Ja sen vaikeus.
Vanha pupu ei enää opi uusia temppuja. Olen jo viisi vuotta harjoitellut satunnaisesti kommunikointia näkymättömien kanssa, mutta vieläkään se ei suju. En saa vastausta. Mikä neuvoksi?
Vanha pupu ei enää opi uusia temppuja. Olen jo viisi vuotta harjoitellut satunnaisesti kommunikointia näkymättömien kanssa, mutta vieläkään se ei suju. En saa vastausta. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Pitäisiköhän tarkistaa lääkitys
Älä nyt höpäjä. Meinaatko että otin väärät vitamiinit tänä aamua.
Ei vaan väärää porkkanalajiketta. Muistathan että sinulle käy vain Nantes. Muista tulee vatsanpuruja.
Sinä olet kyllä ihan seko. Ihan niikun kaikki muutkin. Mistä sinä muka voit tietää minun porkkanoistani? Tietääkseni emme ole tavanneet.
Ainahan sinä niistä höpötät. Päättelin vaan. Olen hyvä lukemaan rivien välistä. Kyllä minä tiedän, kuinka on porkkanat. Ja mistä tiedät, ettemme ole tavanneet? Minä olen näkymätön sinulle, mutta sinä et minulle.
Sinua tarkkaillaan...
Ja mitä väliä? Ei minulla ole mitään salattavaa, vai onko?
Kun nyt kerta olet tarkkaillut niin kerropa sitten havainnoistasi.
Sinua kiehtoi nuorena mystinen kirjallisuus. Otit lähes todesta Carlos Castanedan kertomukset kaksoisolennoista. Muistatko? Taisit ottaa vielä todemmasta kuin tiesinkään: Niinkuin nyt tuo tyhmä nimimerkkisi. Pupu jostain sieltä. Huumehörhöjen tekstejä.
Ja sinä olet sitten se näkymätön kaksoisolento?
juups.
En nyt oikein tajua, minkä näkymättömien?
Kaikkihan me ollana täällä "näkymättömiä"?
Niin, näkymättömiä hyvinkin. Ja myös kovin hiljaisia.
Kaikenlaisen ajojahdin jälkeen sitä miettii hyvinkin tarkkaan mitä näille sivuille laittaa.
Täällä on ihmisiä jotka luulevat ja luulottelevat ja tahrivat sinun nimimerkkisi.
Vie halut kirjoitella kun aletaan luulottelemaan mitä sattuu.
Sepäse taitaa ollahiljaisuuden syy, kaikenlaiset riidat ja luulottelut joista ihmiset on saaneet tarpeekseen.
Mun kohdallani se meni jopa puhelinhäirintään. Mustasukkaisen naisen toimesta.
Kamalan vaikeeta ottaa kantaa ajojahteihin ja riitoihin, kun en ole sellaisten kohteeksi joutunut. Ihan liian avomielinen olen itsekin ollut, mutta en ole kärsinyt siitä. Minä kai ajattelen että olemalla avoin erottuu sitten paremmin ystävät ja muut kuin että esittäisin jotain muuta mitä olen.
Puhelinhäirintää olen kokenut vain täällä tosielämässä eroni jälkeen, kun mustasukkainen exäni soitti eromme jälkeen 6 kertaa päivässä haukkumispuheluita ja lopetti vasta uhattuani lähestymiskiellolla. Sama numero on minulla edelleen... Ikävää, jos sellaisen kohteeksi voi joutua täälläkin. Kyllähän minunkin numeroni löytyy luettelosta. Ei ole edes salainen.
Älä usko kaikkea, olen perillä tuosta edellisen vastaajan kertomasta "puhelinhäirinnästä", se koski yhtä tekstiviestiä joka julkaistiin myös 60 palstalla. "Häirikkö" yritti tälle henkilölle esittää, että yksityisten asioitten käsittely palstoilla lopetettaisiin.
Itse oli ensin julkaissut viestissään yksityisiä tietoja ilkeällä tavalla.
No jo. Minä ajattelen että tarina on kertojalleen totta, vaikka muiden näkökulmasta se olisi aivan eri tarina. Kyllähän minä tietysti olen vähän hyväuskoinen ja saanut siitä kärsiä, mutta hyväuskoisuus on myös ihan onnellinen olotila verrattuna siihen, että pitäisi epäillä kaikkea ja kaikkia.
En tiedä, syitä voi olla monia.
Yksi ilmeinen näkyy täällä, että keskustelua ei oikeastaan ole. Paha siinä mitään on keskustella. Elävässä elämässä keskustelemme sellaisten ihmisten kanssa jotka kuuntelevat ja vastaavat asiallisesti ja kiinnostavasti. Jos siellä tapaa ihmisiä jotka keskustelevat kuten täällä monilla on tapa, suljemme yleensä suumme ja yritämme lähteä muualle.
Niin. Minulle tuottaa yhä vaikeuksia keskustella, kun en näe keskustelukumppania. Myös ajan puute haittaa näitä harrastuksia. Harva taitaa vaivautua seuraavana päivänä enää katsoa, mitä olen mahtanut vastata. Paitsi sinä, huuhkaja.
Ei mutta Sinullakin on oma kaksoisolento, aivan selvästi. Eikö olekin? Huuhkaja.
Toisaalta tykkään eläimistä, noille peuroille on myös mukava jutella.
Jaa mulla kaksoisolento, no siltä kyllä tuossa kuvassa saattaa näyttää, että kaksi ahteria mutta vain yksi pää... Ja on mulla joskus profiilissa ollut kyllä huuhkajankin kuva, stadilaisen oikein. Tarttis ottaa parempi niin voisi vaihtaa taas sellaiseen.
Eläimille tulee kyllä juteltua, koirille varsinkin kun niitä täällä vielä oli, ja linnuille ulkosalla. Noille metsäkaurille en uskaltanut sanoa kuvatessa yhtikäs mitään, olisivat kai lähteneet karkuun saman tien. Itse asiassa niitä oli neljä ja sain kuvailla niitä rauhassa yli puoli tuntia.
Mutta jos palaa takaisin aloituksen aiheeseen, toinen syy siihen ettei keskustelu täällä oikein kanna enää, on noissa kilpailevissa tuotteissa.
Aiemmin tietty porukka katosi chatin puolelle puhumaan keskenään, nyt sitä voi harrastaa vaikka profiilien kautta täällä ja paljon yleisemmin vielä naamakirjassa mikä kai on enimmät täältä viemässä. Minä nyt olen sen sortin konservatiivi etten ole Facebook-profiilia avannut enkä avaakaan ennen kuin sille tulee selvästi parempi seuraaja.
Huomenta !
Minulla taas Facebookissa ovat kaikki oikeat vanhat ystäväni ja sukulaiseni. Vain ihmisiä, jotka tunnen. Siellä olen myös oikealla nimelläni. Sieltä olen löytänyt myös kadonneita vanhoja ystäviäni ja toiset taas ovat löytäneet minut.
Tämä palsta on jännittävä, kun täällä taas kaikki ovat anonyymeja. Kuvittelen ainakin, etten tunne ketään. Tosin olen huomannut täälläkin joskus olleen ennestään tuntemiani ihmisiä keskustelemassa, mutta he eivät ole onneksi ottaneet kantaa minun viesteihini.
Luonto ja eläimet taas itsessään ovat minullekin voimaa antava elementti. Ulkona liikkuminen on aivan eri juttu kuin sisäliikunta. Aikoinaan hevostallia pitäessäni en voi sanon kuvailla tunnetta, joka syntyi hiljaisessa tallissa tasaisen rouskutuksen keskellä.
Sarvipäitä hirviä olen joskus tavannut läheltä metsässä. Olen olettanut niiden olleen vahtimassa reviiriään.
Juu, näiden erilaisten ratkaisujen ideat eroavat selvästi toisistaan. Se facebook sopii hyvin ihan muussa elämässä hankitun ystävä- ja tuttavaverkoston kuulumisten jakeluun, täällä on kai ollut alusta asti ideana keskustelu yhteisistä aiheista kenen tahansa aiheesta kiinnostuneen kanssa.
Valitettavasti siinä on paljon kaikenlaisia riskejä jotka ovat täälläkin realisoituneet moneen kertaan. Kunnon moderoinnilla niitä voisi yrittää hallita mutta täällä on ollut tuo tapa että oikeastaan vain selkeän rikollinen toiminta pyritään estämään. Samoin kai facebookinkin puolella, hankaluuksia tulee kun mukaan tulee tuntematonta porukkaa jonka agendasta ei ole välttämättä mitään tietoa. Kumpikin systeemi toimii kohtuullisesti kun pysytään sillä alueella mihin se on tarkoitettu.
Jaaa-a, päivä kaunis mutta talvi sen kuin jatkuu. Nyt olisi taas pari viikkoa aikaa paneutua sataprosenttisesti kevään edistymiseen...
En tiedä, olenko oikeassa vai väärässä, mutta minun mielestäni täällä suomi24:ssa on viimeisen Galeriauudistuksen jälkeen meno rauhoittunut. Sellaisia outoja ja vieraita ystäväksipyrkijöitä on ollut vähemmän tai tarkemmin sanottuna ei lainkaan. Kyllähän nämä "ystäväni", joita en tuntenut edes täältä palstalta saati muuten, suuttuivat, kun poistin heidät ystävistäni. Eli opettelemista on ollut siinäkin, kehen täällä kannattaa tutustua. Nyt on kaikki ihan hyvin. Kaikki ystävänikin ovat naisia niin täällä kuin tosielämässä. Kyllä nainen on naisen paras ja luotettavin ystävä.
Ei, kyllä tästä täytyy lähteä itsekin ulkoilemaan, vaikka nyt tekisi mieli vain köllötellä laiskana takan ääressä... kun mielessä on se torstainen myräkkä, jossa satoi silmätkin täyteen teräviä lumirakeita.
En tiedä, osa palstoista kuten tämä potee jotakin lamaa, toisissa taas meno on riehaantunut aivan poskettomaksi. Kai täällä on joku sukupolvenvaihdos meneillään.
"Ystävä" on vähän sellainen sana jota en osaa ihan näihin virtuaalipiireihin liittää. Keskustelukumppaneita täältä löytää ja joidenkin kanssa tulee keskusteltua enemmän kuin toisten, varsinaiset ystäväni olen aina löytänyt kasvotusten kohtaamalla. Miehillä noita 'ystäviä' ei taida olla samassa mielessä kuin naisilla, miespuoliset ovat yleensä 'kavereita', työ- tai harrastus- tai jotakin muuta, naispuoliset sitten niitä 'ystäviä', henkilöstä riippuen yhdestä jäähallilliseen kerrallaan. Naisilla sen sijaan on aina joku naispuolinen ystävä, jos on useampia, niille taitaa tulla aina kilpaa siitä kuka on se bestis...
Ehkä uudistuminen on tervetullutta. Tyhjiöillä on taipumus täyttyä. Pian kukaan ei edes muista täältä kadonneita kirjoittajia.
Meitä virtuaali-ihmisiä eivät kaikki kai miellä edes eläviksi. Minulla on yksi "ystävä", jota en ole koskaan nähnyt, en kuvaakaan. Kasvoton minulle. Pohdin pitkään mielessäni, kuinka noloa minun kannaltani, että hän voi tunnistaa minut, mutta minä en häntä. Mieleeni ei koskaan edes juolahtanut, että minun näkemiseni elävänä voisi olla kuin aaveen näkisi ja minä puolestani en reagoisi tähänkin asti näkymättömään mitenkään. Ystävän näkemisestähän yleensä ilahdutaan... en ajatellut voivani olla "pelottava". Toisaalta saatoin erehtyäkin. En tiedä, miksi luulin minua pelästynytttä ihmistä juuri siksi ihmiseksi, jota en ole koskaan nähnyt. Miksi ventovieras pelästyisi minua? Ellen sitten näyttänyt Kyöpelinvuorelta karanneelta pääsiäisnoidalta. Itse ajattelen itseni mieluummin aika helposti lähestyttävänä pääsiäispupuna kuin pelottavana noitana. Ehkäpä tuo sai minut pohtimaan tätä näkymättömyyttä eilen.
En yleensä kirjoita niistä yhden käden sormin laskettavista ystävistäni lainausmerkein.
Enpä minäkään koskaan, tässäkin sitaatit olivat vain osoittamassa terminologista pohdintaa, varoittamassa erilaisista sanalle annetuista sisällöistä.
Se tietty hankaloittaa keskustelua, jos ei saa vastauksia :))) Mutta noin muuten tää tuntuu minusta helpolta, helpompaa kuin jos näkee toisen. On helpompaa keskittyä siihen mitä toinen sanoo, kuin kuka sen sanoo. Tosin joskus ymmärtää paremmin mitä toinen hakee jos on ennestään tuttu.
Ja kyllä mä vastailen vaikka viikon päästä, jos olen aloituksen tehnyt. Ei vaan meinaa olla aikaa tehdä sellaista, vai oisko pää niin tyhjä nykyisin....
Huomenta!
Elävien ihmisten kohtaaminen on minulle taas yleensä helppoa, helpompaa kuin täällä kirjoittaminen. Eleet ja ilmeet kun ovat suurin osa kommunikontia. Täällä voi kuvitella toisen elekieleksi ihan mitä vaan, kun ei näe.
Sinäkin olet aika kiva, kun vastaat niilekin, jotka eivät voi olla kaiken aikaa täällä.
Huomenta vaan :) Onhan tuo totta, hankalampaa tulkita toisen sanomaa kun ei näe naamavärkkiä :)) Hyvin paljon vaikuttaa sekin, millä mielellä itse lukee.
Ite teen niin, että kuvittelen aina toisen tahtovan pelkkää hyvää. Jos joku kiukuttelee, niin hänellä on vaan paha olo, ja kyllä mä sen kestän kun tiedän etten ole syyllinen :) Tai jos olen, on anteeksipyynnön paikka.
Äipän ohjenuorasta on ollut tosi iso apu täällä. Hän painotti aina että ei ollut meille koskaan vihainen, vaan sille mitä me muksut tehtiin tai sanottiin. Siinä on todella iso ero.
Sen myönnän, että välillä tyrkytän mun omia näkemyksiä liiaksikin, niin kuin tässäkin :)) Tulee sellainen ylimielinen kuva, ihan niin kuin mulla olis kaikkeen valmiit vastaukset. Ja niinhän mulla onkin niihin mihin vastaan ;))
Kiitos kivuudesta :))) säkin oot kiva, ja niin minusta kaikki täällä. Oikeesti pitäisi useammin kertoa se, se lämmittää niin mukavasti, eikä ihmiset voi tietää ellei sano. Jos en vastaa, se johtuu siitä että en ehdi lukea kaikkea, edes aloituksia. Jos ei aloitus näyttää siltä että mulla olis jotain sanottavaa, en lue mitään siinä ketjussa.
Oikein hyvät ohjeet olet äidiltäsi saanut.
Ihmisten kanssa juttelu täällä tosielämässäkin on joskus tosi mielenkiintoista. Aina ei ole koiraa karvoihin katsomista. Äsken juttelin kaupan kassajonossa Kekkosen hevosenhoitajan kanssa.
Minä taas olen sitä mieltä, että antaa tulla mitä tuleman pitää, niin minulla melkein aina ja sitten en välitä yhtään mitä siihen vastataan. Tää on vähän kuin se juttu siitä suomalaisesta joka kysyy kun ei vastata ja vastaa kun ei kysytä, vai miten se oli. Niin, että antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Vaikka olis metri lunta ja toinen jäätä niin luoksesi soudan. He he.
Ota tästä sitten selvää, mutta ei ole lukijassa vika jollei saakaan...minä olin vain hassulla päällä kun tuli tuollainen aloitus ja mitäs se sitten haittaa kun olen näkymätön:)))
Ja eikun lukemaan...uusi kirja odottaa. Olin muuten tänään kävelyllä Pupuhuhdassa, tosin yhtään pupua ei näkynyt.
Minäkin olin eilen illalla vähän hassulla päällä. Olin nimittäin valvonut koko edelisen yön nukkumatta päivällä yhtään ja sellainen väsymys saa ajatukset lentoon. Nyt olen nukkunut sitäkin paremmin. Menin aikaisin nukkumaan ja nukuin pitkään.
Olen havainnut jo pupusten jahtaavan toisiaan, kun niillä lienee jo kevättä rinnassa. Pitää varoa, ettei aja niiden päälle iltahämärissä.
3-vuorotyö on ihan tuttu juttu minullekin, olen tehnyt sitä vuosia. Joskus tosiaan tuntuu, että pää on kuin ilmapallo valvomisien jälkeen. Uni ei tule vaikka on kuinka väsynyt. Silloin rupeaa näkemään pupuja sielläkin missä niitä ei ole:)
Kuka hullu pupu (paitsi Firefox) viitsisi itsensä sinne pitkin vuorenrinnettä raahata Pupuhuhtaan :/ Puput ovat järkeviä ja etsivät ravintonsa helpommista maastoista.
"Suomalainen vastaa kun ei ei kysytä, ei vastaa kun kysytään ja kysyy kun ei vastata",,,,noin kait se meni.
Hauskaa tylsyysjuhlan (Pääsiäinen) odottelua sinne!
Jorma Etto - Suomalainen:
http://saaressa.blogspot.com/2009/04/suomalainen.html
Kiitos linkistä. Kirjailija selvästikin tunsi suomalaisuuden! Oli ilo lukea tuo :)
Voi hitsin pimpula. Kuolin nauruun kun jatkoin alaspäin linkkiäsi. Mahtava juttu nuo ulkmaiset käännökset :D
SUOSITTELEN muillekin palstalaisille tuohon linkkiin tutustumista!
Kiitos hyvän tuulen tuottamisesta :)
Kiitos kaino!
Hyvä on runo suomeksi, mutta hyviä ovat käännöksetkin. :))
Kekkonenhan luki runoa 60-luvulla eräässä Uuden Vuoden puheessaan.
Kekkosella oli hyvä maku. Kekkonen esim. ei suostunut juomaan keskiolutta vaan aina A-olutta. Se kuulemma maistui paremmalta.
Silkkaa uteliaisuuttani kysyisin mistä tuon sanan "kaino" keksit tervehdykseesi :)
Ei kai vain etunimesi ole Kaino?
Olen aika kaino, ollut paljon enemmän ennen täällä äänessä. Nyt tuntuu, että olen juuri aloittajan mainitsemia näkymättömiä. Suutahtanutkn siitä mielessäni monesti.
Rekatun nikkinikin laitoin roskiin viime kesänä.
Nyt on kyllä uusi, mutten tykkää käyttää sitä.
Totisena torvensoittajana on avarampaa kirjoittaa näin.
Ilkeile en silti, mikä tähän olomuotoon usein ympätään.
Harvemmin enää täällä käväisen, vaikka ikäni perusteella tämä olisi oikea osoitteeni. :))
Huh, siitäpä tulikin oikea sukuselvitys.
No en mä sentään mikään mummo-ankka ole! Sen "oikea" nimihän on Kaino-Vieno.(Aika harva tietäisi jos tuon esim. tietokilpailussa kysyisi) Sitäpaitsi olen miessusi.
Enemmän muistutan Akua. Samanlainen räyhääjä ;(
Muttamutta....porukka ärsyyntyy kun täällä liikaa vaihdellaan kahdenkeskeisiä viestejä. Kohta satelee virtuaalisia mätiä munia naamalle.
Hyvää Pääsiäisenodotusta lukijoille.
Hyvää pääsiäisen odotusta teillekn ! Anteeksi jos nyt sekaannuin kahdenkeskiseen keskusteluunne. Minä luulin jo palstan olevan kuollut, mutta onhan täällä jotain elonmerkkejä havaittavissa. Hieno homma.
Pääsiäiskanat eivät ole vielä alkaneen munimaan, mutta ne munivat suklaamunia, ei mitään mätämunia. Hajuviestejä sentään ei pysty virtuaalisti lähettämään. Kauniita sanoja vain.
Minulla oli aika elämyksellinen yö, kun kierreltiin autolla pitkin öistä kaupunkia paikasta toiseen. Ihan uusi elämys. Ihme, jos ei nukuttanut ihan heti.
Älähän sano, ettei opi.
Nyt on tosiaankin jo kevään alku, ja puputkin ovat lievästi hormonitoimintansa vallassa.
Olipa kerran, meillä oli silloin musta-valkoinen perhoskoira. Olimme viikonloppua viettämässä mökillämme, jossa loikki valkoisia pupuja ja ruskeita rusakoita.
Pieni koirulimme pyysi päästä ulos. Katsoimme sitä pihalla, kun yht'äkkiä nurkan takaa pylkkerehti pupu. Koiramme pysähtyi, pupu lähestyi, ja kävi haistamassa koiramme kirsua.
Sitten kumpikin perääntyi rauhaisasti taholleen.
Eli, kevättä oli pupulin rinnassa, lie ajatellut, että onpas eksoottinen tyttöpupu.
Tietenkin tämä on vaikeampaa siinä mielessä ettei jaksa niin paljon kirjoittaa että syvyys keskustelussa säilyisi, toisaalta tämä tuo aikaa paneutua enemmän asioihin ja palata samaan keskusteluun uudelleen, tuttuhan on niin monille sanonta että voi miksen minä sanonut niin tai että miksi en kysynyt sitä siltä.....
Nyt ymmärrän, miksi täälläkin on nostettu välillä vanhoja keskusteluja uudelleen käsittelyyn. Mikäpä sitä estää kertomasta mieltä vaivaamaan jäänytttä asiaa vielä vuosien jälkeenkin.
(sinulle piti vastata, joten korjasin tämän viestin oikeaan kohtaan. En aina osu tässä uudessa järjestelmässä)
Minä löysin nyt itseni. Päätinkin ruveta lukemaan, enkä suinkaan kirjoittamaan. Ja silloinhan ihminen on vapaampi kuin taivaan lintu. Lukea saa mistä vaan mitä vaan.
Voi että, jos minulla olisi navigaattori. Silloin ei puuttuisi mitään.
Koska löysit tännekin ilman navigaattoria, et sellaista tarvitse.
No kysäse jotain. Ei kai muuten saa vastausta.
Eipä tässä ole enää mitään kysyttävää. Palstakin heräsi henkiin ja jatkaa omaa elämäänsä ja minä omaani. Nyt tiedän mitä minun on vielä tehtävä. Kyllä kannatti taas keskustella täällä.