Varhaiskasvatuksen asiantuntija, lastentarhanopettaja, FT Marjatta Kalliala sanoo, että päiväkotien taso vaihtelee luvattoman paljon ja liian harvoin huomioidaan lapsen näkökulma.
Kallialan kirja "Kato mua - kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa?" selvittää muun muassa päivähoidon tasoa Suomessa.
Kallialan mielestä laadukas varhaiskasvatus tarjoaa iloista tekemistä ja leikkiä, musiikkia, maalausta ja liikuntaa. Tällöin päiväkoti voi tarjota sellaisia lapsen kehityksen kannalta hyviä asioita, että hoito olisi syytä tehdä maksuttomaksi yli 4-vuotiaille.
Pienten lasten hoitopäivät taas venyvät välillä aivan liian pitkiksi, ja tässä Kalliala peräänkuuluttaa uusien puolipäiväisten ja osa-aikaisten mallien luomista ja joustoa.
Pienten lasten väsymyksestä ja stressistä ei puhuta Kallialan mukaan tarpeeksi. Jopa 2-vuotiaiden päivät voivat venähtää hoidossa yhdeksäntuntisiksi. Tämän päälle tenavaa saatetaan vielä harrastuttaa eli käydään esimerkiksi naperojumpassa tai muskarissa. Tämä on selvästi liikaa. Marjatta Kalliala sanoo, että on ihmeellistä, ettei lasten päivien pituutta säädellä lailla.
Kalliala ihmettelee myös päiväkotien vaikeutta rakentaa lasten ikä- ja kehitystasoihin sopivaa, vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa ja virikkeellistä toimintaympäristöä ja puutteita lasten yksilöllisessä kohtaamisessa.
Kalliala kauhistelee kuinka päivähoidossa työntekijöiltä voi kulua yksi kokonainen työpäivä viikossa pelkkään kirjaamiseen, jota varhainen puuttuminen ja lastensuojelu edellyttävät. Tämä on pois lasten kanssa vietetystä ajasta ja päivähoidon perustehtävästä; läsnäolosta ja onnellisten kokemusten mahdollistamisesta lapsille. Kalliala suositteleekin päivähoidon pikaista siirtoa pois sosiaalitoimesta opetus- ja sivistystoimen alaiseksi. Vain tämä mahdollistaa päivähoidon painopisteen siirron byrokraattisesta aikuiskeskeisyydestä lapsen näkökulmaan ja etuun.
Kuinka suuri osa varhaisen puuttumisen ideologialla ja lastensuojelulla on päiväkotien toimintaympäristön köyhdyttämiseen? Onko lapsista tullut vain huoliseulottavaa tarkkailumateriaalia, josta tulee kirjata mahdollisimman paljon havaintoja lastensuojelulle, jotta heidät voidaan yhtenä päivänä kaapata päiväkodista poliisisaattueessa vieraaseen ja valvomattomaan lastensuojelulaitokseen tuottamaan voittoa lapsibisnesyrittäjille?
Jämsäläistä päivähoidon ja lastensuojelun osaamista:
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_02_01_archive.html
Kallialan kirja "Kato mua - kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa?" selvittää muun muassa päivähoidon tasoa Suomessa.
Kallialan mielestä laadukas varhaiskasvatus tarjoaa iloista tekemistä ja leikkiä, musiikkia, maalausta ja liikuntaa. Tällöin päiväkoti voi tarjota sellaisia lapsen kehityksen kannalta hyviä asioita, että hoito olisi syytä tehdä maksuttomaksi yli 4-vuotiaille.
Pienten lasten hoitopäivät taas venyvät välillä aivan liian pitkiksi, ja tässä Kalliala peräänkuuluttaa uusien puolipäiväisten ja osa-aikaisten mallien luomista ja joustoa.
Pienten lasten väsymyksestä ja stressistä ei puhuta Kallialan mukaan tarpeeksi. Jopa 2-vuotiaiden päivät voivat venähtää hoidossa yhdeksäntuntisiksi. Tämän päälle tenavaa saatetaan vielä harrastuttaa eli käydään esimerkiksi naperojumpassa tai muskarissa. Tämä on selvästi liikaa. Marjatta Kalliala sanoo, että on ihmeellistä, ettei lasten päivien pituutta säädellä lailla.
Kalliala ihmettelee myös päiväkotien vaikeutta rakentaa lasten ikä- ja kehitystasoihin sopivaa, vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa ja virikkeellistä toimintaympäristöä ja puutteita lasten yksilöllisessä kohtaamisessa.
Kalliala kauhistelee kuinka päivähoidossa työntekijöiltä voi kulua yksi kokonainen työpäivä viikossa pelkkään kirjaamiseen, jota varhainen puuttuminen ja lastensuojelu edellyttävät. Tämä on pois lasten kanssa vietetystä ajasta ja päivähoidon perustehtävästä; läsnäolosta ja onnellisten kokemusten mahdollistamisesta lapsille. Kalliala suositteleekin päivähoidon pikaista siirtoa pois sosiaalitoimesta opetus- ja sivistystoimen alaiseksi. Vain tämä mahdollistaa päivähoidon painopisteen siirron byrokraattisesta aikuiskeskeisyydestä lapsen näkökulmaan ja etuun.
Kuinka suuri osa varhaisen puuttumisen ideologialla ja lastensuojelulla on päiväkotien toimintaympäristön köyhdyttämiseen? Onko lapsista tullut vain huoliseulottavaa tarkkailumateriaalia, josta tulee kirjata mahdollisimman paljon havaintoja lastensuojelulle, jotta heidät voidaan yhtenä päivänä kaapata päiväkodista poliisisaattueessa vieraaseen ja valvomattomaan lastensuojelulaitokseen tuottamaan voittoa lapsibisnesyrittäjille?
Jämsäläistä päivähoidon ja lastensuojelun osaamista:
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_02_01_archive.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
joko taas tämä Ruokamo -farssi alkaa uudestaan. Eiköhän sitä ole puitu palstoilla jo ihan tarpeeksi ja moneen kertaan todettu viranomaisten toimineen täysinn oikealla tavalla.
hohhoijaa. eiväthän ne toimineet ei ja sen sanoo maalaisjärki.
Haa....... -
En yhdy tähän. En siksi että minulla on kokemusta 4 lapsen päivähoidosta päiväkodissa. On surullista moinen ajattelutapa että lapsemme olisi jotenkin ylisyynättyjä, tyyliin että etsittäisiin kasvattajan virheitä koska sellaista marginaalia ei ole. Sen sijaan että tiettävästi lapsen perustarpeista tulee huolehtia koska lapsella ihan kuin aikuisella on siihen oikeus ja tämähän on pieni kohtuus. Laki kieltää fyysisen kurittamisen, ja kyllä koska kyseessä on pieni lapsi joka ei osaa puolustaa itseään aikuista vastaan. Minusta on ihan korrektia todeta, ettei yhtään turhaa lapsensuojeluilmoitusta ole, on vain olemassa tilanteita jotka todetaan että joko kaikki on Ok, tai sitten ei niin Ok.
Tässä ajatellaan lapsen etua, kuten pitäisi meidän monien vanhempien ajatella..... Joskus vaan ajatus näyttää olevan hukassa joiltain ja siihen kun puututaan niin toivottavasti parannusta on luvassa, ja jos ei niin huostaanotto on lapsen etu. Nämä ovat kipeitä asioita vanhemmille jotka heräävät liian myöhään ymmärtämään omat virheensä tai pahinta etteivät herää lainkaan, ja se kaikki minusta viestii siitä ettei lapsen aika ollutkaan kun raskaus vahvistettiin. Minun elämän Suola on lapset. Lapsien elämän Nuora on me aikuiset, ihana ja turvallinen päivähoito, ja luottava katse tulevaisuuteen hymyssä suin. :)
Pidetään omistamme huolta, jottei muiden tarvitsisi.
Kohdallemme tuli huostaanotto lapsen sairastumisen takia, kaikesta yrityksestä huolimatta koulunkäynti ei onnistunut. Huostaanotto oli ainoa keino jolla lapsemme sai tarvittavaa apua. Aina ei syy ole vanhemmissa.