Oon ihan täsin sekasin! Yks poika on niin ihana et en kestä yhtään enää. Näin edellisenä yönä hänestä unta missä juttelimme ja lopulta suutelimme ja kaikki oli aivan täydellistä. Kun sitten yht äkkiä heräsin olin n.2 sekunttii niin onnellinen etten ikinä ole ollu. Ja kun sitte tajusin et se oli unta sain paniikkikohtauksen tyylisen. Henki lakkas kulkemasta, tärisytti, oli kuuma ja kylmä samaan aikaan, sydän hakkas, oksetti niin paljon että vähällä oli etten päälleni oksentanu ja olo oli maailman hirvein. Noin puoltoista tuntii pyörin hereillä sängyssä unen tapahtumia miettien ja tunsin vielä sen viiksensängen mun ylähuulessa. En olis ikinä uskonu et jotain kohtaan voi tosiaan tuntee näin. Nyt voi jo puhua rakkaudesta. Oon kaapissa ja tää poika saattaa myös olla. Hymyileviä katseita ollaan vaihdeltu kunnes sitten jompikumpi kääntää katseensa tai vääntää jonkun ilmeen. Mitä ihmettä mä teen? (ollaan molemmat sitte 15, ajattelin jossai vaihees ilmottaa) mä tarviin jotain apua. Oon neljälle kaveritytölle kertonu mut luulen ettei enää auta. Tarviin kommenttii ihmisilt jotka on kokenu/ kokee samaa!!
Rakkautta & paniikkikohtuksia
tunteistaturta
8196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa joko voimakkaalta ihastukselta, rakkaudelta, tai krapulalta. *Virn*
Kirjoitin tähän hyvin lannistavan, kyynisen ja katkeran kuuloisen viestin. Jonka kirjoitin kokemuksen tuomalla viisaudella ja joka oli paikkansa pitävä. Pyyhin sen pois, sillä mikäpä minä olen sinun haaveitasi systemaattisesti repimään tässä silmiesi edessä kappaleiksi. Elämä ja verottaja kyllä huolehtii siitä sitten aikanaan.
Teini-ikä on mielenkiintoista aikaa. Hormonitoiminnan vuoksi voi joskus ihastua niin että sekoaa ja toisinaan panettaa niin että pää pimahtaa. Se asettuu kyllä kun alat lähestyä kolmeakymppiä. Sillä välin kun keräät kokemuksia, varaudu kuitenkin sen ihastumisen huuman keskellä henkisesti myös eri mittakaavan takapakkeihin. Ja jos kohtaat torjumista, jättämistä tai pettämistä, niin älä katkeroidu, se on sielun mätänemisprosessi. Elämä pitää ottaa vastaan kaikkine erilaisine puolineen.
Ja tuon pojan suhteen: Jäitä hattuun ja mene omana itsenäsi kokeilemaan varovasti vähän kepillä jäätä. Katso ensin keskustelemalla, mitä mieltä hän on homoseksuaalisuudesta jne. pikku hiljaa. Huomaat sitten pian kyllä, mikä hän on miehiään.
--
-Mutta enhän minä tiedä mitään!
-Niin, et ehkä elämästä ja rakkaudesta, senkin märkä pentu. Mutta rikoksesta saatat tietää paljonkin.
-Clouseau-
Tämä viesti sisältää ihmeellisiä elämänneuvoja. Tallennan sen tekstitiedostoon.
Uskon et jos en asialle tee mitään ni harmittaa niin suatanasti tulevaisuudessa. Mielummin koen juuri tätä jättämistä ja torjumista, kun elän loppuelämän päässä pyörien sanat mitä jos. En vaan omista tarpeeks rohkeutta mennä puhumaan suoraan. No. Ajan kanssa selviää niinku horoskooppiki sano ;)
Jos koet usein paniikkikohtauksia sosiaalisissa tilanteissa ja olet niinsanotusti jännittäjä, koet ylitsepääsemättömänä usein normaalia ihmisille puhumista tai kaapista ulostulon estää paniikki, niin aina on hyvä keskustella asiasta oman lääkärin kanssa. Hän voi määrätä beetasalpaajia, jotka eivät ole huumaavia taikka riippuvuutta aiheuttavia, mutta poistavat puristavat tunteet rinnasta.
Kyseiset lääkkeet, kuten myös "kovat" paniikkihäiriöön tarkoitetut rauhoittavat hoitavat tietysti vain oireita, eivät poista itse vaivaa. Itse ongelman hoitamiseen suosittelen vaikkapa ohjattua meditaatiota.
se kats täs onki kummallist ku en _koskaan_ enne oo mitää paniikikohtauksia saanu ja oon tosi sosiaalinen! Kavereita on tuhottomasti ja käyn lähes joka päivä kaupungilla ja näillä kavereilla. Ja tää paniikkijuttuki tapahtu vain kerran. Ei tää siitä oo kiinni.
Paniikissa saattaa sitten olla kysymys parasomniasta, eli unihäiriöstä, eikä se välttämättä mitenkään liity unen sisältöön. Sellaisia tulee kaikenlaisten unien aikana, voi johtua monesta syystä, vaikka unenaikaisesta hengityskatkoksesta, joita on muillakin kuin uniapneapotilailla.
Jotenkin ihmetyttää kyllä, miksi noin sosiaalisesti vireä on kaapissa... jotkut kaverityttösi kuitenkin tietävät, eli ilmeisesti heitä on ohjeistettu erikseen vaikenemaan asiasta. Miksi?
Asun pienessä tuppukylässä missä kaikki tietää toistensa asiat ja homous on täällä tosi kammoksuttava asia ja mun perhe on myös fobinen. Luultavasti kuitenkin asia tulee muuttumaan ku syksyllä alkaa jatko-opiskelut. Ja se kohtaus tuli sen jälkeen kun olin jo hereillä. Luulen et se et olin ensin tositosi häppi ja oli järkytys kun tämä ns. "vietiin" pois minulta joten pistetään jonkunäköse shokin piikkii.