      • yxex kirjoitti:

        *tarjoaa repolaiselle lumipesun, ja lämpöisen saunan* :-D

        *vie saunan jälkeen vällyjen väliin ja kertoo hullujen satuja* :-D



      • yxex kirjoitti:

        http://www.youtube.com/watch?v=Ftj8Cn-VCNo

        0:50--3:15 =)

        Ihastuttava sävelmä ja sanat!

        *istuu hölmönä joukkoistuntapaikalla pitäen kamusta kiinni, ja muistelee että ennen hulluksi tulemistaan ei katsonut viihdettä, hmm...yli vuoteen*


      • elisakettu kirjoitti:

        Ihastuttava sävelmä ja sanat!

        *istuu hölmönä joukkoistuntapaikalla pitäen kamusta kiinni, ja muistelee että ennen hulluksi tulemistaan ei katsonut viihdettä, hmm...yli vuoteen*

        :)
        Silloin kun ahistaa ei pysty keskittymään mihinkään, kirjoihin, telkkuun..ajatukset seilaa sinne tänne..alat paranemaan ystävä-rakas..hulluus on lääkettä ;)


      • yxex kirjoitti:

        :)
        Silloin kun ahistaa ei pysty keskittymään mihinkään, kirjoihin, telkkuun..ajatukset seilaa sinne tänne..alat paranemaan ystävä-rakas..hulluus on lääkettä ;)

        Miten sä hullu valvot vielä? No, se on monimutkainen juttu, mutta niin tapahtui. Ja totta se keskittyminenkin. Mutta joo; olen paranemassa siitä *normaaliudesta*.


      • elisakettu kirjoitti:

        Miten sä hullu valvot vielä? No, se on monimutkainen juttu, mutta niin tapahtui. Ja totta se keskittyminenkin. Mutta joo; olen paranemassa siitä *normaaliudesta*.

        En tiedä mikä riivaa kun ei pysty nukkumaan(?)
        Käy nyt ensin sinä?


      • yxex kirjoitti:

        En tiedä mikä riivaa kun ei pysty nukkumaan(?)
        Käy nyt ensin sinä?

        Riivajaiset riivaa? Minä en voi. Pitää hoitajan vahtia teitä hulluja.


      • elisakettu kirjoitti:

        Riivajaiset riivaa? Minä en voi. Pitää hoitajan vahtia teitä hulluja.

        :-D
        Ok, yritän nukkua että olis aamulla pirteä (tunnin kuluttua 8-) )

        *ottaa peitonkulmasta kiinni ja projisoi sen ketunkäpäläksi*

        Hyvää yotä =)


      • yxex kirjoitti:

        :-D
        Ok, yritän nukkua että olis aamulla pirteä (tunnin kuluttua 8-) )

        *ottaa peitonkulmasta kiinni ja projisoi sen ketunkäpäläksi*

        Hyvää yotä =)

        *kauniita unia, rauhallisia unia, silittää päätä*


      • elisakettu kirjoitti:

        *kauniita unia, rauhallisia unia, silittää päätä*

        Kiitos elisakettu! Animani ilmentymä.. =)


      • yxex kirjoitti:

        Kiitos elisakettu! Animani ilmentymä.. =)

        =)
        *toivoo ettei sillä ole kovin karvaisen ketun hahmoa, voi lopullinen totuus aiheuttaa koviakin ristiriitoja* *muistuttaa vielä käsi kipeällä korvallaan, vuotavaa nenää pidellen, että lumipesu jätetään seuraavalla kerralla pois*


      • elisakettu kirjoitti:

        =)
        *toivoo ettei sillä ole kovin karvaisen ketun hahmoa, voi lopullinen totuus aiheuttaa koviakin ristiriitoja* *muistuttaa vielä käsi kipeällä korvallaan, vuotavaa nenää pidellen, että lumipesu jätetään seuraavalla kerralla pois*

        Voi sentään, oletko kipeä...juu, ei, osaan nähdä ketun sisäisen ihmisen, ja ihmisen sisäisen ketun.. =)

        *peittelee elisaketun lämpöiseen intiaanihuopaan ja antaa halirutistuksen*


      • yxex kirjoitti:

        Voi sentään, oletko kipeä...juu, ei, osaan nähdä ketun sisäisen ihmisen, ja ihmisen sisäisen ketun.. =)

        *peittelee elisaketun lämpöiseen intiaanihuopaan ja antaa halirutistuksen*

        Kummallista tämä hullun sairastaminen. Rationaalinen ja entinen terve minänihän on kokonaan kieltänyt sairauden tunteen. Sitten hyppää tänne suljetulle osastolle ja huomaa kärsivänsä kaikenlaisista merkillisistä vaivoista. Joka päivä näköjään oppii jotain uutta. Ei ole helppoa hyväksyä tätä sairaiden tunnetta, mutta se vaan on. Kuten tuulta emme ehkä pysty väreillä kuvaamaan, mutta me tunnemme, aistimme sen.


      • elisakettu kirjoitti:

        Kummallista tämä hullun sairastaminen. Rationaalinen ja entinen terve minänihän on kokonaan kieltänyt sairauden tunteen. Sitten hyppää tänne suljetulle osastolle ja huomaa kärsivänsä kaikenlaisista merkillisistä vaivoista. Joka päivä näköjään oppii jotain uutta. Ei ole helppoa hyväksyä tätä sairaiden tunnetta, mutta se vaan on. Kuten tuulta emme ehkä pysty väreillä kuvaamaan, mutta me tunnemme, aistimme sen.

        Niin se on. Pysähtymishetki on se milloin huomaa sen että on karusellissä pyörinyt johonkin suuntaan ja samalla poispäin toisesta suunnasta. Joskus kannattaa astua pois koko oravanpyörästä, ja olla vaan, ja katsoa sivusta miten muut pyörii. Matka hulluuteen voi olla matka viisauteen, ja sairaudentunto saattaa olla ne kahleet, jotka havaitsemme ja haluamme murtaa.

        Elämä on...mutta se on jotain vielä enemmän, se on 'sinä' kokemassa sitä elämää :)


      • yxex kirjoitti:

        Niin se on. Pysähtymishetki on se milloin huomaa sen että on karusellissä pyörinyt johonkin suuntaan ja samalla poispäin toisesta suunnasta. Joskus kannattaa astua pois koko oravanpyörästä, ja olla vaan, ja katsoa sivusta miten muut pyörii. Matka hulluuteen voi olla matka viisauteen, ja sairaudentunto saattaa olla ne kahleet, jotka havaitsemme ja haluamme murtaa.

        Elämä on...mutta se on jotain vielä enemmän, se on 'sinä' kokemassa sitä elämää :)

        Sanoisinko vaikka näin että olet ilmeisesti ollut riittävän kauan hullu saavuttaaksesi sellaisen viisauden, mihin moni muu on vielä matkalla.

        Se on todellakin "minä" joka koen sen, elämän tai muun, olinpahan missä roolissa, milloin tahansa, mihin aikaan tahansa, täällä jossain...
        *raottelee huopaa antaakseen halauksen*


      • elisakettu kirjoitti:

        Sanoisinko vaikka näin että olet ilmeisesti ollut riittävän kauan hullu saavuttaaksesi sellaisen viisauden, mihin moni muu on vielä matkalla.

        Se on todellakin "minä" joka koen sen, elämän tai muun, olinpahan missä roolissa, milloin tahansa, mihin aikaan tahansa, täällä jossain...
        *raottelee huopaa antaakseen halauksen*

        Ootte ihquja... ilman sairaudentunnetta ei ole paranemisen tarvettakaan.
        Joidenkin tukkaa tarttee sekoittaa matkalla enempi. Toiset eivät harjaa käytä vaikkei hattua enää päästä irti saisi. Noh, se on sitä.

        Irti kahleista !

        =)


      • lynett kirjoitti:

        Ootte ihquja... ilman sairaudentunnetta ei ole paranemisen tarvettakaan.
        Joidenkin tukkaa tarttee sekoittaa matkalla enempi. Toiset eivät harjaa käytä vaikkei hattua enää päästä irti saisi. Noh, se on sitä.

        Irti kahleista !

        =)

        Lyne:


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Lyne:

        Hmm.. Oletko kenties hukannut oman oikeutuksen tunteesi ollaksesi olemassa juuri omana itsenäsi??

        En tiedä onko tästä apua, mutta aina on ihmisiä, jotka ovat parempia kuin sinä ja aina on ihmisiä, jotka ovat huonompia kuin sinä. Asiassa kuin asiassa. Ja siinä keskellä, olet SINÄ!! Ja JUURI sellaisena kuin sillä hetkellä olet. Ajatuksinesi, tunteinesi, kaikkinesi.

        Kirjoita itsellesi peiliin lappu, jossa lukee: hymyile ja toinen, jossa lukee: Olen hyvä ja riittävä tällaisena.

        T: määkivä lääkäri :)


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Lyne:

        Kettu ...

        Lynett ja MääBää menivät jo saunaan. Älä nyt sinä murjota siellä alkovissa. Sitten kun olet käynyt pesemässä, niin tunnet taas olosi puhtaaksi ja kauniiksi. Mehua ja pullaa on keittiön pöydällä.


      • M.B. kirjoitti:

        Hmm.. Oletko kenties hukannut oman oikeutuksen tunteesi ollaksesi olemassa juuri omana itsenäsi??

        En tiedä onko tästä apua, mutta aina on ihmisiä, jotka ovat parempia kuin sinä ja aina on ihmisiä, jotka ovat huonompia kuin sinä. Asiassa kuin asiassa. Ja siinä keskellä, olet SINÄ!! Ja JUURI sellaisena kuin sillä hetkellä olet. Ajatuksinesi, tunteinesi, kaikkinesi.

        Kirjoita itsellesi peiliin lappu, jossa lukee: hymyile ja toinen, jossa lukee: Olen hyvä ja riittävä tällaisena.

        T: määkivä lääkäri :)

        määkivä tohtorini :)
        Nyt en sivua pelkkää itsetunto-ongelmaa, tai sitä etten hyväksyisi itseäni/olemassaoloani. Ne savat kyllä kolauksia, ja pistää miettimään...

        Mutta tarkotan jotain muutakin; vaistoa tai jotain. Aistin asioita, joista en pidä. Tunnen ulkoasuuntautuneita viestejä, jotka eivät ole tarkoitettu minua pysymään, vaan kehoittamaan lähtemään. Ja jotain muutakin. Kuulostaako tarpeeksi hullulta? On tämä ketju niin metka tämän asia puimiseen, jotta...


    • A
      • A hyvä :)

        En mä murjota. Minä haluan vain viisastua. Minä ehkä höpisen nyt sellaisesta asiasta joka itselleni on kuin munankuorilla kävelemistä.

        Kahleista: tämänkin voi tulkita niin lukuisella tavoilla. Minä ymmärrän elämässä mustan ja valkoisen eron. Mutta tässä tuntemattomuudessa on sellaisia tekijöitä joista musta ja valkea puuttuvat. Tavallaan kadottaa realiteettinsa, epäilee sitä, ja joutuu muuttamaan jatkuvasti samalla reagointitapojaan, ajatusmalliaan, katsomaan myös toisen kantilta asioita. En halua elää pysähtyneisyydessä, mutta epävarmuus ehkä sanelee sen, että haluaa pitää tiukasti kiinni siitä omasta ketjusta. Ja toisaalta tunnetilojen muuttaminen ovat sellaisia asioita, että paras mahdollinenkaan kognitiiviterapia kestää aikansa.

        Mehu ja pulla, nam!


      • A
        Minerva; Wau :-O

        Palstan naiset juttelee niin kauniisti ja herkästi että välillä pelkään mennä sössimään sinne väliin.

        Kuitenkin pidän lukemisesta, oppimisesta...ja kirjoittamisesta.

        Komppaan filosofi Maija-Riitta Ollilaa lausumastaan, eräässä kirjassaan, kirjoittamisesta:

        "Ehken siksi, että minulla olisi ihmiskunnalle erityinen viesti, vaan siksi, että kirjoittaminen on hauskaa."


      • elisakettu kirjoitti:

        A hyvä :)

        En mä murjota. Minä haluan vain viisastua. Minä ehkä höpisen nyt sellaisesta asiasta joka itselleni on kuin munankuorilla kävelemistä.

        Kahleista: tämänkin voi tulkita niin lukuisella tavoilla. Minä ymmärrän elämässä mustan ja valkoisen eron. Mutta tässä tuntemattomuudessa on sellaisia tekijöitä joista musta ja valkea puuttuvat. Tavallaan kadottaa realiteettinsa, epäilee sitä, ja joutuu muuttamaan jatkuvasti samalla reagointitapojaan, ajatusmalliaan, katsomaan myös toisen kantilta asioita. En halua elää pysähtyneisyydessä, mutta epävarmuus ehkä sanelee sen, että haluaa pitää tiukasti kiinni siitä omasta ketjusta. Ja toisaalta tunnetilojen muuttaminen ovat sellaisia asioita, että paras mahdollinenkaan kognitiiviterapia kestää aikansa.

        Mehu ja pulla, nam!

        "Kuten tuulta emme ehkä pysty väreillä kuvaamaan, mutta me tunnemme, aistimme sen. "

        "Tavallaan kadottaa realiteettinsa, epäilee sitä, ja joutuu muuttamaan jatkuvasti samalla reagointitapojaan, ajatusmalliaan, katsomaan myös toisen kantilta asioita"

        Tutkimusmatkailija-elisakettu


      • yxex kirjoitti:

        "Kuten tuulta emme ehkä pysty väreillä kuvaamaan, mutta me tunnemme, aistimme sen. "

        "Tavallaan kadottaa realiteettinsa, epäilee sitä, ja joutuu muuttamaan jatkuvasti samalla reagointitapojaan, ajatusmalliaan, katsomaan myös toisen kantilta asioita"

        Tutkimusmatkailija-elisakettu

        Kiitos. Sinä, kuten moni muukin aivan taatusti tietää mitä tarkoitan. Ja saa tulla "sössimään" väliin. Kirjoittaminen on toki hauskaa (am:n sanoin) mutta pohtiminen ja vatulointi aivan omaa luokkaansa.


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        A hyvä :)

        En mä murjota. Minä haluan vain viisastua. Minä ehkä höpisen nyt sellaisesta asiasta joka itselleni on kuin munankuorilla kävelemistä.

        Kahleista: tämänkin voi tulkita niin lukuisella tavoilla. Minä ymmärrän elämässä mustan ja valkoisen eron. Mutta tässä tuntemattomuudessa on sellaisia tekijöitä joista musta ja valkea puuttuvat. Tavallaan kadottaa realiteettinsa, epäilee sitä, ja joutuu muuttamaan jatkuvasti samalla reagointitapojaan, ajatusmalliaan, katsomaan myös toisen kantilta asioita. En halua elää pysähtyneisyydessä, mutta epävarmuus ehkä sanelee sen, että haluaa pitää tiukasti kiinni siitä omasta ketjusta. Ja toisaalta tunnetilojen muuttaminen ovat sellaisia asioita, että paras mahdollinenkaan kognitiiviterapia kestää aikansa.

        Mehu ja pulla, nam!

        > Ja toisaalta tunnetilojen muuttaminen ovat sellaisia asioita, että paras mahdollinenkaan kognitiiviterapia kestää aikansa.

        Maankuorenkin muutokset ovat äärimmäisen hitaita, samoin ilmakehän. Kun aika on, niin sitten järisee ja tsunamoi.

        Luota vain itseesi. Olet reipas.


      • A kirjoitti:

        > Ja toisaalta tunnetilojen muuttaminen ovat sellaisia asioita, että paras mahdollinenkaan kognitiiviterapia kestää aikansa.

        Maankuorenkin muutokset ovat äärimmäisen hitaita, samoin ilmakehän. Kun aika on, niin sitten järisee ja tsunamoi.

        Luota vain itseesi. Olet reipas.

        "A: Luota vain itseesi. Olet reipas. "

        Kiitos A. Valmentajani. Minä laitan painoarvoa sanomillesi. Aina en tietenkään ymmärrä tai ole ymmärtävinäni viestiä, mutta silti.

        Ulkomaailma joka minut kohtaa, pitää luultavasti minua hyvinkin reippaana. He näkevät sen todellisen fyysisen minäni, joka olen. Mutta se, mitä minulle on todellisuudessa tapahtunut, mitä päässäni oikeasti liikkuu; heillä ei ole siitä välttämättä minkäänlaista käsitystä. Täällä minä tuon sen puoleni esille. Sen haavoittuvaisuuden, epätäydellisyyden, kasvunpaikkani, menneisyyteni ja nykyisyyteni. Tavallaan te, joille tarinani ja tekstini olen jakanut, tunnette minut täydellisemmin kuin kukaan noista toisen planeetan asukkaista. Se on todella kummallista. Olen jakanut täällä itsestäni sellaisiakin asioita joista en ole muualle puhunut. Ja minulla on vielä paljon puhumista. Minulle hyvin läheinen ihminen sanoi reilu vuosi sitten, erään vaikean kriisin aikana, että hän arvelee, etten ole käynyt läpi kaikkia elämäni aikana koskettaneita asiota. Hän oli/on oikeassa.

        Kun tulin tänne suljetulle osastolle, tulin itseni vuoksi; Mr N;n seurauksena. Mutta kohtaan paljon muitakin asioita, tässä samalla, matkani aikana. Koen että tämä matkani on hyvin arvokas, henkinen tai sielullinen rikkaus. Koska saan teiltä muilta itselleni paljon, jaan tarinani teidän kanssanne. Ehkei sillä ole merkitystä monellekaan, mutta jotkin asiat saattavat koskettaa, jotakuta, jossain. Ensin en ymmärtänyt, miksi kirjoitin ne ensimmäiset tarinat. Tulen kertomaan vielä muutaman tarinan. Olen tehnyt tämän tietoisen päätökseni, koska se tulenee auttamaan minua kasvamisessani, sairauteni hoidossa. Jotkin niistä, ovat hyvin vaikeita minulle. Mitä pidemmälle mennään, sen enemmän kohtaan sen hirviön, mikä ketun sielussa on asunut. Mutta matkani kannalta juuri se on oleellista. Jos minulle vain annetaan aikaa.

        Teistä muutamista on tullut minulle käsittämättömällä tavalla läheisiä. Tunnen kovasti lämpöä teitä kohtaan, sananne/olemuksenne koskettavat minua. Haluaisin että tiedätte sen. Ja ketä tämä koskettaa, tietävät sen kyllä. Sydämessään.


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        "A: Luota vain itseesi. Olet reipas. "

        Kiitos A. Valmentajani. Minä laitan painoarvoa sanomillesi. Aina en tietenkään ymmärrä tai ole ymmärtävinäni viestiä, mutta silti.

        Ulkomaailma joka minut kohtaa, pitää luultavasti minua hyvinkin reippaana. He näkevät sen todellisen fyysisen minäni, joka olen. Mutta se, mitä minulle on todellisuudessa tapahtunut, mitä päässäni oikeasti liikkuu; heillä ei ole siitä välttämättä minkäänlaista käsitystä. Täällä minä tuon sen puoleni esille. Sen haavoittuvaisuuden, epätäydellisyyden, kasvunpaikkani, menneisyyteni ja nykyisyyteni. Tavallaan te, joille tarinani ja tekstini olen jakanut, tunnette minut täydellisemmin kuin kukaan noista toisen planeetan asukkaista. Se on todella kummallista. Olen jakanut täällä itsestäni sellaisiakin asioita joista en ole muualle puhunut. Ja minulla on vielä paljon puhumista. Minulle hyvin läheinen ihminen sanoi reilu vuosi sitten, erään vaikean kriisin aikana, että hän arvelee, etten ole käynyt läpi kaikkia elämäni aikana koskettaneita asiota. Hän oli/on oikeassa.

        Kun tulin tänne suljetulle osastolle, tulin itseni vuoksi; Mr N;n seurauksena. Mutta kohtaan paljon muitakin asioita, tässä samalla, matkani aikana. Koen että tämä matkani on hyvin arvokas, henkinen tai sielullinen rikkaus. Koska saan teiltä muilta itselleni paljon, jaan tarinani teidän kanssanne. Ehkei sillä ole merkitystä monellekaan, mutta jotkin asiat saattavat koskettaa, jotakuta, jossain. Ensin en ymmärtänyt, miksi kirjoitin ne ensimmäiset tarinat. Tulen kertomaan vielä muutaman tarinan. Olen tehnyt tämän tietoisen päätökseni, koska se tulenee auttamaan minua kasvamisessani, sairauteni hoidossa. Jotkin niistä, ovat hyvin vaikeita minulle. Mitä pidemmälle mennään, sen enemmän kohtaan sen hirviön, mikä ketun sielussa on asunut. Mutta matkani kannalta juuri se on oleellista. Jos minulle vain annetaan aikaa.

        Teistä muutamista on tullut minulle käsittämättömällä tavalla läheisiä. Tunnen kovasti lämpöä teitä kohtaan, sananne/olemuksenne koskettavat minua. Haluaisin että tiedätte sen. Ja ketä tämä koskettaa, tietävät sen kyllä. Sydämessään.

        > Tavallaan te, joille tarinani ja tekstini olen jakanut, tunnette minut täydellisemmin kuin kukaan noista toisen planeetan asukkaista. Se on todella kummallista. Olen jakanut täällä itsestäni sellaisiakin asioita joista en ole muualle puhunut. Ja minulla on vielä paljon puhumista.

        Näin olen ymmärtänyt tapahtumien alkaneen vyöryä. Vastaamme kollektiivisesti siitä, että ympäristö on turvallinen.

        Tarvittaessa rajaamme keskustelun 4-5 ihmisen vertaisryhmän sisäiseksi. Toistaiseksi täysi avoimuus on osoittautunut teknisesti toimivaksi ratkaisuksi.

        Kirjoittamisen iloa, ajattelun vapautta, keskinäistä kunnioitusta osana systeemisestä hierarkkisuudesta vapaata ryhmää. Kaikki 1:n ja 1 kaikkien puolesta.


      • A kirjoitti:

        > Tavallaan te, joille tarinani ja tekstini olen jakanut, tunnette minut täydellisemmin kuin kukaan noista toisen planeetan asukkaista. Se on todella kummallista. Olen jakanut täällä itsestäni sellaisiakin asioita joista en ole muualle puhunut. Ja minulla on vielä paljon puhumista.

        Näin olen ymmärtänyt tapahtumien alkaneen vyöryä. Vastaamme kollektiivisesti siitä, että ympäristö on turvallinen.

        Tarvittaessa rajaamme keskustelun 4-5 ihmisen vertaisryhmän sisäiseksi. Toistaiseksi täysi avoimuus on osoittautunut teknisesti toimivaksi ratkaisuksi.

        Kirjoittamisen iloa, ajattelun vapautta, keskinäistä kunnioitusta osana systeemisestä hierarkkisuudesta vapaata ryhmää. Kaikki 1:n ja 1 kaikkien puolesta.

        Tunnen lämpöä tuon ranskalaiskaartilaisajatuksen pohjalta. Henkilökohtaisesti olen saanut lohtua, kun muutamat ovat "ottaneet minut vastaan, mukaan" tähän. Vaikka olenkin ollut täällä todella vähän aikaa. Se on minulle kunnia.

        Ajoin olen tuntenut että pitäisikö minun muka perustella olemassaoloani täällä jotenkin? Eivätkö kokemukseni ole riittävän narsistisia täyttääkseen tämän palstan tarkoituksen? Mutta sitten; ketun hännät. Kyllä minä itse tiedän parhaiten. Jotkin seikat ovat primaarisia, mutta sekundaareilla on suurempi merkitys. Kaikkia juttuja kun ei vaan voi kertoa, syistä ja toisista. Kummitukseni olemassaolo on todellista. Ja minun on yritettävä hillitä myös sanojani. Ei ole tarkoituksenmukaista, että minut "löydetään" tai "tunnistetaan", liian pian ainakaan. Kukaan läheisistäni ei ek:ta tunne tai tiedä olemassaolosta. Ja koska jotkin asiat koskettavat myös heitä, on parempi etteivät he tule hämmentämään tätä suljetun osaston hoitokäytäntöä. Tulen kuitenkin kirjoittamaan paljon vielä. Koska se yksinään on jo nautinto, mutta alkuperäinen tarkoitukseni; löytääkseni itseni.


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Tunnen lämpöä tuon ranskalaiskaartilaisajatuksen pohjalta. Henkilökohtaisesti olen saanut lohtua, kun muutamat ovat "ottaneet minut vastaan, mukaan" tähän. Vaikka olenkin ollut täällä todella vähän aikaa. Se on minulle kunnia.

        Ajoin olen tuntenut että pitäisikö minun muka perustella olemassaoloani täällä jotenkin? Eivätkö kokemukseni ole riittävän narsistisia täyttääkseen tämän palstan tarkoituksen? Mutta sitten; ketun hännät. Kyllä minä itse tiedän parhaiten. Jotkin seikat ovat primaarisia, mutta sekundaareilla on suurempi merkitys. Kaikkia juttuja kun ei vaan voi kertoa, syistä ja toisista. Kummitukseni olemassaolo on todellista. Ja minun on yritettävä hillitä myös sanojani. Ei ole tarkoituksenmukaista, että minut "löydetään" tai "tunnistetaan", liian pian ainakaan. Kukaan läheisistäni ei ek:ta tunne tai tiedä olemassaolosta. Ja koska jotkin asiat koskettavat myös heitä, on parempi etteivät he tule hämmentämään tätä suljetun osaston hoitokäytäntöä. Tulen kuitenkin kirjoittamaan paljon vielä. Koska se yksinään on jo nautinto, mutta alkuperäinen tarkoitukseni; löytääkseni itseni.

        > Eivätkö kokemukseni ole riittävän narsistisia täyttääkseen tämän palstan tarkoituksen?

        Narsismi liittyy kaikkeen vuorovaikutukseen ja kaikkeen itseymmärrykseen. Se kuuluu asioihin, jotka ovat liian häilyviä, jotta niitä yksinään voisi ymmärtää. Muistuttaa enemmänkin asennetta tai moodia, reaktiotapaa, dynamiikan tai katastrofin ilmenemismuotoa, joka on osana erilaisissa yhteyksissä, paikantaa sitä ei voi. Sen puuttumista tai sen määrää voidaan arvioida ja yrittää optimoida. Runous sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti.


      • elisakettu kirjoitti:

        Tunnen lämpöä tuon ranskalaiskaartilaisajatuksen pohjalta. Henkilökohtaisesti olen saanut lohtua, kun muutamat ovat "ottaneet minut vastaan, mukaan" tähän. Vaikka olenkin ollut täällä todella vähän aikaa. Se on minulle kunnia.

        Ajoin olen tuntenut että pitäisikö minun muka perustella olemassaoloani täällä jotenkin? Eivätkö kokemukseni ole riittävän narsistisia täyttääkseen tämän palstan tarkoituksen? Mutta sitten; ketun hännät. Kyllä minä itse tiedän parhaiten. Jotkin seikat ovat primaarisia, mutta sekundaareilla on suurempi merkitys. Kaikkia juttuja kun ei vaan voi kertoa, syistä ja toisista. Kummitukseni olemassaolo on todellista. Ja minun on yritettävä hillitä myös sanojani. Ei ole tarkoituksenmukaista, että minut "löydetään" tai "tunnistetaan", liian pian ainakaan. Kukaan läheisistäni ei ek:ta tunne tai tiedä olemassaolosta. Ja koska jotkin asiat koskettavat myös heitä, on parempi etteivät he tule hämmentämään tätä suljetun osaston hoitokäytäntöä. Tulen kuitenkin kirjoittamaan paljon vielä. Koska se yksinään on jo nautinto, mutta alkuperäinen tarkoitukseni; löytääkseni itseni.

        "Kaikkia juttuja kun ei vaan voi kertoa, syistä ja toisista...."

        Useimmilla meistä on sama tilanne...joitakin asioita joutuu kertomaan vertauskuvin ja rivien välistä.

        Täällä, elisakettu, kun teet omaa tutkimusmatkaasi, se tarjoaa samalla monelle ystävälle tilaisuuden hetken aikaa kulkea kanssasi rinnakkain. Saat monen ihmisen jakamattoman huomion. Tää on taikamaailma...tunteita täynnä. =)


      • A kirjoitti:

        > Eivätkö kokemukseni ole riittävän narsistisia täyttääkseen tämän palstan tarkoituksen?

        Narsismi liittyy kaikkeen vuorovaikutukseen ja kaikkeen itseymmärrykseen. Se kuuluu asioihin, jotka ovat liian häilyviä, jotta niitä yksinään voisi ymmärtää. Muistuttaa enemmänkin asennetta tai moodia, reaktiotapaa, dynamiikan tai katastrofin ilmenemismuotoa, joka on osana erilaisissa yhteyksissä, paikantaa sitä ei voi. Sen puuttumista tai sen määrää voidaan arvioida ja yrittää optimoida. Runous sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti.

        " A: Runous sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. "

        En väittäisi itseäni runoilijaksi tai kirjoittajaksi, mutta silloin kun voin huonosti, kirjoitin ensimmäiset rivini. Tiedät sen ja toisenkin. Kolmas löytyy jostain täältä. Oli ainoastaan tunne ikävästä, jota ei pystynyt kuvailemaan millään lailla. Mutta joo, luulisin tajuavani mitä tarkoitat; runous - tai lisäisin tähän muutkin tekstit - näiden avulla todella voi kuvailla sitä kaiken alta tappavaa tunnetta, johon ei järkevät lauseet pure.


      • yxex kirjoitti:

        "Kaikkia juttuja kun ei vaan voi kertoa, syistä ja toisista...."

        Useimmilla meistä on sama tilanne...joitakin asioita joutuu kertomaan vertauskuvin ja rivien välistä.

        Täällä, elisakettu, kun teet omaa tutkimusmatkaasi, se tarjoaa samalla monelle ystävälle tilaisuuden hetken aikaa kulkea kanssasi rinnakkain. Saat monen ihmisen jakamattoman huomion. Tää on taikamaailma...tunteita täynnä. =)

        Väsäsin melkein-runoa tässä, mutta ei nyt sentään...toinen kerta =)

        En etsi huomiota itsessään, vaikka se joskus kivalle tuntuukin. Minusta tuntuu hyvälle, lämpimälle kun tunnen läheisyyttä joidenkin kanssa. Ja aidosti voi jakaa kokemuksia lukemattomien kanssa. Mutta se "rinnakkain kävely".. Se on enemmän kuin bonusta. Taikamaailmassa on todellakin tunteita : enemmän kuin odottaakaan...


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Väsäsin melkein-runoa tässä, mutta ei nyt sentään...toinen kerta =)

        En etsi huomiota itsessään, vaikka se joskus kivalle tuntuukin. Minusta tuntuu hyvälle, lämpimälle kun tunnen läheisyyttä joidenkin kanssa. Ja aidosti voi jakaa kokemuksia lukemattomien kanssa. Mutta se "rinnakkain kävely".. Se on enemmän kuin bonusta. Taikamaailmassa on todellakin tunteita : enemmän kuin odottaakaan...

        Sinut huomioidaan :)

        *iiso halaus*

        Olen tullut siihen tulokseen, että täällä on turvallisempa niin sanotusti tuoda itsestään niitä asioita ulos, ja ilmentää niitä puolia itsestään, joita ei syystä tai toisesta "ulkomaailmassa" pysty, voi, kykene, halua.. Minulle kyse on itsesuojeluvaistosta, jonka tarpeellisuudesta olen tullut tietoiseksi liian moniin oikeasti luotettuani. Tämä on minulle väylä, jonka kautta minun ei tarvitse asettaa itseäni tietoisesti alttiiksi mahdolliselle lyttäämiselle. Tämän avulla ainakin minä olen kokenut voimaantuvani, ja tänne sain sen viimeisen puserruksen itsestäni ottaessani omaa elämääni ja tunteitani takaisin omaan hallintaani ja oman määräysvaltani alle. Asia sujui nopeasti sikälikin, että olin tehnyt niin kauan pohjatyötä itsekseni, ennen tämän palstan löytymistä, mutta olen melkovarma siitä, että tämän palstan löytyminen myös hieman nopeammin selkiytti minulle itselleni omat oikeuteni oman elämäni suhteen.

        Ihmisellä on oikeus vaalia elämässään hyvää ja oikeus vältellä "hyvää tarkoittavaa" pahaa. Jälkimmäinen mainituista on se, joka mystisellä tavalla tuntuu imevän sinusta kaikki voimat.


      • elisakettu kirjoitti:

        Väsäsin melkein-runoa tässä, mutta ei nyt sentään...toinen kerta =)

        En etsi huomiota itsessään, vaikka se joskus kivalle tuntuukin. Minusta tuntuu hyvälle, lämpimälle kun tunnen läheisyyttä joidenkin kanssa. Ja aidosti voi jakaa kokemuksia lukemattomien kanssa. Mutta se "rinnakkain kävely".. Se on enemmän kuin bonusta. Taikamaailmassa on todellakin tunteita : enemmän kuin odottaakaan...

        Onkohan vertaistukipalstojen auttavasta ja terapeuttisesta vaikutuksesta tehty väitöskirjaa..jollei, kannattaisi jonkun ryhtyä toimeen. :)

        Kun kirjoitit 'ketun iltasatua', sitä kuunnellessa tuli mieleen erilainen aika ja paikka, missä [ kertoja-nainen, shamaani tai 'maan lasten Mog-Ur' ] kertoo iltanuotion ääreen kokoontuneille ihmisille tarinaa mistä jokainen löytää omia oivalluksiaan ja omia liittymäkohtia kertojan kertomukseen, ja kokee yhdessäymmärtämisen riemua.

        Tästä nykyihmiset ovat erkaantuneet.

        Real lifessä ihmiset ei juurikaan kerro tarinoita toisilleen, eivät kuuntele syvästi, elämä on rytmittynyttä ja kiireen leimaamaa. Yhteiskunnan narsismi vie meitä väärään suuntaan, missä 'minä ja 'sinä' ei olla tärkeitä, vaan se mitä tuotamme ja tekoja teemme.

        Kuitenkin kaikki sisimmässään tietää, että ihmisen täytyisi saada olla oma pelkistetty avoin itsensä, että meitä arvostetaan sellaisena kuin olemme, eikä suoritustemme perusteella.

        Tämä paikka on tarinankertojien ja tarinankuuntelijoiden maailma. Ja kun henkisiä sielunvaeltajia on useampia liikkeellä, he hakeutuvat toistensa seuraan, ja ymmärtävät usein sanatta toisiaan ja tietävät että matkanteko ei ole helppoa.

        Komppaan myös tuota määbään kommenttia tämän biisin kera teille molemmille, meille kaikille:

        http://www.youtube.com/watch?v=t4E_MXeHBcY (hetken tie on kevyt)


      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Onkohan vertaistukipalstojen auttavasta ja terapeuttisesta vaikutuksesta tehty väitöskirjaa..jollei, kannattaisi jonkun ryhtyä toimeen. :)

        Kun kirjoitit 'ketun iltasatua', sitä kuunnellessa tuli mieleen erilainen aika ja paikka, missä [ kertoja-nainen, shamaani tai 'maan lasten Mog-Ur' ] kertoo iltanuotion ääreen kokoontuneille ihmisille tarinaa mistä jokainen löytää omia oivalluksiaan ja omia liittymäkohtia kertojan kertomukseen, ja kokee yhdessäymmärtämisen riemua.

        Tästä nykyihmiset ovat erkaantuneet.

        Real lifessä ihmiset ei juurikaan kerro tarinoita toisilleen, eivät kuuntele syvästi, elämä on rytmittynyttä ja kiireen leimaamaa. Yhteiskunnan narsismi vie meitä väärään suuntaan, missä 'minä ja 'sinä' ei olla tärkeitä, vaan se mitä tuotamme ja tekoja teemme.

        Kuitenkin kaikki sisimmässään tietää, että ihmisen täytyisi saada olla oma pelkistetty avoin itsensä, että meitä arvostetaan sellaisena kuin olemme, eikä suoritustemme perusteella.

        Tämä paikka on tarinankertojien ja tarinankuuntelijoiden maailma. Ja kun henkisiä sielunvaeltajia on useampia liikkeellä, he hakeutuvat toistensa seuraan, ja ymmärtävät usein sanatta toisiaan ja tietävät että matkanteko ei ole helppoa.

        Komppaan myös tuota määbään kommenttia tämän biisin kera teille molemmille, meille kaikille:

        http://www.youtube.com/watch?v=t4E_MXeHBcY (hetken tie on kevyt)


      • M.B. kirjoitti:

        :-D
        Mulle on käynyt samoin, kommentti vilahtanut taivaan tuuliin :)

        Sarjakuvien, kirjojen lukemisen ja tarinoiden kuuntelun aloitin jo pienenä. Maan lasten Aylan tarinan luin silloin kun se ilmestyi 80-90 luvulla...taisin olla todellisuuspakoinen hullu jo silloin.. ;)


      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        :-D
        Mulle on käynyt samoin, kommentti vilahtanut taivaan tuuliin :)

        Sarjakuvien, kirjojen lukemisen ja tarinoiden kuuntelun aloitin jo pienenä. Maan lasten Aylan tarinan luin silloin kun se ilmestyi 80-90 luvulla...taisin olla todellisuuspakoinen hullu jo silloin.. ;)

        Onpa tullut nielaistua itsekin tuo Maan Lapset... kolmeen kertaan :DD Pitäisiköhän aloittaa uusi kierros..

        Ja yksi kirja.... Jonka nimeä en enää kauhistukseni muista.. Maan laulu se ei ollut.. *huoh* nyt en anna periksi, istun tässä kunnes muistuu mieleen...

        Kirjailijan nimi muistuttaa Kiri Te Kanawan nimeä... Ei Tarinoita Maan Altakaan..

        Maan Voima ja Keri Hulme!!!!! Eläköön netti ja periksiantamattomuus :DD

        Muistuttipa tosi paljon Kiriä tuo nimi :)

        Maan Voima tuli vahingossa luettua viiteen kertaan.. ellei useamminkin.. suosittelen. Tarinavajeeseen..


      • M.B.
        M.B. kirjoitti:

        Onpa tullut nielaistua itsekin tuo Maan Lapset... kolmeen kertaan :DD Pitäisiköhän aloittaa uusi kierros..

        Ja yksi kirja.... Jonka nimeä en enää kauhistukseni muista.. Maan laulu se ei ollut.. *huoh* nyt en anna periksi, istun tässä kunnes muistuu mieleen...

        Kirjailijan nimi muistuttaa Kiri Te Kanawan nimeä... Ei Tarinoita Maan Altakaan..

        Maan Voima ja Keri Hulme!!!!! Eläköön netti ja periksiantamattomuus :DD

        Muistuttipa tosi paljon Kiriä tuo nimi :)

        Maan Voima tuli vahingossa luettua viiteen kertaan.. ellei useamminkin.. suosittelen. Tarinavajeeseen..

        Pitää lisätä, että on aikamoinen lukukokemus. Tai oli minulle. Se jäi elämään niin sanotusti ihon alle...


      • A
        M.B. kirjoitti:

        Sinut huomioidaan :)

        *iiso halaus*

        Olen tullut siihen tulokseen, että täällä on turvallisempa niin sanotusti tuoda itsestään niitä asioita ulos, ja ilmentää niitä puolia itsestään, joita ei syystä tai toisesta "ulkomaailmassa" pysty, voi, kykene, halua.. Minulle kyse on itsesuojeluvaistosta, jonka tarpeellisuudesta olen tullut tietoiseksi liian moniin oikeasti luotettuani. Tämä on minulle väylä, jonka kautta minun ei tarvitse asettaa itseäni tietoisesti alttiiksi mahdolliselle lyttäämiselle. Tämän avulla ainakin minä olen kokenut voimaantuvani, ja tänne sain sen viimeisen puserruksen itsestäni ottaessani omaa elämääni ja tunteitani takaisin omaan hallintaani ja oman määräysvaltani alle. Asia sujui nopeasti sikälikin, että olin tehnyt niin kauan pohjatyötä itsekseni, ennen tämän palstan löytymistä, mutta olen melkovarma siitä, että tämän palstan löytyminen myös hieman nopeammin selkiytti minulle itselleni omat oikeuteni oman elämäni suhteen.

        Ihmisellä on oikeus vaalia elämässään hyvää ja oikeus vältellä "hyvää tarkoittavaa" pahaa. Jälkimmäinen mainituista on se, joka mystisellä tavalla tuntuu imevän sinusta kaikki voimat.

        > Ihmisellä on oikeus vaalia elämässään hyvää ja oikeus vältellä "hyvää tarkoittavaa" pahaa. Jälkimmäinen mainituista on se, joka mystisellä tavalla tuntuu imevän sinusta kaikki voimat.

        En tiedä ... :/

        Kun sen noin sanoo, niin se kuulostaa oikealta ... :/


      • 16
        elisakettu kirjoitti:

        Väsäsin melkein-runoa tässä, mutta ei nyt sentään...toinen kerta =)

        En etsi huomiota itsessään, vaikka se joskus kivalle tuntuukin. Minusta tuntuu hyvälle, lämpimälle kun tunnen läheisyyttä joidenkin kanssa. Ja aidosti voi jakaa kokemuksia lukemattomien kanssa. Mutta se "rinnakkain kävely".. Se on enemmän kuin bonusta. Taikamaailmassa on todellakin tunteita : enemmän kuin odottaakaan...

        Kiva kun oot, vaikka oonki mustis :/ Yritän käsitellä sen jotenkin :)


      • M.B. kirjoitti:

        Sinut huomioidaan :)

        *iiso halaus*

        Olen tullut siihen tulokseen, että täällä on turvallisempa niin sanotusti tuoda itsestään niitä asioita ulos, ja ilmentää niitä puolia itsestään, joita ei syystä tai toisesta "ulkomaailmassa" pysty, voi, kykene, halua.. Minulle kyse on itsesuojeluvaistosta, jonka tarpeellisuudesta olen tullut tietoiseksi liian moniin oikeasti luotettuani. Tämä on minulle väylä, jonka kautta minun ei tarvitse asettaa itseäni tietoisesti alttiiksi mahdolliselle lyttäämiselle. Tämän avulla ainakin minä olen kokenut voimaantuvani, ja tänne sain sen viimeisen puserruksen itsestäni ottaessani omaa elämääni ja tunteitani takaisin omaan hallintaani ja oman määräysvaltani alle. Asia sujui nopeasti sikälikin, että olin tehnyt niin kauan pohjatyötä itsekseni, ennen tämän palstan löytymistä, mutta olen melkovarma siitä, että tämän palstan löytyminen myös hieman nopeammin selkiytti minulle itselleni omat oikeuteni oman elämäni suhteen.

        Ihmisellä on oikeus vaalia elämässään hyvää ja oikeus vältellä "hyvää tarkoittavaa" pahaa. Jälkimmäinen mainituista on se, joka mystisellä tavalla tuntuu imevän sinusta kaikki voimat.

        *halaa takaisin; pitkään ja lujasti sinua ihana ihminen*

        Voimaantuminen: kyllä, kuvaava sana. Sopii myös minulle tuo tunne. Ja olen alkanut taas nauraa, älyttömästi ja älyttömille asioille. Mutta ei se mittään, pystyn myös hengittämään paremmin. Alkaa jotenkin tuntua, että pääsee joistain niistä kahleista irti, mitkä sitovat minua puumaiseen olotilaan. Merkillisintä itselleni, että kykenen laskemaan leikkiä, jollain lailla. Mun huumorintajuttomuudella nimittäin ei ajoin ole ollut mitään määrää. Mutta pidän tästä. Ja pidän myös itsestäni enemmän tälläisenä.


      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Ihmisellä on oikeus vaalia elämässään hyvää ja oikeus vältellä "hyvää tarkoittavaa" pahaa. Jälkimmäinen mainituista on se, joka mystisellä tavalla tuntuu imevän sinusta kaikki voimat.

        En tiedä ... :/

        Kun sen noin sanoo, niin se kuulostaa oikealta ... :/

        Mikäli toiset eivät hyvällä tahdollakaan ymmärrä kävelevänsä kutsumatta edestakaisin rajojen yli, kyllä on oikeus puolustautua. Kivuttomimmin se tapahtuu välttelemällä sitä, mikä eniten rikkoo itseä. Toisinaan se on sitä toisten tarkoittamaa hyvää.

        Väkisin tuputettu itseleivottu marjapiirakkakin on tiettyyn rajaan asti hyvää, mutta jos se viimeinen pala pakkosyötetään ja eitä ei hyväksytä vastaukseksi, kyllä siitä jää paha maku suuhun. Huonolla onnella tulee myös huono olo.


      • yxex kirjoitti:

        Onkohan vertaistukipalstojen auttavasta ja terapeuttisesta vaikutuksesta tehty väitöskirjaa..jollei, kannattaisi jonkun ryhtyä toimeen. :)

        Kun kirjoitit 'ketun iltasatua', sitä kuunnellessa tuli mieleen erilainen aika ja paikka, missä [ kertoja-nainen, shamaani tai 'maan lasten Mog-Ur' ] kertoo iltanuotion ääreen kokoontuneille ihmisille tarinaa mistä jokainen löytää omia oivalluksiaan ja omia liittymäkohtia kertojan kertomukseen, ja kokee yhdessäymmärtämisen riemua.

        Tästä nykyihmiset ovat erkaantuneet.

        Real lifessä ihmiset ei juurikaan kerro tarinoita toisilleen, eivät kuuntele syvästi, elämä on rytmittynyttä ja kiireen leimaamaa. Yhteiskunnan narsismi vie meitä väärään suuntaan, missä 'minä ja 'sinä' ei olla tärkeitä, vaan se mitä tuotamme ja tekoja teemme.

        Kuitenkin kaikki sisimmässään tietää, että ihmisen täytyisi saada olla oma pelkistetty avoin itsensä, että meitä arvostetaan sellaisena kuin olemme, eikä suoritustemme perusteella.

        Tämä paikka on tarinankertojien ja tarinankuuntelijoiden maailma. Ja kun henkisiä sielunvaeltajia on useampia liikkeellä, he hakeutuvat toistensa seuraan, ja ymmärtävät usein sanatta toisiaan ja tietävät että matkanteko ei ole helppoa.

        Komppaan myös tuota määbään kommenttia tämän biisin kera teille molemmille, meille kaikille:

        http://www.youtube.com/watch?v=t4E_MXeHBcY (hetken tie on kevyt)

        *halaa ykköstäkin kun mään on laskenut irti*

        Tuo vinkkaus väikkäristä hyvä. Mää? tai eihän mulla oikeasti ole hajua mitä te puuhailette siellä toisella planeetalla seikkaillessanne.

        Tuli mieleen tuo siviilielämän kiireellisyydestä ja narsistisesta vaikutuksesta miten se omaa elämääni on leimannut valtavasti. En ole ollut niistä "järkevimmistä" päästä, mutta joskus ylisuorittautuneessa tilassa minusta on tullut varsinainen riivinrauta, antamatta sijaa kepeydelle tai tilaa toisinajattelulle. eräs vertaitukihenkilö IRL sanoi minulle kuultuaan kohelluksestani naamioherran kanssa, ettei voi millään uskoa, että minä olen sortunut niihin touhuihin mitä sumussa ja järjen mmenetettyäni mihin menin mukaan (tuntenut kauan saalistuselämässä).

        Tuo vertauksesi Mog-Uriin sai hymyilemään. Ainakin meillä kolmella on yhteistä tuo Aylan tarina, olen mään tavoin lukenut useita kertoja ne kirjat. Pidän myös Gabaldonista ja Rowlingista.

        Tarinankertojista: en ikimaailmassa olisi uskonut kuvitellut kirjoittavani mitään mitä tänne olen sötöstellyt. Jos joku olisi sanonut että kirjoitan sadun tai runon, olisin nauranut pitkään, hartaasti ja kiemurrellen selälleen lattialla. Kaikki tuotettu on kuitenkin täällä, tällä palstalla, jotenkin. Outoa. Ja joku runomainen tekele (en edes ole lukenut runoja tai erityisemmin piitannut niistä) enkä satujakaan ole koskaan edes uneksunut että voisin yrittää kirjoittaa. Muu ns julkinen on vain siellä mistä monet meidän kaltaisemme lähtevät liikkeelle, sinne hieman toin esille tuntojani. On tämä outo tämä hullujen ihana maailma. Rakastan tätä. Ja rakastan teitä.


      • M.B. kirjoitti:

        Vähän mulla meinaa hermot mennä, kun samaan tekstin kadotukseen olen joutunut. Ja välillä huomaan ettei koko viesti ole mennyt yhtään minnekään vaikka olevinaan sendattu.


      • yxex kirjoitti:

        :-D
        Mulle on käynyt samoin, kommentti vilahtanut taivaan tuuliin :)

        Sarjakuvien, kirjojen lukemisen ja tarinoiden kuuntelun aloitin jo pienenä. Maan lasten Aylan tarinan luin silloin kun se ilmestyi 80-90 luvulla...taisin olla todellisuuspakoinen hullu jo silloin.. ;)

        Tuo todelliisuudenpako kyllä pitää paikkansa. Varmaan huomasit sen niistä mun saduista, viittasin tuohon. Ja sama nykyelämässäkin. On mahtavaa heittäytyä johonkin mielikuvitusmaailmaan, irti arjesta tai olla ajattelematta liian rationaalisesti. Nautintoa. Mutta huomattavasti terveellisempi tapa kuin moni muu. Monasti se ajaa vahingollisiin riippuvaisuuksiin, tuo todellisuuden pakeneminen.


      • M.B. kirjoitti:

        Pitää lisätä, että on aikamoinen lukukokemus. Tai oli minulle. Se jäi elämään niin sanotusti ihon alle...

        Kiitos vinkistä karitsaiseni. Lisää tälläisiä kun tulee mieleen.


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        *halaa takaisin; pitkään ja lujasti sinua ihana ihminen*

        Voimaantuminen: kyllä, kuvaava sana. Sopii myös minulle tuo tunne. Ja olen alkanut taas nauraa, älyttömästi ja älyttömille asioille. Mutta ei se mittään, pystyn myös hengittämään paremmin. Alkaa jotenkin tuntua, että pääsee joistain niistä kahleista irti, mitkä sitovat minua puumaiseen olotilaan. Merkillisintä itselleni, että kykenen laskemaan leikkiä, jollain lailla. Mun huumorintajuttomuudella nimittäin ei ajoin ole ollut mitään määrää. Mutta pidän tästä. Ja pidän myös itsestäni enemmän tälläisenä.

        Huumorintajuttomuus on kavala tauti. Vakavuudessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta tietyllä tapaa hiipivä sellainen syö edetessään niin paljon... Naurun kadottamisenkin huomaa vasta kun on liian myöhäistä ja sen takaisin saaminen ei välttämättä ole ihan helpoimmasta päästä hommia.. Eikä kyse ole koskaan oikeasti uskottavuudesta. Monesti naurua käytetään väärällä tavalla vallan välineenä, mm. joutua naurunalaiseksi, olla naurettava jne.. Mutta usein ne ihmiset, jotka tuntuvat omaavan sen suurimman sielun tavalla tai toisella, ovat poikkeuksetta niitä, joilla on hymy ja nauru aina läsnä, vähintäänkin poreilemassa hiljalleen heti siinä pinnan alla.

        Ja kannattaa hienovaraisesti kiinnittää huomiota niihin, jotka pyrkivät negatiivisessa mielessä kommentoimaan toisten nauravaisuutta. Ei muuten, mutta lievän esi-itsesuojelun nimissä. Niihin saattaa törmätä mitä yllättävimmissä käänteissä, ja isku on usein häkellyttävän suora. Eli suosittelen tässä salaa opettelemaan pari hyväntahtoisen hiljentävää slogania, mikäli olet paljon tekemisissä ihmisten kanssa.. :)

        Itse aina unohdan, vaikka jokaisen "iskun" jälkeen lupaan itselleni valmistautua paremmin seuraavaan....


      • A kirjoitti:

        > Ihmisellä on oikeus vaalia elämässään hyvää ja oikeus vältellä "hyvää tarkoittavaa" pahaa. Jälkimmäinen mainituista on se, joka mystisellä tavalla tuntuu imevän sinusta kaikki voimat.

        En tiedä ... :/

        Kun sen noin sanoo, niin se kuulostaa oikealta ... :/

        Onko valmentaja kyynisellä päällä? :)

        Minulle tuli tuosta lauseesta mieleen se että tässä pelottavassakin maailmassa olen kokenut käsittämättömien tunnesekamelskojen lisäksi myös jotain suojelun kaltaista. Siis toisten taholta. Voi olla että taas istun metsässä havunnneulaspeitto päälläni, mutta tämä merkillinen tunne on. Jotenkin jo siitä, kun etsiydyn tänne ensimmäisiä kertoja, siinä oli tietyt nikkarit jotka tulivat opastamaan. Ja kulkevat siinä vierellä edelleen. *halaus*

        Onko tarpeeksi hullua tähän iltapäivään? ( ja A; et kyllä vie mua saunaan, mulla ei ole mitään peseytymistarvetta )


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Vähän mulla meinaa hermot mennä, kun samaan tekstin kadotukseen olen joutunut. Ja välillä huomaan ettei koko viesti ole mennyt yhtään minnekään vaikka olevinaan sendattu.

        Mulla jää välillä "tuplaruudutus" päälle kun laitan viestin lähtemään. Tänään huomasin yllätyksekseni selaimen olevan auki vaikka olin sulkenut sen. No ei siinäkään mitään, vaan siinä, että se oli ajastaan reippaasti jäljessä. Ymmärtäisin, jos olisi kaksi selainikkunaa ollut auki jossakin vaiheessa, mutta kun todella harvoin tapahtuu sellaista, ja jos tapahtuu, sitä ei voi olla huomaamatta... tai ei ole voinut olla huomaamatta tähän asti.. pitää seurata ja viedä kone kohta konetohtorille jos ei auta muuuu :DD


      • lottamari<3

      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        *halaa ykköstäkin kun mään on laskenut irti*

        Tuo vinkkaus väikkäristä hyvä. Mää? tai eihän mulla oikeasti ole hajua mitä te puuhailette siellä toisella planeetalla seikkaillessanne.

        Tuli mieleen tuo siviilielämän kiireellisyydestä ja narsistisesta vaikutuksesta miten se omaa elämääni on leimannut valtavasti. En ole ollut niistä "järkevimmistä" päästä, mutta joskus ylisuorittautuneessa tilassa minusta on tullut varsinainen riivinrauta, antamatta sijaa kepeydelle tai tilaa toisinajattelulle. eräs vertaitukihenkilö IRL sanoi minulle kuultuaan kohelluksestani naamioherran kanssa, ettei voi millään uskoa, että minä olen sortunut niihin touhuihin mitä sumussa ja järjen mmenetettyäni mihin menin mukaan (tuntenut kauan saalistuselämässä).

        Tuo vertauksesi Mog-Uriin sai hymyilemään. Ainakin meillä kolmella on yhteistä tuo Aylan tarina, olen mään tavoin lukenut useita kertoja ne kirjat. Pidän myös Gabaldonista ja Rowlingista.

        Tarinankertojista: en ikimaailmassa olisi uskonut kuvitellut kirjoittavani mitään mitä tänne olen sötöstellyt. Jos joku olisi sanonut että kirjoitan sadun tai runon, olisin nauranut pitkään, hartaasti ja kiemurrellen selälleen lattialla. Kaikki tuotettu on kuitenkin täällä, tällä palstalla, jotenkin. Outoa. Ja joku runomainen tekele (en edes ole lukenut runoja tai erityisemmin piitannut niistä) enkä satujakaan ole koskaan edes uneksunut että voisin yrittää kirjoittaa. Muu ns julkinen on vain siellä mistä monet meidän kaltaisemme lähtevät liikkeelle, sinne hieman toin esille tuntojani. On tämä outo tämä hullujen ihana maailma. Rakastan tätä. Ja rakastan teitä.

        Väikkärissä olis ainesta viitseliäälle :) Mun mahdolliset alan opinnot kun eivät ole edes vielä alkaneet ja tuskin alkaa seuraavan kymmenen vuoden haarukassa, niin nakitan suosiolla sellaisen väsäämisen jollekin toiselle :DD

        Hmm.. Gabaldon on ihan tuntematon nimi meikäläiselle... Hmm.. tulee vaihtari...pitää kaivella...............hold..stock!!! robert. Robert Holdstock ja Alkumetsä:stä alkava sarja..

        Pitää kirjoittaa muistikirjaan tuo Gabaldon :) *harrastan sellaisia*

        Rakkaus on hulluutta ja hulluus on rakkautta :)


      • 16 kirjoitti:

        Kiva kun oot, vaikka oonki mustis :/ Yritän käsitellä sen jotenkin :)

        Moi 16 ! : *kettua naurattaa* Mistä olet mustis? Älä höpsöile. Minä olen koko elämäni etsinyt itseäni. Jos olet lukenut noita tarinoitani ymmärrät sen varmaan. Niitä saattaa tulla vielä muutama, tai tuleekin, päätökseni olen jo tehnyt. Mutta ne ei ole kauniita tarinoita, itselleni. Tulen ristiin naulitsemaan itse itseni. Mutta se on osa tätä itsensä löytämistä. Jos kirjoittaminen on se, miten saan ne asiat tuotettua, niin hyvä niin.

        Kiva kun olet itse olemassa :)


      • M.B. kirjoitti:

        Huumorintajuttomuus on kavala tauti. Vakavuudessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta tietyllä tapaa hiipivä sellainen syö edetessään niin paljon... Naurun kadottamisenkin huomaa vasta kun on liian myöhäistä ja sen takaisin saaminen ei välttämättä ole ihan helpoimmasta päästä hommia.. Eikä kyse ole koskaan oikeasti uskottavuudesta. Monesti naurua käytetään väärällä tavalla vallan välineenä, mm. joutua naurunalaiseksi, olla naurettava jne.. Mutta usein ne ihmiset, jotka tuntuvat omaavan sen suurimman sielun tavalla tai toisella, ovat poikkeuksetta niitä, joilla on hymy ja nauru aina läsnä, vähintäänkin poreilemassa hiljalleen heti siinä pinnan alla.

        Ja kannattaa hienovaraisesti kiinnittää huomiota niihin, jotka pyrkivät negatiivisessa mielessä kommentoimaan toisten nauravaisuutta. Ei muuten, mutta lievän esi-itsesuojelun nimissä. Niihin saattaa törmätä mitä yllättävimmissä käänteissä, ja isku on usein häkellyttävän suora. Eli suosittelen tässä salaa opettelemaan pari hyväntahtoisen hiljentävää slogania, mikäli olet paljon tekemisissä ihmisten kanssa.. :)

        Itse aina unohdan, vaikka jokaisen "iskun" jälkeen lupaan itselleni valmistautua paremmin seuraavaan....

        Sloganit joo; en ole hyvä sellaisissa. Minulla on kyllä taipumusta hymyilemiseen. Vastustamattomasti. Ja kääntää kelkkaa höpinöilläni siihen suuntaan, että myrkkykommentoija huomaa laskettelevansa läntistä rinnetta suunnittelemansa itäisen sijaan. Ihmiset oppivat kanssani. Tuolle on ihan turha olla ikävä. Ei se mitään kuitenkaan ymmärrä (tai ole ymmärtävinään) tai ei siitä taistelijaksi ole. :)


      • lottamari<3 kirjoitti:

        Rakkaus, mustasukkaisuus ja kaipaus saa stressihormonit nousemaan ja ihottuman pintaan. Luotan sydämen ääneen ja kortisoniin :))

        http://www.youtube.com/watch?v=pumCtWZYP1g&feature=related

        Mahtava tuo biisi! Paulan kappaleet..ne on jotenkin voimaannuttavia. Vahvan ja herkän naisen kipaleita. Tykkään.

        Mun kortisolituotanto on ollut karmeissa lukemissa tässä pidemmän aikaan. Hieman stressihormonit alkavat väistyä, jotain positiivisempaa on tullut sijalle. Mutta huomaan sen kyllä aina; ei nuku, ei syö, ei ajattele tai ajattelee sataa asiaa yhtäaikaa. Toisaalta en haluaisi sitä rakkautta Sibicortilla tuhota...huoohh...mitä rakkautta? ;)


      • 16
        elisakettu kirjoitti:

        Moi 16 ! : *kettua naurattaa* Mistä olet mustis? Älä höpsöile. Minä olen koko elämäni etsinyt itseäni. Jos olet lukenut noita tarinoitani ymmärrät sen varmaan. Niitä saattaa tulla vielä muutama, tai tuleekin, päätökseni olen jo tehnyt. Mutta ne ei ole kauniita tarinoita, itselleni. Tulen ristiin naulitsemaan itse itseni. Mutta se on osa tätä itsensä löytämistä. Jos kirjoittaminen on se, miten saan ne asiat tuotettua, niin hyvä niin.

        Kiva kun olet itse olemassa :)

        En tajuu itseäni, olen itsekin itselleni mysteeri :) Jatka vaan ihmeessä samaa rataa, älä ainakaan mun anna häiritä. Sun tarinat ei tällä hetkellä ainakaan just itseäni kosketa, mutta arvokkaita ne ovat silti, sinulle ja varmasti myös muille lukijoille ja kirjoittajille täällä.


      • 16 kirjoitti:

        En tajuu itseäni, olen itsekin itselleni mysteeri :) Jatka vaan ihmeessä samaa rataa, älä ainakaan mun anna häiritä. Sun tarinat ei tällä hetkellä ainakaan just itseäni kosketa, mutta arvokkaita ne ovat silti, sinulle ja varmasti myös muille lukijoille ja kirjoittajille täällä.

        16; me olemme arvokkaita kaikki. Se on se suurin totuus, mikä piilee tässä "kettu jahtaa omaa häntäänsä-kello toisessa ja peili toisessa käpälässä" -jatkumossa.


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Sloganit joo; en ole hyvä sellaisissa. Minulla on kyllä taipumusta hymyilemiseen. Vastustamattomasti. Ja kääntää kelkkaa höpinöilläni siihen suuntaan, että myrkkykommentoija huomaa laskettelevansa läntistä rinnetta suunnittelemansa itäisen sijaan. Ihmiset oppivat kanssani. Tuolle on ihan turha olla ikävä. Ei se mitään kuitenkaan ymmärrä (tai ole ymmärtävinään) tai ei siitä taistelijaksi ole. :)

        :DD Aikas hyvänkuuloinen asenne!!


      • elisakettu kirjoitti:

        *halaa takaisin; pitkään ja lujasti sinua ihana ihminen*

        Voimaantuminen: kyllä, kuvaava sana. Sopii myös minulle tuo tunne. Ja olen alkanut taas nauraa, älyttömästi ja älyttömille asioille. Mutta ei se mittään, pystyn myös hengittämään paremmin. Alkaa jotenkin tuntua, että pääsee joistain niistä kahleista irti, mitkä sitovat minua puumaiseen olotilaan. Merkillisintä itselleni, että kykenen laskemaan leikkiä, jollain lailla. Mun huumorintajuttomuudella nimittäin ei ajoin ole ollut mitään määrää. Mutta pidän tästä. Ja pidän myös itsestäni enemmän tälläisenä.

        "Ja olen alkanut taas nauraa, älyttömästi ja älyttömille asioille."

        Mietin omaa kaikennielevää pahaa oloani, ja käännekohtaa takaisin elämään, niin se oli juuri tuo nauraminen! Ensin varovasti, sitten yhä enemmän, helpottunutta hersyvää elämäärakastavaa naurua =)


      • yxex kirjoitti:

        "Ja olen alkanut taas nauraa, älyttömästi ja älyttömille asioille."

        Mietin omaa kaikennielevää pahaa oloani, ja käännekohtaa takaisin elämään, niin se oli juuri tuo nauraminen! Ensin varovasti, sitten yhä enemmän, helpottunutta hersyvää elämäärakastavaa naurua =)

        Sinä uskoakseni naurat hyvin vapautuneesti tänä päivänä? En aliarvioi tunteittesi määrää tai laatua, mutta haluan vain sanoa sen, että pidän huumorintajustasi. Sinä saat muut hyvälle tuulelle. Ja nauramaan. Ilo ruokkii aina kanssaihmisiä. Tämä tässä hullun elämässä - olkoon hulluus mistä tahansa peräisin - on toisinaan parasta lääkettä ja ravintoa.


      • elisakettu kirjoitti:

        Sinä uskoakseni naurat hyvin vapautuneesti tänä päivänä? En aliarvioi tunteittesi määrää tai laatua, mutta haluan vain sanoa sen, että pidän huumorintajustasi. Sinä saat muut hyvälle tuulelle. Ja nauramaan. Ilo ruokkii aina kanssaihmisiä. Tämä tässä hullun elämässä - olkoon hulluus mistä tahansa peräisin - on toisinaan parasta lääkettä ja ravintoa.

        'Popedan - Mä elän vieläkin'-laulun sanoin;

        "Mä olin sotamies
        jouduin kaukopartioon
        rintamalle petsamoon
        me rata katkaistiin ja tultiin kotiin päin
        se ryhmä vihollisen väijytykseen jäi
        sain kuulan rintaani,
        jäin hankeen makaamaan
        mä elän vieläkin, en suostu kuolemaaaaaaaaan"

        Luodinkestävää sydäntä ei ole olemassakaan, ja tuskallisimpia on ne luodit jotka oma puoliso ampuu. Eron ruudinsavujen, vihan ja katkeruuden jälkeen voin sanoa nuo sanat; 'mä elän vieläkin' Siitä helpotuksesta se naurukin kai kumpuaa.. ;)

        Olen tosi iloinen jos mun tarinani auttaa muita! Itse olen saanut niin paljon positiivista täältä, sinulta ja muilta kirjoittajilta. :)


      • yxex kirjoitti:

        'Popedan - Mä elän vieläkin'-laulun sanoin;

        "Mä olin sotamies
        jouduin kaukopartioon
        rintamalle petsamoon
        me rata katkaistiin ja tultiin kotiin päin
        se ryhmä vihollisen väijytykseen jäi
        sain kuulan rintaani,
        jäin hankeen makaamaan
        mä elän vieläkin, en suostu kuolemaaaaaaaaan"

        Luodinkestävää sydäntä ei ole olemassakaan, ja tuskallisimpia on ne luodit jotka oma puoliso ampuu. Eron ruudinsavujen, vihan ja katkeruuden jälkeen voin sanoa nuo sanat; 'mä elän vieläkin' Siitä helpotuksesta se naurukin kai kumpuaa.. ;)

        Olen tosi iloinen jos mun tarinani auttaa muita! Itse olen saanut niin paljon positiivista täältä, sinulta ja muilta kirjoittajilta. :)

        Minun on tunnustettava etten tiedä sinun tarinaasi kovin hyvin vielä. Olen ehtinyt "tutustua" sinuun niin monen muunlaisenkin näkökulman kautta. Vaikka olet jakanut kokemuksiasi varmaan paljonkin, mitä aiemmin ja mitä lukemattomien ketjujen alle kätkeytyy (tiijän sullon kamalasti kirjoituksia, mutten ole ehtinyt "penkoa" vielä niitä). Ymmärrän kyllä että ne on Kokemuksia, sen havaitsee sinun taidostasi ymmärtää kanssakulkijoita. Sinä olet juuri ollut itse jakamassa sitä positiivisuutta (kuten monet muut), olet enemmänkin ollut suojelija. Mutta hienoa että jos olet välillä myös vastaanottaja. Tässäkin, kai, tavallaan toteutetaan sitä anima-animus-tasapainoa?


      • elisakettu kirjoitti:

        Minun on tunnustettava etten tiedä sinun tarinaasi kovin hyvin vielä. Olen ehtinyt "tutustua" sinuun niin monen muunlaisenkin näkökulman kautta. Vaikka olet jakanut kokemuksiasi varmaan paljonkin, mitä aiemmin ja mitä lukemattomien ketjujen alle kätkeytyy (tiijän sullon kamalasti kirjoituksia, mutten ole ehtinyt "penkoa" vielä niitä). Ymmärrän kyllä että ne on Kokemuksia, sen havaitsee sinun taidostasi ymmärtää kanssakulkijoita. Sinä olet juuri ollut itse jakamassa sitä positiivisuutta (kuten monet muut), olet enemmänkin ollut suojelija. Mutta hienoa että jos olet välillä myös vastaanottaja. Tässäkin, kai, tavallaan toteutetaan sitä anima-animus-tasapainoa?

        Sun kommentit kyllä pysäyttää välillä...vastaan...kumitan...eli tässä versio 451 ;)

        Niin, täällä ihmiseen voi tutustua ainakin kolmella tapaa; kuuntelemalla mitä hän vastaa suoraan, kuuntelemalla mitä hän vastaa muille, ja kuuntelemalla mitä hän ei puhu. Olen aina pyrkinyt totuuteen, kaikkea ei kuitenkaan voi sanoa. Saatan olla suojelija, kannan sitä näkökantaasi ylpeänä!

        Jokin sun sanoissasi, ja, jos jokin mun sanoissani sulle, kohtaavat, niin se on anima-animus...jin-jang...you name it...tasapainoa. Käsitä en, taas kerran =)


      • yxex kirjoitti:

        Sun kommentit kyllä pysäyttää välillä...vastaan...kumitan...eli tässä versio 451 ;)

        Niin, täällä ihmiseen voi tutustua ainakin kolmella tapaa; kuuntelemalla mitä hän vastaa suoraan, kuuntelemalla mitä hän vastaa muille, ja kuuntelemalla mitä hän ei puhu. Olen aina pyrkinyt totuuteen, kaikkea ei kuitenkaan voi sanoa. Saatan olla suojelija, kannan sitä näkökantaasi ylpeänä!

        Jokin sun sanoissasi, ja, jos jokin mun sanoissani sulle, kohtaavat, niin se on anima-animus...jin-jang...you name it...tasapainoa. Käsitä en, taas kerran =)

        Samma här. Kohtaa. No en käsitä minäkään, mitään, mutta minusta se on hieno asia. Todella aito tunne ja hieno asia. =)

        Tunnustuksia: Minä ole joskus huono kuuntelija, joskus kuulen sellaisia asioita mitä ei ole sanottu tai kuulen väärin. ja puhun toisten päälle. Kerron vain tässä raadollisuudestani.


      • elisakettu kirjoitti:

        Samma här. Kohtaa. No en käsitä minäkään, mitään, mutta minusta se on hieno asia. Todella aito tunne ja hieno asia. =)

        Tunnustuksia: Minä ole joskus huono kuuntelija, joskus kuulen sellaisia asioita mitä ei ole sanottu tai kuulen väärin. ja puhun toisten päälle. Kerron vain tässä raadollisuudestani.

        Tää on taikamaailma siinäkin mielessä; täällä sua ei kukaan keskeytä, täällä sun ei ole pakko kuunnella. Sua kuuntelee ne jotka haluavat kuunnella, ja sä kuuntelet niitä joita haluat kuunnella. :)


      • yxex kirjoitti:

        Tää on taikamaailma siinäkin mielessä; täällä sua ei kukaan keskeytä, täällä sun ei ole pakko kuunnella. Sua kuuntelee ne jotka haluavat kuunnella, ja sä kuuntelet niitä joita haluat kuunnella. :)

        No niinpä onkin. En ole tullut ajatteelleksi tuota. Ja kaikkihan perustuu vapaaehtoisuuteen. Omiin valintoihin. Voimien ja resurssien mukaan. Vaikka tietää sen että aina pääsee pois, eikä kaikkea tarvitse "imeä" itseensä, ei pystyisikään.


      • A
        M.B. kirjoitti:

        Mikäli toiset eivät hyvällä tahdollakaan ymmärrä kävelevänsä kutsumatta edestakaisin rajojen yli, kyllä on oikeus puolustautua. Kivuttomimmin se tapahtuu välttelemällä sitä, mikä eniten rikkoo itseä. Toisinaan se on sitä toisten tarkoittamaa hyvää.

        Väkisin tuputettu itseleivottu marjapiirakkakin on tiettyyn rajaan asti hyvää, mutta jos se viimeinen pala pakkosyötetään ja eitä ei hyväksytä vastaukseksi, kyllä siitä jää paha maku suuhun. Huonolla onnella tulee myös huono olo.

        > Mikäli toiset eivät hyvällä tahdollakaan ymmärrä kävelevänsä kutsumatta edestakaisin rajojen yli, kyllä on oikeus puolustautua. Kivuttomimmin se tapahtuu välttelemällä sitä, mikä eniten rikkoo itseä. Toisinaan se on sitä toisten tarkoittamaa hyvää.

        Kuulostaa narsistiselta strategialta, jossa lapsi kuvittelee itse tietävänsä mikä hänelle on parhaaksi. :D


      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Mikäli toiset eivät hyvällä tahdollakaan ymmärrä kävelevänsä kutsumatta edestakaisin rajojen yli, kyllä on oikeus puolustautua. Kivuttomimmin se tapahtuu välttelemällä sitä, mikä eniten rikkoo itseä. Toisinaan se on sitä toisten tarkoittamaa hyvää.

        Kuulostaa narsistiselta strategialta, jossa lapsi kuvittelee itse tietävänsä mikä hänelle on parhaaksi. :D

        Saattaa olla että kuulostaa. Jokatapauksessa pidän esimerkiksi parempana kärsiä itseaiheutetusta päänsärystä, kuin vastaanottaa lääkkeitä vaivaani, jotka ovat reseptilääkkeitä toiselle. Mutta jos saan kieltäytyessäni mielestäni ylivahvoista särkylääkkeistä haukut niitä tarjonneelta, sanoisin, että minulla on siinä tilanteessa suurempi taju itsestäni, kuin sillä toisella minusta :)

        Ei ole oikein, että jatkuvasti jollakulla on halu omasta mielestään hyvää tahtoa osoittaen vain holhota minua. Kyllä minä itse tiedän, mihin tahtiin hengitän, jotta olo säilyy hapekkaana. Ei siihen toisen hyviä tarkoitusperiä tarvita varsinkaan, jos niistä kieltäytyessään VAIN tarkoituksellisesti loukkaa. Sellainen syö voimia. Toinen aikaansaa ajatuksen, että ei ole itsemääräämisoikeutettu, ja se muka hyvin perustein. Rajat ylittyvät.

        Toki edelleen eriasia olisi jos kykenisin olemaan tunne-elämältäni kiven kaltainen. Ei liikauttaisi milliäkään mihinkään suuntaan kenenkään tallomiset. Saisivat olla ja mennä halunsa mukaan MINUN elämässäni, ja järjestää asiat oman tahtonsa mukaan MINUN elämässäni. Kyllä, rajat löytyy ja tarvittaessa puolustan niitä. Valitsemillani keinoilla.


      • M.B.
        M.B. kirjoitti:

        Saattaa olla että kuulostaa. Jokatapauksessa pidän esimerkiksi parempana kärsiä itseaiheutetusta päänsärystä, kuin vastaanottaa lääkkeitä vaivaani, jotka ovat reseptilääkkeitä toiselle. Mutta jos saan kieltäytyessäni mielestäni ylivahvoista särkylääkkeistä haukut niitä tarjonneelta, sanoisin, että minulla on siinä tilanteessa suurempi taju itsestäni, kuin sillä toisella minusta :)

        Ei ole oikein, että jatkuvasti jollakulla on halu omasta mielestään hyvää tahtoa osoittaen vain holhota minua. Kyllä minä itse tiedän, mihin tahtiin hengitän, jotta olo säilyy hapekkaana. Ei siihen toisen hyviä tarkoitusperiä tarvita varsinkaan, jos niistä kieltäytyessään VAIN tarkoituksellisesti loukkaa. Sellainen syö voimia. Toinen aikaansaa ajatuksen, että ei ole itsemääräämisoikeutettu, ja se muka hyvin perustein. Rajat ylittyvät.

        Toki edelleen eriasia olisi jos kykenisin olemaan tunne-elämältäni kiven kaltainen. Ei liikauttaisi milliäkään mihinkään suuntaan kenenkään tallomiset. Saisivat olla ja mennä halunsa mukaan MINUN elämässäni, ja järjestää asiat oman tahtonsa mukaan MINUN elämässäni. Kyllä, rajat löytyy ja tarvittaessa puolustan niitä. Valitsemillani keinoilla.

        Ja mielestäni viisautta on osata väistää :)

        *paras keksijä, kahvin keksijä*


      • A
        M.B. kirjoitti:

        Saattaa olla että kuulostaa. Jokatapauksessa pidän esimerkiksi parempana kärsiä itseaiheutetusta päänsärystä, kuin vastaanottaa lääkkeitä vaivaani, jotka ovat reseptilääkkeitä toiselle. Mutta jos saan kieltäytyessäni mielestäni ylivahvoista särkylääkkeistä haukut niitä tarjonneelta, sanoisin, että minulla on siinä tilanteessa suurempi taju itsestäni, kuin sillä toisella minusta :)

        Ei ole oikein, että jatkuvasti jollakulla on halu omasta mielestään hyvää tahtoa osoittaen vain holhota minua. Kyllä minä itse tiedän, mihin tahtiin hengitän, jotta olo säilyy hapekkaana. Ei siihen toisen hyviä tarkoitusperiä tarvita varsinkaan, jos niistä kieltäytyessään VAIN tarkoituksellisesti loukkaa. Sellainen syö voimia. Toinen aikaansaa ajatuksen, että ei ole itsemääräämisoikeutettu, ja se muka hyvin perustein. Rajat ylittyvät.

        Toki edelleen eriasia olisi jos kykenisin olemaan tunne-elämältäni kiven kaltainen. Ei liikauttaisi milliäkään mihinkään suuntaan kenenkään tallomiset. Saisivat olla ja mennä halunsa mukaan MINUN elämässäni, ja järjestää asiat oman tahtonsa mukaan MINUN elämässäni. Kyllä, rajat löytyy ja tarvittaessa puolustan niitä. Valitsemillani keinoilla.

        > Saisivat olla ja mennä halunsa mukaan MINUN elämässäni, ja järjestää asiat oman tahtonsa mukaan MINUN elämässäni.

        Näetkö sitä mahdollisuutta että nimenomaan pyrit olemaan tunne-elämältäsi kiven kaltainen? Et päästä kuin joitakin tunnerekisterisi tunteita ihollesi?

        Narsistinen kuoresi ("MINUN elämässäni") on varmasti sinulle hedelmällinen puolustusstrategia eikä sinun tule tuntea siitä syyllisyyttä. Karkea virhehän se rehellisesti sanoen mielestäni on, mutta kaikkihan me olemme erehtyväisiä. Osa meistä vieläpä suorapuheisia, hetkittäin.


      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Saisivat olla ja mennä halunsa mukaan MINUN elämässäni, ja järjestää asiat oman tahtonsa mukaan MINUN elämässäni.

        Näetkö sitä mahdollisuutta että nimenomaan pyrit olemaan tunne-elämältäsi kiven kaltainen? Et päästä kuin joitakin tunnerekisterisi tunteita ihollesi?

        Narsistinen kuoresi ("MINUN elämässäni") on varmasti sinulle hedelmällinen puolustusstrategia eikä sinun tule tuntea siitä syyllisyyttä. Karkea virhehän se rehellisesti sanoen mielestäni on, mutta kaikkihan me olemme erehtyväisiä. Osa meistä vieläpä suorapuheisia, hetkittäin.

        No enpä tiedä. Aikamoinen skaala käynyt tunteita iholla ja ihon alla. Edelleenkin minulla on oikeus suojautua niiltä ihmisiltä, jotka eivät omassa erinomaisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan näe mitään muuta kuin omien näkemystensä toteuttamisen minun elämässäni. En tiedä. Minulla ei edelleenkään henkilökohtaisesti ole pokkaa mennä sanomaan kenellekään toiselle, että miten tämän toisen olisi aivan äärettömän pakko tehdä elämässään niitä ratkaisuja, joita hänelle ehdotan tehtäväksi, vaan katson, että jos joku haluaa keskustella kanssani, voin keskustella. Mutta että alkaisin esittämään vaatimuksia sille toiselle... Ehkä tiedostamattomasti vedän puoleeni senkaltaisia ihmisiä syystä tai toisesta. Itse en usko, että se syy olisi se, että minun olisi vain alistuttava, koska hankalaahan se olisi. Niitä mielipiteitä ja vaatimuksia kun tulee kuultua vähän joka suuntaan, että miten minun olisi hyvä tehdä. Eikä sekään, että niitä kuulee, vaan se, että loukkaantuu sitten jos teen oman tahtoni mukaan. Edelleen, kyse on elämästäni, ja minulle tällä hetkellä tämä elämäni on se ainoa, josta olen tietoinen. Miksi antaisin sen jokaisen sitä haluavan käsiin kyseenalaistamatta hänen oikeuttaan sitä vaatia??

        Narsistinen puolustusstrategia toimii parhaiten niihin, jotka eivät suostu näkemään itsessään tarvetta kontrolloida toisia, vaikka ilmentävätkin tuota tarvettaan sanoissaan ja valinnoissaan lähes päivittäin. Nyt tulee ihana sana: Normaaliin kanssakäymiseen kykeneviin ihmisiin minulla ei ole esiintynyt tarvetta käyttää minkäänlaisia puolustusstrategioita, mutta yllättäen sellaiset ihmiset ovat osoittautuneet vähemmistöksi. Joten joudun olemaan asiasta tietoinen, jotta en hirveästi toistaisi samaa kaavaa tämän lyhyen elämäni aikana, vaan etenisin sinne, minne haluan. Ja se mitä haluan määrittyy edelleen helpommin sen kautta, mitä en halua. Koska olen niin pirun utelias ja kiinnostun kaikesta, en osaa vauhtiin päästyäni haluta rajatusti, vaan olen kuin lapsi karkkikaupassa elämän mahdollisuuksien äärellä...

        Edelleen peräänkuulutan oikeutta olla itsekäs sillä rakentavalla ja terveellä tavalla. Kaikkia ei voi miellyttää, toiset loukkaantuu helpommin kuin toiset, mutta mikä on minun vastuuni toisten loukkaantumisen tunteisiin oikeasti? Eikö riitä, että pyrin olemaan loukkaamatta tietoisesti? Toisten kohdalla sellainen onnistuu parhaiten juurikin välttelemällä....


      • A
        M.B. kirjoitti:

        No enpä tiedä. Aikamoinen skaala käynyt tunteita iholla ja ihon alla. Edelleenkin minulla on oikeus suojautua niiltä ihmisiltä, jotka eivät omassa erinomaisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan näe mitään muuta kuin omien näkemystensä toteuttamisen minun elämässäni. En tiedä. Minulla ei edelleenkään henkilökohtaisesti ole pokkaa mennä sanomaan kenellekään toiselle, että miten tämän toisen olisi aivan äärettömän pakko tehdä elämässään niitä ratkaisuja, joita hänelle ehdotan tehtäväksi, vaan katson, että jos joku haluaa keskustella kanssani, voin keskustella. Mutta että alkaisin esittämään vaatimuksia sille toiselle... Ehkä tiedostamattomasti vedän puoleeni senkaltaisia ihmisiä syystä tai toisesta. Itse en usko, että se syy olisi se, että minun olisi vain alistuttava, koska hankalaahan se olisi. Niitä mielipiteitä ja vaatimuksia kun tulee kuultua vähän joka suuntaan, että miten minun olisi hyvä tehdä. Eikä sekään, että niitä kuulee, vaan se, että loukkaantuu sitten jos teen oman tahtoni mukaan. Edelleen, kyse on elämästäni, ja minulle tällä hetkellä tämä elämäni on se ainoa, josta olen tietoinen. Miksi antaisin sen jokaisen sitä haluavan käsiin kyseenalaistamatta hänen oikeuttaan sitä vaatia??

        Narsistinen puolustusstrategia toimii parhaiten niihin, jotka eivät suostu näkemään itsessään tarvetta kontrolloida toisia, vaikka ilmentävätkin tuota tarvettaan sanoissaan ja valinnoissaan lähes päivittäin. Nyt tulee ihana sana: Normaaliin kanssakäymiseen kykeneviin ihmisiin minulla ei ole esiintynyt tarvetta käyttää minkäänlaisia puolustusstrategioita, mutta yllättäen sellaiset ihmiset ovat osoittautuneet vähemmistöksi. Joten joudun olemaan asiasta tietoinen, jotta en hirveästi toistaisi samaa kaavaa tämän lyhyen elämäni aikana, vaan etenisin sinne, minne haluan. Ja se mitä haluan määrittyy edelleen helpommin sen kautta, mitä en halua. Koska olen niin pirun utelias ja kiinnostun kaikesta, en osaa vauhtiin päästyäni haluta rajatusti, vaan olen kuin lapsi karkkikaupassa elämän mahdollisuuksien äärellä...

        Edelleen peräänkuulutan oikeutta olla itsekäs sillä rakentavalla ja terveellä tavalla. Kaikkia ei voi miellyttää, toiset loukkaantuu helpommin kuin toiset, mutta mikä on minun vastuuni toisten loukkaantumisen tunteisiin oikeasti? Eikö riitä, että pyrin olemaan loukkaamatta tietoisesti? Toisten kohdalla sellainen onnistuu parhaiten juurikin välttelemällä....

        Kiitos. Tämä oli niin erinomainen kirjoitus, että sen sisäistämiseen kannattaisi itse kunkin muutama vuosi elämästään uhrata. Erityisesti tuo toinen kappale käsitteli sellaista ongelmaryvästä, jonka kanssa itsekin olen kamppaillut kasvaakseni.

        > Edelleen peräänkuulutan oikeutta olla itsekäs sillä rakentavalla ja terveellä tavalla. Kaikkia ei voi miellyttää, toiset loukkaantuu helpommin kuin toiset, mutta mikä on minun vastuuni toisten loukkaantumisen tunteisiin oikeasti?

        Niin. Olen eräässä keskustelutilaisuudessa todennut: "Minä en koskaan loukkaa ketään, enkä koskaan loukkaannu mistään." Hieman tietysti silloin liioittelin, mutta olenpahan jo hyvällä matkalla tuota tavoitetta kohti.

        Ihminen on kehittyvä kloppi. Kirjoituksesi tuotti minulle hyvän mielen ja rauhan tunteen. Kopioin sen talteen. Nyt on sopiva aika vetäytyä ulkoilemaan.

        Suukkoja ja haleja kaikille tasapuolisesti.


      • M.B.
        A kirjoitti:

        Kiitos. Tämä oli niin erinomainen kirjoitus, että sen sisäistämiseen kannattaisi itse kunkin muutama vuosi elämästään uhrata. Erityisesti tuo toinen kappale käsitteli sellaista ongelmaryvästä, jonka kanssa itsekin olen kamppaillut kasvaakseni.

        > Edelleen peräänkuulutan oikeutta olla itsekäs sillä rakentavalla ja terveellä tavalla. Kaikkia ei voi miellyttää, toiset loukkaantuu helpommin kuin toiset, mutta mikä on minun vastuuni toisten loukkaantumisen tunteisiin oikeasti?

        Niin. Olen eräässä keskustelutilaisuudessa todennut: "Minä en koskaan loukkaa ketään, enkä koskaan loukkaannu mistään." Hieman tietysti silloin liioittelin, mutta olenpahan jo hyvällä matkalla tuota tavoitetta kohti.

        Ihminen on kehittyvä kloppi. Kirjoituksesi tuotti minulle hyvän mielen ja rauhan tunteen. Kopioin sen talteen. Nyt on sopiva aika vetäytyä ulkoilemaan.

        Suukkoja ja haleja kaikille tasapuolisesti.

        Kiitos positiivisesta palautteesta :)

        Itsekin olen tässä samalla hivuttautunut vaatteisiin, ulkoilu mielessäni. Olen löytänyt itselleni vihreän kasvin, ja lähden tutustumaan kyseisen yksilön hinnoitteluun..


      • M.B. kirjoitti:

        Saattaa olla että kuulostaa. Jokatapauksessa pidän esimerkiksi parempana kärsiä itseaiheutetusta päänsärystä, kuin vastaanottaa lääkkeitä vaivaani, jotka ovat reseptilääkkeitä toiselle. Mutta jos saan kieltäytyessäni mielestäni ylivahvoista särkylääkkeistä haukut niitä tarjonneelta, sanoisin, että minulla on siinä tilanteessa suurempi taju itsestäni, kuin sillä toisella minusta :)

        Ei ole oikein, että jatkuvasti jollakulla on halu omasta mielestään hyvää tahtoa osoittaen vain holhota minua. Kyllä minä itse tiedän, mihin tahtiin hengitän, jotta olo säilyy hapekkaana. Ei siihen toisen hyviä tarkoitusperiä tarvita varsinkaan, jos niistä kieltäytyessään VAIN tarkoituksellisesti loukkaa. Sellainen syö voimia. Toinen aikaansaa ajatuksen, että ei ole itsemääräämisoikeutettu, ja se muka hyvin perustein. Rajat ylittyvät.

        Toki edelleen eriasia olisi jos kykenisin olemaan tunne-elämältäni kiven kaltainen. Ei liikauttaisi milliäkään mihinkään suuntaan kenenkään tallomiset. Saisivat olla ja mennä halunsa mukaan MINUN elämässäni, ja järjestää asiat oman tahtonsa mukaan MINUN elämässäni. Kyllä, rajat löytyy ja tarvittaessa puolustan niitä. Valitsemillani keinoilla.

        Mää; ole iloinen ettet ole kiven kaltainen. Se on yksi tärkeimmistä ominaisuuksitasi joka auttaa sinua. Elämään nimittäin.


      • M.B. kirjoitti:

        Ja mielestäni viisautta on osata väistää :)

        *paras keksijä, kahvin keksijä*

        Annan pisteen tuolle kahvin ja ytimen keksijälle. =)


      • A kirjoitti:

        Kiitos. Tämä oli niin erinomainen kirjoitus, että sen sisäistämiseen kannattaisi itse kunkin muutama vuosi elämästään uhrata. Erityisesti tuo toinen kappale käsitteli sellaista ongelmaryvästä, jonka kanssa itsekin olen kamppaillut kasvaakseni.

        > Edelleen peräänkuulutan oikeutta olla itsekäs sillä rakentavalla ja terveellä tavalla. Kaikkia ei voi miellyttää, toiset loukkaantuu helpommin kuin toiset, mutta mikä on minun vastuuni toisten loukkaantumisen tunteisiin oikeasti?

        Niin. Olen eräässä keskustelutilaisuudessa todennut: "Minä en koskaan loukkaa ketään, enkä koskaan loukkaannu mistään." Hieman tietysti silloin liioittelin, mutta olenpahan jo hyvällä matkalla tuota tavoitetta kohti.

        Ihminen on kehittyvä kloppi. Kirjoituksesi tuotti minulle hyvän mielen ja rauhan tunteen. Kopioin sen talteen. Nyt on sopiva aika vetäytyä ulkoilemaan.

        Suukkoja ja haleja kaikille tasapuolisesti.

        Huikeat keskustelut ja ajatukset Mää ja A ! Kiitos kun saan muiden tavoin nähdä ne.


    • Selailin arkistoa, ja löysin tämän vuoden vanhan ketjun. Kirjoittajien 'seinähylly' (hauska nimmarioivallus), A, MääBää(missä sie oot?), mökötupa 5, elisakettu, lynett, 16 ja lottamari kommentit...viehättää edelleenkin.

      Silmittelen palstaa edelleenkin silloin tällöin, huomaan joukkoomme tulleen uusia hyviä kirjoittajia (esim yhteenlasku-nimmari joka noh-sanaa usein käyttää)

      Terveisiä ystäville, ja hyvää viikonloppua! =)

      Ai niin, teemassa pysyäkseni:

      *arkartelee alumiinifoliosta pipoa itselleen*

      Ero hulluuden ja viisauden välillä on kuin veteen piirretty viiva. Oman narsismin tunnistaminen itsestä on lähestulkoon mahdotonta, jos sitä etsii vain muista ihmisistä.

    • Onhan tuo aloitus vapauttavaa evankeliumia. On oiva taito potkia joskus itseään ahteriin - masentumatta. Hyvä yxex!

      • capt. c.
        Harvoin piipahdat, kaikki sun tiedostaa, kaikille olet tervetullut vieras. Osa palstaamme. Tärkeä osa. :)


    • LK

      En oo ikinä oikein päässy jyvälle mitä ihmiset loppujenlopuksi hullulla tarkottaa.

      • Hulluus taitaa olla sellainen; 'hui, pois minusta-juttu'

        Varmaa on että enemmistö päättää vähemmistön asioista, asiaa kuvaa hyvin "lakanamiehen" tosikertomus kirjasta
        "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!:psykoterapeuttinen pyhiinvaellus -Sheldon B. Kopp-

        Kylähullut on harmittomia, 'itselle' harmia aiheuttava pistää meidät yleensä reagoimaan. Narsistisesti itsemme kautta siis ajattelemme hullujakin ;)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      26
      2578
    2. Vieläkö odotat että

      Näkisitte hänen kanssaan?
      Ikävä
      143
      1961
    3. Haluan sinun kanssa sänkyyn

      Ja läheisyyttä, koska rakastan sinua mies.
      Ikävä
      66
      1887
    4. Onkohan tämä jotain elämää suurempaa

      Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m
      Ikävä
      35
      1483
    5. KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa

      Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.
      Henkirikokset
      58
      1443
    6. Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa

      että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet
      Naisen logiikka
      61
      1319
    7. Nainen sä olet

      arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r
      Ikävä
      77
      1279
    8. Kuinka paljon

      Olet tutustunut kaivattusi arvomaailmaan?
      Ikävä
      117
      1194
    9. Voi kun pian voisi varmuudella sanoa

      mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(
      Ikävä
      59
      1132
    10. Jos olisin

      Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p
      Ikävä
      57
      1127
    Aihe