Pala kaihertaa kurkkua.
Olen yksin ilman lohtua.
Kaikki loppuu aikanaan.
Kun ensin hopulla rakentaa.
Tuota yhteistä hetkeä.
Sen tuomaa ihanaa hetkeä.
Loppuu.
Muuksi muuttuu.
Tulee muita onnekkaita.
Joille on hetki aikaa.
Tuota mittaamatonta taikaa.
Johon takerruin.
Nyt sydän itkee vain kaipuuta.
Ei paluuta entiseen.
En usko edes rakkautee.
Se on vain sanoja sanojen perään.
Kuin pyytäisi anteeksi pyytämisen vuoksi.
Ei tarkoituksella.
Minä rakastin sydämellä.
Nyt peitän tunteeni jäällä.
Jotta kukaan ei koskaan enää nää niitä.
Olen yksin ilman lohtua.
Kaikki loppuu aikanaan.
Kun ensin hopulla rakentaa.
Tuota yhteistä hetkeä.
Sen tuomaa ihanaa hetkeä.
Loppuu.
Muuksi muuttuu.
Tulee muita onnekkaita.
Joille on hetki aikaa.
Tuota mittaamatonta taikaa.
Johon takerruin.
Nyt sydän itkee vain kaipuuta.
Ei paluuta entiseen.
En usko edes rakkautee.
Se on vain sanoja sanojen perään.
Kuin pyytäisi anteeksi pyytämisen vuoksi.
Ei tarkoituksella.
Minä rakastin sydämellä.
Nyt peitän tunteeni jäällä.
Jotta kukaan ei koskaan enää nää niitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Margitta, kirjoitit erittäin erikoisen ja erilaisen runon
mutta missä on aina niin optimistinen Margitta.
Runosi oli suruvoittoisen hieno!
Älä itke Margitta,
tai itke vaan, jos se helpottaa...
yleensä se ei auta...
Hienoa viikonloppua ja kiitos kivasta, mutta haikeasta runosta.
Tiedäthän..
jää sulaa aikanaan...
Enkeleitä Ystäväni!
Jäät sulavat.
Minä suonsilmäkeeseen vajoan.
Ei kukaan kuiskaa.
Ei ketään näy.
Näin käy.
Kun uskoo sinisilmäiseen rakkauteen