Pelkään etten ole
vertaisesi
sinun suuruusi
minun mitättömyyteni
löytääksemme vielä
toisemme
astuisit alas jalustaltasi
repeytyköön muurit
kivi kiveltä sortuen
jos kasvaisin
mittaaksesi
hyväksyisit tasa-arvoiseksi
antaisin sinulle
elämäni
saisit rakkauteni
vertaisesi
sinun suuruusi
minun mitättömyyteni
löytääksemme vielä
toisemme
astuisit alas jalustaltasi
repeytyköön muurit
kivi kiveltä sortuen
jos kasvaisin
mittaaksesi
hyväksyisit tasa-arvoiseksi
antaisin sinulle
elämäni
saisit rakkauteni
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja taas kirjoitusvirheitä, otsikon olisi pitänyt olla:
repeytyköön muurit, muista virheistä en tarkalleen tiedä.
Kohta luovutan.
väliäkö sillä, sitäpaitsi olemme kaikki samalla viivalla, yhtä yksinäisiä, kun olemme yksin, todellisia, pyyteettömiä ystäviä, onko niitä
Hei aabel, ja kiitos vastauksestasi noista kielivirheistä huolimatta.
Uskon että pyyteetömiä ystäviä on, paljon riippuu itsestämme, eikö vain?
Viis virheistä,,,,
Runohan se on se tärkeä.
Minultakin lipsuu aina.
Mut intte so.
Jos osaa lukea osaa
virheetkin mielessään oikoa.
Pidin runostasi.
Käänsin ajatuksen nurinpäin.
Sillä mehän ollaan luomakunnan kruunuja.
Ei alistuvia peikkoja.
Ihanaa lukea runojasi.
Kiitos
Margitta sanasi henkii lämpöä
niin kuin vain sinä osaat, sinä hyväntahdon valtias.
Kiitos humorisesta vastauksestasi!
Olen kait sanonut sen ennenkin ja sanon vieläkin
olet ainutlaatuinen.
käsittääkseni pitää olla REPEYTYKÖÖT muurit !
JA jos kasvaisin/jos olisin mittaisesi MITTAISEKSESI!!!
KAIKKI runoilijat joutuvat OPETTELEMAAN kielenkäyttöä ja sen muodot.
ei kukaan ole SEPPÄ SYNTYESSÄÄN
Ja LUKIJAT taas joutuvat opettelemaan TILAN antamista, vaikkeivät hekään kaikki ole seppiä syntyessä.
Ärsyttävämpää on lukea tällaisia kommenteja kuten sun, kuin muutamat kirjoitusvirheet. Pidän Lionan runoista vaikken yleensä kommentoi.
Olet oikeassa siinä että kukaan ei ole seppä syntyessään.
Nämä kielivirheeni ovat anteeksiantamattomia. Suomen kieli
on niin vaikeaa kaikkine kaasuksineen, ja tiedän että
kirjoitan usein väärin enkä tarkoita pelkkää tavaamista, kielioppi virheitä
vilisee kirjoiituksissani.
Sanon vielä että suomenkieli ei ole äidinkieleni se ja huolimattomuus, niistä kait johtuu nämä toistuvat virheet.
Kiitos sinulle kun oikaisit virheeni.
Kirjoitin sinullle kuuluvan vastauksen väärään paikkaan, nyt alkaa tuntumaan siltä
että kaikki mitä teen on virheellistä.
Lähetän lämpimän kiitoksen sinulla sanoistasi!
:)) älä lannistu, moka on voimavara, opettaa Outi Mäenpää :)
Muistan joskus ennenkn lukeneeni että suomenkieli ei ole sun äidinkieli. Se ei ole minun myöskään, ja se onkin suuri ihmetyksen aihe mulla, kuinka silti pystyt tekemään suomen kielellä taidetta. Ja vielä taitavasti. Älä lopeta :)
Hei taas, kirjoitin ennen tosi huonosti suomea, sitten aloin lukemaan suomenkielisiä
kirjoja toisinaan sanakirja toisessa kädessä. Olen käynyt suomenkielen kurssin, kaksi kirjoittamiskurssia suomenkielellä, kirjoitimme runoja ja pieniä kertomuksia jotka sitten
luimme toisillemme ja kommentoimme. Alussa vilisi kielivirheitä mutta sain silti usein
myönteistä palautetta joka auttoi mua jatkamaan. Olen jatkanut lukemista ja sitkeästi taistellut sijamuotojen ja verbien parissa, yrittänyt oppimaan vokaalien ja konsonanttien
oikein käyttämistä vaihtelevalla menestyksellä. Huolellisuus kirjoittaessa ei kuulu hyveisiini koska noita harrastuksia on liikaa ja kaikki pitäis tapahtua nyt eikä sitten.
Keskittymiskykyni on alhainen, melkein olematon paitsi työssäni jossa on se etu
että saan viettää aikaani kirjojen parissa.
Kiitos sanoistasi, vastauksesi nosti itsetuntoani mutta en missään
tapauksessa tee taidetta, tiedän rajoitukseni. Kirjoittaminen ja lukeminen
on hyvää kielenopetusta ja aion jatkaa, ehkä nuo virheet vähentyvät ajan myötä.
Vielä, kiitos kannukksesta!
Sanoma lienee siinä, että kirjoittaja mittaa itseään siihen toiseen. Pitää itseään toista huonompana. Ja totuus onkin, että niinhän me teemme usein, ihan huomaamattamme. Mittaamme itseämme suhteessa naapuriin, työkaveriin, ystävään, jopa rakastettuun.
Siitä ajattelusta pitää päästä irti ja pitää luopua vertaamisesta. Jokaisen elämä, tarina, on kuitenkin ainutlaatuinen.
DBW oikein tulkitsit runoni, vaikka tämä oli pelkästään
mielikuvituksen tuotetta, otin tämän aiheen esille
runossani, joka on aina ajankohtainen (viittaan kiusaajiin joita on
jokaisessa ikäluokassa.)
Lämmin kiitos myös sinulle vastauksestasi!
vierelläni mutta silti niin kaukana olet ...
ei syki sydämet samaan toista kaipaavaan
tahtiin
emme saa iloa siitä että löydämme toisemme
yhäuudelleen ohikiitävissä hetkissä
päivien virroissa ...
lähellä mutta niin kaukana ...
sinä toden totta osaat maalata sanallisia tauluja
ja minäkin kävin maisemassasi
tullen pois sen tiedon kanssa että olipa tosi hyvä runo
sinua sinulta ...
joten hyvä upea runoilijatar liona !!!
Itsehän niitä sanallisia tauluja maalaat, niinkuin tämäkin ilmaisu, ohikiitävät hetket ja
päivien virrat. Ne kun voisi vangita kankaalle, kiitos kun annoit idean.
Kiitos ja huomenta runo64!