Täällä on kovasti keskusteltu pienten vauvojen ruokamäärien riittävyydestä ja lisäruuoan tarpeellisuudesta liian aikaisin annettuna.
En halua yhtään äitiä tai isää syyllistää, mutta en voi olla kysymättä yhtä asiaa.
Oletteko ollenkaan ajatellut voisiko kysymys olla jostain ihan muusta kuin ruuan riittävyydestä. Painokäyristähän hyvin selvästi näkee saako lapsi riittävästi ruokaa.
Rintaruokinnalla olevan lapsen kohdallakin kaikki rinnalle haluaminenhan ei ole nälkää, vaan sen lisäksi myös imemisen tarpeen tyydyttämisen, sylinlämmön ja läheisyyden hakemista. Jossakin kohdin voidaan puhua jonkinlaisen turvallisuuden tankkaamisesta. Eiköhän sama asia ole myös pullolapsen kohdalla. Sekin tarvitsee tuon saman. Kun vielä ottaa huomioon, ettei pulloa voi imeä kuin nesteen kanssa toisin kuin rintaa niin varmasti imemisentarve ja ns. rinnallaolo jää varmasti tarpeisiin nähden vajaaksi.
Tosiaan en halua mitenkään väittää, että lapsenne jää vaille riittävää syliä ja läheisyyttä, vaan ainoastaan nostan asian esille, koska sekin voi jonkun lapsen kohdalla olla mahdollista.
Ennen vanhaan, enkä tarkoita vuosikymmeniä tai satoja vuosia sitten, vauvoja pidettiin paljon enemmän sylissä. Silloin kun ei ollut kaikenlaisia sittereitä ja kannettavia turvakaukaloita lapset kulkivat aina sylissä. Nykyisin itse todellakin katson suorastaan säälien kun pieniä nyyttejä heilutellaan kantokopissa kuin paketteja tai kauppakasseja. Mietin monesti millaiseltakohan maailma näyttää pienillä silmillä katsottuna jossain lattian rajassa heiluvassa kopassa. Ei edes pehmusteet kopassa tuo sitä turvalisuuden tunnetta, minkä äidin, isän tai muun ihmisen syli antaa.
En halua yhtään äitiä tai isää syyllistää, mutta en voi olla kysymättä yhtä asiaa.
Oletteko ollenkaan ajatellut voisiko kysymys olla jostain ihan muusta kuin ruuan riittävyydestä. Painokäyristähän hyvin selvästi näkee saako lapsi riittävästi ruokaa.
Rintaruokinnalla olevan lapsen kohdallakin kaikki rinnalle haluaminenhan ei ole nälkää, vaan sen lisäksi myös imemisen tarpeen tyydyttämisen, sylinlämmön ja läheisyyden hakemista. Jossakin kohdin voidaan puhua jonkinlaisen turvallisuuden tankkaamisesta. Eiköhän sama asia ole myös pullolapsen kohdalla. Sekin tarvitsee tuon saman. Kun vielä ottaa huomioon, ettei pulloa voi imeä kuin nesteen kanssa toisin kuin rintaa niin varmasti imemisentarve ja ns. rinnallaolo jää varmasti tarpeisiin nähden vajaaksi.
Tosiaan en halua mitenkään väittää, että lapsenne jää vaille riittävää syliä ja läheisyyttä, vaan ainoastaan nostan asian esille, koska sekin voi jonkun lapsen kohdalla olla mahdollista.
Ennen vanhaan, enkä tarkoita vuosikymmeniä tai satoja vuosia sitten, vauvoja pidettiin paljon enemmän sylissä. Silloin kun ei ollut kaikenlaisia sittereitä ja kannettavia turvakaukaloita lapset kulkivat aina sylissä. Nykyisin itse todellakin katson suorastaan säälien kun pieniä nyyttejä heilutellaan kantokopissa kuin paketteja tai kauppakasseja. Mietin monesti millaiseltakohan maailma näyttää pienillä silmillä katsottuna jossain lattian rajassa heiluvassa kopassa. Ei edes pehmusteet kopassa tuo sitä turvalisuuden tunnetta, minkä äidin, isän tai muun ihmisen syli antaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se oli sitten varmaan ihan ihan ennen vanhaan kun lapset jätettiin kehtoon kapaloissa vielä ties miten vanhana kun vanhemmat riensivät navetta yms töihinsä.Ja lapset sinne töihin heti kun kynnelle kykenivät.Sitä jos lähtee vertaamaan rintalapsen sylissä oloa ja pullolapsen sylissä oloa niin kyllä se luultavasti menee tai ainakin normaalisti menee aika tasoihin.Itse ainakin molemmilla tavoilla syöttäneenä tunnen pitääneeni kaikkia lapsia yhtälailla sylissä ja hyvänä kuin että he ovat saaneet yhtälailla myös mahansa täyteen.Mutta onhan meitä moneksi.tiedän myös tapauksia että se pullo tuetaan tavalla tai toisella vaunussa,sängyssä tai sitterissä että "ei tarvitse" ottaa lasta syliin.Itse lähtisin hakemaan tähän sylittömyyteen toista reittiä kun syöttämistapa,koska kaikki eivät pysty imettämään halusivatpa sitä miten kovasti tahansa.Tämä on asia mikä ei tunnu menevän joidenkin ihmisten ymmärrykseen ollenkaa.Turhaa syyllistää äitejä vielä tämmöisellä seikalla,että lapsi ei saa siten tarpeeksi syliä jos syötetään pullosta.Kuten mainitsitkin että ei tarkoituksella syylistetä mutta jotkut ihmiset ovat herkkiä lukemaan rivien välistä ja näin ollen syyllistyvät kuitenkin.Kantokopat ovat minusta oiva keksintö esim. kauppareissuille jos et halua siirtää vauvaa esim. kesken unien kaupankärreihin,toki on muistettava ettei sitten vaikka kotioloissa istuteta vauvaa siellä kopassa koko aikaa,mutta normaali käytössä minusta tosiaan oiva keksintö...
En tosiaan mitenkään arvostellut pullolasten äitejä siitä, etteivät rintaruoki. Se vaan kun on varmaan totuus pullon ja rinnan imemisen eroista, että rinnalla lapsi voi jatkaa oloaan tissi suussa vielä senkin jälkeen kun nälkä on ohi. Pullon kanssa se ei oikeen ole mahdollista jos ei korvaa pulloa esim. omalla sormella tai tutilla jos se kelpaa.
Samanlaista sylinvajausta voi olla myös rintalapsen kohdalla,en sitä kiellä. Läheisyydentarve kun on niin yksilöllistä myös pienen lapsen kohdalla. Ei sitä voi kellolla katsoa tai antaa jotain määreitä, mikä on riittävä määrä. Ja voi jopa vaihdella päivittäin.
Enkä tarkoittanut syyttää ketään, annoin vaan ajattelemisen aihetta, koska sellaiset pienet ihmisenalut tarvitsevat uskomattoman määrän hoivaa, hellyyttä ja huolenpitoa sekä ihan pelkkää huomiota osakseen.
Jo varhain lapsi tunnistaa tutut kasvot vieraiden joukosta, ja haluaa todellakin katsoa kaikista eniten niitä oman äidin ihania silmiä, tuoksutella äidin tuoksua, ja kuunnella äidin ääntä. Isiä ollenkaan väheksymättä, mutta rintalapsen kohdalla erityisesti aivan pienen vauvan ollessa kyseessä "syöttökoneena toimiva" äiti vie voiton tässäkohdin.
Unohtui äsken mainita se, että jos lapsi on sekä rinta- että pulloruokinnalla, niin on hyvä muistaa sellainen asia, että pienellä vauvalla on tavallaan syntyessään valmiina selviytymiseen tarvittavia keinoja. Vauvahan tavallaan omalla rinnalle pyrkimisellään nostaa imettävän äidin maidontuotannon määriä. Jos lapselle annetaan ensin rintaa ja lopuksi pullosta jatketaan, että lapsi saa riittävän määrän ruokaa, voihan olla mahdollista, että lapsi ei ole nälkäinen eikä ns.sylivauksessakaan vaan kyseessä on ainoastaan luonnonjärjestämä järjestelmä. Eihän vauvan elimistö mitenkään pysty käsittelemään asiaa ja ymmärtämään, että pulloon saa purkista ja kattilasta lisää vaikka kuinka paljon. Lapsi toimii aivan luonnonmukaisella menetelmällä, jossa eloonjäämisvietti on varmasti se kaikista vahvin.
Sama asia on varmasti myös pulloruokinnassa olevan lapsen kohdalla.
Moi
On vauvoja, jotka ihan mielellään menevät siellä autokaukalon keinuvassa liikkeessä, vaikkakin lattianrajaa pitkin. Meidän tapaus rauhoittui ensimmäisten kuukausien aikana ainoastaan autokaukaloon. Sylissä huusi kuin palosireeni. Jos lapsi näyttää tyytyväiseltä, niin ei tarvitse mielestäni katsoa säälien. Kauppareissu ei kuitenkaan kerro mitään siitä, miten sitä vauvaa hoidetaan kotona. Kauppaan on vaan joskus pakko ottaa pienikin vauva mukaan. Uskon, että jokainen löytää itselleen sopivimimman tavan hoitaa kauppareissut niin, että vauvakin pysyy rauhallisena. Sehän on itsellekin helpointa.
Mitä sylittelyyn noin muuten tulee, olen samaa mieltä. Kun vauva sitä kaipaa niin ilman muuta syliin sitten.
Monesti puhutaan siitä, miten rintaruokaa saava vauva saa niin paljon lämpöä, syliä ja läheisyyttä ja pulloruokinnalla oleva vauva ei. Tökätään vaan pullo suuhun ja siinä se.
Oma vauvani on vain ja ainoastaan pullovauva. Ja on aina saanut sen sylissä, myös yöllä.
Mies jutteli, että tuttavamies oli opettanut oman vauvansa jo hyvin pienenä tarttumaan ja pitämään kiinni pullosta ja se söikin itse pullosta kiinni pitäen jo tosi pienenä.
Minä ajattelin, että vauva automaattisesti tarttuu itse pulloon sitten kun oppii tarttumaan.
Hah hahaa.
Meidän pullovauvallemme pullo ja siitä imeminen on samanlainen ihana tapahtuma kuin rintamaitovauvalle se tissillä oleminen!
Hän nauttii siitä, että saa lutkuttaa maitoa. Eikä pidä pullosta kiinni!!!
Vauvalla on ikää kohta 9 kk ja hän edelleen haluaa pullosta imeä. Nokkamukia opetellaan, mutta ah ihanaa, tuttipullo! Ja sitten autuas ilme ja kämmenet avoinaisina hän imee.. Nokkamukista on alun pitäenkin opetettu että pidetään kiinni, joten nokkamukista, myös -pulloversiossa, ottaa kiinni itse. Mutta tuttipullo..
Kun näkeekin, että tuttelia kaadetaan pulloon tai nokkamukiin, hyrisee onnellisena.
Nyt, kun pullottelu-sylittelyt ovat jääneet vähemmälle, tai ovat olemattomia jo (tuon ruokailun muuttumisen takia) hän kaipaa ihan vaan syliä. Tulee itse pyytämään sitä, jos on sylivajetta. Nimenomaan siis syliä, ei pulloa/maitoa.
Joskus on kiukuttelupäivä, jolloin ongelmaan auttaa tai helpottaa ainakin tuttipullollinen maitoa sylissä.
Kasvu on muuten ..no. Hän on ikäisekseen iso lapsi, pitkä. Pulleakin, mutta kasvukäyrällä katsottuna suhteessa pituuteen on laiha.
Eli ainakaan tämä lapsi ei ole ylipainoinen tai vailla syliä, vaikka onkin pullolla ollut koko ajan.